Kuulumiset pähkinänkuoressa

Mihinpä sitä koira karvoistaan pääsisi? Eikä tämä koiraohjaaja saa juurikaan petrattua blogipäivittelyään.. Kevään kulkua siis pähkinänkuoressa.

HurLumin kanssa on treenattu suhteellisen aktiivisesti vuodenvaihteen jälkeen. On koluttu enemmän tai vähemmän homeisia rakennuksia, treenattu tarkennuksia, ilmaisua, alustoja, itsenäisyyttä jne. Tammikuun loppupuolella lumista pihapiirietsintää Romu Keinäsellä ja muutaman kerran kevätkuukausien aikana Rudus Turvapuistossa, on treenattu homekoululla, toimistotiloissa ja varastohalleissa. Tottistakin on jonkun kerran treenattu, sen suhteen pitäisi tsempata huimasti!

Lumon kanssa on perustreenien lisäksi tehty pitkiä treenejä talvikauden ajan noin kerran kuussa. Maastoetsintää ja taajamaa. Lisäksi on ollut kuukausittaiset hälytreenit sekä joitakin puolikkaita, joihin osaan on päästy osallistumaan, osaan ei (mm. koiraharrastajalle tärkeä menopeli, eli oma auto, on vaatinut pienoista huoltoa kevään mittaan - moottorivalo on tullut jopa mun uniin...). 

Alkaneella koulutuskaudella koulutan kahdessa eri ryhmässä: tiistaisin raunioilla ja torstaisin, sekä toisena vaihtelevana päivänä, sekameteliryhmää, jossa tarkoitus on treenata pelastuskoiran eri osa-alueita; raunioita, hakua, taajamaetsintää, rakennuksia ja jälkeä. Lisäksi painotetaan koiran sosiaalisuuteen, käsittelyyn, häiriösietokykyyn (ruoka, vaatteet, toiset koirat) maalimiesmotivaatioon, ilmaisuun, tarkentamiseen jne. 

Kauden tavoitteena on Lumon kanssa hausta taidontarkistus sekä harkinnassa raunio peruskokeen uusiminen. Lumolle piilotyypit eivät ole ongelma, käytännössä koira osaa loppukoetasoisesti etsiä raunioilta, mutta ne laukaukset, ne laukaukset... Lisäksi jälkeen olisi tarkoitus panostaa, ja siinä kohti peruskoetta. Hurman kanssa tarkoitus on käydä ainakin rauniosoveltuvuuskoe. Mahdollisesti, riippuen siitä, miten edetään, maastossa hakuperuskoe. Sinällään kiire ei ole, mutta olisihan se hienoa edistyä ja saada pikkuhiljaa toinen koira kohti hälytyskoiran pestiä. Toki siihen on vielä kilometrejä edessä päin, mutta tavoitteita pitää olla.

Lumoa on kevään aikana hoidettu akupunktiolla ja hieronnalla toistuvien lanne-ristiselän alueen lihasjumien vuoksi. Oikeastaan tätä takaosan jumia/ kiputilaa on hoidettu jo viime syksystä. Välissä käytiin testaamassa osteopatiaa, josta en kokenut koiran saavan sellaista hyötyä, jota odotin. Viime viikon keskiviikoksi olin varannut Lumolle ajan Espoon Eläinsairaalaan Anne Muhlelle tarkempia tutkimuksia varten. Anne tutki Lumon kliinisesti todella tarkkaan, katsoi liikkeet, teki neurologisia tutkimuksia, väänsi ja käänsi, jonka jälkeen Lumo pistettiin pienille torkuille röntgenkuvauksia varten. Röntgenkuvia otettiin useita: koko selästä sivukuvat, lanne-ristiluualueelta isompi kuva, kaksi kuvaa selällään, josta näkyi myös lonkat sekä molemmista kyynäristä kahdet kuvat. Luustossa ei ole oireita selittäviä tekijöitä. Selkäranka on siisti, ei spondyloosimuutoksia, ei välimuotoisia nikamia tai muita nikamamuutoksia. Lonkat ja kyynärät siistit. Joko Lumolla on syystä tai toisesta todella kireä selän lihaksisto tai mahdollisesti välilevyn pullistuma, joka aiheuttaa ristiselän alueen kiputilan. Mikäli oireet pahenevat, täytyy harkita magneettikuvausta. Lumolle on varattuna huomiselle akupunktioaika sekä kuusivuotissynttäreitä juhlistetaan akupunktiolla. Hoidetaan siis akulla, hieronnalla fysioterapialla ja osteopatialla. Eläinlääkäri kirjoitti myös tujun kipulääkekuurin, jota en kuitenkaan vielä aloittanut Lumolle. Toivotaan, että saadaan lihaksistoa huollettua muilla menetelmillä.

 

 

Lihasjumeja lukuunottamatta molemmat tytöt ovat olleet terveitä. Toukokuulle on varattu kennelyskärokotusaika molemmille ja samalla käynnillä Hurmalle tehdään virallinen sydänkuuntelu ja otetaan TGA-a näyte. 

Toukokuusta on tulossa normaalien viikkotreenien lisäksi melkoisen puuhakas kuukausi:

Lauantai 3.5. lammaspaimennus @ Koirataito, Kaisa Hilska

Sunnuntai 18.5. Hurma MH- luonnekuvaus @ Mäntsälä

Lauantai 24.5. Järvenpää kansallinen koiranäyttely (Hurma nuorten- ja Lumo avoimeenluokkaan)

Ehkäpä tuo kalenterin täyttyminen selittää sen, miksi blogin päivittäminen on ollut heikonlaista.. Siihen yritän nyt todenteolla tehdä parannuksen aktiivisen treenikauden alettua, jotta saan kirjattua jonkinlaista treenipäiväkirjaa itselleni muistiin.

Treenimeininkiä

Viimeisen parin viikon aikana ollaan treenattu melko normisettiä. Hurma kävi toissa viikon perjantaina häröilemässä Espyn tutustumiskurssin miljöbanaosuudessa. Alkuun Hurma oli melkoinen Hurkki, mutta hirmu etevästi hillitsi ja kasasi pienen itsensä, ja äänenkäyttökin väheni.. Alun jälkeen hihnan toisessa päässä oli jo Hurma. Hyvää häiriötreeniä ympärillä olevista koirista. Lumo pääsi ennen miljöbanaosuutta avaamaan äänijänteensä parilla maalimiehellä, just for fun!

Viikko sitten sunnuntaina treenattiin Rudus turvapuistossa keväntauringon mukavasti lämmittäessä. Lumolle muistuteltiin pressuun kääriytyneitä maalihenkiä. Ei käyny kähmäkäpälä ja ilmaisut oli oikein passelit - hieno homma. Pari maalimiestä oli pressutettu ja kolmas kivassa pisaranmuotoisessa putkessa, jonne Pumsii kirmasi kevyesti läpi hankien ja nietosten iloisesti haukkuen.

Poseeraaja - ai sulla on kamera, ootas...

Hurmalle lapsikoirantreeniä, tosin pakkohan sitä on eläinkokeita tehdä ja parille maalimiehelle käärästiin pressua hitusen rungon ympärille, jotta nekin tulisi tutuiksi. Yksi maalimies oli "pähkinä", istui neljän ritilärappusen jälkeen olevalla tasanteella, eli haisu tuli ylhäältä. Hurma ei ole ihan niin alustavarma ja -ennakkoluuloton kuin äitinsä, joten nuo rappuset oli Hurmalle ehkä hitusen hankalat. Hajun merkkasi ja työsti hyvin, mutta rappusille kaipasi vähän tukea. Treeni meni kuitenkin oikein hyvin myös Hurmalla. 

Tämän viikon alussa oli hälypuolikkaat samaisessa turvapuistossa. Lumo sai laatuaikaa, sillä Hurmeli oli syönyt jotain epäsopivaa ja oli "hitusen" löysällä tuotoksella. Vaikkei tuo vatsavaiva Hurmaa itseään niin tuntunut häiritsevän, päätti emäntä kuitenkin jättää Hurman toipumaan. Lumolle muistuteltiin edelleen pressuun kokonaan peitettyjä maalimiehiä ja yksi seisova maalihenki. Halusin ottaa Lumon melko loppupäässä, jotta saatiin myös vähän hämärätreeniä. Pressuissa ei taaskaan ongelmaa, ekalla maalimiehellä ei ollut pää kunnolla pressun peitossa, joten sinnehän oli pakko kurkkaa ja ilmaista ihan korvan juuressa... Mutta hyvät oli ilmaisut, eipä siinä! Kolmas maalihenki seisokeli työmaakopin sisällä, Lumo oli alkuun hypännyt vasten, jonka jälkeen ilmaisi siivosti. Hyvä treeni vaikkakin melko läpihuutojuttu.

Pitkänä perjantaina oltiin pienellä porukalla jälleen turvapuistossa. Halusin toistaa Hurmalle edelliskerran ritilärappuspähkinän, joka tällä kertaa sujui jo huomattavasti paremmin ja itsevarmemmin. Lähinnä siis alustan osalta. Piilossa olikin Hurman yksi lempparityyppi. Hurma työsti hajun tosi hyvin ja ritilärappusia epäröi ihan hetken, mutta kiipesi rappuset ylös. Kaksi seuraavaa maalimiestä olin ohjeistanut melko vapaalla kädellä piiloutumaan, toisella oli pressu. Ei ehkä sitten se helpoin piilo Hurman ikäiselle kakaralle... Alueella on pieni "louhos", jossa makaa mallinukke mahallaan, maalimies makasi osittain pressuun kääriytyneenä louhoksessa nuken rinnalla. Hurma merkkasi hyvin hajun, mutta pötköttävät tyypit oli hitusen epäilyttäviä. Mentiin sitten ihan yhdessä ja voi sitä iloa kun toinen mahallaan makaava tyyppi oli pressusta huolimatta ihminen. Kolmas maalimies oli työmaakopissa ovi rakosellaan, parin ritilärappusen kiipeämän päässä. Hurma merkkasi piilon hyvin ja pyrki rappusille, ovenrakoa piti hitusen avata lisää, jotta neiti Hurmis pääsi maalimiehelle. Hyvä treeni kaikkiaan. Täytyy vielä tuo louhospiilo ottaa uusiksi joku kerta.

 
Lumolle halusin yhden kuorma-auton hyttipiilon ovi rakosellaan, yhden täysin pressutetun maalimiehen ja kolmas "vapaavalintainen".  Ensin nousi maalimies kuorkin hytistä, toinen löytyi suljetusta kontista ja kolmas oli mennyt hankeen pressuinensa. Ilmaisut olivat hyvät, eikä pressutyyppiä käpälöity - hyvä treeni Lumollekin.

Tänään oli Lumon pitkät. Olin pyytänyt metsämetsää tuulta hyödyntäen. Olihan se toki tiedossa, että Lumo on hitusen tahmakka hangessa liikkuja. Kun upottaa niin upottaa, kukas siitä tykkäisi? Alueelle oli vajaa puolen tunnin siirtymä, kartturi oli saanut gps koordinaatit esineelle, joka käytiin ensin poimimassa. Lumoa piti vähän muistutella esineen etsimisestä ja löytyihän se muumisukka koiran korkeudelta puuhun siidottuna. Siitä jatkettiin alueelle siirtymistä. Kaksijalkaisilla oli lumikengät, nelijalkainen joko tallusti hankikannolla tai kahlasi upottavassa lumessa. Alue oli arviolta ehkä kymmenisen hehtaarinen avohakkuualue. Tuuli kävi alueen itälaidalta ja lähdimme liikkeelle länsilaidalta. Lumo merkkasi pariin otteeseen yhden kohdan, mutta jämähti aina yhdelle kivelle. Jatkettiin alueen etelärajalle ja palattiin takaisin sen kohdan alapuolelle, jossa Lumolla oli ollut reaktio. Lumo oli hyvinkin tahmean oloinen ja pohdittiin kartturin kanssa, että kartturi ottaa puhelun piiloilijalle, jotta saadaan aluetta pienemmäksi, mutta ohjaaja ei tiedä piiloa. Jatkettiin matkaa samassa linjassa kohti itälaitaa, josta Lumo oli reaktion saanut. Lähenpänä itärajaa sai taas reaktion, mutta joko hukkasi hajun tai upottava hanki meni motivaation edelle - mene ja tiedä. Jatkettiin kelkkajälkiä pitkin. Pitkälti itärajalla Lumo sai sitten viimein kunnon reaktion ja tarkensi maalihengen, joka pötkötteli kaatuneen puunjuurakon kolosessa. Neiti PelastajaPumsii meni tietysti maalimiehen kanssa juurakonkoloon ilmaisemaan, joten tässä tapauksessa koiran reaktion näkemisellä oli melko suuri merkitys. Kuvittele tilanne: kävelet lumihengillä hangessa joka rapsahtelee jokaisella askeleella ja koira haukkuu hitusen ylempänä kalliolla, mutta puunjuurakon kolossa... Koiran kannalta koettiin siis ihan ok onnistuminen, ohjaaja voi taas pohtia, että mikä tässä hommassa mättää.. Perustreeni sujuu hyvin, ongelmitta. Rämpiminen on koiralle tällä hetkellä todella epämotivoivaa, on sitä ihan normilenkeilläkin, joten epämiellyttävää mikä epämiellyttävää. Alue oli toki suht tallaamatonta, vanhoja lumikengänjälkiä paikkapaikoin, kelkkapolkua.. Tarttis ehkä tehdä jotain? Valeraskaus? Sairaus? Mikäli muuta oirehdintaa ei tule, niin rokotuksilla täytyy tsekkaa varmaan perusveriarvot ja kilppari. Toi oppimista tapahtui taas. Lumo kulki pitkälti mun ja kartturin välissä. Sanotaan, että jos mulla ei olis ollut noin hyvä ja luotettava kartturi, niin kartturi olis mennyt edellä ja mä perässä, mutta koska luotin siihen, että kartturi lukee hyvin koiraa, ei hätää ollut. Toivottavasti tää tahmeus ei ole pysyvä olotila, eikä sen taustalla ole valeraskautta kummempaa..

Reeniä pukkaa, reeniä pukkaa

Huh heijaa, kiirettä on taas pitänyt. Melko katteeton lupaus siis tämä aktiivinen blogin päivittely... Päivittäisin, jos vain olisi tarpeeksi aikaa.

Kevättalvi on ollut sopivasti treeneillä maustettua. Lumon kanssa treenattiin pitkästi helmikuun toisella viikolla Latokasken taajamametikössä. Aikatoive oli tunnista puoleentoista. Puolessatoista tunnissa oltiin käyty tuulta, ja tallattuja polkuja, hyödyntäen alueet läpi ja löydetty kadonnut henkilö. Perushyvä treeni sekä suoritus. Seuraavana päivänä oli tiedossa käyttöönottotarkastuksen pilottitesti. Ehdotin tammikuun hälytreeneissä Lumoa nostettavaksi Espoon pelastuskoirien hälytyslistalle, joten saatiin sitten oikein hyvin järkätty treeni. Käyttöönottotarkastus on tulossa vuoden 2014 alussa kaikille hälytyskoirakoille niin SPeKLn kuin SPKLn puolella. Kyseessä on siis ns. viranomaistesti, joka testaa Vapepan toiminnassa mukana olevien koirakkojen "tasalaatuisuutta". Suoritimme testin hyväksytysti oikein kelvollisilla arvosanoilla. Tämän viikon kokouksessa sain sitten virallisen "siunauksen" ihka ensimmäiselle hälytyskoiralleni. Yhteistä matkaa ja oppimista on paljon takana, mutta vielä enemmän edessä. Olen kiitollinen kaikille meitä tähän astisen matkan varrella kouluttaneille ja omalla osaamisellaan tukeneille ihmisille.

Samaisena helmikuun toisena viikkona järjestettiin kiitostreeni hälyryhmän treeneissä avustaneille maalimiehille. Treenit pidettiin kepon työpaikalla ABB:llä. Team HurLum saivat molemmat omat kiekkansa rakennuksessa. Aikalailla kuukauden takaisesta treenistä on päällisin puolin hyvät muistikuvat molempien koirien harjoituksista, omilla tasoillaan. Seuraavana päivänä rakennustreenailtiin vielä Lintuvaaran koululla. Molemmat tytöt pääsivät hommiin.

Helmikuu puolessa välissä treenailtiin taas homekoulussa. Lumolle pähkinää, josta suoriutui hyvin - ainahan toki on hiomisen varaa. Rakennuksien ikuinen haaste on niissä täysin omalla tavallaan liikkuvat hajut. Pääasia tietenkin tosi tilanteessa on ohjaajan ja koiran yhteistyö - koiran reagointi hajuihin ja ohjaajan koiranlukutaito. Hurmalle piiloissa oli hitusen liikaa haastetta, Hurmis kyllä suoriutui pähkinöistä, mutta treenin lopuksi otettiin Hurmalle toinen treeni parilla helpommalla piiloa.

Pari viikkoa sitten treenattiin pienellä porukalla Rudus turvapuistossa. Lumolle erityyppisiä piiloja: yksi maalihenki rakennustyömaakontissa ovi raollaan, toinen kontin alla pötköllään ja kolmas maalihenki yläpiilossa. Lumo teki hirmu kivasti hommia. Hajun perässä kahlasi syvässä hangessa, tarkensi tosi hyvin yläpiilon (muistan, että kyseinen piilo on joskus ollut Lumolle vaikea - ehkä vuosi puolitoista sitten) ja kontinkin teki hyvin, vaikkei haju sieltä liian hyvin tullut. Ilmaisut oli todella hyvät ja painokkaat. Loisto Pumsii My Love!

Kuva: Juha Löytöläinen

Haisee haisee Kuva: Juha Löytöläinen

Kuva Juha Löytöläinen

Hurmalle halusin yhden työmaakontin, jonka edustalla oleva ritilärappunen ja -tasanne olivat edellisellä kerralla Hurmiksesta sangen ikävät. Hurman lemppari-ihminen Juha konttiin, ovi hyvin raolleen ja maalimies heti oven pielessä sisäpuolella. No problem sanoi Hurma ja paineli konttiin. Oppimista - jee! Kaksi seuraavaa maalihenkeä olivat ihan peruspiiloissa. Yksi maalihenki samaisen kontin alla kuin Lumolla - piilolle tulosuunta oli eri kuin Lumon kanssa ja kolmas Lumon yläpiilon alapuolella. Hurma teki varsin kivasti ja reippaasti duunia. Kelpo seitsenkuinen pelastuskoiranalku siis!

Viime viikolla Hurma sai etuoikeuden osallistua kanssani hälypuolikkaisiin. Lumo sai juoksunhuuruisena pitää "lepoviikon" treenailuista. Puolikkaiden teemana oli joukkuehenkinen suunnistus- ja hallinta. Matkattiin suunnistaen Espoon Keskuksesta Vanttilaan ja matkan varrella oli erinäisiä hallittavuuteen liittyviä rasteja. Tarjolla oli myös kuumaa mehua ja sulkaata. Vanttilasta viimeinen rasti oli Kauklahden asemalle ja junalla lähtöpisteeseen. Hurmalle superhyvää treeniä siis. Hurkki yllätti olemalla vähemmän äänekäs kuin olin kuvitellut, ja oli hirmu pätevä penneliini suorittaen hallintatehtävät omalla tasollaan. 

Tänään on taas käyty etsimässä homekoulun nurkat. Molemmat löysivät kadonneet. Lumolla oli taas kahden oven välissä oleva maalimiespähkinä - edelleen samanmoinen pähkinä kuin kerran aiemminkin samainen ovipiilo. Tällä kertaa sai lopulta tarkennettua ovenrakoon. Ohjaajalla välähti tälläkin kertaa nopemmin mistä haju tulee.. Kaksi treenin maalimiehistä oli melko lähekkäin, joista toinen nousi heti etsinnän alkuun. Jos tarkasti ajattelen, niin Lumo merkkasi alkuun jossain määrin molemmat, mutta päätin kuitenkin ensimmäisen löydön jälkeen jatkaa toiseen suuntaan. Koskakohan mä opin? No, nostettiin me tämä pimeässä vessassa istunut maalimies sitten viimeisenä. 

Hurman kohdalla päätin itse piilot. Hurkki suoriutui treenistä hirmuisen hyvin. Oli eri reipas ja pätevä, ja irtosi mukavasti hajuille.

Nyt me lähdetään lenkille tonne kevätaurinkoon!

Hommapuuhia

Kirjuri on ollut nuuduttavan flunssan kourissa koko viikon. Loppuviikosta jäin kotiin sairastamaan, jotta tauti talttuisi. Kipeenä ja väsyneenä ei ole kiva olla. Aikani kuluksi kävin kameran muistikortin syömiä otoksia läpi. Olihan siellä jokunen onnistunut kuvatallenne.

Viime lauantaina oltiin Tapiolan talviriehassa edustamassa. Alkuun otin molemmat koirat pelipaikalle, kunnes aika nopeasti kävin viemässä Lumon hetkeksi autoon odottelemaan, ja keskityin alkuun Hurman kanssa edustamiseen. Hurmasta kun oli ihan superii ja siistii kun oli ihmisiä sekä koiria, ja Hurma kiljui, haukkui ja mölysi niin, että hetkellisesti näin Härkki-Hurkki-Kähkösen jo rukkasnahkoina... Hyvin Hurmis sitten lopulta käyttäytyi ja kun liikuttiin tai tehtiin muuten jotain, niin aikaa ei jäänyt turhalle ääntelylle. Ohjaaja ei ole oikein tottunut noin äänekkääseen tapaukseen. Kieltämättä otti hitusen hermorakenteelle.. Hurma vaihtui Lumoon ja täytyy kyllä sanoa, että ei Lumokaan täydellinen ole, mutta melko lähelle kuitenkin tollasen keskenkasvuisen adhd-pennun jälkeen... Ja ainakin paaaaljolti hiljaisempi ja paremmin käyttäytyvä.. Ei ole Hurma-Härkki-Hurkki äitinsä tyttö kyllä tuon äänenkäytön suhteen, ei sitten laisinkaan. 

Lumo-Pumsii-Pumbasteriina-Pumpanen

Sunnuntaina oli hälypuolikkaat kepon työpaikalla. Tarjolla reilu viitisen tuntia rakennusetsintää varastohallissa ja toimistotiloissa. Hajroituksen ajaksi alue oli jaettu puoliksi ja toisella puolella harjoitteli toinen ryhmä. Eli hyvää häiriö- ja hallintatreeniä.

Hurma pääsi alkuun tallaamaan treenikaverin 10 viikkoisen Noppa-aussin kanssa. Hurma ja Noppa oli aika symppis pari, heistä toivottavasti tulee hyvät kaverit kun Noppakin kasvaa vähän jalkaa ja saanee vauhtia. Tallauksen lomassa halliin tuli treenikaverini Into-tervu ja kyllä lirahti Hurmalta elämänsä eka ilopissi, tai jännäpissi, kun Into tuli paikalle...

Molemmat koirat saivat kaksi kierrosta. Lumon ekalla rundilla halusin testata Pumsiille Ruffwearin tossuja, joten piilot saivat olla helpot ja treenin idea oli kiusata pientä lapinkoiraa tossuilla. Olin kotona testannut samanmoisia lainatossuja ja koska Lumo tuntui liimaantuvan lattiaan kiinni, niin jostain piti helpottaa.. Hyvin se Lumo sitten liikkui kyllä. Tossut olivat hitusen isot, joten tassukoordinaatio ritilärappusissa oli hyvin hyvin heikkoa, ei meinannut tassu nousta. Muutenkin kävely oli hupaisan näköistä. Maalimiehet löytyivät, eikä Lumo traumatisoitunut. Toisella kierroksella ei kiusattu tossuilla vaan tehtiin hommia ilman tossuja. Hyvin sujui. Jälkimmäinen puoli hallista oli sokkeloisempi ja hajujen liikkumisen kannalta selkeästi haastavampi. Yksi piilo oli useimmille koirille dilemma, ja sitä oli myös Lumolle. Mutta taas tietää mitä on syytä treenata.

 

Kähkösen muijalle eli Hurmalle laitettiin siinä määrin helpot piilot kun piiloista rakennuksissa  voi koskaan ennustaa. Hurma oli hirmu pätevä pieni koira. Ekan kierroksen eka maalimies oli tooosi helppo! Toka maalimies nousi tosi hienosti ja Hurman eleistä huomasi, että maalihenki on joku Hurkin lempparityyppi. Peppu keikkas ja korvat luimi. Kolmas maalimies oli tuttu, mutta hirmu haastavaan paikkaan oli mennyt. Ei haissut yhtään siinä lähellä kun haju nousi ylös, mutta kauempana kyllä. Lopulta Hurma pienellä avustuksella maalihengen löysi. Tokalla kierroksella Hurma sai kaksi maalimiestä. Eka löydettiin hallista trukin takaa istumasta ja Hurma teki kyllä hirmu hienoa työskentelyä ja tarkennusta. MaaliSaara sanoikin, että nyt tultiin täysin nenällä ihan liki asti. Toinen maalimies oli vähän tylsästi jäänyt esille, mutta ehkä sitä voi joskus olla tosi helppoakin - pennulle nimenomaa. 

Hurma-Hurkki-Hurkki-Hukkapätkä-Kähkönen

 

Hirmu viisaan näköinen Hurmis...

Huomenna on tarkoitus, vaikka Buranan voimin, ajella taas Hyvinkäälle uittamaan koiria. Muuten viikonlopun toiminta otetaan voinnin mukaan. Eli lenkkiä tehdään mitä jaksetaan. Kirjuri on sunnuntai-iltana menossa katsomaan Apassionataa.

Ensi viikon ohjelmassa on johtokunnan kokousta, hälypuolikkaita, pitkiä, epävirallista käyttöönottotestiä, kiitostreeniä hälyryhmän maalimiehille ja vaihteeksi vähän rakennusetsintää. Ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia tässä koirataloudessa. Onneksi joka viikko ei ole ihan samalla tavalla buukattu. Hengästyy jo pelkästä kalenteriin katsomisesta...

Kaverukset: Frida-nakusteriina ja Team HurLum

We are still alive

Kirjuri tunnustaa olleensa blogin suhteen hyvinkin aikaansaamaton. Tästä ei voi pistää enää kuin paremmaksi. 

Pikakelaus melkein parin kuukauden elosta ja olosta. 

Treenirintamalla pidettiin joulun paikkeilla pari viikkoa taukoa. Sitä ennen treenailtiin pienimuotoisesti ja pakkasesta riippuen hakua. Lumolle ilmaisutreeniä ja pientä etsintää. Hurma etsi nenäänsä ja harjoitteli tuuli-ilmaisuja. Hyvin on Hurkilla kirsu kuonon päässä ja Hurma on perin selkeälukuinen pikkuneiti.

Rakennusetsintää treenattiin tammikuun ekana viikonloppuna. Lumo teki pari rundia hyvällä sykkeellä. Hurma oli alkuun mukana tallaamassa ja kanssatreenaajat syötti Hurmalle herkkuja. Toisella rundilla Hurmis pääsi myös hommiin, ja löytyihän ne maalihenget rakennuksestakin. 

Tammikuun toisena viikonloppuna oltiin Lumon kanssa VSS-treenissä Kiikalassa, kahitiilitehtaalla. Treenin teema oli ryhmässä toimiminen ja yhteistyö. Kokemattomin koiraohjaaja, eli minä, toimin meidän ryhmän ryhmänjohtajana. Treeni oli kaikkiaan hyvin antoisa ja opettavainen etenkin ohjaajalle. Lumo pääsi pienesti hommiin, mutta muuten päivä toi mukanaan kaikkea muuta hyödyllistä koirankin kannalta (mm. normaaliin farkkumalliseen henkilöautoon ahtautui neljä ihmistä, viisi koiraa ja kaikkien tavarat...)

Samaisen viikonlopun sunnuntaina käytiin pienellä porukalla treenaamassa Rudus turvapuistossa. Lumo sai pähkinän ja pari kesympää piilotyyppiä. Hyvä treeni, parempi mieli. Hurma pääsi taas yhteen uuteen etsintäympäristöön ja löysi pätevästi maalimiehet. Työmaakontin ritilärappuset oli Hurmasta melko epämiellyttävät, eli alustatreeniin tullaan panostamaan, jahka tuo lumi sulaa ja kaikki normaaliympäristössäkin olevat kelvolliset alustavaihtoehdot tulevat esille.  

Meneenä viikonloppuna paukkui pakkanen ja hälytreeni kutistui puolikkaiden tasolle. Teema oli aggressiivisesti käyttäytyvä maalimies, ohjaajan loukkaantuminen ja kartturin tehtäväksi jäi hoitaa koira, kun ohjaaja lähti pii-paa-autolla... Treeni olisi ollut varmasti toimivampi alkuperäisessä suunnitelmassaan ulkona, mutta pakkaslukemien hipoessa -16 astetta siirryttiin sisätiloihin. Etsinnällisesti hyvin lyhyt treeni. 

Ensi viikonloppuna on tiedossa pelastuskoiraedustamista Tapiolan talviriehassa, molemmat koirat lähtevät mukaan, pääosaa saanee esittää Hurma ja Lumo pääsee vähän hommiin. Hurmalle siis tiedossa hyvää ympäristötreeniä ja varmasti liuta rapsuttajia. Sunnuntaina on hälypuolikkaat, ja jälleen rakennusetsintää. Tällä kertaa tilat tarjoaa kepon työpaikka. Seuraavana viikonloppuna etsitään luultavasti taas rakennuksissa, väliin mahtuu taas yhdet puolikkaat ja jälleen rakennusetsintää. Helmikuussa treenataan jälleen pitkiäkin.

Muuten Tean HurLum on lenkkeillyt ahkerasti ja joulun jälkeen ollaan käyty muutaman kerran Hyvinkään koirauimalassa uimassa. Sarjakorttikin tuli ostettua. Neljä uitikertaa on vielä varattu, viimeistä säästellään myöhemmäksi. Hurmasta uiminen oli alkuun inhottavaa, toisella kerralla lotrasi itsekseen ja pysyi pinnalla myös ilman pelastusliivejä.. Lumo ui tyylilleen uskollisena ihan vain velvollisuudentunteesta.

Terveyspäivityksiä sen verran, että Lumo vieraili Espoon eläinsairaalassa Anne Muhlen asiakkaana marraskuun lopulla äkillisen ontuman seurauksena. Edellisen viikon sunnuntaina Lumo putosi juurakon läpi ja jäi siihen kainaloistaan hetkeksi roikkumaan, sitä seuraavana perjantaina sai lapukkaa eturintaan. Liekö siinä syytä ontumaan? Niin tai näin. Mitään erityistä aristavaa kohtaa ei kliinisessä tutkimuksessa löytynyt, joten päädyttiin kuvaamaan. Tällä kertaa kuvattiin rauhoittamatta oikea kyynär, olka ja ranne/tassu. Kuvanneen eläinlääkärin mielestä luustossa ei ole ontuman syy, vaan luusto on siisti. Ainut pieni aristus tuli hauisjänteen kohdalta. Näytti kuitenkin kuvat ortopedille, joka näki oikeassa kyynärässä alkavaa nivelrikkoa. Omistaja on tunnetusti skeptikko, ja koska en itse ortopedin kanssa päässyt keskustelemaan, niin kuvat on eriävällä mielipiteellä katsonut myös toinen ortopedi ja tällä erää ne odottavat kolmannen mielipidettä. Nivellisäravinnetta kyllä menee jo, mutta odotetaan se kolmas mielipide, jonka jälkeen pohdinnassa on joko perinteiset kontrollikuvat rauhoituksessa tai kaikkien tulkinnanvaraisuuksien pois sulkemiseksi tt-kuva molemmista kyynäristä. Katsotaan. Hyvää ystävääni lainaten ortopediasta "kun niillä on vasara, ne näkee kaikkialla nauloja". Fyssarilla käytiin ennen joulua, ja tällöin ei aristuksia tai jumeja löytynyt liioin rangasta eikä jänteistä. 

Oikea  olkanivel

Oikea kyynärnivel

Oikea ranne ja tassu

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Nyt Team HurLum suuntaa kuonot ja tassut kohti ulkoilmaa ja kymmenenasteen hujakoilla paukkuvaa pakkasta. Lenkille siis!