Raunioita ja hakua

Se on taas viikon treenit pulkassa. Tällä viikolla olikin maanantaina hienosti läpäisty sovekoe, josta postausta aikaisemmin. Keskiviikkona oli rauniotreenit, joiden teemana tällä kertaa monivalintatyyppiset hajuerottelutehtävät. 

Ensimmäinen treeni tehtiin alakasalla. Tallattiin kasa, jonka jälkeen yksi henkilö piiloutui kasan alle, ja muut hengailivat piilon ympärillä. Koiraa ei ohjeistettu etsimään tms. vaan koira tuotiin kasalle, ja päästettiin irti. Lumon kanssa otettiin hallittua radalle tuloa. Kuljettiin alakasan päähän, jossa vapautin koiran. Lumo meni ihmisten luokse, pyöri siinä muutaman sekunnin, kävi haukkumassa kouluttajamme Seijan jonka jälkeen bongasi piilossa olevan henkilön. Pyrki henkilön luokse, ja pääsikin sinne pienestä raosta. Jo oli bileet! Kouluttajamme Virpi kysyi, missä olemme harjoitelleet salaa... 

Toinen treeni oli keskikasalla. Ylöspäin aukeavan piilon ympärillä oleviin piiloihin laitettiin vaate- ja ruokahäiriöitä. Tällä kertaa koira lähetettiin etsimään. Eipä Lumolla tuossakaan hajuerittelyssä kovinkaan kauaa mennyt. Hienosti tarjosi yhden haukahduksenkin maalimiehelle, vaikka tarkoitus oli palkata suoraan. Lumo on eri etevä, ja käyttää nenäänsä mainiosti!

Muutama Linda Paasimaan kuvaama otos jälkimmäisestä treenistä:

"Joko saa mennä?"

Valmistaudutaan lähetykseen...

Etsimään lähdössä

Lumon nenä ei valehtele, hännästä sen näkee

Maalimies Tanja palkkaa

Loppubileet

Sunnuntaina hakultiin. Meidän ryhmästä suurin osa oli estynyt pääsemään paikalle, joten kävimme "kuokkimassa" toisen Espyn hakuryhmän treenejä. Tällä kertaa paikkana oli Kattilajärventie Nuuksiossa. Lumolle otettiin neljä maalimiestä partiointina. Alue oli suunnilleen peruskoealueen kokoinen, noin 1,5 ha. Lähetys meni hienosti, ja melkein heti Lumo nosti ensimmäisen maalimiehen. Ilmaisu oli vaisu ja vähän epävarma, mutta sehän on edelleen työn alla. Toinen maalimies oli alueen takalaidalla. Olen sataprosenttisen varma, että Lumolla oli kuusen alla kököttäneestä maalimiehestä haju, mutta joku muu haju alueen reunalla vei voiton. Aikaisempi alueella työskennellyt koira oli myös reagoinut ja paikallistanut kyseisen kohdan. Koska itse näin maalimiehen, lähdin kulkemaan kuusen ympäri. Lumo sai mielestäni toistamiseen maalimiehestä hajun, mutta palasi uudelleen tutkimaan alueen rajalla olevaa hajua.. Pohdin jo ääneen, että pitäisikö koira "lähettää" uudelleen, mutta jatkoin liikkumista, jolloin Lumo sai selkeästi hajun ja meni maalimiehelle. Ilmaisi ihan ok.

Jatkoimme alueen takarajalta kohti alueen toista laitaa. Lumo sai hajun ja eteni reippasti kallion notkelman alla olevalle maalimiehelle. Ilmaisu oli katkonaista. Maalimies sanoi koiran haukkuneen pari kertaa, ja odottaneen minua paikalle. Lumo haukkui toistamiseen pienen pätkän, ja odotti. Kolmannella haukahduksella maalimies palkkasi koiran. Jatkoimme laitaa pitkin alueen päätyyn, ja Lumo sai neljännestä maalimiehestä hajun. Maalimies oli Mikko-kepolainen, joka ilmaistiin reippaasti.

Treeni ei kaikkinensa mennyt ihan nappiin. Lumo oli ehkä vähän "vaisu" ja toisella maalimiehellä käyttäytyminen oli kummallista. Kouluttajamme Seija sanoi, että Lumo saisi irrota paremmin. Totta, hajun saadessa irtoaakin, mutta "hajutta" irtoamista pitää siis treenata. Samoin ilmaisun työstäminen jatkuu, jotta Lumolle saadaan ilmaisuun varmuutta ja ilmaisu hyväksi ja varmaksi. Maalimiesmotivaatiota täytyy sitäkin hioa. Nyt vaan tarttis hyviä vinkkejä kuinka saadaan Lumopolaiselle, joka tykkää kyllä etsiä, maalimiesmotivaatio huippuun??? Irtoamista voi treenata pistojen avulla, mitä vastaan en missään nimessä ole, mutta niiden hinkkaamiseen en lähde. Vielä. Tarkoitus olisi saada ensi hälytyskelpoinen hakukoira, ja sen jälkeen voin alkaa treenaamaan pistoja enemmältikin. Syksyllä haaveissa oleva peruskoe taitaa kyllä jäädä haaveeksi ainakin tänä syksynä, mikäli näitä muutamaa asiaa ei saada kuntoon. Ensi keväänä ehkä sitten, olishan se edelleen kiva saada koira peruskoetasoiseksi ennen mahdollisia pentuja.. Katsotaan. Ei pidä ahnehtia, eikä vaatia koiralta liikoja, tai vääriä asioita. Välillä kyllä tuntuu, että tuo työskentely on kiinni tähtien ja kuun asennoista. Viikko sitten hakutreenit meni hienosti, ja tällä viikolla ei niin hienosti.  Raunioilla Lumon työskentely on mielestäni varmempaa, ja tasaisempaa, vaikka siellä ei ilmaista. Toisaalta Lumolla on menossa toinen täysi kausi raunioilla. Hakua treenattiin viime kesänä alle kymmenen kertaa, ja talvella säännöllisemmin. Tosin lumitilanne rajoitti vähän haasteen lisäämistä treeneihin. Eli ns. suoritusvarmuus  haussa puuttuu. Mutta kai se saa vielä kaksi vuotiaalta puuttuakin?