Pelastuskoirailu pääsiäinen

Lumo on uraputkessa. Lauantaina korkattiin meidän Pelastuskoiraliiton maastokoetili. Saldona läpi mennyt hakuperuskokeen päiväosuus, ja hylätty hakuperuskokeen pimeäosuus. Kokeet olivat oman yhdistyksen järjestämiä, molempien osuuksien koepaikat olivat Inkoossa.

Leikkikokeessa hommissa 9.4.2011 Kuva Sari Hujanen

Ohjaajaa jännitti niin maan perusteellisesti, että oho. Hengitys kaiketi kyllä kulki, ja siirtojakin kerkesin miettimään tovin. Päiväosuuden hallinta meni ihan passelisti. Seuraaminen oli melko löysää, mutta Lumo kulki kuin kulki jokseenkin mukana. Eli aluetta kohti siirryttiin yhdessä. Paikallaolokaan ei ihan mallisuoritusta hiponut, mutta Lumo pysyi paikallaan jotenkin. Kerran kävin korjaamassa neidin noustessa, mutta alueelle päästiin. Ei kaatunut siis hallintaan. Ohjaajan etsintäsuunnitelma oli ihan kelpo. Ajatuksena oli ensin kiertää alueen rajat tuulen alapuolelta, jonka jälkeen alueen halkaisu. Ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta meni niin kuin toivekin oli, eli luotin koiraan ja koirahan toimi. 

Lähdin siis etenemään alueen oikeaa reunaa, tuulen alapuolelta kiertäen. Jotenkin ihanasti siitä ei ihan alueen reunasta meni sellainen leveähkö polku, joka tuntui niin turvalliselta (ja mukavalta) kävellä… Onneksi Lumolla on nenä. Onneksi se nenä toimi, ja Lumo kävi nostamassa heti alueen reunassa olleen maalihenkilön (joka jäi kaikilta muilta nostamatta). Ilmaisu ei alkanut ihan heti, mutta alkoi kuitenkin. Hetken siinä hengittelin syvään ja hartaasti (tai siltä se tuntui), kunnes nosti käpälän ylös. Testaaja nyökkäsi. Eka maalihenki oli siis löydetty, enää oli jäljellä kaksi. Jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaisesti. Lumo irtosi keskemmälle aluetta, ja kohta kuului taas haukku. Hengitin, hengitin ja taas nousi käpälä. Testaaja nyökkäsi, toinen maalihenki löydetty. Jatkettiin kohti takarajaa. Lumo kävi alueen ulkopuolella, josta kirmasi kutsusta takaisin. Irtosi jonnekin, ja alkoi ilmaisu. Hetken taas odotin, nostin käpälän, sain testaajan hyväksynnän ja lähdin siirtymään kohti ääntä. Lähemmäksi päästyäni haukku hiljeni. Lumo pyöri piilon edessä. Pysähdyin ja Lumo meni takaisin piilolle ja jatkoi ilmaisua. Odotettavasti tästä tuli noottia, mutta meillä on silti hyväksytty hakuperuskokeen päiväosuus! Aikaa meni 7,5 minuuttia 20 minuutista. Yleisarvosanaksi saimme 2, eli hyvä. Etsintäsuunnitelma, ohjaajan toiminta ja koiran ohjattavuus alueella oli 2, hyvä. Ilmaisut 3, tyydyttäviä. 

Leikkikokeessa maalimiehellä 9.4.2011 Kuva Sari Hujanen

Peruspimeä oli sitten meidän osalta täysi fiasko. Suorituksessa näkyi koiran kokemattomuus, eli ahne ohjaaja vei liian raakileen koiran kokeeseen. Hyi hyi. Eli lisää treeniä, treeniä, treeniä. Koepäivä oli kaikkiaan pitkä. Ohjaaja oli vähintään tosi outo ja jännittynyt. Lumoakin ehkä illan tullen jo hieman väsytti.. 

Pimeäosuuden hallinta meni ihan ok. Paikalla makuussa Lumo nousi istumaan, mutta meni kaukokäskystä ja käsimerkistä takaisin maahan. Etsintäsuunnitelma oli aikalailla päiväosuuden kaltainen. Rajojen kierto tuulen alapuolelta ja halkaisu. Lumo lähti hommiin kyllä ihan innolla, irtosi pariin otteeseen kauaskin.. Ohjaajalla alkoi kuitenkin tulla vähän kummallinen olo. Kerran hakuliiveissä olleen kellon kilinä lakkasi. Odottelin hetken. Ei haukkua, vihelsin ja Lumo tuli luokse. Ehkei Lumo ollut maalimiehellä… Jatkettiin matkaa. Toisessa takakulmassa kysyin testaajalta aikaa. 11 minuuttia, totesin meidän jatkavan iltalenkkiämme. Pitkä päivä, säkkipimeä maasto ja kokemattomuus kostautuivat. Päiväosuuden huonot ilmaisut muuttuivat täysin olemattomaksi pimeän tullen. Lumo oli käynyt kahdesti kahdella maalimiehellä. Nuollut naamaa, heilutellut häntää, mutta ei kummallakaan kerralla ilmaissut.. Käytimme likipitäen koko 30 minuuttia. Itselläni ei ollut otsaa keskeyttää koetta, mutta ei testaajakaan sitä tehnyt. Totesi kokeen jälkeen halunneensa antaa mulle kokemuksen alueen käynnistä. Hyvin sen kyllä kävinkin. Suunta pysyi ja valehtelematta olin koko ajan suhteellisen hyvin kartalla. Mikäli Lumolla olisi ollut enemmän kokemusta ja itsevarmuutta, että olisi maalimiehet ilmaissut, olisi tuolla alueen käynnillä kaikkien maalimiesten pitänyt löytyä. Ja löytyä ihan annetussa ajassakin. Pimeäosuudesta tuli siis hylätty. Yleisarvosana oli 2, hyvä. Etsintäsuunnitelma ja koiran ohjattavuus alueella 2, hyvä. Ohjaajan toiminta 3, tyydyttävä. Mun olisi niin pitänyt mennä tukemaan koiraani. Lähteä kulkemaan kohti, kun kellonkilinä lakkasi. Tukea, tukea, tukea. Tilanne on kuitenkin niin eri kuin treeneissä. Ja nuori koira tarvitsee tukea. Lapinkoira, paimenkoira on vielä ohjaajaherkkä koira. Eli ohjaajan jännitykselläkin on kokemattoman koiran kanssa hintansa.

Mutta nyt tiedetään mitä treenataan. Ilmaisuun varmuutta, paljon. Meillä on viisi kuukautta aikaa, ja syksyllä peruspimeän uusintaan. Pohdinnassa on, ilmoittaisinko meidät silloin myös päivään, lähinnä, jotta näkisin onko koiralla kesto parantunut. Periaatteessa se ei ole välttämättömyys. Loppukokeessa molempien osuuksien suorittaminen saman vuorokauden aikana on kyllä enemmän kuin suositeltavaa. 

Sunnuntaina oli Lumon osalta palauttavat hakutreenit. Yökokeen testaaja on myös toinen meidän kouluttajista tällä kaudella. Ennen treeniä keskusteltiin edellisyön kokeesta, ja siitä kuinka ”kauhuissaan” testaaja oli ollut. Vannoin kautta kiven ja kannon, etten ikimaailmassa olisi tuonut koiraani kokeeseen, mikäli mulla olisi ollut aavistus ihan tämäntasoisesta riman alituksesta. Ikinä ennen ei ole mitään vastaavaa käynyt. Olisin odottanut korkeintaan huonoa, pätkivää haukkua… No nyt kävi miten kävi, enkä ollut ensimmäinen, enkä taatusti viimeinen jolle näin kävi. 

Otettiin pienehkö alue, kolme maalimiestä ja lyhyet ilmaisut. Ilmaisuissa ei ollut mitään ongelmaa. Ne alkoivat hyvin ja Lumo haukkui hyvin. Kouluttaja sanoi, ettei ehkä kuitenkaan syytä ihan niin huoleen, mitä hän alkuun ajatteli. Hyvä niin. 

Eli missiona on saada kevään- ja kesän aikana ilmaisu kuntoon:

• Lumolle itsevarmuutta haukkuun ja ilmaisulle kestoa (itsevarmuutta aloittaa haukku ja haukkua, vaikka ohjaaja olisi kauempanakin, välillä mielellään ihan tosi kaukanakin)
• Maalihenkiä eri asennoissa, eri tavoin peitettyinä (peitettyinä kuitenkin) 
• Hallinnasta osa etsintärutiinia  
• Pidempiä treenejä (enemmän tyhjää, eli kestoa etsintään)
• Välillä pari treeniä/päivä eli sitä ihan oikeaa kestoa (tähdäten kokeisiin ja tosi toimiin) 
• Pimeätreeniä ”pimeinä” tai ainakin hämärinä kevät- ja kesäöinä
• Syksyllä enemmän pimeätreeniä

Kyllä, meistä tulee hyviä. Takuuvarmasti.

Tänään käytiin aamusta kouluttamassa ja kouluttautumassa vielä raunioilla. Alkuun tehtiin Jennin ja Jennin lauman kanssa metsälenkki Oittaan Bermudan kolmiossa… Ilman kompassia kyseinen metsä on aika ”ympäri mennään ja yhteen tullaan”. Koulutusryhmässämme on paljon uusia harrastajia, joista toivottavasti saadaan pekoiluun hurahtaneita himoharrastajia. Otettiin palkkaus- ja maalimiestreeniä. Lumo leikki ihan intopiukkana alkuun mun ja muutaman ryhmäläisen kanssa. Saalisti lelua ja taisteli. Oli pieni ja pöljä. Sen jälkeen mä palkkasin Lumoa, sitten pari muuta palkkasi Lumoa. Lopuksi saimme pienen alueen, jonne oli ”kadonnut” kolme maalihenkeä. 

Aloitettiin poikkeuksellisesti keskitalosta. Poikkeuksellisesti siksi, että yleensä kadotan koirani taloihin. Kas sieltähän löytyi maalinainen, joka haukuttiin kelvollisesti pystyyn. Jatkettiin hommia. Keskitalon liepeillä oli joko ruokaa, peltohiiri, sisilisko, kärmes tms. jota Lumon piti ihan pakosti hieman etsinnän lomassa metsästää.. Murrr, onneksi jatkoi hommia kun olin tovin murissut, mutta häiriö oli ohjaajalle liian suuri, sillä etsintäsuunnitelma kärsi. No ei mitään, jatkettiin keskikasalta. Löytyi maalimies, johon oli ensin kuonolla törmätty, peruutettu pois päin ja haukuttiin sitten sekin ihan hyvin. Hommaa jatkettiin, keskikasaa hinkattiin, kunnes taas piti saalistaa sisiliskoa tms. tiilikokkareiden välistä.. Murrrr, nostin Lumon pois puuhistaan ja käskin jatkaa hommia. Jatkoihan se. Teki ihan töitä. Palattiin keskitalolle, kun keskikasa tuotti vain sisiliskon metsästystä. Lumolla oli missio missä maalinainen haisee. Haju tulee ylhäältä, haukkui ja näytti ylöspäin. Kehuin. Tovi annettiin pohtia keksisikö pieni lapinkoira ne rappuset, joita pitkin pääsisi maalinaista liki. Ei, ei keksinyt. Rappuset ovat katsos ihan liian irralliset siitä, mistä haju tulee. Pientä ohjausta ja kas kas, hyvin taas haukkui. Taitava, pätevä, eri etevä! Ja nyt todella väsynyt. Loppupäivä onkin ansaittua lepoa. Aika rankkaa olla pieni lapinkoira.

Kevättä rinnassa

Pienoista hiljaiseloa on tullut vietettyä bloginpäivitysrintamalla... Muutoin ei normaalia kummempaa "hiljaiseloa" olla vietetty. Mitä nyt tämän viikon emäntä on taas vaihteeksi viettänyt suhteellisen ikävässä poskontelontulehduksessa. Jo kolmas laatuaan tänä vuonna, kolmas antibioottikuuri ja kävinpä ihan punkteerauksessakin, jaiks.. Mutta eipä ole Lumon tarvinnut olla yksin ei.

Hakua ja tottista on treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti.  Hälyryhmän puolikkaissa pari viikkoa takaperin tehtiin Kauklahden aseman ympäristössä taajamaetsintää kytkettynä. Lumo teki hienosti hommia löytäen neljä maalimiestä. Samalla viikolla tehtiin pieni alue Siikajärvellä, josta  sieltäkin löytyi hienosti kaikki kolme maalimiestä.   EPK:n tottiksissakin ollaan muutaman kerran keretty käymään.

Maaliskuun lopussa Hauklammella: Katla, Fauna ja Lumo

Espyn virallinen kaudenavaus oli viikko takaperin sunnuntaina. Ensi viikolla alkaa rauniot, kouluttajana Jenni ja minä Jennin apukouluttajana. Pääsiäissunnuntaina alkaa sitten viralliset hakutreenit. 

Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoitin meidät hakuperuskokeeseen pääsiäisenä.. Niin päivä- kuin pimeäosuuteen. Saa nähdä kuin käy. Lumoon luotan. Hallinta ja emännän suunnistus (etenkin siis jännittyneenä) on ehkä pakan heikoimmat kortit. 

Ihanaiset treenikaverit järjestivät muutamalle meistä peruskokeeseen menijöistä ns. leikkikokeen viikko takaperin lauantaina. Lumon kanssa hallinta meni odotettua paremmin paikallamakuineen. Tuuli oli hyvä, ja aloitimme käymään aluetta tuulen alapuolelta. Kahdeksan minuutin sisällä Lumo oli löytänyt tarvittavat kolme maalimiestä, ja ilmaissutkin nämä oikein hienosti. Kaikki maalimiehet olivat jossain määrin peitettyjä tai huppupäisiä. Lumolla on  nyt muutaman kerran tullut vähän käpälöintiä maalimiehellä. Eli maalimieskäytöksestä jatketaan virallisen kauden alettua. Huomenna on tarkoitus treenailla pienellä porukalla. Treenin idea olkoon ilmaisu ja motivaatio ihan sillä, että seuraavat treenit treenaillaan sitten kokeessa!

Sää on ollut nyt keväisen kaunis. Maalis-huhtikuun vaihteen sateet antoivat ihan kivasti kyytiä kinoksille, ja aurinko sulattanee loput. Lumolta lähtee karvaa - bikinikausi alkaa siis pian! Muutoinkin neidillä on ihan selkeästi kevättä rinnassa. Lenkillä hulmutellaan, haistellaan lumen alta paljastuvia ihania tuoksuja, saalistellaan perhosia (ihan tosi, me nähtiin tänään lenkillä kevään eka perhonen!), sinkoillaan oravien ja lintujen perään, maistellaan maaperää, syödään keppejä... Tällä viikolla ollaan muutamaan otteeseen oltu naapurin Danten ja Aldon kanssa lenkillä, jotta Lumolla on edes vähän kivaa. Lumon mielestä Aldon kanssa on aika kiva leikkiä, Aldoa välillä Lumon leikki  hieman hirvittää. Tai ehkä lähinnä ne äänitehosteet.

Miss Bikini 2011

Lumo ja Aldo (Borderiinan Hattivatti)

Aldo ja Lumo

Murr marr-marraskuisia kuvia ja tunnelmia

Jo vain on marraskuutakin eletty puoleen väliin ja nyt saan aikaiseksi ensimmäisen postauksen... Ilma on ollut hyvinkin marraskuinen, ja pimeyttä on piisannut arkilenkkeilyssä jo tässä vaiheessa ihan kyllästymiseen asti (valitettavasti tätä riittää ainakin seuraavat kolme kuukautta, yök!). Rauniokausi päätettiin kuun alussa oikein syksyisessä säässä: vettä satoi kuin aisaa, jota reipas tuuli vielä mukavasti komppasi. Jokaiselle paikalla olleen treenipoppoon koiralle tehtiin yhden maalimiehen onnistunut motivaatiotreeni, jotta jokaiselle nelijalkaiselle jäisi huutava nälkä raunioille talven ajaksi.  Lumo työsti eri taitavasti maalimiehen, ilmaisi hyvin ja oli pitkälti sitä mieltä, että "eihän tää treeni nyt tässä voinut olla". Kauden palautetta annettiin nyyttärien merkeissä Villa Koirassa istuen ja nauraen. Poskilihakset oikein kipeytyivät hulvattomasta huumorista ja nauramisesta. Iso kiitos kaikille osallisille tästä rauniokaudesta!

Hakutreeneissä oltiin sunnuntaina pienellä porukalla. Lumolle olisi syytä tehdä tylsää ilmaisutreeniä, jotta saataisiin arvittavia toistoja, mutta tälläkin kertaa otin pienen etsinnän. Ennen etsintää "haukuttiin" Jenni, tosin ei kovin vakuuttavasti. Ensimmäinen maalimieskin sai osakseen aika kehnoa ilmaisuhaukkua. Toisella maalimiehellä Lumolla olikin ihan eri moodi ilmaisussa, ja haukku kuulosti lähes siltä miltä sen pitääkin. Seuraavat pari treeniä pyrin tekemään pelkkää ilmaisua, ja toivonmukaan siinä edetään kohtuullisesti, jotta päästään taas etsimään. 

 

Hiekkahepulit

Reenin jälkeen tehtiin Jennin ja Robinin lauman kanssa lenkki Kattilajärven maastoon. Ensin juotiin kahvit ja syötiin keksiä ja suklaata, jonka jälkeen samoiltiin Nuuksion metsissä parisen tuntia. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi jotain rännän ja rakeen välimuotoa. Meikä likka pistettiin suunnistamaan  "joltain lammelta miltä lie" takaisin autoille, sillä repustani löytyi kaikki tarvittava: alueen vaelluskartta sekä kompassi. Lisäksi matalan verensokerin aiheuttamaan  stand by-tilaan löytyi metsäreissulle ihan luksusluokan ruisleivät, kenekäs muun kuin "matkanjohtajan" repusta. Niitä sitten kolmin mussutetiin ennen mielenkiintoisten reittivalintojeni kulkemista. Kuulemma mulla on aineksia hälyryhmän harjoittelijaksi reittivalintojeni perusteella. Asiasta puheenollen hakemukseni Espoon hälytysryhmän harjoittelijaksi käsiteltiin viime tiistain kokouksessa, ja minut hyväksyttiin kokelaaksi hälyryhmään. Tiukkaakin tiukempaa treeniä luvassa niin minulle, kuin meille Lumon kanssa, sillä peruskokeen läpäisy kolkuttaa kahta kovemmin. 

Koira-asetelma

Viime viikonloppuna käytiin Jennin, Kattiksen ja Lumon kanssa tutustumassa yhteen paimensukuispoikaan. Tämän jo hieman järkiintyneemmän koiraherran kanssa tehtiin pienoinen lenkki hänen emäntänsä ja Lumon kanssa myös viime tiistaina Petikossa. Lumo, pms-alkuoireinen pikku viirupää, esitteli lenkillä kaikki mahtisettinsä uudelle lenkkikaverilleen vahtihaukusta metsäpäästäisen listimiseen ja suurieleiseen aarteen kantoon sekä siinä kieriskelyyn.. Pientä korvattomuutta tietenkään unohtamatta. Vahtihaukulle periaatteessa on aina syynsä, ja tälläkin kertaa sain luotettavalta taholta informaatiota, he nimittäin kiersivät kyseisen lenkin noin puoli tuntia ennen meitä, että kyseisessä kohdassa jossa Lumon kovin piti huudella, oli kulkenut kukas muu kuin itse viekas kettu. Samaiseen otukseen törmäsimme edellisellä viikolla lähihoodeilla eräänä iltana. Otsalampun päälle laittaessani noin 15 metrin päässä näkyi kiiluva silmäpari... Siinä hetki tuijoteltiin hämmentyneinä kaikki kolme toisiamme, kunnes tämä tunnistamaton silmäpari katosi vähin äänin pimeyteen. Kieltämättä emännän sydän löi ehkä muutaman ylimääräisen lyönnin, ja Lumo kommentoi tapahtunutta tuijottelijan lähdettyä.

Järjen riemuvoitto ja järkevyys

Posti toi Käpälämäestä Pumpasen veri-, virtsa- ja ulostenäytteentulokset. Kaikki niin kuin pitääkin. Uloste parasiittien osalta negatiivinen, samoin F-parasiitit: ei madon munia/ookystia. Näin ollen Isospora Caniskin on taltutettu, ja sen perusteella voidaan olettaa, että Lumolla on normaalisti toimiva immuunivaste.

Tänä ja ensi viikonloppuna jäänee hakutreenit väliin. Viikon päästä mennään lauantaina katsomaan Lumon isän, Filiokus Kipinän, luonnetesti. Sunnuntaina emäntä on avustamassa luonnetestissä. Päivittelen Lumon isän tuloksen tännekin. Onhan se hyvin mielenkiintoista.

 

Puumbaster The Treenihirmu

Pienoista reenipäivitystä pitkästä aikaa. 

Pari viikkoa sitten hakuiltiin. Lyötiin hynttyyt yhteen pari Espyläisen, pari UPK:laisen ja yhden pk-puolen harrastajan voimin. Tuloksena kovin lappalaiskoirapainotteiset treenit, yksi narttu eli Lumo ja kolme urosta: Justus, Viima ja Myry, sekä tolleri Cava ja pari saksanpameinninta. Saatiin melko passelit treenit aikaiseksi, ja nähtiin erilaisia koiria, erilaisia työskentelytapoja ja erilaisia ilmaisuja. Lumolle otin kolme maalimiestä, jotka työsti hyvin. Eka ilmaisu oli vähän "kankea", toisella parani ja kolmannella ilmaistiinkin jo mainiosti. Eli ilmaisupainotteista etsintätreeniä, kiitos. Viime viikonlopun hakuilut jäivät väliin, sillä emäntä koulutti itseään SPR:n EA1-kurssilla ja puolet meidän hakuryhmästä oli SPeKL:n ryhmäkatselmuksessa.

Raunioiduttu on myös. Toissa viikolla treenattiin hajuerottelua. Pari maalimiestä piiloissa, joita ympäröi useampi ihminen. Ideanan siis, että koira oppii tarkentamaan ja erottelemaan hajuja. Ensimmäinen maalimies meni "oppikirjan mukaisesti", toisen maalimiehen haju nousi suoraan "häiriönä" olevan ihmisen luokse tuottaen pientä aivopähkinää lapinkoiralle. Hyvin Lumo kuitenkin ongelman ratkaisi, ja ilmaisi hienosti alhaalla olevan maalimiehen .Tämän viikon keskiviikkona tehtiin ratavaihto Hepekon kanssa, ja raunioiden sijaan treenattiin rakennusetsintää. Rakennuksessa etsiminen on ihan oma taiteenlajinsa: hajut liikkuvat hyvin eri tavoin kuin raunioilla tai maastossa. Lumo sai hienosti hajun kustakin kolmesta maalimiehestä, mutta joutui tekemään kovasti töitä ja pähkäilemään, ennen kuin osui oikeaan. Rakennusetsintää siis lisää, kiitos. 

Tänään vietettiin puuhakasta SPeKL:n rauniopäivää Suamen Turus. Päivä alkoi 9:30 ja päättyi 17:30 sisältäen kolme eri rastia jaetuissa ryhmissä, sekä yhteisen miljöbanan treenin lopuksi. Meidän ryhmän ensimmäinen rasti oli tarkennustreeni, josta Lumo suoriutui mielestäni mainiosti. Toinen rasti oli perinteistä raunioetsintää, jossa Lumolla oli kolme maalimiestä. Piilot olivat helppoja, ilmaisut eivät vakuuttaneet kouluttajaa, mutta ohjaajan mielestä keskeneräiselle koiralle kovin passelit ilmaisut. Rauniotyöskentely ja hajujen työstäminen itsessään menivät  oikein hienosti. Kolmas rasti oli käsittelyä: pitkän piiiitkä maanalaninen putki, jonka koira ja ohjaaja suorittivat yhdessä, muuritelineen kiipeäminen, nostovaljaissa kantaminen, jonka jälkeen koira pääsi etsimään yhden maalimiehen. Kouluttaja kysyi toistamiseen, että työskenteleekö koirani aina "noin rauhallisesti".. Lumo työstää hajut häröilemättä liiaksi, tarkasti ja rauhallisesti. Ehkä aikainen aamu, automatka, uusi ympäristö jne. toivat pienen lisärauhallisuuden Lumoon.  Mielestäni tietyntyyppinen rauhallisuus ei liene pelastuskoiralla huono ominaisuus. Lumon pää ja hermot kestivät päivän rasituksen paremmin kuin hyvin. Rastien lopuksi suoritettiin yhdessä miljöbana, jossa kaikki koirakot olivat yhtäaikaa radalla. Häiriöäänenä oli hälytysajoneuvon tyyppinen sireeni ja savuhäiriö oli erillisen rekka-auton tuottamaa vesihöyryä. Koirien piti mennä l:n muotoinen lyhyehkö putki vapaana. Lumo ja Jennin Kattis suorittivat tehtävän rintarinnan. Putken jälkeen ohjaajien piti kulkea koiriensa kanssa rauniokasan yli vedetyn eristysnauhan mukaisesti, jonka jälkeen koirakot kokoontuivat yhden kasan päälle. Sen jälkeen jokainen koirakko suoritti "koirakkotreeninä" samaisen pitkän piiiitkän putken, kuin käsittelyrastissa. Tällä kertaa putki oli pimeyden lisäksi täynnä lämpimän kosteaa vesihöyryä. Putken jälkeen koira lähetettiin etsimään yksi, helpossa piilossa oleva, maalimies. Täytynee sanoa, että pimeä ja pitkä putki täynnä hiostavan kuumaa vesihöyryä koitteli enemmän ohjaajan kuin koiran hermorakennetta. Lumolle putki vesihöyryineen oli piece of cake. Jenni ja Katla olivat meitä edeltävä koirakko, ja Jenni oli juuri päässyt putkesta ulos, kun Puumbaster paineli perässä Kattis ja Lumo olivat kuulemani mukaan "läimineet tassua" ja fiilistelleet jänniä juttuja, ja sitä, että olisivat mielellään yhteistuumin hoitaneet viimeisen maalimiehen.. Emäntä konttasi ja konttasi hiki päässä, kunnes vihdoin alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Tietenkin otsalamppuni oli autossa, repun sivutaskussa, mutta mitäpä sillä, ei se valo olisi pahemmin auttanut höyrystä täynnä olevan pimeän putken läpi ryömimistä. Hengissä kuitenkin selvittiin. Päivä oli kaikkiaan antoisa. Koiralle ei ehkä nenätyöskentelyn kannalta kovin haastava päivä, mutta suurin osa asioista oli uutta ja ihmeellistä. Lumo jaksoi hienosti, vaikka välillä autosta hakiessani oli kuin nukkuneen rukous. Tosin olemus muuttui, kun autosta hypättiin ulos. 

Huomenna meillä vietetään vapaapäivää. Käydään lenkillä, jonka emäntä ottaa suunnistustreenin kannalta ja chillataan. Ensi keskiviikkona raunioidutaan, teemana lähekkäin olevat maalimiehet. Viikonloppuna on tiedossa Espy-leiri, eli hakua ja tottista. Melko puuhakasta täytyy myöntää.

Lumpo The pätevä hakukoneen alku

Mitä sitä kunnon koiraharrastajat tekevät perjantai-iltana? No hakuilee tietenkin! Mitä sitä muutakaan. Treenailtiin Nuuksion suunnalla puolikkaalla treeniporukalla. Mistään ajallisesta tehotreenaamisesta ei tunnu missään ryhmässä olevan kyse, sillä kuuteen koiraan saimme kulumaan aikaa reilu kaksi tuntia... Mikäs siinä, ilma oli mukavan lämmin ja seura hyvää, hyttysiä lukuunottamatta.

Lumon treenien teemana oli pitää "super hauskaa". Otin tarkoituksella vain kaksi maalimiestä, maanantain koetta silmällä pitäen. Maalimiehet tuli tietenkin haukkua, jonka jälkeen oli melkoista herkkupalkkaa tarjolla. Teimme etsinnän partiointina ihan kohtuullisesn kokoisella alueella. Aikaa meni kuutisen minuuttia, ei paha. Paljon etsittiin pelkkää "tyhjää", ja emäntä taisi olla se, jolta meinasi usko loppua. Lumo puolestaan juoksenteli nenä auki, ja teki hienosti hommia. Liikkui pätevästi ja oli ihan kiitettävästi kuulolla. Ensimmäisellä maalimiehellä ilmaisu jäi hieman vajaaksi, mutta toisella äänijänteet aukesivat ihan mukavasti! Jennillä oli vielä kolmas purkki, jolle Lumo päästelikin sitten tosi hyvän sarjan. 

 

Ei muuta kuin ilmaisun vahvistamista, emännälle aivot parempaan moodiin ja pienoinen suunnistamisen totaalinen opetteleminen, niin sitten vaan peruskokeeseen! Tavoitteena on kyllä peruskokeen suorittaminen joko hausta tai raunioista ennen pentuja. Päätin silloin jossain vaiheessa, että ennen mahdollisia penneleitä olisi ihan kiva, että Lumo olisi peruskoetasoinen. Siitä on näet mammaloman jälkeen hyvä jatkaa harjoituksia, ja pikkuhiljaa aloitella sitten jälkikasvunkin "uraa". Mikäli emäntä oppii kartan ja kompassin käytön, niin hakuperus on todennäköisempi kuin raunio, tällä aikataululla siis.

Treenien jälkeen käytiin vielä Jennin ja Robinin lauman kanssa pienoinen metsäkäppäily. Koirat saivat olla vapaana ja nollata. Mitään koirien välisiä kiristelyitäkään ei ollut ilmassa. Kotiin tultuamme fiilistelin sitä, kuin ihana ja mulle täydellinen koira Lumo on Töitä on tehty paljon, ja paljon on tekemättä, mutta hiljalleen yhdessä tekeminen kantaa ihan oikeasti hedelmää. Lumo on maailman mahtavin pieni pöljäke kaikkine pienine puutteineenkin. I'm so in love