Kuulumiset pähkinänkuoressa

Mihinpä sitä koira karvoistaan pääsisi? Eikä tämä koiraohjaaja saa juurikaan petrattua blogipäivittelyään.. Kevään kulkua siis pähkinänkuoressa.

HurLumin kanssa on treenattu suhteellisen aktiivisesti vuodenvaihteen jälkeen. On koluttu enemmän tai vähemmän homeisia rakennuksia, treenattu tarkennuksia, ilmaisua, alustoja, itsenäisyyttä jne. Tammikuun loppupuolella lumista pihapiirietsintää Romu Keinäsellä ja muutaman kerran kevätkuukausien aikana Rudus Turvapuistossa, on treenattu homekoululla, toimistotiloissa ja varastohalleissa. Tottistakin on jonkun kerran treenattu, sen suhteen pitäisi tsempata huimasti!

Lumon kanssa on perustreenien lisäksi tehty pitkiä treenejä talvikauden ajan noin kerran kuussa. Maastoetsintää ja taajamaa. Lisäksi on ollut kuukausittaiset hälytreenit sekä joitakin puolikkaita, joihin osaan on päästy osallistumaan, osaan ei (mm. koiraharrastajalle tärkeä menopeli, eli oma auto, on vaatinut pienoista huoltoa kevään mittaan - moottorivalo on tullut jopa mun uniin...). 

Alkaneella koulutuskaudella koulutan kahdessa eri ryhmässä: tiistaisin raunioilla ja torstaisin, sekä toisena vaihtelevana päivänä, sekameteliryhmää, jossa tarkoitus on treenata pelastuskoiran eri osa-alueita; raunioita, hakua, taajamaetsintää, rakennuksia ja jälkeä. Lisäksi painotetaan koiran sosiaalisuuteen, käsittelyyn, häiriösietokykyyn (ruoka, vaatteet, toiset koirat) maalimiesmotivaatioon, ilmaisuun, tarkentamiseen jne. 

Kauden tavoitteena on Lumon kanssa hausta taidontarkistus sekä harkinnassa raunio peruskokeen uusiminen. Lumolle piilotyypit eivät ole ongelma, käytännössä koira osaa loppukoetasoisesti etsiä raunioilta, mutta ne laukaukset, ne laukaukset... Lisäksi jälkeen olisi tarkoitus panostaa, ja siinä kohti peruskoetta. Hurman kanssa tarkoitus on käydä ainakin rauniosoveltuvuuskoe. Mahdollisesti, riippuen siitä, miten edetään, maastossa hakuperuskoe. Sinällään kiire ei ole, mutta olisihan se hienoa edistyä ja saada pikkuhiljaa toinen koira kohti hälytyskoiran pestiä. Toki siihen on vielä kilometrejä edessä päin, mutta tavoitteita pitää olla.

Lumoa on kevään aikana hoidettu akupunktiolla ja hieronnalla toistuvien lanne-ristiselän alueen lihasjumien vuoksi. Oikeastaan tätä takaosan jumia/ kiputilaa on hoidettu jo viime syksystä. Välissä käytiin testaamassa osteopatiaa, josta en kokenut koiran saavan sellaista hyötyä, jota odotin. Viime viikon keskiviikoksi olin varannut Lumolle ajan Espoon Eläinsairaalaan Anne Muhlelle tarkempia tutkimuksia varten. Anne tutki Lumon kliinisesti todella tarkkaan, katsoi liikkeet, teki neurologisia tutkimuksia, väänsi ja käänsi, jonka jälkeen Lumo pistettiin pienille torkuille röntgenkuvauksia varten. Röntgenkuvia otettiin useita: koko selästä sivukuvat, lanne-ristiluualueelta isompi kuva, kaksi kuvaa selällään, josta näkyi myös lonkat sekä molemmista kyynäristä kahdet kuvat. Luustossa ei ole oireita selittäviä tekijöitä. Selkäranka on siisti, ei spondyloosimuutoksia, ei välimuotoisia nikamia tai muita nikamamuutoksia. Lonkat ja kyynärät siistit. Joko Lumolla on syystä tai toisesta todella kireä selän lihaksisto tai mahdollisesti välilevyn pullistuma, joka aiheuttaa ristiselän alueen kiputilan. Mikäli oireet pahenevat, täytyy harkita magneettikuvausta. Lumolle on varattuna huomiselle akupunktioaika sekä kuusivuotissynttäreitä juhlistetaan akupunktiolla. Hoidetaan siis akulla, hieronnalla fysioterapialla ja osteopatialla. Eläinlääkäri kirjoitti myös tujun kipulääkekuurin, jota en kuitenkaan vielä aloittanut Lumolle. Toivotaan, että saadaan lihaksistoa huollettua muilla menetelmillä.

 

 

Lihasjumeja lukuunottamatta molemmat tytöt ovat olleet terveitä. Toukokuulle on varattu kennelyskärokotusaika molemmille ja samalla käynnillä Hurmalle tehdään virallinen sydänkuuntelu ja otetaan TGA-a näyte. 

Toukokuusta on tulossa normaalien viikkotreenien lisäksi melkoisen puuhakas kuukausi:

Lauantai 3.5. lammaspaimennus @ Koirataito, Kaisa Hilska

Sunnuntai 18.5. Hurma MH- luonnekuvaus @ Mäntsälä

Lauantai 24.5. Järvenpää kansallinen koiranäyttely (Hurma nuorten- ja Lumo avoimeenluokkaan)

Ehkäpä tuo kalenterin täyttyminen selittää sen, miksi blogin päivittäminen on ollut heikonlaista.. Siihen yritän nyt todenteolla tehdä parannuksen aktiivisen treenikauden alettua, jotta saan kirjattua jonkinlaista treenipäiväkirjaa itselleni muistiin.

Uimamaisteri Lumo-Pumpo-Zumbanen ja muita kesähelmiä

No oho, jopa on kulunut tovi viime päivityksestä... Lomat on lusittu, mutta onneksi toisen pätkän alkuun on enää pari viikkoa odotusta.  Emännän palattua töihin Lumponen on "jatkanut lomaansa" ja rentoutuu työpäivien ajan onnellisesti kotona. Treenitaukoa tulee yhteensä nelisen viikkoa, eli ensi viikolla taas startataan raunioilla. Hakuilut alkanee vasta elokuun alussa, ja ohjattu tottis syksymmällä. Viimeisen neljän viikon aikana ei olla niin sanotusti pistetty Pumpasen kanssa tikkua ristiin. Ollaan vaan hulmuteltu varjoisissa metsissä, nähty kavereita, uitu ja emäntä hiki valuen ja Lumo läähättäen "nautittu" kesästä. Onneksi NYT ilmojen puolesta jo vähän helpottaa, vai ollaankohan me vaan totuttu vihdoin?

Pienen, onnellisen lapinkoiran "nyrjähdys" (nämä on niitä: kaikki kunnossa, olen onnellinen-juttuja)

Lumon neljän kerran akupunktiosarjakin on keretty käymään loppuun. Toisen ja kolmannen käynnin välissä käytiin taas eläinfysioterapeutti Anu Rautakallion luona Aistissa. Liekö loma, lämpö ja akupunktio tehnyt tehtävänsä, sillä neiti Luu Luu ei ollut mistään jumissa tällä kertaa... Viimeisellä akupunktiokerralla, tämän viikon maanantaina, otettiin Lumolta uudet veri- ja virtsanäytteet. Veriarvot olivat kohdillaan, mikä on loistavaa, mutta virtsan pH oli edelleen emäksisen puolella (laskenut 8,5:stä 8) ja virtsassa oli jonkin verran verta. Kiteitä, saostumaa tai mitään muuta virtsakiviin viittaavaa ei näytteessä kuitenkaan ollut. Viljelykin tehtiin parin vuorokauden ajalta, eikä virtsassa ilmennyt mitään tulehdusta aiheuttavaa bakteerimuutosta. Mystistä. Joko siis neiti on aloittamassa juoksunsa tai limakalvot tms. ovat ärtyneet, ja tihkuttavat verta virtsaan tai... Ei sovi niinkuin lainkaan tämmöinen tietämättömyys tälläiselle hysteeriselle emännälle! Pääasia kait on se, että Lumolla riittää virtaa, ruoka maistuu ja muutenkin vaikuttaa hysteerikokin silmään varsin terveeltä koiralta. Tosin nestettä saisi emännän makuun mennä vähän reipapammin... Oma ajatukseni oli nyt muuttaa ruokinnassa kasvisten osuutta vähemmälle ja korvata osa puuroilla tms. Josko sillä nyt olisi merkitystä tuon pH:n suhteen...

Täysin "mitään uutta opettelematta" me emme tietenkään ole voineet olla. Lumo on näet tämän kesän, näiden jo hieman tuskallisten helteiden, aikana rohkaistunut uimaan luonnonvesissä. Eikä suinkaan rannasta, rannassahan vain kahlataan, vaan suoraan pieneltä kaillion suistolta. Emännän silmään tuo kalliolta uimaan meneminen muistuttaa erehdyttävästi Hyvinkään koirauimalan rampilta lähtöä (tosin ilman emännän avustusta)... No, ehkä se on tuttua ja turvallista. Lumolainen hakee mielellään leluja, keppejä tms. vedestä ja lisäksi uiskentelee mielellään myös ihmisten kanssa. Mikään kuntouimari neiti ei ainakaan vielä ole, mutta ehkä  sitten ensi kesänä..

Säiden "salliessa" ollaan lenkkeilty pidemmältikin. No, meidän lyhyt aamulenkki helteisenä päivänä on se puoli tuntia.. Päivä- ja iltalenkit ovat vaihtelevasti olleet yhdistettyjä reissuja Vihdintien varrella sijaitsevalle lammelle, jonne edestakaista kävelyä tulee suunnilleen viisi kilometriä ja uimiset päälle. Pitkäkosken metsissäkin käytiin  illalla, lämpötilan laskiessa +24 asteeseen.. Ihan varma en ole kumpaa nämä helteet ja niiden aiheuttama lenkkeilyn-mahdottomuus häritsee, koiraa vai emäntää... 

Koska koskaan ei voi säätää liikaa, niin olen nyt aktivoitunut noiden luonnetestien suhteen ihan huolella. Kokeilin onneamme, josko saisin Lumon belgianpaimenkoirayhdistyksen järjestämään luonnetestiin 14.-15.8. Asiasta kuulen luultavimmin ensi viikolla. Testi järjestetään Helsingissä, ja tuomareina ovat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Miellyttävä tuomarikaksikko, joilla on paljon kokemusta lappalaiskoirien testaamisesta. Jännityksellä siis odotetaan... Silmätarkkiakin kaavailen Lumoselle elokuussa lomani aikana. Tarkoitus olisi käydä Apexissa Sari Jalomäen peilattavana.

Muutamia kesäisiä fiilistelykuvia:

Uimanäyte àla Lumpo ja kelluva patukka

Uimamaisteri hakee palloa

Rrrrrravistus

Hullutus

Lisää hullutusta

"Kalju" ja märkä lapinkoira kera patukkansa 

Viilentävän uinnin jälkeen märällä turkilla on vaan NIIN kiva köllötellä viilentevässä hiekkakuopassa

 

Paimensukuisen lapinkoiran monimuotoisuutta kesällä 2010: vasemmalla karvaton ja oikealla karvallinen malli

"Chillataan Apin kanssa..."

(Tytöt makoilee melko tyytyväisinä "viilennysmanttelit" niskassa olohuoneen pöydän alla. Ai kuin niin meillä pitäisi imuroida?)

Akupunktiota toistamiseen

Lumolainen se on nautiskellu lomalla treenaamattomuudesta, hyvästä kaveriseurasta, riekkumisesta ja erinäisistä hyvinvointiin liittyvistä asioista. Viime viikolla oli ensimmäinen akupunktiokerta, tänään toinen. Lumo on vaan niin maailman ihanaisin piskiliina, kun antaa käsitellä itseään moitteetta. Noh, ainahan se ei ole ollut niin, mutta jotain on siis tehty oikein.

Vähän neiti luimisteli eläinlääkärin toimenpidepöydällä, kun akuneuloja pistettiin taas selkärangan lihaksistoon molemmin puolin. Lattialle päästyään ei juurikaan yrittänyt omatoimisesti eliminoida neuloja, vaan tyytyi makoilemaan. Eläinlääkäri kävi useampaan otteeseen stimuloimassa neuloja. Lumo nosti hieman päätään, vilkaisi ja painoi päänsä taas tassujen väliin lattiaa vasten. Selkeesti neiti nautti ja rentoutui akupunktion aikana. Torstaina meillä on sitten aika taas eläinfysioterapeutti Anu Rautakalliolle Aistiin. Odotan Anun kommentointia rinta- ja lannerangan lihaksiston tilasta.

Vielä on jäljellä kaksi akupunktioaikaa. Viimeisellä kerralla otetaan taas verinäytteet,ja toivonmukaan saamme viitearvoihin mahtuvat tulokset kaikilta osin.

Lomailua

Kahdesta lomaviikosta ensimmäinen takana. Pikku Tete kotiutui hoidosta juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina, ja maanantaina aloitettiin sitten lomailu. 

Kuten nyt lomaan kuuluu, niin heti ensimmäisenä päivänä oli tiedossa uintireissu Hyvinkäälle. Pumpasen kanssa startattiin puoli yhdeksän aikaan aamulla Vr:n voimin kohti Keravaa, tai oikeammin Saviota. Saviolla meitä vastassa oli Jenni laumoineen, ja käytiin tekemässä pienoinen metsälenkki. Lenkin jälkeen ajeltiin Hyvinkäälle lapinkoira, porokoira ja silkkivinttikoira Kengurun kyydissä. Lumosta oli jälleen ihan huisia mennä koirauimalaan, vaikka se uiminen ei nyt niin huisia ehkä olekaan. Hassu koira. Uiminen näytti tällä kertaa innostavan hitusen enemmän kuin viime kerralla, ja Lumpo rallaili aina vedestä noustuaan lelu suussa ympäri altaan reunuksia. Neiti polskutteli alkuun taas liivit päällä, ja lopussa ilman. Uidahan tuo osaa, siitä ei ole kysymys, mutta se kastuminen, se vasta on ikävää.. Mutta yllätyksekseni altaaseen mentiin "vähemmillä" avuilla, ja välillä onnistui pyytämään "hae"-käskyllä neidin ottamaan jonkun altaassa jo olevan lelun, ja tuomaan kuivalle maalle.

Uinnin jälkeen ajeltiin Keravan keskustaan Ravintola Kanan terassille lounaalle. Lapinkoira, porokoira ja silkkivinttikoira olivat oikein oivia terassikoiria. Vinttikoira otti aurinkoa viltin päällä suomalaisrotujen nauttiessa hieman varjoisemmista tarkkailupaikoista. Lounaalta suunnattiin Jennille. Uivat koiraeläimet jäivät kotiin, ja vahvistukseksi tuli kaksi pörröä. Joten jatkettiin matkaa kohti Helsingin keskustaa kolmen pörrön voimin. Päädyimme hakemaan yhdet virvokkeet kaupasta, koirille tietenkin possunkorvat, ja suuntasimme Töölönlahdelle. Siellä sitten pari tuntia istuttuamme palattiin takaisin Rautatieasemalle, ja päädyimme vielä yhdelle terassille nauttimaan toiset virvokkeet kera pörrövahvistuksen. Erittäin kelvollista terassiseuraa tuo lapinkoirakolmikko. Makailivat varjossa hyvin tyynen tyytyväisinä, ja Lumolla alkoi silmäkin hieman luppasemaan. Kotona oltiin ilta kahdeksan maissa. Se oli ruoan paikka reippaalle Lumolle, jonka jälkeen uni maistui aamuun asti. Melkoinen loman aloitus siis.

Kesä-Lumo

Tiistaiaamuna suunnattiin Eläinlääkärisema Käpälämäkeen akupunktioon. Pyysin samalla luottoeläinlääkäriämme Tanja Hakkaraista tsekkaamaan Lumon veriarvot. Liittyen siis niihin kahteen pieneen "hyytymiseen" edellisellä viikolla (hyysterrinen kun olen). Verinäytteiden ollessa aseman omassa laboratoriossa analysoitavana, Lumolle pistettiin akuneulat selkään. Akupunktion ideana oli siis ihan oma kiinnostukseni kokeilla, olisiko akusta apua lihasjäykkyyteen. Lumo ei ollut moksiskaan, kun neuloja laitettiin lihaksiin selkärangan molemmin puolin. Seisoi tyynen rauhallisena paikallaa.n Nostin Lumon lattialle, jolloin neiti oli sitä mieltä, että nyt hänen selässään on kyllä jotain ihme roskia... Yritti siis ihan omatoimisesti ottaa nauloja irti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Parikymmentä minuuttia neulat olivat paikallaan, alkuun syötin Lumolle hieman nameja, jonka jälkeen neiti totesi, että kun kerran ei saa neuloja itse poistaa, niin parempi ottaa lepoa. Eli saavutettiin hoidossa toivottava rentoutuminen.

 

Veriarvoissa sen sijaan ei saavutettu ihan toivottua, priimaa tulosta. Kaikki muut arvot olivat kohdillaan, mutta kummatkin munuaisarvot olivat hieman kohollaan. Siis hieman, mutta tälle hysteeriselle emännälle se hiemankin on jo ihan liikaa... BUN, joka käsittääkseni mittaa seerumin ureapitoisuutta oli 9,6 (viitearvot 2,5 - 8,9 mmol/l) ja CRE, seerumin kreatiini, 127 (viitearvot 27 - 124 umol/l). Eli hyvin marginaalisista heitoista yläkanttiin on kyse. Päädyimme ottamaan vielä pissanäytteen, joka paljasti hieman koholla olevan virtsan pH arvon. Viitteitä tulehduksesta tai struviittikivistä ei ollut.  Munuaiset toimivat normaalisti. Hoidoksi tuohon virtsan pH:n laskuun saimme C-vitamiinin lisäyksen ruokaan, ja munuais- ja virtsanäytekontrolli kolmen neljän viikon kuluttua. Miksi munuaisarvot voivat olla koholla terveelläkin koiralla selittyy esim. pienestä kuivumisesta, rankasta liikunnasta. Luonnollisesti kuivuminen väkevöittää virtsaa jne. No, olenpa tässä jatkanut  hysteeristä observointiani, lisännyt Lumon ruoka-annoksiin reilusti vettä, kantanut lyhyimmilläkin lenkeillä vesipulloa mukana yms. Sekä friikkaillut kaikkea mahdollista ja lähes mahdotonta erinäisten sairauksien välillä. Mitä tuohon seerumin kreatiiniarvoon tulee, niin jostain olen lukenut, että lihapohjainen ruokinta saattaa nostaa seerumin kreatiiniarvoja. Se ei ole ongelma, vaan lihan syöttämisen seuraus. Tämä olettamus pätisi ainakin meidän ruokintaan. Toivon siis, että kyseessä on kuivumisesta tai rasituksesta johtuva arvojen pieni nousu. *rukoilee kädet ristissä*

Lumo ja kesäpoika, surffitukka Fire

Eläinlääkrireissusta päädyttiin Nooran ja tyttöjen luokse aamupalalle. Jossain vaiheessa päivää saimme Nooran kanssa ihan extempore kuningasajatuksen, ja illalla ajelimme Nooran mökille Pertunmaalle. Lumo oli ollut koko päivän suhteellisen väsähtänyt akupunktion jälkeen, mutta illan viiletessä Lumolainen intoutui leikkimään ja painimaan Nooralla hoidossa olevan aussipoika Firen kanssa. Nuoriso lymysi Pertunmaan pusikot, ja illan pimetessä ottivat kunnon leikkipainimatseja painitantereella. Keskiviikkopäivä vietettiin Pertussa. Emännät nauttivat auringosta ruokkien samalla paikalliset hyttyset, mäkärät ja paarmat... Koirasväki loikoili varjossa, ja välillä intoui hetkeksi puuhastelemaan jotain keskenään.

Miten niin pienet lapinkoirat eivät saisi olla pöydällä?

Kolmikko

Lumo ja Fire

Torstaina oli sitten "osittainen lepopäivä". Aamusta käytiin pikkulenkki, jonka jälkeen emäntä lähti täydentämään pakastinta Murren Murkinaan. Iltapäivästä mentiin Nooran ja nelikon kanssa läheiseen puistoon hengailemaan, jonka jälkeen käytiin hiljakseen kävelemässä Petikon pikkasta vajaa viiden kilometrin lenkki. 

Hymyilevät koirat

Perjantaina lenkkeiltiin taas aamun "viileydessä" tunti. Törmättiin Nikke-lapinkoiraan, jonka kanssa leikittiin. Iltapäivästä käytiin oman lauman voimin Vetokannaksella kahlaamassa, jonka jälkeen käpöteltiin pienesti Petikon takana. Iltasella käytiin Petikon lenkki Sofian ja Justuksen kanssa, ja Justus (Eidalun Indikatiivi) jäi siitä meidän iloksi maanantai-iltaan asti hoitoon. Lauantaina oli taas törkeän lämmin. Lenkit oli pidettävä lyhyinä, eli meillä se käsittää silti pari puolen tunnin metsäilyä ja pari tuntia "ihmispuistossa" vapaana hengailua, eli mahdollisuus riekkumiseen jaksamisen mukaan tarjottiin. Sunnuntaiaamuna käytiin hiljakseen metsäpolkuja kulkemassa tunnin verran, ja iltapäivästä lähdettiin Tapiolaan grillamaan. Lumo ja Justu hengasivat mukana koko päivän. Vähän kuljeksittiin ympäri Tapiolaa. Käytiin Silkkiniityillä, jossa koirat kahlasivat pienessä tekolammessa tms. Käytiin Tapiolan keskustassa ostamassa jäätelöt ja mentiin venesataman varjoisalle ja tuuliselle terassille istumaan. Eli liikuntaa lyhyinä pätkinä ja paljon pelkkää oleskelua varjossa. Kotona tarjottiin iltaruoka, jonka jälkeen kuului pientä surinaa ja pärinää, kunnes viisaammat nelijalkaiset poistuivat kymmenen maissa makuuhuoneen puolelle nukkumaan. Allekirjoittaneen on syytä tehdä se myös asap.

 Justus: "Jos mä peitän sun silmät mun tassulla näin, niin sä et ehkä tajua, että tää vessapaerirulla on mulla..."

Söpöläiset

Treenii, treenii ja nyt alkoi L O M A

Pienoista päivitystä voisi taasen harrastaa.

Aloittakaamme treeneistä. Viikko sitten vierailimme Korson raunioradalla. Lumolle otin kaksi maalimiestä, jotka neiti työsti hyvin, ja ilmaisikin oikein pätevästi . Treeni oli kaikin puolin onnistunut. Radalle tultiin hallitusti, ja vaikka Lumo ajoittain "unohtikin" seurata, niin palasi hienosti pienestä muistutuksesta asemiinsa. Uusi ja erilainen rata on aina haasteellisempi ohjaajalle, ainakin meillä. Lumolle on se ja sama missä etsitään, ohjaaja on alkuun aina enemmän tai vähemmän hukassa.

Sunnuntaina hakuiltiin Siikajärvellä. Lumolle tehtiin motivointitreeni. Neiti sai katsella kun kaksi maalimiestä lähti viuhkan muodossa hilluen metsään, ja itse kuljin koiran kanssa keskilinjaa. Lumo sai katsella maalimiesten perään, ja kun maalimiehet "hävisivät", lähetin neidin sille maalimiehelle, jonne "enemmän" halusi. Lumoon saatiin treenillä aika kivasti vauhtia, ja ilmaisutkin olivat reippaat! Jälkimmäinen maalimies alkoi palkkauksen jälkeen leikittämään Lumoa, ja leikimmekin sitten kolmisteen takaisin keskilinjalle.

Maanantaina oli kevätkauden viimeinen tottistreeni, mölli BH-koe. Ei ollut sitten Lumon päivä ollenkaan. Paikallamakuussa oli turhan paljon häiriöitä: pari koiraa käveli tiellä ohitse ja kaiken kruunasi sammakko... Neiti siis nousi ylös ja haisteli maata, välillä piehtario nurmella... Seuraaminen kytkettynä oli kamalaa,  L haisteli maata ja oli ikään kuin "iltalenkillä", eikä osannut kertaakaan pysähtyessä tulla ohjaamatta perusasentoon (minkä siis yleensä osaa). Tempovaihteluissa sentään heräsi hieman. Henkilöryhmät meni kytkettynä ja kytkemättä ok. Vapaana seuraaminen olikin sitten jo ihan säädyllistä seuraamista. Jättävissä liikkeissä istu-käskyllä meni maahan, jäi tosin kyllä, mutta ei oikeaan asentoon. Maahan meno sen sijaan oli nopea ja melko hyvin mennyt liike. Luoksetulo oli vauhdikas. Eli ei parasta Lumoa, mutta melko kelpo homma kuitenkin. 

Keskiviikkona oli jälleen raunioitumista. Tällä kertaa otettiin kaksi koiraa samaan aikaan radalla, eli hallintatreeniä. Halusin Lumolle yhden tietyn piilon, alakasalla olevan muurin josta haju liikkuu piilon kummaltkin puolelta, sekä ylhäältä. Samoin keskikasalla oli yhdessä "hyvin haisevassa" piilossa omia vaatteitani häiriöinä, niin halusin kokeilla kuinka L reagoi kyseiseen häiriöön, ja maalimiehen johonkin siihen hollille. Mun ongelma on selkeästi se, että mä en saa tietää missä maalimiehet on, sillä ohjaan koiraa aivan liikaa. Aloitimme alueen läpikäynnin alakasalta. Lähetin Lumon hyvän matkan päästä muurilta, ja neiti saikin heti hajun. Työsti mallikkaasti, ja pyöri muurin päällä, kohdassa missä haju nousi ylös ja merkkasi sekä ilmaisi. Maalimies kehui, ja Lumoa täytyi hieman avittaa helpommin palkattavaan paikkaan. Keskikasalla Lumo merkkasi kaikki häiröt: maksalaatikon mustassa putkessa, Pedigreen avonaisen purkkiruoan ja pyöri ahkerasti temppelillä, missä oli ohjaajansa vaatteita. Ei ilmaissut, mutta merkkaamista ei voinut olla huomaamatta. Työsti hyvin temppelin vieressä olevan "aatami ja eeva"-piilon ja maalimies sai aikamoiset haukut. Keskikasaa jatkaessa merkkasi autonrenkaan alla olevan mustikkapiirakan... Kolmas maalimies oli kasan reunalla olevien kahden päälleikkäin traktorinrenkaan sisällä. Alkuun epäilin, että piilo olisi liian haastava etenkin kuin ilma oli tyyni, ja renkaat itsessään haiskahtaa melko voimakkasti kumille. Lumo haki hajun reunoja aina yläkasalta asti, kunnes keksi tarkentaa renkailta. Yritti hypätä renkaiden päälle, mutta onneksi ei onnistunut. Haukahti kerran ja jatkoi piilon ympäri pyörimistä välillä nousten sitä vasten. Toisesta haukahduksesta maalimies alkoi kehumaan ja palkkaamaan. 

Lumo hyytyi kesken viimeisen maalimiehen palkkauksen, lähti maalimieheltä ja tuli viereeni, lysähti istumaan silmät puoli ummessa läähättäen. Ohjaaja oli taas mokannut. Ohjeita antaessani ilma oli toki lämmin, mutta aurinko oli pilvessä. Radalle tullessamme aurinko alkoi paistamaan, ja Oittaan rata on kieltämättä ilta-auringossa ihan tukahduttavan kuuma, etenkin jos ei tuule. Pistin Lumon hihnaan ja vein autolle, joka oli varjossa, neiti piristyi ja virkosi jo matkalla. Juotin varmaan lähemmäs puoli litraa vettä nakellen nakinpaloja vesikippoon. Hieroin vettä Lumon etujalkoihin ja pistin koiran takaluukku auki konttiin. Miten typerää teettää koiralle suht pitkä treeni tuollaisessa lämmössä... Hienosti teki hommat, eikä väsymystä tai uupumusta näkynyt työskentelyssä, vasta viimeisen palkkauksen aikana. Eli ei se onnistunein otos sitten..

Koska olen ohjaajana innokas, motivoitunut ja asettanut meille koirakkona ihan haastavat tavoitteet, sekä treenannut lähes läpi koko talvenkin ilman sen pidempää breikkiä, niin me aloitimme nyt loman. Oikeastaan kouluttajamme Jenni oli parin muun kouluttajan kanssa päättäneet, että meidät laitetaan "pakkolomalle" jo ennen virallisen treenitauon alkua... Edellinen hakutreeni oli ihan onnistunut, ja ensi sunnnuntaina menen treeneihin, mutta en treenaa omaa koiraani. Raunioilla viime treeni ei ollut kovin nappisuoritus, joten en voi mitenkään vastustaa ratavaihtoa Hämeenlinnassa heinäkuun alussa.. Eli tuolloin olemme seuraavan kerran raunioilla, ja siellä tahdon Lumolle motivointitreeniä ja pelkkää onnistumista, ehkä yhden tai kaksi maalimiestä. Sen jälkeen raunioista tulee kolmen viikon tauko. Hakuiluista hieman pidempi, mutta todellista "ei minkään treenamista" tulee se kolmisen viikkoa. Katsotaan onko Lumo tauon jälkeen intopiukeena hommissa, sitä ainakin toivon.

Lomalla aikomus on puuhastella kaikenlaista mukavaa yhdessä tekemistä, menemistä ja olemista. Maanantaina mennään Jennin lauman kanssa uimaan Hyvinkäälle. Tarkoitus on lenkkeillä ja hengailla hyvässä seurassa, pitää lämpimillä säillä lähes lenkittömiä chillailupäiviä jossain hyvässä varjossa ulkosalla, käydä ehkä kaupungilla, terassilla, jäätelöllä, ehkä Pertunmaallakin mäkkeilemässä. Eläinlääkärissäkin käydään akupunktiossa ja fyssarillekin on aika varattuna. Eli mielen ja kehon hemmottelua, sekä vielä enemmän laatuaikaa luvassa Pumpasen tytölle (tosin jotkut ovat rohjenneet epäillä, että Lumo ei arvostaisi akupunktiota...)  

Ollaan me toki muutakin tehty kuin pelkästään treenattu. Viikko sitten tiistaina meille tuli melkein kahdeksi viikoksi hoitoon Mikon siskon Maaritin ja hänen miehensä vajaa puoli vuotias löwchen tyttö Tete. Lumolla ja Tetellä aka Tetsarilla, Tse Tse-kärpäsellä, Baboonilla on ollut sangen lystikästä meininkiä. Lumo ei ole syönyt Tse Tseä, vaan on oikein innokkaasti nauttinut joka hetkestä pienen ystävänsä kanssa nuljuten. Emäntäkin on päässyt taas pennun pissa-kakka siivoilujen makuun, ja matot ovat toki nekin rullalla paremmassa tallessa. Tse Tse on pieni ja höpsö, helposti oppiva ja mukavasti kontaktihakuinen pieni koiruus. Oppi muutamassa päivässä tarjoamaan istumista (kun ensimmäisenä iltana löysin itseni naksuttelemassa pienelle löwchenille koirapuistossa). Istuu ja odottaa tovin ruokaa/herkkua saadessaan, istuu kun laitetaan valjaat, istuu kun odottaa ulospääsyä. Tetsarilla on myös ehkä maailman iloisin ja nopein luoksetulo. Olen sitä isäntäväen pienistä toivomuksista huolimatta pitänyt vapaana, turvallisilla paikoilla tietenkin. Tet pyörii pääasiassa jaloissa tai hyvin lähistöllä, välillä intoutuu isompien perään, mutta tulee hienosti kutsusta luokse! Sanoisin melko eteväksi. Ihmisten ja pyöräilijöidenkin ohitukset ovat ajoittain onnistuneet. Teten oppivaisuuden takana piilee varmasti miellyttämisen haluisuus, mutta myös puhtaasti ahneus. On näet melkoisen perso herkkusuu tuo pikku-Tete. Että isäntäväelle vaan tiedoksi, että minä ainakin panostaisin tuon kakaran vapaana pidettävyyteen, sillä Tete on kyllä niin ihmisen koira ettei monikaan!

Tete on tutustunut tässä vajaan kahden viikon aikana Lumo luottokavereihin Peiqiin ja Aidaan, Danteen, Keiraan ja Ninjaan, Bonzo-staffiin, lapinkoirapoikiin Tuukkaan ja Toniin. Tavannut ohimennen alle vuotiaan rhodesian rigdeback Nanian sekä naku collie Bellan. Että sosiaalistettu on, ja hyvässä, turvallisessa seurassa. Tete on ulkoillut siis pääsääntöisesti vapaana, samoilla lenkeillä kuin Lumokin. Mitään megavauhtia ei ole pidetty yllä, välillä ollaan pidetty pikku breikki, juotettu koiria ja välilä Tete on päässyt sylikyytiin.

Ensi viikosta siis lomaillaan, emännälläkin sitä virallista lomaa on nyt pari viikkoa ja elokuussa toiset pari. Eli lomapäivitystä pukkaa kunhan joutaa. Loma on ihmisten ja koirien parasta aikaa, ainakin meillä.

 

Monsterit Oy:stä hyvää iltaa

Ihan ollaan melkosen söpösti

Kumpikohan heitti hyvän vitsin?