Biologically Appropriate Raw Food, raakaruokaa, sekaruokaa, luonnonmukaista, barffia?

Tehdäänpäs pieni päivitys talouden koiran ruokinnasta kaikille siitä kiinnostuneille. Koiran ruokinta kun on hyvin lähellä omaa sydäntäni ja hyvin mielenkiintoinen aihepiiri noin yleensäkin. Viimeisen reilun vuoden aikana siihen on tullut perehdyttyä melko hyvin, "absoluuttista totuutta edelleen etsien".

Kirjallisuutta aiheesta on saatavilla varsin vähän, tai sanotaan, että painettua tietoa löytyy aika laidasta laitaan, Ehdottomasti perehtymisen arvoinen kirja on  ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisema kirja Koiran ruokinta ja hoito, kirjoittajista mainitsen agronomi, tutkija Riitta Kempen. Kirja käsittelee perusteellisesti koiran ravitsemusta, ei raakaruokintaa. Raakaruokintaan/barffaukseen/luonnonmukaiseen ruokintaan liityviä kirjoja löytyy omasta kotikirjastostani kaksi: Malin Ekblomin Koiran luonnollinen ruokinta sekä Ulla Kivimäen Koiran Luonnonmukainen hoito. Lisäksi paljon on tullut kyseltyä kokeneemmilta koiraihmisiltä, seikkailtua Internetin ihmeellisessä maailmassa erinäisillä keskustelupalstoilla, asioihin perehtyneiden koiraihmisten kotisivuilla jne. Kriittisin ja kyseenalaistavin mielin siis edelleen.

Omakohtainen kokemukseni tällä erää on kahden koiran ruokinnasta. Ensimmäinen koirani, nyt jo edesmennyt Alma, eli 16,5 vuotiaaksi varsin vaihtelevalla ruokavaliolla. Almis oli sekasyöjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pohjana ruokinnassa oli kuitenkin pääsääntöisesti nappulat. Ensimmäisen vajaan kymmenen vuotta Alma veteli milloin mitäkin kuivamuonaa, ja loppuajan eläintarvikeliikkeiden valikoimista löytyviä merkkejä, sekä raakaruokaa, puuroja jne. Ruoan seassa alkuun ruokaöljyä, myöhemmin lohi- ja muita koirille tarkoitettuja ravintoöljyjä. Alma ei juurikaan elämänsä aikana sairastanut, mitä nyt sitten vanhuuden vaivoja. Neidillä taisi olla yksi korvatulehdus ja pari kertaa Furunkuloosi, joka ei sitten onneksemme jäänyt meidän riesaksi. Nämäkin vanhemmalla iällä, eli siinä kymppivuoden paikkeilla. Turkki oli lähes aina hyväkuntoinen ja kiiltävä, koira muutenkin hyvinvoiva.

Toinen koirani Lumo, toukokuussa kaksi vuotta täyttävä, söi ensimmäisen elinvuotensa kuivamuonaa (Hill's) sekä raakaruokaa ja puuroja. Nappulat erikseen tai muuhun sotkettuna. Uloste oli aina vähän pehmosta, virtaa oli (ja on edelleen) kuin pienessä kylässä, turkkihan tuolle kasvoi ehkä reilu vuotiaana, ruokinnan muuttamisen jälkeen (tosin iälläkin on varmasti osuutensa). Lumo on saanut myös melko pennusta päivittäin lohiöljyä tai muuta koirien ravintoöljyä. Keväällä 2009 neitiä vaivasi pari korvatulehdusta, joista ensimmäinen oli lähinnä hiivaa, toinen enemmän bakteeripohjainen. Eläinlääkärin veikkaus oli, että tulehdukset liittyivät hormonitoimintaan. Toukokuussa 2009 piinasi joku suolistopöpö, johon syötiin suolistoantibiootti Tylosin. Samalla ruokinta vaihdettiin kerta rysäyksellä raakaruokintaan, luonnonmukaiseen ruokintaan... Miksi sitä kukakin haluaa kutsua. Barf ei täysin sanana sovi meidän ruokintamuotoon, mutta kyllä meillä niitä luitakin syödään. Määrät ovat vain suhteessa pienenmpiä/vaihtelevat, mitä perinteisessä barffissa. Nappulaa meillä ei sinällään syödä, mutta joskus, harvoin sitäkin. Kotiin on juuri matkalla Acanan Grasslands-säkki 2,5kg.

Lampaan luita

Itse asiaan. Lumo syö 2-3% painostaan, määränä 300-450 grammaa päivässä. Suhde menee jotakuinkin, mutta vaihtelevasti, liha/kasvis/sisäelimet 40% ja lihaisat luut 60%. Sisäelimiä pyrin syöttämään viikossa 0,5% koiran painosta, eli noin 85 grammaa. Luiden määrään vaikuttaa edellisenä päivänä syötyjen luiden määrä, ulosteen kiinteys (eli kovuus) ja seuraavan päivän liikunta. Jos tarkoituksena on riekuttaa koiraa tuntitolkulla ja treenata, niin edellisenä päivänä annan suhteessa vähemmän luita. Selitykseksi saanee kelvata, että sulavat hitaammin, vaikkei tuo Lumotus nyt mikään kilpavinttari (etenkään vinttari) tai rekikoira olekaan. Ruoka-aineita pyrin käyttämään ja antamaan mahdollisimman monipuolisesti. Viljaa meillä ei juurikaan syödä, eli ruokinta pohjautuu lihaan, lihaisiin luihin ja kasvissoseisiin. Lihaista rasvaa tykkään lisäillä ruokaan myös, rasvahan on koiralle ensisijainen energianlähde, ja lisää kivasti myös ruuan maittavuutta. Välillä tarjolla on Neuta (mun mittapuussa "roskaruokaa", mutta todella maistuvaa Lumosta), jossa riisiä tai perunaa, joskus teen yrjölänpuuroa ja annan sitä liha-kasvis-aterian yhteydessä murto-osan. Maitotuotteitakin meillä käytetään suht säännöllisesti. 

Ruokin Lumon kahdesti päivässä. Kertakin riittäisi, mutta jotenkin tuo kaksi ruokintakertaa päivässä on vakiintunut käytäntö. Edelleen, vaikka ruoka tekee meillä raakaruokailuun siirtymisen myötä paremmin kauppansa kuin koskaan, Lumo jättää säännöllisesti yhden aterian silloin tällöin syömättä. Kuppi/luu siirtyy takaisin jääkaappiin, ja tarjoillaan seuraavalla ruokintakerralla. Omaehtoisilla puolipaastopäivillä syödään sitten vähemmän. Aamuruoka on yleensä liha-kasvisateria ja illalla syödään lihaisat luut. Treenipalkkoina käytän keitettyä sydäntä (possu, broileri), maksaa, broilerin lihaa, Vatajan nitriitittömiä ja jauhottomia nakkeja, Natural Menua, Ziwipeakia ... 

Koiran tarkkailu ja hyvinvointi on se paras ja tärkein mittari, millä ja miten koiransa ikinä ruokkiikaan. Lumo on mielestäni voinut ja voi erittäin hyvin tällä ruokintatavalla. Turkki kiiltää, koira on lihaksikas, energinen ja jaksaa. Ruokahankinnat teen pääsääntöisesti Murren Murkinasta, Vauhti-Raksua käytän silloin tällöin, samoin Espoon lemmkkieläinpistettä, ihan tavan ruokakaupasta hankitaan soseainekset, ja vähän täytyy  hehkuttaa meidän lähi K-Marketin valikoimaa, jossa on hyvät sisäelinvalikoimat ja edulliset sekä hyvännäköiset possun lihaisat luut.

 

Lumon ruokavalio:

Kasvissosepohja: salaatti (lehti/jäävuori), kurkku, kesäkurpitsa, parsakaali, persilja

Lisäksi vaihtelevasti: pinaatti, punajuuri, porkkana, valkosipuli, kiinankaali, kukkakaali, banaani, omena, appelsiini / satsuma, mustikka, puolukka, mustaviinimarja, punaviinimarja, karviaismarjat

Liha/kala/rasvat: broileri, poro, possu, sika-nauta, lohi, silakka, lammas, hevonen, lampaan lihainen rasva, naudanmaha

Luut: broilerin siivet/rangat/kaulat, possun rintarustot/rintapalat/selkärangat, lampaan rintapalat/selkärangat, naudanrustot, naudan hännät

Sisäelimet: naudan maksa, valmiit sisäelinseokset (esim. broileri, possu)

Valmiit ateriat:

MurreMix: Kana-kasvis, Liha-kasvis, Liha-luu, Sika-kasvis, Poro-mix

Puhti: Hevospuhti

Neu: Alt ja Vogel

Lisäravinteet ja öljyt: Nutrolin- öljy (päivittäin) , Islamer- merilevä, B- vitamiini, C- vitamiini

Säännöllisesti ja satunnaisesti: AB-piimä, luonnonjugurtti, kananmuna (raaka/keitetty), kananmunakuoret, Biotiini- metioniini- sinkkivalmiste (karvanlähdön aikaan)

 Possun jauhelihaa ja kasvissosetta

Aiheeseen liittyviä, tutustumisen arvoisia, linkkejä:

Murren Murkina

Zayora's

Viribus Unitis - akita kennel

Calcifer's

Katiska

Raunioilla, Nuuksiossa ja uuteen ruokavalioon siirtyminen

Keskiviikkona oltiin taas raunioilla. Ennen treenejä oli tottistelua parkkiksella. Tämäkin on meillä vielä ihan alkutekijöissään, mutta ikään ja ohjaajaan nähden hyvin me vedettiin Lumo seurasi uskomattoman pitkän pätkän löysällä hihnalla, mamman toki hieman kannustaessa neitiä. Yksi hairahdus tuli tämän meille pitkän kuvion aikana, mutta muuten meni todella hienosti! Ja Lumon kontaktia kehuttiin Muutenkin tuli ihan uusia juttuja tuon tottistelun aikana, siis semi "testihän" se tavallaan oli, eli ei ehkä ideaalein tilanne harjoitella. Mutta emäntä on treeniemme määrään ja laatuun sekä treenattuihin asioihin nähden erittäin tyytyväinen.

Itse raunioilla Lumo oli taas elementissään. Radalle tosin ei päästy mitenkään tai millään lailla hallitusti vaan kamalalla kiireellä, mutta hajuja työstettiin hienosti, maalimiehet löytyi ja emäntäkin osasi ohjata koiraansa, kävellä poluilla, ei raunioilla ja lähetyksetkin onnistui hienosti. Sekä koira oli hallinnassa radalla. Hienoa, hienoa! Tästä on hyvä jatkaa kohti soveltuvuuskoetta (sitten jossain vaiheessa). Ensi kerralla pääsen, ehkä, konttamaan Lumon kanssa ällä-putken

Lumo paistattelee tauolla Nuuksiossa

Torstaina Jenni ja rekut hakivat meidän ja suuntasimme Nuuksioon ulkoilemaan. Sää oli mukava, lämmin ja liikkuessa ihmispoloilla alkoi hikeäkin pukkaamaan. Koirilla oli kivaa. Koirien virkaahan päiväretkellä toimittivat Lumon lisäksi paimensukuiset lapinkoirat Taika (Naavaneidon Pihka) ja Salka (Naavaneidon Salka), porokoira Katla (Pihlajamäen Fafnir ) sekä silkkivinttikoira Fauna (Sarafias Cassandra). Pientä kärhämää koirien kesken tuli tosin jo heti alkuunsa, mutta Lumo ja Katla-Kattila-poro löysivät toisensa heti ensi silmäyksellä. Kaksikko vetikin muuta letkaa perässään mennen lähes koko matkan edellä. Neljä tuntia saatiin kulumaan Nuuksion ihanissa maisemissa, rääseiköissä, soilla ja välillä aika hasardeissa maastoissa kulkien. Välillä pidettiin pikku breikki, emännät joivat kahvia ja Jenni oli varannut possunkorvat koirille tauon ajaksi. Aivan mielettömän mukava vapaapäivä ja Lumo olikin loppupäivän aika veto veks.

Lumo nautiskelee possunkorvaa tauolla

Koska emäntä on paininut erinäisten ruokinta-ajatusten kanssa, ja koska nappulat ei todellakaan ole Lumon "lempparia" ja kaiken mahdollisen sekoittaminen keskenään ei noin ravitsemuksellisesti (eikä vatsan toiminnan kannalta) ole erityisen järkevää, niin päätin nyt alkaa ruokkimaan neitiä pääsääntöisesti koti- ja raakauokinnalla. Viljat olemattomiin, paitsi ne mitä joskus nappuloita syödessä väkisinkin tulee (tosin kaapissa on pussi James Wellbelovedin lammas-vihannes nappulaa... ja jämät 15kg:n Hill'sin tonnikala-riisi säkistä..), pääsääntöisesti raakaa lihaa/naudan mahaa/kalaa ja kasvismössöä, lihaisia luita ja satunnaisesti Neuta (koska on vaan Lumosta ihan sika hyvää). Lisänä öljyjä, ab piimää ja raejuustoa. Pieni konsultaatio kokeneempien sekä eläinlääkärin kanssa on kuitenkin paikallaan. Ajatus on, että yhtenä päivänä Neuta/nappulaa ja vastaavasti toisena liha-kasvismössöä sekä lihaisia luita. Tai pääsääntöisesti tällä liha-kasvis ja lihaisten luiden syönnillä mennään. Pari päivän perusteella vatsakin on ollut kaikkiaan parempi kuin pelkällä nappulalla...  Ja koirasta on kiva syödä, eikö sekin ole jo jotain? Mikko ei tosin ollut mitenkään super innoissaan kun tiistaina tein Vauhti-Raksusta reilun 12 kilon raakaruokatilauksen, joka torstaina toimitettiin kotin, ja kolme varttia meni kaikkien vakuumipötköjen, broilerin siipien ja poron lihaisten rustoluiden pilkkomiseen jne. Aika brutaalia hommaahan tuo raakaruokkiminen sinällään on, mutta mitä sitä ei tekisi rakkaan ystävänsä eteen?

Nyt meitä kutsuu iltapissa ja aamulla tsempataan taas korvat ja häntä pystyssä hakutreeneihin Nuuksion suunnalle. Kieltämättä emäntä on super hurahtanut, mutta kotona asustaa pieni ja onnellinen paimensukuinen lapinkoira, jonka mielestä kaikki tää touhotus ja vouhotus on vaan niin SIISTII (ja on se kyllä emännästäkin eri siistii, autokoulu on aloitettu, ja toivon mukaan syksyllä on ihka oma ajokortti, niin Mikko saa armahduksen osallistumisesta pari kertaa viikossa koiratreeneihin)

Katla The porokoira

Silkkivinttikoira Fauna