Treenirintamalta
taas jokunen päivitys.
Maaliskuun
alun varjopuolikkaiden jälkeiset puolikkaat treenailtiin jo tutuksi tulleessa
Lintuvaaran koulussa. Varjopuolikkaissa teemana olivat rakopiilot, tällä kertaa
keskityttiin ilmaisuun, samoissa piilotyypeissä. Ajatus oli siis muistuttaa
koiraa, että tälläisiäkin piiloja on, ja niitä haukutaan ihan samalla tavalla. Ensimmäisellä
rundilla otettiin vaan nostattavaa ilmaisutreeniä: maalimies hetsaa koiraa ja
kirmaa palkkojen kanssa huoneeseen ja sulkee oven. Parilla ekalla jouduttiin
ovea raottamaan ihan vähän, ja ilmaisut olivat ihan ok. Kolmannella Lumon
herneet liikahtivat oikein, ja ilmaisu oli oikein hyvä. Toisella rundilla ensimmäinen
maalimies vähän hetsasi ja piiloutui. Oli pieniä häiriötekijoitä, mutta ilmaisu
oli lopulta hyvä. Tämän jälkeen otettiin kolme umpi/rakopiiloa. Ensimmäinen oli
luokan allaskaapissa, Lumo työsti piilon todella hyvin, merkkasi hajun lähteen
ja ilmaisi todella hyvin. Toinen oli käsityöluokassa kaapissa, joka oli suht
umpinainen. Kaappi oli melko haastava, mutta hyvin Lumo sen sai työstettyä. Mun
piti vaan vähän näyttää muutamaa vastakkaista kaappia, että niihin pikku
lokeroihin ei mahdu maalimies edes kilon paloissa… Ilmaisu oli tosi hyvä. Kolmas piilo oli
edeltäjiään helpompi, pala kakkua Pumpaselle ja ilmaisu hyvä. Eli oikein kelpo ”korjaustreeni”.
Kiitokset kanssatreenareille: Gabille, Juhalle ja Sarille.
Seuraavana
sunnuntaina treenattiin Kellonummella pienellä porukalla pelkkiä ilmaisuja.
Kaksi ekaa rundia otettiin kahdella pressumaalimiehellä, joista toisella kasvot
näkyvissä, toinen kokonaan peitetty. Arvattavissa oli, että alkuun Lumo
tepasteli kokonaan peitetyn maalihengen pressulla ”reittiä maalimiehen luokse”
etsien. Aika nopeasti kuitenkin luovutti ja aloitti ilmaisun. Toisella
maalimiehellä piti ensin nuolaista naamaa, kunnes alkoi aika käskevä ilmaisu.
Toisella kierroksella oli selvästi vähemmän pressun päällä tepastelua ja
nopeampi aloitus kummallakin maalimiehellä. Kolmannella rundilla otin kolmet pressumaalimiehet
hetsauksella. Eli ensin maalimies aina nostatti koiraa, juoksi tien vartta
eteenpäin ja piiloutui pressun alle. Ilmaisut alkoivat heti ja tuli hyvänä
sarjana. Hyvä treeni, parempi mieli.
Maaliskuun
puolen välin paikkeilla käytiin taas lauantaiaamusta treenaamassa Rudus
turvapuistossa. Lumolle oli neljä maalimiestä. Annoin työskennellä aika
itsenäisesti, liikkui kuitenkin haluamaani suuntaan, eli etsintäsuunnitelmassa
pysyttiin suhteellisen hyvin. Ensimmäinen maalimies oli ylöspäin aukeavassa
törpössä, joka nousi heti alkuun. Ilmaisu oli ok, kuola vaan valui. Toinen
maalimies oli kontissa, jonka ovea tuuli raotti juuri sopivalla hetkellä.
Maalimies oli pimeän kontin nurkassa. Ilmaisu alkoi heti ja oli oikein hyvä.
Tällä kertaa jätettiin ”mallinuket” ilmaisematta. Kolmas maalimies löytyi
työkoneen takaa hangesta, kokonaan pressuun peitettynä. Vähän tepastelua
pressulla, mutta ei kaivamista ja melko nopeasti alkoi haukku. Ilmaisu hyvä.
Neljäs maalimies oli toisessa kontissa, kontin perällä, suihkuverhon takana.
Ritiläportaat – ei ongelmaa, kontin ovi raollaan ja sinne meni Lumo. Ilmaisu
oli hyvä. Toisella kierroksella otin yhden maalimiehen vapaavalintaiseen
paikkaan. Maalimies oli alueen keskellä, vähän korkeammalla, tikkaiden päällä. Lumo sai
maalimiehestä hajun. Sää oli melko tuulinen, joten haju kulkeutui kauemmas.
Kävi maalimiehen lähellä, en tiedä oliko maalimies jollain tapaa vähän hankala,
sillä haki hajua uudestaan. Liikuin itse maalimiestä kohti ja kutsuin Lumoa
tarkastamaan uudelleen. Tällä kertaa toimi paremmin, tavoitteli korkeammalla
olevaa maalimiestä ja nousi tikkaita vasten ilmaisemaan. Eli ylöspäin haukuttavia
maalimiehiä tulee treenata. Maastossa ehkä puussa, kiven päällä olevia,
raunioilla paikoissa jonne koira ei pääse, mutta pystyy kurottautumaan kohti.
Kaikkiaan hyvä ja onnistunut treeni.
Eilen
treenattiin pitkästä aikaa pitkästi. Olin pyytänyt noin 45 minuutin mittaista
etsintää alueella, jossa ei tarvitsisi kauheasti rämpiä. Koira voisi
työskennellä osittain liinassa, osittain vapaana. Olin pyytänyt alueen alkuun
muutaman esineen, joiden paikat olin pyytänyt merkitsemään myös karttaan. Kaksi
ensimmäistä esinettä Lumo merkkasi todella hyvin. Toisen esineen päälle vähän
putosi ja hihanriekale upposi syvemmälle hankeen. Käytiin vähän tuulettamassa nenää
ja palattiin takaisin. Lumo yritti kaivaa, ei löytynyt, tarkensi lisää ja
autoin vähän kaivamaan raskasta lumisohjoa. Löytyihän se esine, hihanriekale
jälleen. Kolmannen ohi meni vauhdikkaasti, ei reaktioita. Otin vähän taaksepäin
ja annoin käskyn ”missä”. Alkoi työstää, ja löytyi se kolmaskin esine,
kankaanpala, hännän heilutusten tahdissa. Jatkettiin pururataa eteenpäin. Lumo
liikkui kivasti edellä, jääden välillä odottamaan. Tultiin polun risteykseen,
jonne Lumo lähti tosi päättäväisenä. Kartturin kanssa seurattiin perässä, sillä
sinne meidän pitikin mennä.
Tästä
alkaa sitten treenin kohta ”kaaoksen ainekset”. Lumohan ei irtoa. Siis yleensä
ei irtoa, ainakaan tallaamattomalla alueella… No toisin sitten kävi. Pumppis
toteaa, että hangen kautta on suorempi reitti ja sieltä haju tulee. Rämpii
kummulle. Ohjaaja jäätyy, pohtii, että pitäisikö koiraa lähteä tukemaan…
Jäätyminen toki hidastaa aina toimintaa, joten pieni aikaviive ja ohjaaja
lähtee rämpimään koiran jälkiä upottavaan, märkään sohjohankeen, joka kantaa
koiran, mutta ei ohjaajaa eikä kartturia. Upottaa upottaa, polveen asti,
reiteen asti. Kuuluu hau. Se ei kuulu ”kovin kaukaa”, tai siltä se kuulostaa.
Kartturi vitsailee, että hänelle tämä on helppoa kun tulee mun jälkiä. Hetkeä
aiemmin olin toki itse kehuskellut, ettei meidän pitkissä tarvitse rämpiä –
eipä. Kartturi huomaa liukuesteensä pudonneen. Jää jälkeen. Rämmin Lumon jälkiä.
Teen ”välikuolemia”, sillä sohjohangessa liikkuminen on jokseenkin raskasta.
Hengästyttää hengästyttää.. Päädyn kosteikon kautta polulle, Lumon reittiä
pitkin. Polku menee oikealle ja vasemmalle, sinne minne polku ei mene kuuluu
kummun takaa hyvää ilmaisuhaukkua. Kartturia ei näy. Ei helvetti. Rämmin polkua
vasemmalle, se lähtee takaisin purtsille. Umpihankeen meneminen ei houkuta,
sillä liikkuminen kuin täi tervassa on hidasta, enkä ehdi paikalle kuitenkaan ”tarpeeksi
ajoissa”, vaan ehkä kymmenen minuutin kuluttua. Soitan piilossa olevalle
Jarille, joka ensin puhuu toista puhelua. Soitan uudelleen, jolloin Jari
vastaa. Hirvittävän hyvä haukku kuuluu puhelimen toisesta päästä, selitän
tilanteen ja pyydän palkkaamaan koirani hyvästä sarjasta. Soitan kartturille.
Soitan taas Jarille. Sovitaan, että maalimies lähtee kuljettamaan koiraa meitä
kohti, ja yritämme löytää pururadalla kartturin kanssa toisemme. Loppu hyvin
kaikki hyvin. Kuljen takaisin aloituspisteeseen ja näen lännessä toisen
otsalampun, Jari, joka kuljettaa mukanaan Lumoa. Kutsun koiraani, joka tulee
iloisen onnellisena luokseni, palkkaan herkkumössöllä purkista, suljen kannen
ja säästän loput maalimiehen syötettäväksi. Hetken päästä tulee kartturi Tea
paikalle. Aikamoinen katastrofin aines oli kyllä syntymässä. Pidettiin treenin
pohdinnan ohessa pieni ”laumapalkkaus”, Lumo sai rapsutuksia, kehuja ja komensi
vielä hangessa istuvaa Teaa. Ei mennyt treeni niin kuin Strömsössä, tai
ylipäänsä kuten olisin ajatellut.
Lumo irtosi ”vaan” 150 metriä umpihangen yli.
Oli aloittanut ilmaisun heti. Haukkua paukuttanut kunnon sarjaa, välillä
haukannut happea ja aloittanut uudelleen kun palkkaa ei tullut. Oli vähän
puhelujen aikana pätkinyt haukkua, mutta aloittanut taas paremmalla rytmillä
puhelun loputtua. Maalimiehen sanoin: ” Aloitti
kuljettuaan pressun poikki naamapuolelleni. Paukutti pitkää ja hyvää sarjaa 30
cm lähellä naamastani. Jossakin vaiheessa puhelut hiljensivät, mutta aloitti uudestaan
kun ei palkkaa kuulunut. Palkkasin uudesta sarjasta.” Ainut miinus tässä on
ehkä toi vähän lyhyehkö ilmaisuvälimatka, 30 cm maalimiehen naamasta on aika
vähän.. Oletan Jarin maanneen.
Loppupäätelmä
pitkistä: koira irtoaa, paljonkin hajulle. Ilmaisee hyvin. On motivoitunut niin
etsimiseen kuin maalimieheenkin. Eli tuli sitten vähän erilainen treeni, mutta
peruspalikat vaikuttaisi tämän treenin perusteella olevan kunnossa.
|
Etsintäalue Kaukalahden pitkissä - Palolampea ympäröivä purtsi about. Alueen kartan länsipuolelta löytyi maalimies, eli Sports Tracker (kuva alla) näyttää ohjaajan häröilyt. Lumolla oli vähän laajempi reitti, joka vei hankien poikki. |
|
Tottiksissa
ollaan treenattu viimeisen kolmen viikon aikana samoja kuvioita: seuraamista, jääviä liikkeitä, erityisesti liikkeestä seis ja
toissa sunnuntaina viimeistä kertaa tällä erää Virve Sormusen opissa noutoa.
Loppukevennykseksi muutama kuva 112 päivästä, josta olen helmikuussa kirjoittanut "Alkuvuodun kuulumisia" Kuvat on Espoonkruunu asukaslehdessä julkaistuja, ja treenikaverini skannaamia.
|
Kansikuvatytöt |
|
Vasemmalla alhaalla Gabi ja apku Scifi, oikealla Päivi ja lbn Seita |
|
|
|