Hommia ja puuhia

Hurmaa väsyttää

Hurma on kunnostautunut misseilyssä. Lumppari kasvattelee turkkia, ja käy misseilemässä mahdollisesti vielä kerran tai pari avoimessa luokassa, muutoin odotellaan veteraani-ikää. Onhan se ERI tai EH toki vallan kiva ja kelpo laatuarvostelu, mutta kun toki tiedän Lumossa olevat "puutteet", ja harrastukset on tunnetusti kivoja, kun niissä pärjää, niin olen päättänyt, etten erityisemmin viitsi maksella niistä kivoista laatuarvosteluista.

Tälle vuodelle Hurmalle on kertynyt jo pari näyttelykäyntiä. Tammikuussa Turun kansainvälisessä koiranäyttelyssä Tuula Savolaisen tuomaroitavana ja pääsiäisenä Imatran kansallisessa kaikkien rotujen näyttelyissä Unto Timosen kehässä. Molemmista laatuarvosteluna ERI, Turussa AVK2 ja Imatralla AVK3 ja SA.

AVO ERI AVK2 - Tuula Savolainen:

"2,5 vuotias narttu. Hyvä ylälinja. Riittävä raajakorkeus. Hyvä pää, joskin kuono saisi olla vahvempi. Hyvät korvat. Hyvä eturinta ja rungon tilavuus. Hyvin kulmautunut takaa. Hieman suorat olkavarret. Hyvä raajaluusto. Kantaa liikkeessä häntänsä hyvin. Takaliikkeet kapeat, sivuliikkeissä reipas askel. Turkissa hieman pehmeyttä. Hyvin esitetty."

AVO ERI SA AVK3 - Unto Timonen:

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyväpiirteinen pää. Hieman hämmästynyt ilme. Hyvä kaula, etuosa ja raajat. Erinomainen runko. Hyvä ylälinja. Hyvä kinnerkulma. Hyvä turkki. Hyvä sivuliike."

Kassi-Hurma

Hurmalle on katseltuna muutama näyttely vielä tälle vuodelle kolmelle eri tuomarille. Esiintymistä ja kehäkäytöstä on tarkoitus hieman hioa, vaikka pääosin Hurma esiintyy todella kivasti. Ehkä syksymmällä tehdään näyttelyreissu Viron puolelle, riippuen vähän millaisia tuomareita siellä on tarjolla. Lähtökohtaisesti en ole kovin näyttelyorientoitunut, mutta Hurkissa on ihan kohtuullisesti potentiaalia, joten käydään näytillä silloin tällöin, kun kalenteri antaa myöten pelastuskoiraharrastamiselta ja muulta elämältä. Ja tunnustan, että kyllä sillä tuomarillakin on vähän väliä. 

Hurma on ilmoitettu Lappalaiskoirat ry:n Helsingin alaosaston järjestämään jalostustarkastukseen, jossa tarkastajana on ulkomuototuomari Saara Sampakoski. Lähinnä ihan mielenkiinnosta haluan viedä Hurman jalostutarkastukseen. Lumollekin olisi ihan mielenkiintoista saada jalostustarkastusarviointi, mutta kun Lumpparin pennut on kuitenkin jo tehty, niin ehkäpä on parempi tarkastella jälkipolvea. Myös Hurman veli Kaiku, Naavisemon Valonsoturi, on tulossa samaiseen jalostustarkastukseen.

Onnellinen koira osa I

Alkupäivityksen aihepiiristä huolimatta meidän elämä ei suinkaan pyöri koiranäyttelymaailmassa. Pekohommia on treenattu ahkerasti läpi talven. Pääosin rakennusetsintää, muutamia pitkiä harjoituksia molemmille, ilmaisutreeniä ja vähän pientä alue-etsintää maastossa. Kuluvan kauden tavoitteet on Lumolle pelastuskoiraoikeuksien säilyttäminen, eli hyväksytty taidontarkistus hausta. Mikäli äänivarmuutta saisi paremmaksi, niin rauniperuskokeen päivittäminenkin ja VSS-sijoituksen allekirjoittaminen olisi ajatuksena myös. Hurmalle olen kaavaillut tavoitteiksi pelastushaun loppukokeen molempien koeosuuksien suorittamista sekä raunioperuskoetta. Virtaan ei Hurman kanssa ole kiire. Tehdään kilsoja alle, ehkäpä se yksi pentue, jos pääsen miellyttävään lopputulemaan urosvalinnan suhteen, ja mietitään Virtaa sen jälkeen. Jälkeä pitäisi treenata molempien kanssa, samoin tottiksen treenaaminen ei olisi pahitteeksi sekään.

Onnellinen koira osa II

Kevään treenisuunnitelmien ja koulutusryhmän vetämisen lisäksi meillä on tiedossa pientä pintaremonttia, ja toivottavasti toukokuun aikana muutto. HurLumille on nimittäin ostettu omaa pihaa ja ikioma omakotitalo. Myös palvelusväki päivittää osoitteensa samaiseen paikkaan. Näin ollen Naavisemon toinen pentue näkee toivonmukaan päivänvalon nykyistä lokaatiota hieman pohjoisemmassa osassa pääkaupunkiseutua. 

Väsyneet ja onnelliset pääsiäisreissaajat Onnelankujan sohvalla

Lankalauantain lenkki Mellonlahdella

Pääsiäissunnuntain lenkki Vuoksen varrella - kaupunkipuroa ihmettelemässä

 

Erinomaista HurLum!

HurLum kävivät tänään hellesäässä näyttämässä kesän 2014 bikinimuotia Järvenpän kansallisessa kaikkien rotujen näyttelyssä Unto Timosen arvostelemassa kehässä. Hurmalle ERI NUK2 ja Lumolle ERI AVK2. 

Hurma: Hyvän kokoinen narttu, jolla hyvä piirteinen pää. Keskivahva raajaluusto. Ikäisekseen hyvin muotoutunut etuosa ja runko. Tänään pohjavilla puuttuu. Hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin sivulta ja hieman kapeasti takaa. 

Oishan se ihan kiva, että joku opettaisi mun koiran seisomaan...

Lumo: Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä piirteinen pää. Hyvä kaula. Hyvin kulmautunut etuosa. Hyvät raajat ja käpälät. Hyvä runko ja ylälinja, voimakas kinnerkulma. Liikkuu hyvin sivulta, hieman löysin kyynärpäin edestä. Turkki ei parhaimmillaan tänään.

Näytelmien jälkeen koirat pääsivät rallaamaan pellolle ja pulahtamaan Vantaanjokeen, enempi kyllä HurLumin hommia tuollaiset koiramaiset jutut...

Läpivalaisua ja näytelmiä

Pikaista päivitystä. Vannon taas, että kun tästä marraskuusta selviän kalenterin osalta, niin koostan syksyn treenit pähkinänkuoressa.

Terveysrintamalta hyviä uutisia luuston osalta. Neljä viidestä Naavisemon ekasta pentueesta on nyt kuvattu. Hurma läpivalaistiin lonkan ja kyynärien osalta, samalla kopeloitiin polvet ja otettiin sivukuva kaula-, selkä- ja lannerangasta. Viralliset tulokset olivat mukavat, lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Eläinlääketieteen tohtori Anne Muhle katsoi rankakuvat ja niissä ei huomautettavaa. Mahtista. Silmiä peilaillaan molemmilta tytöiltä joulukuussa ja Hurmalta tulen kopeloittamaan polvet myöhemmin uudelleen sekä virallinen sydänkuuntelu ja TGA-a näyte otetaan varmaan kevään rokotusten yhteydessä.

Lumo kävi toistamiseen osteopaatti Maare Kaiperlan luona. En edelleenkään osaa sanoa, että onko käsittelystä ollut apua vai ei. Lannerangassa jumia, jonka Maare sai auki, mutta mua vaivaa syy jumin taustalla... Melkeinpä syyn selvittämiseen tahtoisin kuvata lannerangan alueen - toki tuoko se mulle haluaamani lisätietoa on eri asia...

Tänään näytelmöitiin Kouvolan ryhmänäyttelyssä. Tuomarin lappalaisilla Pekka Teini. Hurma debytoi näytelmäuransa junioriluokassa (jossa oli 14 juniorinarttua!) saaden laatuarvostelusta EH:n eli erittäin hyvän seuraavanlaisella arvostelulla:"Rotutyyppi erinomainen, todella hyvin liikkuva narttu, jonka runko on hyvin kehittynyt, erinomainen eturinta, kyynerpäät vielä rungon alla, selkä tiivistyy vielä, hieman pitkä lanneosa, ikäisekseen hyvä turkki, liikkuu tasapainoisesti.

Sanallisesti kommentoi, että Hurmiksella on vielä kevyt juoniorin pää. Toivomme siis pään kehitystä niin ulkoisesti kuin sisäisesti...

Lumo kävi kahden vuoden tauon jälkeen toistamiseen Teinin kehässä. Tällä kertaa avoimessa luokassa EH, eli erittäin hyviä ellei täydellisiä molemmat. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Hieman kookas narttu, jolla oikea vahvuus, oikealinjainen pää, hieman pyöreät silmät, hyvä rakenne edessä, hyvä muoto rintakehässä, sopivat kulmaukset, turkki ei tänään parhaimmillaan, laatu oikea, hieman pysty häntä, lyhyt taka-askel"

Sanallisesti Teini kommentoi, että Lumolla on ahdas takaliike, joka oli tiedossa ja "löysät" kintereet...

Upcoming events!

Kurkkaus kalenteriin paljastaa seuraavia:

Lauantaina 6.8 MH-luonnekuvaus @ Espoo

Sunnutaina 14.8 Näyttely @ Turku

Keskiviikko 17.8 Raunioperuskoe (jos mahduttiin mukaan messiin)

Perjantai 19.8 Silmätarkki @ Apex

Ja tokkiinsa tuohon mahtuu vielä yksi fyssarikäynti. Aika on varattuna Aistiin, mutta ajatus on soittaa toinen aika heti perään Tamaralle, ja sen jälkeen taas Aistiin.

Lisäksi tietty raunio- ja maastotreenit. Tällä emännällä on tj seitsemän arkiaamuherätystä, jonka jälkeen vedetään kolmisen viikkoa lonkkaa! Eli käytännössä siis treenataan, puuhitaan, lenkitään, relataan, chillataan, tehdään kaikkea kivaa, nähdään kavereita jne.

Avoinluokka korkattu!

Lumo näytelmöi lauantaina 2.7 Tuusula Summer Showssa. Tuomarina suomenlapinkoirilla oli Pekka Teini. Helle oli hermoja koetteleva, ja tunnetusti urheilukentillä varjot ovat vähissä...

Urhean hienosti Pumpasteriina Pumpasen likka helteestä huolimatta esiintyi. Laatuarvosteluna ERI (erinomainen) ja sijoituksena AVK2 (eli avoimenluokan toinen).

Pekka Teini saneli Lumosta seuraavanlaisen arvioinnin:

"Erittäin hyvää tyyppiä edustava, hyvillä mittasuhteilla ja erittäin miellyttävällä käytöksellä varustettu narttu. Väri parkinruskea vaaleammin merkein. Sievä pää. Kauniit silmät. Rintakehässä hyvä rakenne. Raajat kulmautuneet oikein. Riittävän pitkä häntä. Peitinkarva hieman lyhyt, mutta laatu oikea. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, edessä oikea askelpituus." 

Kuvat Marja Koskio:

Paljon treeniä, puuhaa, hommia

Jo vain on taas tovi vierähtänyt viime päivityksestä... Hyi hyi laiskaa ja aikaansaamatonta sihteeriä! (tai ehkä ongelma on ennemminkin ajan tehokkaassa käytössä ja vuorokauden riittämättömissä tunneissa...) Nyt sitten tarjolla on pitkääkin pidempi päivitys (jatkossa pyrin säästämään lukijat moisilta kuukauden mittaisilta "kirjallisilta oksennuksilta") 

Laakereilla meillä ei todellakaan ole viimeisen kuukauden aikana lepäilty!

Rauniotreenit ovat tuttuun tuttuun tapaan ollut maanantaisin. Raunioilla ollaan tehty erityyppisiä, toisiaan tukevia treenejä: 

• Motivointitreeni: Ensimmäinen "moottoritreeni" tehtiin toimihenkilöiden rauniotreeneissä jokunen viikko takaperin. Kaksi maalihenkeä nostattivat Lumoa, Lumo sai katsella ja hinkua perään, jonka jälkeen maalihenget luikkivat piiloihin ja Lumo kävelytettiin pois päin, palattiin takaisin ja päästettiin etsimään. Itse jäin paikoilleni tönöttämään ja annoin Lumon tehdä hommat. Lumo sai suorapalkan, eli ilmaisua ei vaadittu. Pumppis työsti mukavan itsenäisesti maalimiehet ja sai palkkansa.

• Tunkeutumistreeni: Yhteen ja samaan piiloon, samaa maalihenkeä käyttäen: maalimies nostattaa koiraa, livahtaa piiloon, jonka edessä on tyhjiä muovipulloja, styroksia, pahvilaatikoita jne. esteitä. Koira päästetään maalimiehen perään piilolle, ja koiran tulee tunkeutua näiden erinäisten esteiden läpi maalimiehelle päästäkseen.  Joka toistolla piilolle pääsyä hieman vaikeutettiin, kolmannella kerralla piilon pienen oviaukon edessä oli vanerilevyä, joka sekin piti Lumon läpäistä päästäkseen maalimiehelle. Lumon kohdalla tunkeutumisessa ei oletettavasti ollut ongelmaa. Pieni lapinkoira menee vaikka läpi harmaan kiven maalimiehelle päästäkseen. Ilmaisuja ei otettu, vaan Lumo sai suorapalkan, sillä teemanahan oli tunkeutuminen. Opetetaan siis yhtä asiaa kerrallaan. Tunkeutumistreenin ideoinnista kiitokset kouluttajapariani Jenniä paikanneelle Virpille!

• Koiranlukutreeni: Etsittäväalue "palasteltiin" ohjaajalle. Maalimiehet meivät piiloihin yksitellen. Palaset tuli käydä läpi koiran kulkiessa alueella kytkettynä, kunnes hajun saadessaan koira päästettiin vapaaksi työstämään (palkkio). Lumon kohdalla taisin tasan kerran keretä päästämään neidin vapaaksi, sille ensimmäiselle maalimiehelle, muuten L meni aika hirvee veto päällä maalimiehelle. Ilmaisi hyvin, eikä kivireen (eli ohjaajan) perässä vetäminen tuottanut minkäänlaista painetta. Hyvä niin. Erinomaisesn hyvin onnistunut treeni tämäkin. Koiranlukutreenistä kiitokset kouluttajapariani Jenniä paikanneelle Miisalle!

• Alhaalta tulevat hajut ja tarkennus: Juhannusta edeltävänä torstaina kävimme kuokkimassa torstairyhmän treenit. Lumon pään menoksi olin pohtinut alhaalta tulevia hajuja neljän piilon verran, ja maalimiehen tehtävä oli kehua ja palkata koira tarkennuksesta: eli koiran kuonon selkeästi ottaessa hajua piilon raosta tms. Maalimiehet laitettiin piiloihin yksitellen, sillä tuuliolosuhteet olivat melkoisen haastavat - voimakas tuuli kuljetti hajuja pitkälle, eli jottei treeni olisi mennyt ihan pipariksi koiran hulmutellessa ympäriinsä. Virpi palasteli alueemme, joka alkoi taloista. Aloitus meni hiukka pipariksi, ohjaaja luki tuulensuuntia ja koiran nenää hieman omaperäisesti... Mutta onneksi Lumolla on oiva nenä, joka toimii. Eka maalihenki löytyi ylä- ja keskitalon välissä olevasta mustasta törpöstä. Jatkettiin alakasalle, Lumo liikkui hyvin ja toinen maalihenki löytyi neloskaivosta, jonka päällä oli ritilä. Maalimies oli kaivon keskitasanteella ja Lumo kerkesi jopa hieman haukahdella Mian palkatessa Lumoa ritilän välistä. Kolmas maalimies oli keskikasalla olevassa maakaivossa, ritilän alla hänkin, ja palkka tuli raosta hännän heilutuksen tahdittaessa syömistä. Neljäs maalimies oli Lumon lihapullatäti (emännän anoppikokelas), joka löytyi yläkasan päädyssä olevasta "ruumisarkusta", jonka eteen oli laitettu ritilä siihenkin. Ritilä joka ei siis pidätellyt pientä lapinkoiraa, vaan Lumo tunkeutui kohti lihapullatätiä haukun saattelemana. Mainio, onnistunut treeni!

• Toinen motivointi-rallattelutreeni tehtiin tällä viikolla. Teemana oli useampi maalimies samalla kasalla. Lumolla oli viisi maalimiestä yläkasalla. Ohjaajan etsintäsuunnitelma oli jälleen eri kuin koiralla. Ensimmäinen nostettiin yhdessä, toinenkin taidettiin nostaa yhdessä, kunnes Lumo otti pienen rallin keski- ja alakasan kautta yläkasan kolmoskaivolle, jonka päällä kävi haistelemassa, pohti hetken, jatkoi matkaa, mutta nähdessään minut palasi kaivolle ja haukkui. Maalihenkihän siellä, kaivon keskitasolla. Palkkaus taas ritilän välistä. Homma jatkui ehkä aavistuksen paremmalla yhteistyöllä. Kaikkia viittä piiloa ei voi mitenkään muistaa, sen verran sukkelaan treeni meni!

Kaivoja tarvitsee treenata enemmän, jotta Lumo saa tarvittavaa itsevarmuutta niidenkin työstämiseen. Hieman hankala piilo, kokematon koira, joka tarvitsee itsevarmuutta. lmaisuissa ei muutoin suurempaa ongelmaa, pientä viivettä joissakin piiloissa, mutta muutoin sanoisin passeliksi. 

Kultaisen keskitien säilyttäminen kaiken treenaamisessa on A ja O. Eli vaihtelevia treenejä, välillä helppoja koiran itsevarmuutta buustaavia treenejä, toisinaan enemmän aivopähkinää, mutta silloinkin osa helpompia ja vain yksi tai kaksi haastavampaa piiloa. Tämän kun muistaisi.

Kuva Alm

Hakutreenit ovat jatkuneet sunnuntaisin. Jokunen on jäänyt välistäkin syystä tai toisesta. Hakutreeneissä ollaan keskitytty niinikään motivointiin. Eli erilaisia koiran intoa nostattavia, lyhyitä treenejä (toimii myös helteisemmilläkin säillä):

• Motivointitreeni: Kaksi maalimiestä nostattaa koiraa, koira saa katsella kun maalimiehet kirmaavat hihkuen metsään. Koiraa kuljetetaan pois päin, tuodaan samantien takaisin ja päästetään etsimään, lyhyet ilmaisut. Vikkeliä olivat maalimiehet tässä treenissä, sillä ensimmäinen ilmaisu kuulu suht kaukaa ja toki kun kriteerinä oli lyhyt, hyvä ilmaisu, niin maalimieheltä kaivattiin äänekästä kehua. Toisenkin maalimiehen Lumo työsti jälleen itsenäisesti, hienoa! Kouluttaja Mika taisi todeta, että tätä menoa kun jatketaan, niin koiran saa kiinni vasta maalimiehellä.. No, peruspimeäkokeeseen verrattuna ei huono homma lainkaan, etenkin kun saadaan ilmaisu satavarmaksi.

• Motivointitreeni -  virpominen: Edellisissä hakutreeneissä jatkettiin motivointitreenillä. Tällä kertaa teemana oli "virpominen". Kaksi maalimiestä, joista ensin toinen hihkuu koiraa ja lähtee hihkuen juoksemaan metsään. Koira päästetään maalimiehen perään maalimiehen vielä juostessa, jolloin maalimies "putoaa". Sama toisella maalimiehellä. Toimiva, koiran motivaatiota ja virettä oikein kivasti nostattava treeni! Hyvä treeni aina silloin tällöin mottorin potkun ylläpitämiseksi ja sen vahvistamiseksi.

Sairaslomaltakaan ei olla vältytty. Toukokuun alussa oireilleet ja tyhjennetyt anaalit alkoivat pari viikkoa edellisen käynnin jälkeen taas oireilemaan. Aika Käpälämäkeen oli varattu tiistaille, mutta edeltävänä sunnuntaina päätin viedä Lumon päivystykseen Aistiin, kun takapuoli häiristi niin kovin. 

Toinen anaaleista oli tyhjää täynnä, toisessa päivystävän kandin mielestä ihan normaalia eritettä. Pyysin tarkistaman hännän alusen ihon, ja kappas, siellähän oli aivan mahdottoman hyvin nuolemalla työstetty pyoderma, eli märkäinen ihotulehdus. Hännän alunen ajeltiin paljaaksi (auts kiljui Lumo), puhdistettiin, rasvattiin ja kipulääkkeen eläinlääkäri antoi pistoksena. Kotiinviemisinä oli 14 päivän Rilexine antibioottikuuri, Metacam-kipulääkettä ja pari kertaa päivässä paikallispuhdistaminen laimennetulla Betadinella, jonka jälkeen Fuciderm-voidetta levitettiin tulehtuneelle ihoalueelle. Ja kauluri päähän kaunistamaan.. Voihan pyoderma! Lumo oli tuon sunnuntain aika vaisu, ja hakutreenit jäivät syystä väliin. Antibiootti ja paikallishoito alkoivat puremaan onneksi aika nopeasti ja hännänalus paranemaan.  Ja se toki parantuikin nopeasti ja oikein kelvosti! Karvakin on hienosti kasvanut, toki täyteen mittaan kasvaminen vie tovin.

Toki vainoharhaisen emännän ja mahdollisesti vaivaavien anaaleiden takia käytiin vielä kertaalleen, pari viikkoa tuon antibioottikuurin loppumisen ja hännänalusen paranemisen jälkeen Tanjan luona Käpälämäessä. Jälleen toinen anaali tyhjää täynnä ja toisessa kellertävää eritettä. Luulisin Aistissa tyhjennetyn anaalin eritteen olleen jotakuinkin samanalaista, Tanjan mielestä erite voisi kuitenkin viitata tulehdukseen... Blaah. Kuitulisäys murkinaan, ja toivon todella, ettei ala vaivaamaan. Toki jotain vikaahan sitä pitää muutakin löytää, pinnallinen häntärauhasen tulehdus, johon jälleen Fucidermia (tuota ihme kortisoni-antibioottivoidetta, joka toimii vaivaan kuin vaivaan). Tästäkin vaivasta on nyt selvitty. Ja ihan muutamien päivien voitelulla. Lisäksi Cothivetia meillä on suihkuteltu jokseenkin runsaasti..(niin, että kotiin tullessa tuoksahtaa mukavasti laventeli ja muut yrtit..)

Parhaillaan meillä muuten lomaillaan, ja näin loman kunniaksi rautavatsa Pumpasella onkin pientä ripulia. Canikur Prolla lähdettiin eilen liikkeelle, toivottavasti tokenee.

Espyn hälytysryhmän leiri järjestettiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna  Mustialassa, Tammelassa. Viikko tuon pyoderma-episodin jälkeen, päätin, että Lumon kanssa kuitenkin lähdetään ja treenataan se mitä treenataan, tai sitten ei treenata. Meidän ryhmän kouluttajina toimivat Salossa pelastuskoirapuolella vaikuttava, viime vuoden IRO pelastuskoirien MM haun joukkuekultaa voittaneessa joukkueessa ollut Nina Pulli ja niinikään pitkään kansallisella- sekä pelastuskoirapuolella vaikuttanut, IRO:n kansainvälinen rauniokouluttuja Annika Himanen. 

Viikonloppu koostui useammasta lyhyehköstä treenistä. Lauantain ensimmäinen treeni oli pelkkä ilmaisutreeni metsätiellä maalimiehen ollessa näkyvillä. Lumo koukkasi metsän kautta maalimiehelle. Kuono kävi kevyesti maalimiehen poskea nuuskaisemassa ennen ilmaisua. Ilmaisu oli "ihan ok". Toinen treeni tuli suunnitella sen mukaan, millaisen treenin olisi tekemässä seuraavissa treeneissä. Me Lumon kanssa oltiin "outolintuja" partioimalla. Muut tekivät pistotreenin. Toka treeni ei mennyt ehkä ihan niin putkeen. Kaksi maalimiestä keskilinjan eri puolin. Edettiin partioimalla. Ensimmäisen maalimiehen löydettyään häntä hieman häiritsi Lumoa. Ilmaisi kuitenkin ja jatkettiin. Toinenkin maalimies löytyi, ilmaisu oli parempi, mutta maalimiehen "innostava ja kannustava" kehu, jota ei siis tullut, ei oikein ollut ohjaajan mieleen. Palautteena saatiin ilmaisun vahvistamista, joka olikin jo tiedossa. Päivän kolmas, ja muistini mukaan viimeinen treeni, tehtiin parkkipaikalla. Homman nimi oli Cross Barking. Eli ristikonmuotoinen "asetelma", jossa avustajat ovat kello kahdentoista, kolmen, kuuden ja yhdeksän kohdalla vastakkain. Maalimiehet seisovat, paitsi maalimies jolle koira lähetetään kyykistyy/istuutuu. Menetelmä tarjoaa mahdollisuuden useisiin toistoihin esim. haukkuilmaisun, erilaisten maalimiesten tai motivaation suhteen. Lumo innostui Cross Barkingista ihan mukavasti ja ilmaisut olivat huomattavasti parempia. Ohjajaa oli ehkä vähän liiankin aktiivisesti mukana, joka sekin tiedetään..

Sunnuntaina treenattiin pääosin Cross Barking-menetelmällä. Lumolle taidettiin ottaa yhteensä kolme tai neljä ilmaisutreeniä hieman kaavaa vaihdellen. Yhdessä treenissä maalimiehet lähettivät koiran aina seuraavalle, muutoin hoidin lähetykset itse. Lumolla nousee vire suhteellisen tehokkaasti tällä menetelmällä. Mahdollisesti jatkamme Cross Barkingia aika-ajoin. Ainakin ilmaisun vahvistamiseen, erityisesti pimeässä..

Hyviä vinkkejä tuli myös risteilyn opettamiseen (ja pistotyöskentelyn opettamiseen yleensäkin). Jo vähän pidemmällä pistoileville koirakoille otettiin "härdelliä" risteilyn opettamiseksi. "Härdelli" on hieman monimutkainen selittää, mutta taas avustajilla on oma, tärkeä roolinsa. Avustajat välillä kutsuvat koiraa, välillä taas piiloutuvat koiralta. 

Viikonloppu oli kaikkiaan hyvin antoisa ja ajatuksia herättävä. Asia, joka tulee huomioida on se, että itse otan aavistuksen painetta vieraista kouluttajista ja koulutusympäristöistä, joka sitten heijastuu Lumoon. Eli monesti treenit menee huonommin leireillä, kuin omissa treeneissä.. Leirin jälkeen iski jopa hetkeksi pienoinen epätoivo, mutta se on jo ryvetty, ylitetty ja selvitetty. Mehän vielä näytetään!

Uimassakin on lenkkien lomassa keretty käydä. Kuva Alm

Tavoitteena huippukoira-koulutukseen Inkoossa, Inkoon koirakerhon järjestämänä ollaan myös keretty kesäkuun alkupuolella osallistumaan. Kouluttajina Susanna ja Juha Korri. Juha piti alkuun lyhyehkön, tunnin mittaisen teorian kouluttamisesta, jonka jälkeen siirryimme itse asiaan. Jokainen koirakko sai ottaa jonkun pulmapaikan, johon haettiin ratkaisua. Meitä ohjeisti Susanna. Meidän pulmapaikaksi otin takapään käytön, johon saimme ihan oivia vinkkejä. Muita koirakoita seuraamalla sai ihan hyviä, ei ehkä mitään maata järisyttäviä, uusia vinkkejä, mutta vinkkejä käytännöntoteutuksineen kuitenkin.

Koulutuspäivänä ilma oli sangen aurinkoinen ja kuuma, autossa odottelu (vaikka auto varjossa olikin) sai koirat hieman vetämättömiksi. Iltapäivästä Lumo osallistui Juhan tekemään suojelukoiratestiin. Lähinnä ihan leikkimielellä. Testin ideana on, että kokenut maalimies testaa koiran koulutettavuutta suojelukoiraksi. Eli saisiko kyseinen maalimies koulutettua koiralle tuloksia suojelukoirakokeista. Kuinkakohan moni lapinkoira moisia kykyjä omaa? Toivottavasti ei kovin moni. Lumo ei ainakaan.

Jokohan tässä olisi pääosin viimeinen kuukausi treenien osalta pähkinän kuoressa? Aikamoinen pläjäys, että tehdäänhän me, paljonkin.


Fysioterapeutti Petra Snellman-Nimenpalon luona vierailtiin eilen Aistissa. Lumo on aavistuksen juntturassa rintarangan alueelta. Kotiinviemisiksi saimme muutaman harjoitteen, joiden avulla jumpataan rintarankaa. Rintaranka lienee alue, joka rasittuu ja jumittuu mm. raunioilla liikkuessa ja korkeammilta paikoilta alas tullessa. Seuraava fyssarikäynti ajoittuu elokuulle.

Kansallinen kaikkien rotujen näyttely on ohjelmassa ensi lauantaina 2.7 Tuusulassa, tuomarina Pekka Teini. Näytelmiin matkataan ystävämme Aikin ja Rhoo-porokoiran kanssa. Romppainenkin on menossa mister-kilpailuun.  Ajatuksena olisi ilmoittaa Lumo myös Liedon elonäyttelyyn elokuussa, katsotaan, ilmoittautumisaikaa on vielä tovi.

MH-luonnekuva on nyt totta! Sain Lumon Espoossa 6.8 järjestettävään MH-luonnekuvaukseen, kuvaajina Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka. Huippua!  

Virallinen silmätarkastusaika on myös varattuna 19.8 Apexiin. Samaiseen tarkkiin tulee Lumolle suunniteltu sulho, jota on kosittu ja luvattu. Aika (ja silmätarkki) näyttää onko pari toisillen tarkoitettu.

Kuva Alm

 

Lumo näytelmöi NUO EH2

Lumo näytelmöi Lappeenrannan pääsisäisnäyttelyssä sunnuntaina 4.4.2010. Neiti esiintyi toistamiseen, ja viimeisen kerran nuorisoluokassa, ennen avoimeen luokkaan siirtymistä. Tuomarina oli ruotsalainen Jahn Stääv, joka sanoi Lumosta seuraavaa:

"Erittäin hyvä tyyppi. Kaunis pää, hieman pitkä kuono-osa. Oikea purenta. Erittäin hyvät lavat, selkä ja lanne. Hieman pitkä. Hyvä rintakehä. Hyvät liikkeet. Hyvä luonne."

Tuloksena NUO EH2. Emäntä on laatuarvosteluun erittäin tyytyväinen. Kehän laidalla Lumpolainen otti tapojensa mukaan rauhallisesti, ja tarkkaili tilannetta. Kehässä neiti taas esiintyi reippaasti, vaikkakin kehään oli pudonnut jos jonkinlaista herkkua, joita neiti yritti ravatessaan kalastella... Mokoma ahmatti. Seisomista sopisi tietenkin treenata, mutta kun edelleen emännälle tärkeämpää on käyttö kuin näyttö, niin ei se ole niin justiinsa. Nyt pidetään hieman näytelmäbreikkiä, ja katsellaan josko loppuvuodesta käydään jossain näytelmissä avoimessa luokassa pyörähtämässä.

Mitään virallista näytelmäkuvaa ei taaskaan ole, en edes viitsinyt Mikkoa kuvaamisella vaivata. Sininen matto ja ihmeellinen valaistus ei olisi tehnyt oikeutta kuville.

  Lumpo Nättiläinen

Erittäin hyvä ellei täydellinen...

Tänään Reino Korpelan mielestä Erittäin Hyvä, ja emännän mielestä vain ja ainoastaan ja aina Täydellinen (vaikkakin nuo rotumääritelmän mukaiset "puutteet" tiedostetaan meillä varsin hyvin).

Lumo näytelmöi tänään ensimmäistä kertaa Nuorten luokassa Miehikkälän ryhmänäyttelyssä. Tuloksena oli NUO EH 1.

"Keskikokoa hieman kookkaampi, parkin värinen. Mittasuhteiltaan hieman pitkä. Kaunisilmeinen pää, hyvät korvat. Sopiva runko, hieman pitkä lanneosa. Riittävä raajaluusto, hyvät kulmaukset. Kevyet liikkeet. Hieman lyhyt karvapeite. Saisi kantaa häntää reippaammin. Rauhallinen luonne."

Tulokseen ollaan erittäin tyytyväisiä. Hienosta menestyksestä nauttivat myös Jennin porokoira Katla, joka näytelmöi avoimessa luokassa huikealla saldolla ERI 1, PN (paras narttu), ROP (rotunsa paras) ja serti, sekä Jennin pörrötyttö Salka, jolle lähdettiin hakemaan tyydyttävää laatuarvostelua, ja se myös saatiin. Meillä oli siis kaikkiaan oikein onnistunut näytelmäreissu.

Näytelmätunnelmaan virittäydyttiin yöpymällä Jennin Haminan tukikohdassa. Ehkäpä tuossa Lumon  perjantai-illan "virittäytymisessä" Katlan kanssa on syynsä tuohon rauhallinen luonne -mainintaan. Tytöt meinaan pelmusivat ruokapödän alla koko illan ja jatkoa seurasi tietenkin lauantaina ennen näyttelyitä: kehän laidalla, kehien välissä ja  sopivasti vähän joka kohdassa. Varmasti Lumon juoksullakin on osansa tuohon luonteen määritelmään. Emännästä kun tuo rauhallisuus on hyvin häilyväistä tuossa neidissä. Tai no onhan Lumossa sitäkin, mutta lähinnä vain kotioloissa. Tosin niin nimensä veroinen Super-Hyperi kuin Katlakin olivat näyttelyistä palatessaan suhteellisen rauhallisia, veteliä ja väsähtäneitä rekkuja. Ruokapöydän alla riekkumisen sijaan neidit nauttivat kauneusuniaan pöydän alla peput vastakkain.  

Vaikkakin meidän main point harrastamisessa on käyttö eikä näyttö, niin toinen nuorisoesiintyminen on tarkoitus tehdä ennen kuin Lumpo-pumpolla tulee mittariin kaksi vuotta. Mahdollisesti tuo näytelmä tulee olemaan Pääsiäisenä Lappeenrannassa. Avoimessa onkin sitten aikaa näytelmöidä.