Pienoista päivitystä voisi taasen harrastaa.
Aloittakaamme
treeneistä. Viikko sitten vierailimme Korson raunioradalla. Lumolle
otin kaksi maalimiestä, jotka neiti työsti hyvin, ja ilmaisikin oikein
pätevästi .
Treeni oli kaikin puolin onnistunut. Radalle tultiin hallitusti, ja
vaikka Lumo ajoittain "unohtikin" seurata, niin palasi hienosti pienestä
muistutuksesta asemiinsa. Uusi ja erilainen rata on aina
haasteellisempi ohjaajalle, ainakin meillä. Lumolle on se ja sama missä
etsitään, ohjaaja on alkuun aina enemmän tai vähemmän hukassa.
Sunnuntaina
hakuiltiin Siikajärvellä. Lumolle tehtiin motivointitreeni. Neiti sai
katsella kun kaksi maalimiestä lähti viuhkan muodossa hilluen metsään,
ja itse kuljin koiran kanssa keskilinjaa. Lumo sai katsella maalimiesten
perään, ja kun maalimiehet "hävisivät", lähetin neidin sille
maalimiehelle, jonne "enemmän" halusi. Lumoon saatiin treenillä aika
kivasti vauhtia, ja ilmaisutkin olivat reippaat! Jälkimmäinen maalimies
alkoi palkkauksen jälkeen leikittämään Lumoa, ja leikimmekin sitten
kolmisteen takaisin keskilinjalle.
Maanantaina
oli kevätkauden viimeinen tottistreeni, mölli BH-koe. Ei ollut sitten
Lumon päivä ollenkaan. Paikallamakuussa oli turhan paljon häiriöitä:
pari koiraa käveli tiellä ohitse ja kaiken kruunasi sammakko... Neiti
siis nousi ylös ja haisteli maata, välillä piehtario nurmella...
Seuraaminen kytkettynä oli kamalaa, L haisteli maata ja oli ikään kuin
"iltalenkillä", eikä osannut kertaakaan pysähtyessä tulla ohjaamatta
perusasentoon (minkä siis yleensä osaa). Tempovaihteluissa sentään
heräsi hieman. Henkilöryhmät meni kytkettynä ja kytkemättä ok. Vapaana
seuraaminen olikin sitten jo ihan säädyllistä seuraamista. Jättävissä
liikkeissä istu-käskyllä meni maahan, jäi tosin kyllä, mutta ei oikeaan
asentoon. Maahan meno sen sijaan oli nopea ja melko hyvin mennyt liike.
Luoksetulo oli vauhdikas. Eli ei parasta Lumoa, mutta melko kelpo homma
kuitenkin.
Keskiviikkona
oli jälleen raunioitumista. Tällä kertaa otettiin kaksi koiraa samaan
aikaan radalla, eli hallintatreeniä. Halusin Lumolle yhden tietyn
piilon, alakasalla olevan muurin josta haju liikkuu piilon kummaltkin
puolelta, sekä ylhäältä. Samoin keskikasalla oli yhdessä "hyvin
haisevassa" piilossa omia vaatteitani häiriöinä, niin halusin kokeilla
kuinka L reagoi kyseiseen häiriöön, ja maalimiehen johonkin siihen
hollille. Mun ongelma on selkeästi se, että mä en saa tietää missä
maalimiehet on, sillä ohjaan koiraa aivan liikaa. Aloitimme alueen
läpikäynnin alakasalta. Lähetin Lumon hyvän matkan päästä muurilta, ja
neiti saikin heti hajun. Työsti mallikkaasti, ja pyöri muurin päällä,
kohdassa missä haju nousi ylös ja merkkasi sekä ilmaisi. Maalimies
kehui, ja Lumoa täytyi hieman avittaa helpommin palkattavaan paikkaan.
Keskikasalla Lumo merkkasi kaikki häiröt: maksalaatikon mustassa
putkessa, Pedigreen avonaisen purkkiruoan ja pyöri ahkerasti
temppelillä, missä oli ohjaajansa vaatteita. Ei ilmaissut, mutta
merkkaamista ei voinut olla huomaamatta. Työsti hyvin temppelin vieressä
olevan "aatami ja eeva"-piilon ja maalimies sai aikamoiset haukut.
Keskikasaa jatkaessa merkkasi autonrenkaan alla olevan
mustikkapiirakan... Kolmas maalimies oli kasan reunalla olevien kahden
päälleikkäin traktorinrenkaan sisällä. Alkuun epäilin, että piilo olisi
liian haastava etenkin kuin ilma oli tyyni, ja renkaat itsessään
haiskahtaa melko voimakkasti kumille. Lumo haki hajun reunoja aina
yläkasalta asti, kunnes keksi tarkentaa renkailta. Yritti hypätä
renkaiden päälle, mutta onneksi ei onnistunut. Haukahti kerran ja jatkoi
piilon ympäri pyörimistä välillä nousten sitä vasten. Toisesta
haukahduksesta maalimies alkoi kehumaan ja palkkaamaan.
Lumo
hyytyi kesken viimeisen maalimiehen palkkauksen, lähti maalimieheltä ja
tuli viereeni, lysähti istumaan silmät puoli ummessa läähättäen.
Ohjaaja oli taas mokannut. Ohjeita antaessani ilma oli toki lämmin,
mutta aurinko oli pilvessä. Radalle tullessamme aurinko alkoi
paistamaan, ja Oittaan rata on kieltämättä ilta-auringossa ihan
tukahduttavan kuuma, etenkin jos ei tuule. Pistin Lumon hihnaan ja vein
autolle, joka oli varjossa, neiti piristyi ja virkosi jo matkalla.
Juotin varmaan lähemmäs puoli litraa vettä nakellen nakinpaloja
vesikippoon. Hieroin vettä Lumon etujalkoihin ja pistin koiran
takaluukku auki konttiin. Miten typerää teettää koiralle suht pitkä
treeni tuollaisessa lämmössä... Hienosti teki hommat, eikä väsymystä tai
uupumusta näkynyt työskentelyssä, vasta viimeisen palkkauksen aikana.
Eli ei se onnistunein otos sitten..
Koska
olen ohjaajana innokas, motivoitunut ja asettanut meille koirakkona
ihan haastavat tavoitteet, sekä treenannut lähes läpi koko talvenkin
ilman sen pidempää breikkiä, niin me aloitimme nyt loman. Oikeastaan
kouluttajamme Jenni oli parin muun kouluttajan kanssa päättäneet, että
meidät laitetaan "pakkolomalle" jo ennen virallisen treenitauon alkua...
Edellinen hakutreeni oli ihan onnistunut, ja ensi sunnnuntaina menen
treeneihin, mutta en treenaa omaa koiraani. Raunioilla viime treeni ei
ollut kovin nappisuoritus, joten en voi mitenkään vastustaa ratavaihtoa
Hämeenlinnassa heinäkuun alussa.. Eli tuolloin olemme seuraavan kerran
raunioilla, ja siellä tahdon Lumolle motivointitreeniä ja pelkkää
onnistumista, ehkä yhden tai kaksi maalimiestä. Sen jälkeen raunioista
tulee kolmen viikon tauko. Hakuiluista hieman pidempi, mutta todellista
"ei minkään treenamista" tulee se kolmisen viikkoa. Katsotaan onko Lumo
tauon jälkeen intopiukeena hommissa, sitä ainakin toivon.
Lomalla
aikomus on puuhastella kaikenlaista mukavaa yhdessä tekemistä,
menemistä ja olemista. Maanantaina mennään Jennin lauman kanssa uimaan
Hyvinkäälle. Tarkoitus on lenkkeillä ja hengailla hyvässä seurassa,
pitää lämpimillä säillä lähes lenkittömiä chillailupäiviä jossain
hyvässä varjossa ulkosalla, käydä ehkä kaupungilla, terassilla,
jäätelöllä, ehkä Pertunmaallakin mäkkeilemässä. Eläinlääkärissäkin
käydään akupunktiossa ja fyssarillekin on aika varattuna. Eli mielen ja
kehon hemmottelua, sekä vielä enemmän laatuaikaa luvassa Pumpasen
tytölle (tosin jotkut ovat rohjenneet epäillä, että Lumo ei arvostaisi akupunktiota...)
Ollaan me toki muutakin tehty kuin pelkästään treenattu. Viikko sitten tiistaina meille tuli melkein kahdeksi viikoksi hoitoon
Mikon siskon Maaritin ja hänen miehensä vajaa puoli vuotias löwchen
tyttö Tete. Lumolla ja Tetellä aka Tetsarilla, Tse Tse-kärpäsellä,
Baboonilla on ollut sangen lystikästä meininkiä. Lumo ei ole syönyt Tse
Tseä, vaan on oikein innokkaasti nauttinut joka hetkestä pienen
ystävänsä kanssa nuljuten. Emäntäkin on päässyt taas pennun pissa-kakka
siivoilujen makuun, ja matot ovat toki nekin rullalla paremmassa
tallessa. Tse Tse on pieni ja höpsö, helposti oppiva ja mukavasti
kontaktihakuinen pieni koiruus. Oppi muutamassa päivässä tarjoamaan
istumista (kun ensimmäisenä iltana löysin itseni naksuttelemassa
pienelle löwchenille koirapuistossa).
Istuu ja odottaa tovin ruokaa/herkkua saadessaan, istuu kun laitetaan
valjaat, istuu kun odottaa ulospääsyä. Tetsarilla on myös ehkä maailman
iloisin ja nopein luoksetulo. Olen sitä isäntäväen pienistä
toivomuksista huolimatta pitänyt vapaana, turvallisilla paikoilla
tietenkin. Tet pyörii pääasiassa jaloissa tai hyvin lähistöllä, välillä
intoutuu isompien perään, mutta tulee hienosti kutsusta luokse! Sanoisin
melko eteväksi. Ihmisten ja pyöräilijöidenkin ohitukset ovat ajoittain
onnistuneet. Teten oppivaisuuden takana piilee varmasti miellyttämisen
haluisuus, mutta myös puhtaasti ahneus. On näet melkoisen perso herkkusuu tuo pikku-Tete. Että isäntäväelle
vaan tiedoksi, että minä ainakin panostaisin tuon kakaran vapaana
pidettävyyteen, sillä Tete on kyllä niin ihmisen koira ettei monikaan!
Tete
on tutustunut tässä vajaan kahden viikon aikana Lumo luottokavereihin
Peiqiin ja Aidaan, Danteen, Keiraan ja Ninjaan, Bonzo-staffiin,
lapinkoirapoikiin Tuukkaan ja Toniin. Tavannut ohimennen alle vuotiaan
rhodesian rigdeback Nanian sekä naku collie Bellan. Että sosiaalistettu
on, ja hyvässä, turvallisessa seurassa. Tete on ulkoillut siis
pääsääntöisesti vapaana, samoilla lenkeillä kuin Lumokin. Mitään
megavauhtia ei ole pidetty yllä, välillä ollaan pidetty pikku breikki,
juotettu koiria ja välilä Tete on päässyt sylikyytiin.
Ensi
viikosta siis lomaillaan, emännälläkin sitä virallista lomaa on nyt
pari viikkoa ja elokuussa toiset pari. Eli lomapäivitystä pukkaa kunhan
joutaa. Loma on ihmisten ja koirien parasta aikaa, ainakin meillä.
Monsterit Oy:stä hyvää iltaa
Ihan ollaan melkosen söpösti
Kumpikohan heitti hyvän vitsin?