Lumo
on uraputkessa. Lauantaina korkattiin meidän Pelastuskoiraliiton maastokoetili.
Saldona läpi mennyt hakuperuskokeen päiväosuus, ja hylätty hakuperuskokeen
pimeäosuus. Kokeet olivat oman yhdistyksen järjestämiä, molempien osuuksien
koepaikat olivat Inkoossa.
Ohjaajaa
jännitti niin maan perusteellisesti, että oho. Hengitys kaiketi kyllä kulki, ja
siirtojakin kerkesin miettimään tovin. Päiväosuuden hallinta meni ihan passelisti.
Seuraaminen oli melko löysää, mutta Lumo kulki kuin kulki jokseenkin mukana.
Eli aluetta kohti siirryttiin yhdessä. Paikallaolokaan ei ihan mallisuoritusta
hiponut, mutta Lumo pysyi paikallaan jotenkin. Kerran kävin korjaamassa neidin
noustessa, mutta alueelle päästiin. Ei kaatunut siis hallintaan. Ohjaajan
etsintäsuunnitelma oli ihan kelpo. Ajatuksena oli ensin kiertää alueen rajat
tuulen alapuolelta, jonka jälkeen alueen halkaisu. Ihan ei mennyt niin kuin
Strömsössä, mutta meni niin kuin toivekin oli, eli luotin koiraan ja koirahan
toimi.
Leikkikokeessa hommissa 9.4.2011 Kuva Sari Hujanen |
Lähdin
siis etenemään alueen oikeaa reunaa, tuulen alapuolelta kiertäen. Jotenkin
ihanasti siitä ei ihan alueen reunasta meni sellainen leveähkö polku, joka
tuntui niin turvalliselta (ja mukavalta) kävellä… Onneksi Lumolla on nenä.
Onneksi se nenä toimi, ja Lumo kävi nostamassa heti alueen reunassa olleen
maalihenkilön (joka jäi kaikilta muilta nostamatta). Ilmaisu ei alkanut ihan
heti, mutta alkoi kuitenkin. Hetken siinä hengittelin syvään ja hartaasti (tai
siltä se tuntui), kunnes nosti käpälän ylös. Testaaja nyökkäsi. Eka maalihenki
oli siis löydetty, enää oli jäljellä kaksi. Jatkettiin etsintäsuunnitelman
mukaisesti. Lumo irtosi keskemmälle aluetta, ja kohta kuului taas haukku.
Hengitin, hengitin ja taas nousi käpälä. Testaaja nyökkäsi, toinen maalihenki
löydetty. Jatkettiin kohti takarajaa. Lumo kävi alueen ulkopuolella, josta
kirmasi kutsusta takaisin. Irtosi jonnekin, ja alkoi ilmaisu. Hetken taas
odotin, nostin käpälän, sain testaajan hyväksynnän ja lähdin siirtymään kohti
ääntä. Lähemmäksi päästyäni haukku hiljeni. Lumo pyöri piilon edessä. Pysähdyin
ja Lumo meni takaisin piilolle ja jatkoi ilmaisua. Odotettavasti tästä tuli
noottia, mutta meillä on silti hyväksytty hakuperuskokeen päiväosuus! Aikaa
meni 7,5 minuuttia 20 minuutista. Yleisarvosanaksi saimme 2, eli hyvä.
Etsintäsuunnitelma, ohjaajan toiminta ja koiran ohjattavuus alueella oli 2,
hyvä. Ilmaisut 3, tyydyttäviä.
Leikkikokeessa maalimiehellä 9.4.2011 Kuva Sari Hujanen |
Peruspimeä
oli sitten meidän osalta täysi fiasko. Suorituksessa näkyi koiran kokemattomuus,
eli ahne ohjaaja vei liian raakileen koiran kokeeseen. Hyi hyi. Eli lisää
treeniä, treeniä, treeniä. Koepäivä oli kaikkiaan pitkä. Ohjaaja oli vähintään
tosi outo ja jännittynyt. Lumoakin ehkä illan tullen jo hieman väsytti..
Pimeäosuuden
hallinta meni ihan ok. Paikalla makuussa Lumo nousi istumaan, mutta meni
kaukokäskystä ja käsimerkistä takaisin maahan. Etsintäsuunnitelma oli
aikalailla päiväosuuden kaltainen. Rajojen kierto tuulen alapuolelta ja
halkaisu. Lumo lähti hommiin kyllä ihan innolla, irtosi pariin otteeseen
kauaskin.. Ohjaajalla alkoi kuitenkin tulla vähän kummallinen olo. Kerran
hakuliiveissä olleen kellon kilinä lakkasi. Odottelin hetken. Ei haukkua,
vihelsin ja Lumo tuli luokse. Ehkei Lumo ollut maalimiehellä… Jatkettiin
matkaa. Toisessa takakulmassa kysyin testaajalta aikaa. 11 minuuttia, totesin
meidän jatkavan iltalenkkiämme. Pitkä päivä, säkkipimeä maasto ja kokemattomuus
kostautuivat. Päiväosuuden huonot ilmaisut muuttuivat täysin olemattomaksi
pimeän tullen. Lumo oli käynyt kahdesti kahdella maalimiehellä. Nuollut naamaa,
heilutellut häntää, mutta ei kummallakaan kerralla ilmaissut.. Käytimme
likipitäen koko 30 minuuttia. Itselläni ei ollut otsaa keskeyttää koetta, mutta
ei testaajakaan sitä tehnyt. Totesi kokeen jälkeen halunneensa antaa mulle
kokemuksen alueen käynnistä. Hyvin sen kyllä kävinkin. Suunta pysyi ja
valehtelematta olin koko ajan suhteellisen hyvin kartalla. Mikäli Lumolla olisi
ollut enemmän kokemusta ja itsevarmuutta, että olisi maalimiehet ilmaissut,
olisi tuolla alueen käynnillä kaikkien maalimiesten pitänyt löytyä. Ja löytyä
ihan annetussa ajassakin. Pimeäosuudesta tuli siis hylätty. Yleisarvosana oli
2, hyvä. Etsintäsuunnitelma ja koiran ohjattavuus alueella 2, hyvä. Ohjaajan
toiminta 3, tyydyttävä. Mun olisi niin pitänyt mennä tukemaan koiraani.
Lähteä kulkemaan kohti, kun kellonkilinä lakkasi. Tukea, tukea, tukea. Tilanne
on kuitenkin niin eri kuin treeneissä. Ja nuori koira tarvitsee tukea.
Lapinkoira, paimenkoira on vielä ohjaajaherkkä koira. Eli ohjaajan jännitykselläkin
on kokemattoman koiran kanssa hintansa.
Mutta
nyt tiedetään mitä treenataan. Ilmaisuun varmuutta, paljon. Meillä on viisi
kuukautta aikaa, ja syksyllä peruspimeän uusintaan. Pohdinnassa on,
ilmoittaisinko meidät silloin myös päivään, lähinnä, jotta näkisin onko
koiralla kesto parantunut. Periaatteessa se ei ole välttämättömyys.
Loppukokeessa molempien osuuksien suorittaminen saman vuorokauden aikana on
kyllä enemmän kuin suositeltavaa.
Sunnuntaina
oli Lumon osalta palauttavat hakutreenit. Yökokeen testaaja on myös toinen
meidän kouluttajista tällä kaudella. Ennen treeniä keskusteltiin edellisyön
kokeesta, ja siitä kuinka ”kauhuissaan” testaaja oli ollut. Vannoin kautta
kiven ja kannon, etten ikimaailmassa olisi tuonut koiraani kokeeseen, mikäli
mulla olisi ollut aavistus ihan tämäntasoisesta riman alituksesta. Ikinä ennen
ei ole mitään vastaavaa käynyt. Olisin odottanut korkeintaan huonoa, pätkivää
haukkua… No nyt kävi miten kävi, enkä ollut ensimmäinen, enkä taatusti
viimeinen jolle näin kävi.
Otettiin
pienehkö alue, kolme maalimiestä ja lyhyet ilmaisut. Ilmaisuissa ei ollut
mitään ongelmaa. Ne alkoivat hyvin ja Lumo haukkui hyvin. Kouluttaja sanoi,
ettei ehkä kuitenkaan syytä ihan niin huoleen, mitä hän alkuun ajatteli. Hyvä
niin.
Eli
missiona on saada kevään- ja kesän aikana ilmaisu kuntoon:
- Lumolle itsevarmuutta haukkuun ja ilmaisulle kestoa (itsevarmuutta aloittaa haukku ja haukkua, vaikka ohjaaja olisi kauempanakin, välillä mielellään ihan tosi kaukanakin)
- Maalihenkiä eri asennoissa, eri tavoin peitettyinä (peitettyinä kuitenkin)
- Hallinnasta osa etsintärutiinia
- Pidempiä treenejä (enemmän tyhjää, eli kestoa etsintään)
- Välillä pari treeniä/päivä eli sitä ihan oikeaa kestoa (tähdäten kokeisiin ja tosi toimiin)
- Pimeätreeniä ”pimeinä” tai ainakin hämärinä kevät- ja kesäöinä
- Syksyllä enemmän pimeätreeniä
Kyllä,
meistä tulee hyviä. Takuuvarmasti.
Tänään
käytiin aamusta kouluttamassa ja kouluttautumassa vielä raunioilla. Alkuun
tehtiin Jennin ja Jennin lauman kanssa metsälenkki Oittaan Bermudan kolmiossa…
Ilman kompassia kyseinen metsä on aika ”ympäri mennään ja yhteen tullaan”.
Koulutusryhmässämme on paljon uusia harrastajia, joista toivottavasti saadaan
pekoiluun hurahtaneita himoharrastajia. Otettiin palkkaus- ja maalimiestreeniä.
Lumo leikki ihan intopiukkana alkuun mun ja muutaman ryhmäläisen kanssa.
Saalisti lelua ja taisteli. Oli pieni ja pöljä. Sen jälkeen mä palkkasin Lumoa,
sitten pari muuta palkkasi Lumoa. Lopuksi saimme pienen alueen, jonne oli
”kadonnut” kolme maalihenkeä.
Aloitettiin
poikkeuksellisesti keskitalosta. Poikkeuksellisesti siksi, että yleensä kadotan
koirani taloihin. Kas sieltähän löytyi maalinainen, joka haukuttiin
kelvollisesti pystyyn. Jatkettiin hommia. Keskitalon liepeillä oli joko ruokaa,
peltohiiri, sisilisko, kärmes tms. jota Lumon piti ihan pakosti hieman etsinnän
lomassa metsästää.. Murrr, onneksi jatkoi hommia kun olin tovin murissut, mutta
häiriö oli ohjaajalle liian suuri, sillä etsintäsuunnitelma kärsi. No ei
mitään, jatkettiin keskikasalta. Löytyi maalimies, johon oli ensin kuonolla
törmätty, peruutettu pois päin ja haukuttiin sitten sekin ihan hyvin. Hommaa
jatkettiin, keskikasaa hinkattiin, kunnes taas piti saalistaa sisiliskoa tms.
tiilikokkareiden välistä.. Murrrr, nostin Lumon pois puuhistaan ja käskin
jatkaa hommia. Jatkoihan se. Teki ihan töitä. Palattiin keskitalolle, kun
keskikasa tuotti vain sisiliskon metsästystä. Lumolla oli missio missä
maalinainen haisee. Haju tulee ylhäältä, haukkui ja näytti ylöspäin. Kehuin.
Tovi annettiin pohtia keksisikö pieni lapinkoira ne rappuset, joita pitkin
pääsisi maalinaista liki. Ei, ei keksinyt. Rappuset ovat katsos ihan liian
irralliset siitä, mistä haju tulee. Pientä ohjausta ja kas kas, hyvin taas haukkui.
Taitava, pätevä, eri etevä! Ja nyt todella väsynyt. Loppupäivä onkin ansaittua
lepoa. Aika rankkaa olla pieni lapinkoira.
Hyvä teistä tulee, ihan varmasti. Sopivasti treeniä ja sopivasti taukoa ja lepoa välissä. Ja tietty rentouttavia lenkkejä sharmantin Husu-Pekan, sekä emäntänsä kanssa.
VastaaPoistat. Sohvi