Back in business!

Nyt loppui Pumsiin hiljaiselo ja äippäloma. Oikeastaan Lumo on käynyt jo kolmesti raunioilla treenaamassa, parissa kuvaussessiossa raunioilla ja Rudus turvapuistossa (toinen Parmalle ja toinen Rudukselle) ja lenkkeillyt paljon! Viime lauantaina alkoi treenikaverini pitämä kuuden kerran hallittavuuskurssi, huomenna Korrien muutaman kerran tokokurssi, tiistaisin ollaan raunioilla, sunnuntaisin hakuillaan. Siihen päälle pitkät, hälytreenit ja puolikkaat - oi ja voi - hei me treenataan!

Noh, äippäilystä sen verran, että Lumo on ollut ihan loistava emä parkkiviisikolleen. Hyväksynyt tutut koirat pentuja hoitamaan ja leikittämään, imetti vielä viime perjantaina aamulla noita luovutusikäisiä (ja kantakodistaan lentäviä) pentujaan (ok, pienen pienet ja harvat imetyssessiot ovat päättyneet äitikoiran murinaan), vietti viimeiset kaksi viikkoa ainakin osan yöstä pentujensa kanssa, leikittänyt niitä ja ollut esimerkillisen loistava äitikoira.  Huolehtivainen muttei hysteerinen. Lumon motto on äiti kasvattaa, elämä opettaa.

Naavisemon parkkiviisikko Lumo-äitinsä kanssa, päivää vaille kahdeksanviikkoisina

Mutta ei siinä vielä kaikki, neljä pennuista tassutti perjantaina 14.9 maailmalle, mutta meille kotiin jäänee merkkivärinen parkkipimu Hurja-Hurma aka Naavisemon Valonkantaja. Hurma seikkailuja voinee jatkossa lukea myös täältä. Hurma opettelee ensisijaisesi olemaan koira ja oppimaan koiran tavoille. Mun tavoite on katkaista Hurman ja Lumon välinen napanuora ja saada Hurmasta aikaan itsenäinen ja omilla tassuillaan maailmassa seisova koiraneiti. Hurma seuraa luonnollisesti äitinsä tassunjälkiä harrastuslajeissa, joten Hurmasta tulee hiljalleen pelastuskoiraoppilas.  

Lumon treeneistä sen verran, että pentuilu ei ole vaikuttanut Lumon työintoon, päin vastoin. Eli sama koira hanskassa kuin ennenkin.  


Raunioilla pari viikkoa sitten otettiin aika perustreeniä. Ammuttiin, etsittiin, löydettiin ja ilmaistiin. Maalimiehiä oli kolme (piiloja en muista). 

Viime viikolla raunioilla kokeiltiin ensimmäisen kerran radan rempan jälkeen tullutta maanalaista putkistoa, jossa on ainoastaan poistoilmaputket, josta hajun pitäsi tulla, ja koiran pitäisi saada vahvin haju muutamiin pienten kivikasojen alla olveiin poistoilmakohtiin. No toki tämä ei mennyt kuten oppikirjoissa. Lumo reagoi hajuun, pysähtyi kuin seinään, mutta vahvin haju tuli putkiston suuaukolle, paikkaan jota ei koirille pitäisi edes opettaa. No, Lumo teki oikein, kuten opetettu, joten palkka tuli sitten sieltä. Ensi kerralla viisaammin tuon suhteen (maailmies piiloon aiemmin, väliovi kiinni jne.). Toinen maalimies oli keskikasan aatami-eeva piilon eevan puolella rinteessä, piilon suuaukko tukittu. Lumon nappasi hajun melko kaukaa, työsti ja ilmaisi hyvi. Kolmas maalimies löytyi alakasan muurista, neljäs taisi olla kylmiössä ja viides teletapin viereisessä ylöspäin aukeavassa törpössä. Viimeisin piilo oli tarkoitus olla helpoin, mutta viimeisenä koirakkona radalla ilmavirrat ovat aina mitä ovat ja haju nousi selkeästi Tean tornille. Lumo työsti piiloa pitkään, itsenäiseti ja mitään ohjaajalta kyselemättä. Lopulta sai tarkennettua ja ilmaisi maalimiehen. Pumsilon loistokoira on - koira aivan verraton! 

Tällä viikolla otin kolme maalimiestä. Aina hyvä källi ohjaajalle on laittaa pari maalimiestä ihan liki toisiaan - koirahan tekee mitä sille on opetettu, kunhan ohjaajakin toimisi... Eka maalimies nousi ylä- ja keskikasan välisestä arkusta. Arkun päällä oleva reikäkin oli tukittu. Ihmettelin kyllä kun Lumo merkkasi ja ilmaisi myös kannellista traktorin rengas-piiloa, mutta lukitsi vastauksen arkkuun.. No, olisihan se pitänyt tajuta. No, lähetin koiran etsimään aluetta eteenpäin ja Lumo nappasi hyvin keskikasan takaosassa olevien putkien joukosta ylöspäin aukeavan elementim. Hyvä ilmaisu umpparilla. Jatkettiin keskikasaa. Pieni reaktio temppelin paikkeilla, toinen kasan päädyssä vanhalla bunkkerilla. Mutta ei mitään voimakasta. Meinasi usko loppua. Totesinkin, että alue on etsitty eikä täällä ole enää mitään. Yksi oli, joten se piti löytää. Palasin alkuun ja kappas vain, nousi se jo kertaalleen ilmaistu traktorin rengas-piilokin. Loisto Lumo! Note to self: yksi + yksi sääntö olisi jo aika painaa tämänkin ohjaajan kaaliin...

Viime sunnuntaina hakuiltiin. Alkuun olin ottamassa pistoja, mutta päädyinkin partioimaan. Pyysin maalimiehet piiloihin eri korkeuksiin. Tuuli oli hyvä ja melko voimakas, lähdimme alueelle tuulen alta. Kaksi ensimmäistä maalimiestä nousi ja ilmaistiin ihan leikiten. Kolmannesta sai hajun todella hyvin, mutta piilon työstämiseen meni aikaa. Maalimies oli puussa, suhteellisen korkealla kuusessa. Kuusi oli melko avonaisella kohdalla metsää, joten hyvällä tuulella hajun reunat olivat kaukana. Lumosta näki selkeästi koska oli hajulla, koska haju voimistui ja koska heikkeni. Teki pitkää ja laajaa kaartoa, palasi takaisin päin ja taas jatkoi. Jäin siihen aukeelle hiljakseen liikkumaan ja kutsuin aina koiraa, kun kaarteet meni melko pitkiksi. Viimein Lumo nosti nenänsä ja se oli sitten siinä. Ilmaisu oli ok ja Lumo ihan super polleena treenin päätteeksi. Taitava! Korkealla olevia maalimiehiä pitää ottaa maastossa lisää.

Äitikoiralook-Lumo (vielä on karvaa jäljellä...)

Hurma-Hurja-Hurmeli, tuo pieni ylihuomenna yhdeksän viikkoinen parkkipallero, karvamuumin poikanen on päässyt jo moneen mukaan. Hurma on käynyt isojen koirien lenkeillä, tosin aina osan matkasta vapaamatkustajana sylissä. Autossa Hurma matkaa omassa häkissään takapenkillä, Lumo takakontin häkissä. Yksinoloakin Hurma on jo harjoitellut pieniä pätkiä. Tällöin Hurmis on pentuaikana tutuksi tulleessa "pentuhuoneessa" portin takana. Näin toimitaan myös silloin kuin koirat jäävät keskenään.

Aina valmiina läträämään-Hurma

Viime lauantaina Hurma oli mukana hallittavuustreeneissä, käytiin hakemassa koemerkit raunioilta ja merkkaamassa koealue. Pari tuntia meni metsässä. Mukana oli snautseri Frida, labradori uros Rae, lapinkoirat Ketta (Nutukas Zorra, Lumon isoisoäiti) ja Ketan poika Loihtu (Lumon isän eno) - eli Kettaa toisessa, neljännessä ja viidennessä polvessa. Illaksi Hurma jäi kepon kanssa Lumon lähtiessä mukaan koejärkkäilyihin. 

Sunnuntaina Hurma oli mukana hakutreeneissä. Sosialisoi ihmisten kanssa, leikki Juhan koirien sukkapalloilla ja teki elämänsä ensimmäisen tuuli-ilmaisun ja löysi Saaran, söi elämänsä ensimmäistä kertaa HauHaun kana-kalkkuna märkäruokaa, joka oli niin hyvää, että oikein tärisi. Treenien aikana nukkui tyytyväisenä autossa ja pääsi vielä lapukka Raen ja aussi Kerkon kanssa vähän metsään. Toki siitä mentiin vielä toiselle lenkille Aidan kanssa Petikkoon, jonka Hurma pääosin matkasi sylissä. 

Maanantaina aloitettiin Hurman ympäristökasvatus. Käytiin jokunen pysäkki bussiajelua, pysäkinväli junalla, ihmeteltiin ostarin elämää sekä päältä ajettavaa ruohonleikkuria ja päiväkodin pihalla leikkiviä lapsia (lapset ovat Hurmasta eri kivoja). Välillä otettiin lepoa ja sitten mentiin kaksin metsään. Lumo puolestaan pääsi illalla pitkälle lenkille ilman jälkikasvua.

Junamatkustaja-Hurma

Bussin odottelija-Hurma

Eilen molemmilla koirilla oli omat metsäretkensä ja -lenkkinsä ihan kahden emännän kanssa. Illaksi suunnattiin raunioille. Hurma pääsi tallaamaan radalle, eli kulkemaan eri alustoja, syömään kaikenlaisia herkkuja treenikavereilta ja hengasi Hurma useamman treenikaverin sylissäkin. Hurma seurasi myös Rae-lapukan työskentelyä ja sai vähän leikkiä Raen kanssa. Hurmis menee moisesta ihan pähkinöiksi. Kaiken jännän jälkeen olikin aika reporanka Hurma pitkin pituuttaan autohäkissään.  

Tänään Lumo kävi Aistissa Petran luona fyssarilla. Petran pyynnöstä myös Hurma lähti mukaan. Alkuun piti tutkia paikat tarkkaan ja yrittää purra äitikoiraa jalasta, mutta loppuajasta Hurmeli otti jo lepoa milloin fyssari-Petran tai minun jalan vieressä. Taas vähän lepoa ja sitten Hurman kanssa metsään, Lumo pääsee lenkille taas ilman pentua.  

Metsä-Hurma

Pyllerön kuulumisia

Viidennen viikon alussa - seitsemännen viikon lopussa

Se on nyt sillä tavalla, että tiineysvuorokausia tuli tänään plakkariin 53. Enää 10 vuorokautta ensimmäisen astutuksen laskettuunaikaan, toisen astutuksen laskettuunaikaan 12 päivää. Paisuu, leviää, nälkä on pohjaton, nisät roikkuu, masu roikkuu ja alkaa olemaan melko karvaton, läähätyttää, päivällä on ihan liian kuuma lenkkeillä, mukaan haluaisi aina lähteä ja hetken päästä huomaa ettei jaksakaan, pikku penneleiden liikkeitä voi tuntea massussa... Pieni kuvaelma mun sporttisesta harrastus- ja lenkkikaverista ken muuttui reilun seitsemän viikon aikana seesteiseksi ja odottavaksi koiraäidiksi.

Karvamuumi, -hylje vai -valas? 52 vrk

Tiistaina päätin ottaa Lumon matkaan rakennustreeneihin, jottei odottavan elämä kävisi liian tylsäksi. Otin rouvaskoiralle pentuaitauksen matkaan ja pystytin tilavan asumuksen pyyhkeineen ja vesikuppeineen yhteen huoneista. Otin viisauksissani mukaan yhden päivän aterioista kahteen palkkapurkkiin pakattuna. Päästin treenien päätteeksi Pyllerön vähän hommiin ja puuhiin. Oikeastaan en ollut yllättynyt, että noinkin mahakkaalla karvahylkeellä oli kuin olikin treeni-intoa. Piilot oli helpot ja alue pieni. Treeni oli riittävä, vaikka Lumon ilme olikin vähän, että "oliks tää muka oikeesti tässä?" Nälkä kasvaa syödessä, ja toivon, että nyt jäi vähän sitä nälkää, jota sitten pentuloman jälkeen taas säännöllisesti ruokitaan.

Lumo heittäytyy näillä näkymin pentulomalle treeniblogistaan. Lumon kuulumisia voi käydä pentuloma-ajan lukemassa Naavisemon blogista, jonne päivittelen kuulumisia ja kuvia. Mikäli olet kiinnostunut omasta lapinkoirasta, olet aktiivinen ulkoilija ja veri vetää koiran kanssa myös harrastamaan, muttet ehkä ole vielä löytänyt sitä sopivaa pentuetta tai jäänyt edellisissä nuolemaan näppejäsi, niin olethan yhteydessä!

Lumo palaa treenipäivityksiinsä luultavammin syyskuun loppupuolella!

"Mittasuhteiltaan hieman hyljemäinen, keskivartalo kohtuuttoman kookas, pää saisi olla suurempi suhteutettuna vartalon kokoon. Raajaluusto sopiva ja raajat sopivan mittaiset. Liikkuu hitaasti mutta varmasti. Onnellinen ilme." Laatuarvostelu: Tukevasti Tiine

Ti-ti-dii...

... Lumo on tukevasti tiine!

Lumon masussa kasvaa pienen pieniä lapinkoiran alkuja. Toivottavasti siellä on sekä pieniä Lumoja että Leevejä. Karvamahaa ultratessa paljastui ainakin neljä pientä ja hyvinvoivaa masuasukkia. Toivotaan, että niitä on siellä enemmänkin, sopu sijaa antaa ja sisaren taakse voi aina piiloutua..



Lumo on varsin lungi ja seesteinen odottava emä. Kotona pääosin makaa, piilottaa herkkuja "pahan päivän varalle", lenkeille lähtiessä "lämmittelee äänitehosteen kera" ja puskee itseään sohviin ja sänkyihin. Ruokahalu on ollut vähän kateissa, mutta jotain on sentään syönyt. Herkkuja ainakin lenkillä, jos ei muuta. Lämpimillä ilmoilla jalka ei nouse niin kepeästi, mutta viileämmillä kyllä. Uimaankin on parinä päivänä mennyt. Treenit saanee nyt keventyä toden teolla ennenkuin loppuu kokonaan. Toisaalta mä luulen, että niin kauan kuin Lumo jaksaa liikkua, niin kauan Lumo jaksaa todennäköisesti myös haukkua maalimiehiä ruoan toivossa..
 

Suuntaamme siis pienen lenkin kautta tiistairaunioille. Laitan kuvia odottavasta äidistä, jahka Mellu saanee mulle niitä laitettua. Lämpimiksesi voit käydä vierailemassa täällä. Edit. Mellun ottamat kuvat esillä.

Parkkiromanssia

Päivitellääs välillä jotain muutakin kuin treenejä. Naavisemon eka pentutilaus tehtiin toukokuun loppupuolella. Lumo ja Leevi tapasivat viikon verran säännöllisesti romanssia lämmitellen. Leevi vietti myös romanttista kaupunkilomaa asuen meillä muutaman päivän. Ihan mieletön tilaisuus siis tutustua Leeviin myös omassa arjessa ja Leeville vieraassa ympäristössä. Mutkaton mies ja oikein mallikkaasti käyttäytyvä. Täydelliseen liekkiin romanssi roihahti toukokuun 20. ja 22. päivä.  

Parkkipariskunnan kuvista kiitos Leevin emännälle Aino Karilakselle!

Pariskunta Lumo ja Leevi - parkkiromanssin päätähdet

Love is in the air...

Lihasten lämmittelyä

Koiratanssia

"Hurrrr sä soma nainen, saanks mä murista sun muffinssiin, saanks mä päristää sun pörröön turkkiin..."

Aikalisä

Kerjäläiset

Parkit krokotiiliratsastajat

Kaunokainen ja komistus

Vasta naineet - hääpotretti

Treenikuulumiset

Vähän on taas jäänyt... Tämä päivittäminen nimittäin. Viimeiseen pariin viikkoon mahtunee jokunen treeni, ja muitakin tapahtumia.

 

Pari viikkoa sitten hakutreeneissä otin pitkästä aikaa partiointia. Tällä kertaa toinen puoli alueesta oli enemmän tallattua, toinen osittain tallaamatonta. Maalimiehiä oli kaksi, molemmat maastoverkon alla. Ensimmäisestä Lumolla oli haju jo lähetyksessä. Ilmaisu oli hyvä. Jatkettiin hommia. Lumo ohjautui alkuun suhteellisen hyvin, lähetin kerran ikäänkuin kokeeksi pistolle ja irtoshan se melko kivasti, ja myös melko suoraan. Loppu meni sitten vähän huiteluksi, mutta kun kerran vauhtia piisas ja teki aktiivisesti töitä, niin annoin mennä. Toisen maalimiehen haki oikein kivasti tuulen alapuolelle kiertäen. Ja taas oikein hyvä ilmaisu. 

 

Treenien jälkeen lähdettiinkin sitten riiaamaan Leevin kanssa, ja saatiin oikein onnistunut alulle pano, toivottavasti ensimmäisille Naavisemon pennuille.   

 

Toissa viikon tiistaina raunioiduttiin perinteiseen tapaan. Tällä kertaa käytiin riiailemassa Leeviä oikein onnistuneesti toistamiseen ennen treenejä, jonka jälkeen ajelin radalle. Mielessä siinti toki sellainen "eläinkoe", kun sunnuntaina tehtiin kivasti hommia ja sen jälkeen oli rakkautta ilmassa, niin toki piti kokeilla toimiiko se toisin päin. Toimihan se! 

 

Ilma oli lämmin, astutusreissu takana ja päälle muutaman tunnin lepäily autossa. Tultiin Lumon kanssa toiseksi viimeisenä radalle. Treenin teemana alhaalta tulevat hajut. Lumo oli erittäin hyvin ohjattavissa radalla. Ensimmäinen piilo oli yläkasan kulmakaivo, puukannella. Hajun nappasi hyvin, ilmaisu alkoi kiihdyttelyllä, ja maalihengelle ei selkeesti ollut ohjeet menneet perille, sillä palkkasi siitä huonosta haukusta... Blaah. Jatkettiin kasa loppuun, siirryttiin keskikasalle. Lumo reagoi nopeasti hajuun ja työsti maalimiehen aatami ja eeva-piilosta. Ilmaisu hyvä ja palkkaus oikein, loistavaa. Jatkettiin keskikasaa. Lumolla oli häivähdyksiä hajusta, annoin sille tilaa tarkennella. Piilon ympärillä oli jokunen häiriöihminenkin. Hienosti työsti ja ilmaisi keski- ja yläkasan välissä olevan maakaivon. Ja kappas, piilossa olikin kaksi maalihenkeä, Saara ja kouluttajaparini Miisan seitsemän vanha tyttö Ronja! Loistava treeni ja ihan kiva eläinkoe!

 

Tällä viikolla raunioilla annoin Miisalle vapaat kädet piilojen ja alueen suhteen. Alueena oli keskikasa kokonaisuudessaan ja yläkasan alkupää. Lumo oli ohjattavissa, mutta mä olin puolestani jotenkin kovin jäässä, miten yllättävää... Lähetys yläkasalle, josta Lumo itseohjautui keskikasalle - suunnitelman muutos. Sai hajun ja työsti, ensimmäinen maalimies nousi temppelistä. Ilmaisu oli hyvä. Ihmettelin ihan ääneen, että miten temppelin työstäminen oli jotenkin niin kovin työlästä... Syy selvisi kyllä myöhemmin, vinkkinä lukijalle, ja treenin vinkkinä ohjaajalle perinteinen 1+1 -sääntö.. Lähetin Lumon keskikasan loppuun, josta irtosi yläkasalle. Huutelin pois kasalta, mutta onnekseni ei kuunnellut - työsti hajua. Toinen maalimies nousi älläputkesta. Ei haitannut muovipullot ja muu krääsä, ilmaisu hyvä. Jatkettiin yläkasan alkupuoliskolle, maalimies nousi muovisesta "ilmaisulaatikosta", ilmaisu ok. Palasin takaisin päin, Lumolla taas reaktioita ja mulla silkkaa jäätymistä. Liikkuminen on sitten välillä yllättävän hankalaa.. Onneksi ohjaajan ollessa toimeton koira ei ole. Lumo palasi keskikasalle, ja nosti temppelin päällä olevasta arkusta viimeisen maalimiehen. Syy siihen miksi temppeli oli "työläs" työstää johtui tasan siitä, että koirallani oli kaksi hajua. Valitsi niistä toisen, helpomman tai vahvemman - kuka tietää. Näin kyllä, että merkkasi silloin ylös sekä temppelin sivuja, mutta ei sitten ohjaajan järjenvalo oikein siinä tilanteessa loistanut. Näin ollen kirjoitan käteeni 1+1, jottei tuo legendaarinen muistisääntö enää unohtuisi.

 

Kouluttajakoulutuksen raunio-osuuden viime viikon treenikerran teemana oli telineet ja hallinta. Treenattiin poikkeuksellisesti Hepekon radalla. Lumolle putket ovat pala kakkua, samoin tynnyrilankku, lappeellaan olevat tikapuut/puolapuut (mikä sen telineen nimi on?), nostaminen ja pöytä. Treeniä tarvitaan keinulla, jotta siihen saataisiin varmuutta. Koska meidän ryhmä on kovin analyyttistä ja puheliasta, niin aika loppui kesken. Bomba jäi treenaamatta, osalle kerettiin ottaa vähän virpomista.

 

Tällä viikolla treenien teemana oli ylhäältä- ja alhaalta tulevat hajut. Lumolle on treenattu suhteellisen tasaisesti molempia piilotyyppejä. Aluksi pohdin yläpiiloja, mutta kun niitäkin oli pari treeniä sitten, niin päätin vahvistaa kaivoja, sillä ne on meille ehkä ne haasteellisimmat, sekä yhden vapaavalintaisen yläpiilon. Alueena oli yläkasa, keski- ja alatalo. Eka kaivo oli kulmakaivo puuritilällä ja maalimies kaivon puolessa välissä. Kehuminen heti ensimmäisestä haukusta. Haukku irtosi, mutta ei niin hyvin kuin se voisi irrota. Toinen kaivo rautakannella, maalimies ihan ylhäällä, heti kannen alla. Kehu heti ensimmäisestä haukusta. Toisella hakku irtosi saman tien ja oli melko hyvää. Molemilla kaivoilla kehuttiin samalla tavalla, koiraa innostaen, ensimmäisestä haukusta. Lähetin Lumon kasan loppuun, Lumo työsti kasan, sai hajun ja irtosi alatalolle. Alaralon elementtien päältä löytyi kolmas maalimies joka haukuttiin oikein hienosti. Samalla tuli se vähän kauempaa tuleva haju testattua. Oikein hyvä treeni!

Vime sunnuntaina hakuilut jäivät väliin. Huomenna otetaan vahinko takaisin. Huomenna Lumo pääsee pesuun ja föönaukseen ennen treenejä.

 

 

Neiti negatiivinen

Tänään tuli TGA-a vastaus, ja negatiivinenhan se oli. Hyvä homma! Eli tästä sitten vaan juoksua odottaessa..

Kennelnimianomuskin oli uusimmassa Koiramme-lehdessä, joten kennelmaailman byrokratian raskaat rattaat liikkuvat hiljakseen. Toivottavasti anomus päätyy FCIllekin pian käsittelyyn. Jänniä aikoja siis eletään.

Alkuvuoden kuulumisia

Treenitauko on jo tovi sitten päättynyt. Elämä on vaan ollut tuttuun tapaan aika kiireistä, ja päivittäminen taas jäänyt... Otetaan siis vahinkoa takaisin.

Takki päällä pakkassäällä..

Treenailtu ollaan jonkun verran, talvikaudelle tyypillisesti "löysemmällä" aikataululla. Hallivuorolla ollaan käyty jälleen melko laiskanlaisesti tottistelemassa. Treenien teemana on ollut seuraaminen, jäävät liikkeet maahan/istu sekä liikkeestä seisominen, paikallamakuu. Lumolle olen jonkun verran ottanut takapalkkaa, joka on Lumosta aika kivaa. Vapautuksen jälkeen sää "rynniä" takapalkalle. Tänään on taas Virve Sormunen tulossa pitämään muutamalle meistä pienryhmätunnin. Meidän osalta jatketaan varmaan jääviä liikkeitä.

Hakua ollaan treenattu pitkien, puolikkaiden ja ihan "normitreenien" merkeissä. Lisäksi ollaan käyty kerran treenaamassa Rudus turvapuistossa sekä käytössä olevassa toimistorakennuksessa. 

Pitkissä olen edelleen pyrkinyt noin puolen tunnin etsintäaikaan. Tallaamaton alue on aina eri asia kuin tallattu, tallaamattomalla alueella Lumo työskentelee lähempänä kuin tallatulla. Edelliset pitkät olivat Veikkolan suunnalla, ja heti alkuun päästiin kartturin kanssa rämpimään avohakkuualueelle, jonka halkaisi leveä oja, jonka ylittämiseen sai käyttää hieman mielikuvitusta. Suunta pysyi suunnilleen, ja yllättäen oltiin leikattu vähän rajalta sisemmälle. Siinä sijaintia pähkiessämme Lumo otti piiloilijan takajäljen, puuhasteli sitä hetken, ja palasi lähes meidän vieressä olevan tiheän kuusen alle, ja sieltähän se piilossaolija löytyi. Ilmaisu ei ollut maailman paras, joten sitä paranneltiin muutaman päivän päästä hakutreeneissä. 

Siikajärven treeneissä otin Lumolle neljä figua samalle puolelle aluetta. Lunta kun täällä on jonkin verran, alue sai jäädä aika pieneksi. Treenin teema oli ilmaisu, ja useampi toisto. Tällä kertaa haukku oli hyvää, ja Pumppis intoa piukassa.

Seuraavana viikonloppuna saimme hienon mahdollisuuden päästä treenaaman Rudus turvapuistoon. Turvapuiston alueella on mielenkiintoisia piilomahdollisuuksia, kontti, hyviä yläpiiloja jonne päästäkseen koiran on kuljettava ritiläportaiden ja kapeiden portaiden kautta, tai ilmaista maalihenkilö alhaalta, maan alle menevä käytävä, työkoneita ja työvermeet päällä olevia mallinukkeja. Otin maalimiehet yksitellen. Lumon ensimmäinen maalimies oli kontissa, ihan oven vieressä. Figut upottaneen ajatus oli, että koiran olisi pitänyt ilmaista maalihenki oven raosta. Ohjaaja oli vaan sen verran rivakka, että Lumon mennessä kontin raollaan olevalle ovelle, ohjaaja tempaisi kontin oven auki, ja koira pääsi konttiin sisälle. Figu oli oven oikealla puolella, ja vasemmalla puolella oli puulava, johon nojasi päätön mallinukke. Kyllä Lumo oli viisas näky ilmaistessaan tätä päätöntä nukkea... Tosin aika nopeasti tajusi, ettei tää ihan oikein mennyt, ja kipaisi kontin perälle ja sieltä takaisin ovelle oikeaa maalihenkeä haukkumaan. Toinen maalimies oli yläpiilossa näkymättömissä. Minua kiellettiin nostamasta koira puolentoista metrin korkeuteen, jotta olisi päässyt figun luokse. Ajatuksena on, että heikommatkin hajut täytyy oppia ilmaisemaan. Lumo merkkasi ja merkkasi, kiersi välillä betoniseinän taakse, ja kiipesi pariinkin otteeseen seinän vierestä lähtevät kierre ritilärappuset ylös alas. Palasi taas siihen sermin edustalle, merkkasi, välillä istui tuijottaen sermille ja heilutteli häntäänsä... Figu kahisutti vähän, odoteltiin, kuului ensimmäinen haukahdus, ja siitä vuolaat kehut. Kehuista irtosi haukkua vähän enempi. Kolmas maalimies oli maan alle menevässä käytävässä. Löytyi ja haukuttiin hyvin. Neljättä etsiessä Lumo kipusi jälleen omatoimisesti yhden rakennuksen päädyssä olevat, toiseen kerrokseen vievät ritiläportaat ylös alas. Neljäs figu oli rakennuksen toisella puolella, työmaatelinetyyppisen ratkaisun toisessa kerroksessa. Ilmavirta kuljetti hajua rakennuksen edustalle, jossa oli jälleen yksi mallinukke. Lumo kävi pariin otteeseen tarkistamassa nuken, jonka tällä kertaa jätti kuitenkin ilmaisematta. Työsti haisua, ja kyllä pieni lapinkoira keksi kuin keksikin ne kapeat rappuset, jotka veivät figun luokse. Lumo oli oikein pätevä, ja pieni lapinkoira hymyssä suin, rinta rottingilla häntä heiluen haukkui herkkunsa figulta.

Seuraavana sunnuntaina treenattiin Töölön suunnalla eräässä käytössä olevassa toimistorakennuksessa. Kierroksia otettiin pari. Ekalla kierroksella Lumolla taisi olla kolme maalihenkeä, toisella kaksi. Edelleen jatkettiin vähän haisevia piilotyyppejä. Maalihengeksi oli saatu myös yhden treenikaverin arviolta seitsemän vuotias tyttö. Lumo huiteli ensimmäisen kierroksen omin päin, omaa etsintäsuunnitelmaa toteuttaen. Kaikki maalihenget löytyi, ilmaisut olivat ok. Toisella kierroksella yhteistyötä oli enemmän, ja maalihenget löytyivät tälläkin kertaa hienosti. Vieraileva lapsifigukin haukuttiin. Lumo oli myös vierailevan raadin mielestä treenin kivoin koira. Johtuisikohan se siitä, että Lumo on pieni, ruskea ja pörröinen...

Tällä viikolla oli vuoden ensimmäiset puolikkaat. Teemana lumi. Treenin alkuun kohotettiin kuntoa ja nostettiin hikeä pintaan kaivamalla pari ihmisen mentävää poteroa lumikasoihin. Lumolle treeni oli laatuaan ensimmäinen. Poteroiden suut oli peitetty, mutta olin pyytänyt pieniä hajurakoja. Hajut nappasi ja työsti hyvin, ensimmäisellä figulla kaivoi ja ilmaisu oli haukun ja mölinän sekoitusta. Toisella figulla kaivoi ja ilmaisi hyvin. Pumppis on pätevä. Lumitreeniä lisää, oli kivaa (note to self: kaiva tarpeeksi tilava potero, niin ei ahdista!)

Ilmoja on pidellyt...

Eilen viettiin 112-päivää, ja oltiin edustustehtävissä Sellon kirjaston aukiolla. Lumo edusti muiden Espyn hälyryhmäläisten koirien tavoin olemalla rapsutettavana, ja ohjaajat saivat puhua suunsa kuiviksi pelastuskoiratoiminnasta. Pidimme myös tunnin välein pienen pelastuskoiranäytöksen, ja Lumokin pääsi Sellon aukiolla työstämään yhden maalimiehen. Häiriöitä oli ympärillä kiitettävästi, joten siihen nähden esitys meni ihan mallikkaasti. Ilmaisu oli jälleen jotenkin huono, joten ilmaisu- ja itsevarmuustreenille on tilausta.

Poliisiauton takaosakin tuli 112-päivässä testattua

Ainiin! Emäntä nousi tammikuun hälyryhmän kokouksessa kartturiksi ihan oikeisiin hälytyksiin. Ensimmäinen hälytyskin on jo takana päin. Näin ollen Lumo pääsee mukaan harjoittelemaan hälytreeneihin. Autokuumekin kipusi järjettömiin lukemiin, ja tammikuun loppupuolella meidän iloksi, kulkupeliksi ja rahanmenoksi tuli Skoda Octavia farkku. Lumolla on siis viimein oma takarontti, jossa matkata leveästi. Lisäksi emännälle napsahti muutaman vuoden johtokuntanakki Espy pekossa, ihan vahingossa...

Pentusuunnitelmista sen verran, että erästä komeaa sulhoa on kosittu ja luvattu, joten treffejä tositarkoituksella odotellaan.. Näillä näkymin projekti tulee olemaan mun oma. Niin ne tilanteet joskus muuttuu. Mutta tästä lisää myöhemmin.  

Pentukuumeilua

Kauhia peku. Kun ei se tästä ole kokonaan hälvenemässä, välillä vähän helpottaa ja tulee taas, niin jaetaan tälläistä pientä ja ihanaa kuvamateriaalia... Huolisitko tälläisen?

Tästä lähdettiin:

Moi! Mä oon Lumo ja mulla on tässä kuvassa ikää seitsemän viikkoa..

Kun mä oli pieni, mä ihan tykkäsin aiheuttaa tulvan keittiönlattialle...

"Are you talking to me?"

Järjen riemuvoitto pesupalloliitosta hyvää iltaa...

Baboon-vaihe 12 viikkoisena

Tasapainoisesti rakentunut, karvaton pentu

Vuotiaana Nuuksiossa

Kaksi vuotiaana

Ja tähän on tultu: vajaa kolmevuotiaana

Treeniä, pekua, puuhaa, hommaa

Pikainen päivitys pariin viime viikkoon. 

Treenattu on: rakennusetsintää Espoon kaupungintalolla, pari kertaa hakuiltu ja kerran käyty tottistelemassa. Toiset hakutreenit olivat UPK:laisten treenit, kiitos siitä Sofialle ja muille UPK:laisille kun saatiin vierailla. Tottistreeneihinkin haettiin vaihtelua UPK:n porukassa.
 

Lumo on sangen pätevä tyttö. Rakennusetsiminen sujui hyvin. Tarkennukset ovat parantuneet huimasti, samoin koiran itsevarmuus työstämiseen. Ilmaisukin alkaa olemaan varsin varmaa. Mainiota! 

Tottistreeneissä Lumo oli ihan huippu! Nyt viimein on alkanut olemaan  neidillä sellainen perusmoodi, että "jee, tehdään yhdessä" ja mikä parasta, Lumo nauttii tekemisestä ihan superisti!

Toiset hakutreenit olivat tuossa kotinurkilla Petikossa, kylmänä tiistai-iltana. Otin Lumolle tienvarsietsintää liinassa ja pari maalimiestä. Teemana edelleen ilmaisut pienellä nenähommalla höystettynä. Eri etevästihän se taasen meni. Ohjeistin maalimiehet vähän hassusti, joten tuli sitten treenattua seisovien maalimiesten ilmaisua. Lumolle se näytti olevan ihan piece of cake!

Tänään treenattiin pienellä omatoimikokoonpanolla Siikajärvellä. Jälleen ilmaisun vahvistamista, lähinnä keston osalta. Edelleen tienvarsiversiona, eli maalimiehet about 10-15 metriä hangessa metikön puolella. Ideana oli siis, että Lumon alottaessa ilmaisun menen paikalle, ja merkkaan palkkaushetken maalihenkilölle naksulla (ja samoin tietty koiralle vahvistus oikeasta toiminnasta). Ekalla maalimiehellä Lumo haukkui hyvin, mutta koska ohjaajalla hieman kesti maalimiehelle pääsy, niin Lumo oli vähän käpälöinyt kun ei herkkua herunut. Toisella homma menikin jo hienommin. Tarkennukset ja hajujen työstöt meni oikein hienosti. Toisen maalimiehen hajut kulkeutui polun toiselle puolen, joten Lumo joutui tekemään ihan oikeesti töitä. Hienosti kyllä pähkäili asian ihan itsenäisesti! Kolmas maalimies oli makuuasennossa, ja Lumolle entuudestaan tuntematon (tosin niin olivat kyllä tiistaiset UPK:n maalimiehetkin...). Ilmaisun aloittamisessa meni tovi, mutta hyvin se haukku raikasi!

Ensi keskiviikkona yritetään joutaa tottistelemaan, tosin torstaiaamuna täytyy joutua Lumon kanssa aikaisin Keravalle, josta suuntaamme Robinin ja erinäisen koiralauman kanssa kohti Oulua. Ja Jenni suuntaa Ouluun Kuopiosta. Yövymme Oulussa, josta perjantaiaamuna lähdetään ajamaan kohti Kolaria ja poropaimennusta. Viikonloppu vietetään lappalaiskoirien ja -ihmisten, sekä poropaimennuksen merkeissä. Maanantaina lähdetään ajelemaan kohti etelää. Lumon poropaimennusdebyytti on siis viikon päästä sunnuntaina. Sitä jännittäessä. Kolarista kotiuduttua lomaillaankin vielä viikon verran. Lumolla on tiedossa mm. fyssarilla käyntiä.

Emäntä on käynyt nyt pariin otteeseen käpälöimässä pienoisia poropellervoja, Katlan (Pihlajamäen Fafnir) ja Parkun (Huraus Bargu) rakkauslapsia. Nyt on sitten totisessa mietinnässä ja pohdinnassa muuttaako meille maaliskuun 20. päivä pienen pieni porokoilatyttö.. 
 

Lumon pentusuunnitelmat on tuottaneet ainakin emännälle suuren suurta jalostusahdistusta.. Tuntuu, että kaikessa on liikaa riskejä. Toki kasvattaja kantaa viimekädessä ne riskit, mutta... Kriteerit on kovat, ja riskejä on joka yhdistelmässä. Blaah. Ja kyllähän se oman koiran paras pentu tietty kiinnostaisi sekin. Onko se sitten viisasta, en tiedä. Koiran omistaminenhan ei kokonaisuudessa vaikuta kovin viisaalta. Etenkin kun sille myy sielunsa ;)

Rontti-Monttisen aka Ahne-Pumpasen kuulumisia

Meidän taloudessa on viime viikkoina asustellut neiti nimeltä Rontti-Monttinen aka Ahne-Pumpanen. Juoksujen jälkeen neidin on vallannut pohjaton ahneus. Tovi meni peruslaamavaihteella, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa normiaktiivitaso taas näkyä. Noin toiminnallisesti siis. Treeneissä tuo laamailu ei ole näkynyt, mutta lenkeillä Lumolainen ei juuri ole intoutunut leikkimään, vaikka olisi hyvää seuraa ollut tarjolla. Lähinnä Lumoa on kiinnostanut lenkkikavereiden, ja oman emännän, taskut ja niistä saatava tarjoilumahdollisuus.. Lumo tottelee myös vaihtelevia kutsumanimiä kuten Aida, Api, Justus, Husu, Nanya jne. Sillä nämä kutsut saattavat tietää namia.. Ja käyttäytyy vähän vieraampia emäntiä kohtaan suhteellisen röhkeästikin namia pummatessaan... Ahnepa ahne.

Tänään käytiin pitkästä aikaa Hyvinkään koirauimalassa. Allas jaettiin ensikertalaisen Justuksen ja Taigan kanssa, sekä jo kertaalleen Hyvinkäällä turkkinsa kastaneen Salkan. Lumo ui alkuun  pari kertaa pelastusliivit päällä, ihan vaan kokeeksi, että pysyy pinnalla. Suurimman osan ajasta molski menemään ilman, pinnalla pysyen.  Edelleenkään Lumo ei ole mitenkään erityisen viehättynyt altaassa uimisesta, mutta pienen vastaanhangoittelun jälkeen kastaa kyllä turkkinsa ja ui oikein mallikelpoisesti. No, vielä on kolmena lauantaina uintitreeniä tarjolla, jos vaikka loppua kohti tuo intokin löytyisi. Lumohan siis mielellään osallistuu muiden uittamiseen, eli kulki oikein topakkana mm. Jennin vieressä kun Jenni tsemppasi omiaan altaassa... Selkeää valmentaja-ainesta siis...

Uinnin jälkeen isäntäväki kävi kaupassa, neidin hengaillessa autossa, lämpömantteli päällä. Kotona kerettiin olla suunnilleen tunti, ja taas lähdettiin. Tällä kertaa Aidan ja Nooran kanssa lenkille. Lumo lenkkeili epälapinkoiramaiseen tapaan mantteli päällä. Tällä hetkellä on näet sen verran hyvässä turkissa, että kuivaamisesta huolimatta pohjavilla jäi kosteksi. Vaikka ilma on ollut nollassa, tai plussan puolella, ja vaikkei lapinkoira nyt herkästi palellukaan, niin silti hätävarjelun liioitteluna ihan mieluusti mantteloin kosteaturkkisen koiran lenkille. Lumoahan tuo takki ei ulkona arvon neitikoiran menoa ja meininkiä haittaa. Tehtiin vakkariseuralaistemme kanssa tunnin lenkki Silvolan metikössä. Eli tänään(kin) on ollut liikunnallisesti aika hyvä päivä Lumolle.

Tällä viikolla on lenkkeilty myös Justuksen ja Sofiankin kanssa. Justus on edelleen sangen ihastunut Lumoon, ja Lumo tarjoaa vastalahjaksi vähän hammasta ja murinaa... Otettiin myös pitkästä aikaa riski ja mentiin Pitkäkosken ladutetulle pellolle... Samaisella pellolla käytiin kokeilemassa onneamme Nooran kanssa jo aiemmin tällä viikolla. Selvittiin huudoitta. Alkaa näet olemaan taas se aika vuodesta, jolloin lenkkimaastojen vähyys alkaa tosissaan nyppimään. Puolustuksena joutuu kommentoimaan, että "pilaahan" se lumisadekin ne ladut.. Ja uusi lumi on vanhan surma, joten eiköhän me jossain vaiheessa, juhannuksene mennessä ainakin, saada laajennettua lenkkireittejä normaalimpaan suuntaan. Samojen polkujen tallaaminen kuukausikaupalla ei pidemmän päälle oikein jaksa napostella.

Väliaikatiedotusta pennutuskuumeen osalta. Jännityksellä odotamme Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan virallisia urossuosituksia muutamasta melko potentiaalisesta sulhoehdokkaasta. Odottavan aika on pitkä. Mutta muu ei auta. Sitten kun suositukset on saatu, ja eräät tehneet päätöksiä suuntaan tai toiseen, niin niistä tulee luettavaa mustaa valkoisella ihan satavarmasti niin tänne kuin tännekin. 

Keittiöapulainen

 

Treeniä, riekkumista ja sosialisointia

Pieni pikakelaus menneeseen viikkoon.

Lumo ja Lumon aarre = lapanen

Maanantaina tottisteltiin tuttuun tapaan Ikean parkkiksella Tuulin opastuksella. Treenin aiheena oli pienimuotoisen BH-kaavion suorittaminen. Lumon kanssa emme tehneet kaaviota ihan kokonaisuudessaan, vaan alun pidemmän seuraamispätkän edes takaisin, sekä ns. älläkaavion kytkettynä, samoin ihmisryhmän, jonka jälkeen otin Lumolta hihnan pois, seurautin vielä ihmisryhmän ympäri ja siirryimme seuraamisen kautta jättäviin liikkeisiin ja loppuluoksetuloon. Treeni meni ihan ok. Imutuksella ja vartalonapuja käyttäen tosin, niistä on pikku hiljaa päästävä ainakin vähän vähemmälle. Jotain pieniä "maneereja" löytyy ohjaajalta, joihin ei itse tule kiinnitettyä minkäänlaista huomiota. Treenien jälkeen käytiin taas Petikon lenkki Nooran ja tyttöjen kanssa, mukaan lenkille liittyi myös Nooran kaveri Isko aussiteini Firen (7kk) kanssa. Lumo näki Firen toistamiseen, ja suhtautui ihan ok. Neiti veteli aika nautinnolliset hepulit heti alkulenkistä muun kolmikon juostessa ja haukkuessa perässä. Lenkin lopulla käveltiin "hävyttömästi" VPY:n koulutuskentän poikki, ja Lumo sai suorittaa A-esteen. Ei pk-puolen tosi jyrkkää vaan pk- ja agiliito A:n välistä oleva esteen. Ihan hienosti meni!

Keskiviikkona Lumo vietti kaksivuotis synttäreitään. "Bileet" pidettiin keskiviikolle tuttuuun tapaan raunotreeneissä, ratana tällä kertaa HePeKon rauniorata Itä-Helsingissä, Roihupellon teollisuusalueella. HePeKon radalla vierailimme kolmatta kertaa, eli meille ihan uudesta radasta ei ollut kyse. Lumolla oli jälleen kolme maalimiestä. Pyysin kouluttajaltamme Virpiltä hieman haastellisempaa etsintätyöskentelyä neidille, eli pientä aivopähkinää. Hallinta radalle tullessa on se meidän THE HAASTE. Lumo kun ei tiedä mitään niin siistiä kun etsintähommat. Raunioille se hinku on jostain syystä enemmän kuin metsään, hommia tehdään yhtä mieluusti toki kummassakin. Lähetys meni hyvin, etsintäsuunnitelman toteutus kärsi heti alkuun, kun ohjaajan pöljäke "unohtui" seisomaan paikalleen ja ihastelemaan koiransa työskentelyä... Lumo kun vielä ohjautuu vartalon liikkeen mukaan aika hienosti, niin itse sitten tyrin sen jäämällä seisomaan kuin tikku paskaan.. No, jatkoin koiran perässä, sillä Lumo meni jo omaan suuntaansa, ja sieltä löytyikin sitten maalimies. Selvitin sitten Virpille uuden suunnitelmani, jossa pysyimmekin hienosti. Eli palasimme "kiertoreittiä" takaisin alueelle, josta meidän piti aloittaa. Lumo teki hienosti hommia, pressupiilo ei aiheuttanut päänvaivaa ja ohjaajakin onnistui lopputreenin liikkumaan melko etevästi. Loppupalavarin aikana Mikko kävi Lumon kanssa kävelemässä ritiläportaat ylös alas, ja Lumpolainen selviytyi niinkin ikävästä alustasta hienosti! 

Torstaina lenkkeiltiin jälleen Nooran, tyttäjen sekä Iskon ja Firen kanssa, tällä kertaa Pitkökosken pelloilla. Fire vähän "ihailee" Lumoa, kun Lumo on vähän "haastava" (niin kuin naiset yleensä) ja lisäksi aussin makuun melko menevä gimma. Lumo yritti välillä vähän muiluttaa Firea, eli ihan selkeesti tykkäilee uudesta tuttavuudestaan. Perjantaina käytiin Käpälämäessä kennelyskärokotuksessa ja Lumolta otettiin TGAA-verinäyte, jonka tuloksista kuulen ensi viikon loppupuolella. Negatiivista tulosta odotellaan.

Lainaus Vetlabin laboratoriokäsikirjasta: Kohonnut TGA -konsentraatio voi olla varhainen merkki lymfosyyttisestä tyreoidiitista. Autovasta-aineet häviävät usein iän mukana, mistä johtuen luotettavin tulos saadaan tutkittaessa vasta-aineet nuorilta, 1,5-2 -vuotiailta koirilta. Myös terveillä koirilla esiintyy TG-vasta-aineita. Viitearvo negatiivinen.

Lumo oli Käpälämäessä tapojensa mukaan yhteistyökykyinen. Edes verinäytteenotto ei ollut kamalaa muuten kuin henkisesti nöyryyttävää. Eläinlääkärimme Tanja naureskelikin, että miten kummatkin mun tähän astisista koirista osaavatkin näyttää niin kovin loukkaantuneilta... Eläinlääkärissä on siis Lumosta kaikkiaan ihan kiva käydä. Painoa Pumpolaisella oli 17,3 kg, joista 300 grammaa saisi pudota... Tasaluvut ovat kivempia, eikö?

Lauantaina lenkkeiltiin aamusta Tuulin ja Osmon kanssa Petikossa, josta ajeltiin Oittaalla rauniotalkoisiin. Lumo ja Osmis hengailivat talkoiden ajan autoissaan. Iltapäivällä lähdettiin vielä Paulan ja porotyttöjen Keiran (Sagaberran Korpinlaulu) ja Ninjan (Pihlajamäen Ilman Impi)  kanssa lenkille Pitkäkoskelle. Keira ja Lumo ovat entuudestaan tuttuja, Ninja taas Paulan laumassa uusi tulokas. Ikää tällä erittäin ihastuttavalla poropennelillä olikin vajaa 13 viikkoa! Lumon todettua Ninjan vaarattomaksi, neiti jopa leikki pentusen kanssa. Emännälle iski taas pienoinen pentukuume, ehkä jopa porokoirakuume.

Sunnuntaina käytiin oman possen voimin Petikossa aamulenkillä, ja iltapäivästä taas hakuiltiin. Lumolle jatkettiin "yliheittoja". Tällä kertaa maalimiehiä oli neljä. Treenissä keskityttiin koiran pysäyttämiseen ja uudelleen lähettämiseen. Lumo etsi hienosti ja ilmaisi. Ohjaajakin hallitsi kätensä, vartalonsa ja liikkeensä ihan hienosti ja koiralle johdonmukaisesti. Jenniltä sain kotitehtäväksi kirjata ylös kymmenen plus miinus asiaa, jotka meidän, minun tai Lumon, on tarkoitus oppia tämän kauden aikana. Tässäpä siis nämä:

Lumo:

• Ilmaisun vahvistaminen, maalimiesmotivaatio
  
• Erilaiset ja eri asennoissa olevat maalihenkilöt, osittain tai kokonaan peitetyt maalihenkilöt
  
• Erilaiset piilot: maalimiehet kivien päällä, kuusien alla, puussa
  
• Etsintäajan pidentäminen
• Useamman maalihenkilön etsiminen, toistot
• Ohjattavuus: partiointi, luottamus ohjaajaan "menee minne pyydetään, vaikkei saisi hajua", yliheitot osana ohjattavuuttaa

Petra:

• Koiran lukutaito
  
• Alueen läpikäyminen ja etsintäsuunnitelma
  
• Suunnistuksen opetteleminen, kartan ja kompassin käyttö

Kuvasaldoa:

Osmo ja Lumo

Osmo ja Lumo nahistelee kepistä

Lumo ja Ninja

Lumo "tappaa" lapasta ja Ninja tahtoisi osallistua...

Lumo rrrrravistaa ja Ninja ei meinaa pysyä nahoissaan

Keira ja Lumo nahistelee lapasesta, ja hetki kuvan ottamisen jälkeen homma lähti "lapasesta". Lumolla loppui huumorintaju ja tuli riita, kina. Kirsussa pieni naarmu. Se mikä ei tapa vahvistaa tavataan sanoa, mutta näitä ei siis enempää kiitos.

"Anteeksi, mutta tuo minun lapanen on nostettu tuonne ylös, enkä yletä ottamaan sitä. Yritin kyllä, mutta en yllä."

(Emäntä siis eliminoi lapasen turvallisuussyistä voimalinjan jalustan rautoihin, pienen lapinkoiran ulottumattomiin... Yritystä kyllä löytyi.)

Maanantaina taas tottistellaan. Ensi tiistaina Lumo saakin poikaystävän kylään, nimittäin Sofian Justus (Eidalun Indikatiivi) tulee meille näillä näkymin tiistaista torstaihin hoitoon. Keskiviikkona rauniot ja sunnuntaina haku. Sanoisin melkein, että kohtuullisen puuhakasta!