Treenii, treenii ja nyt alkoi L O M A

Pienoista päivitystä voisi taasen harrastaa.

Aloittakaamme treeneistä. Viikko sitten vierailimme Korson raunioradalla. Lumolle otin kaksi maalimiestä, jotka neiti työsti hyvin, ja ilmaisikin oikein pätevästi . Treeni oli kaikin puolin onnistunut. Radalle tultiin hallitusti, ja vaikka Lumo ajoittain "unohtikin" seurata, niin palasi hienosti pienestä muistutuksesta asemiinsa. Uusi ja erilainen rata on aina haasteellisempi ohjaajalle, ainakin meillä. Lumolle on se ja sama missä etsitään, ohjaaja on alkuun aina enemmän tai vähemmän hukassa.

Sunnuntaina hakuiltiin Siikajärvellä. Lumolle tehtiin motivointitreeni. Neiti sai katsella kun kaksi maalimiestä lähti viuhkan muodossa hilluen metsään, ja itse kuljin koiran kanssa keskilinjaa. Lumo sai katsella maalimiesten perään, ja kun maalimiehet "hävisivät", lähetin neidin sille maalimiehelle, jonne "enemmän" halusi. Lumoon saatiin treenillä aika kivasti vauhtia, ja ilmaisutkin olivat reippaat! Jälkimmäinen maalimies alkoi palkkauksen jälkeen leikittämään Lumoa, ja leikimmekin sitten kolmisteen takaisin keskilinjalle.

Maanantaina oli kevätkauden viimeinen tottistreeni, mölli BH-koe. Ei ollut sitten Lumon päivä ollenkaan. Paikallamakuussa oli turhan paljon häiriöitä: pari koiraa käveli tiellä ohitse ja kaiken kruunasi sammakko... Neiti siis nousi ylös ja haisteli maata, välillä piehtario nurmella... Seuraaminen kytkettynä oli kamalaa,  L haisteli maata ja oli ikään kuin "iltalenkillä", eikä osannut kertaakaan pysähtyessä tulla ohjaamatta perusasentoon (minkä siis yleensä osaa). Tempovaihteluissa sentään heräsi hieman. Henkilöryhmät meni kytkettynä ja kytkemättä ok. Vapaana seuraaminen olikin sitten jo ihan säädyllistä seuraamista. Jättävissä liikkeissä istu-käskyllä meni maahan, jäi tosin kyllä, mutta ei oikeaan asentoon. Maahan meno sen sijaan oli nopea ja melko hyvin mennyt liike. Luoksetulo oli vauhdikas. Eli ei parasta Lumoa, mutta melko kelpo homma kuitenkin. 

Keskiviikkona oli jälleen raunioitumista. Tällä kertaa otettiin kaksi koiraa samaan aikaan radalla, eli hallintatreeniä. Halusin Lumolle yhden tietyn piilon, alakasalla olevan muurin josta haju liikkuu piilon kummaltkin puolelta, sekä ylhäältä. Samoin keskikasalla oli yhdessä "hyvin haisevassa" piilossa omia vaatteitani häiriöinä, niin halusin kokeilla kuinka L reagoi kyseiseen häiriöön, ja maalimiehen johonkin siihen hollille. Mun ongelma on selkeästi se, että mä en saa tietää missä maalimiehet on, sillä ohjaan koiraa aivan liikaa. Aloitimme alueen läpikäynnin alakasalta. Lähetin Lumon hyvän matkan päästä muurilta, ja neiti saikin heti hajun. Työsti mallikkaasti, ja pyöri muurin päällä, kohdassa missä haju nousi ylös ja merkkasi sekä ilmaisi. Maalimies kehui, ja Lumoa täytyi hieman avittaa helpommin palkattavaan paikkaan. Keskikasalla Lumo merkkasi kaikki häiröt: maksalaatikon mustassa putkessa, Pedigreen avonaisen purkkiruoan ja pyöri ahkerasti temppelillä, missä oli ohjaajansa vaatteita. Ei ilmaissut, mutta merkkaamista ei voinut olla huomaamatta. Työsti hyvin temppelin vieressä olevan "aatami ja eeva"-piilon ja maalimies sai aikamoiset haukut. Keskikasaa jatkaessa merkkasi autonrenkaan alla olevan mustikkapiirakan... Kolmas maalimies oli kasan reunalla olevien kahden päälleikkäin traktorinrenkaan sisällä. Alkuun epäilin, että piilo olisi liian haastava etenkin kuin ilma oli tyyni, ja renkaat itsessään haiskahtaa melko voimakkasti kumille. Lumo haki hajun reunoja aina yläkasalta asti, kunnes keksi tarkentaa renkailta. Yritti hypätä renkaiden päälle, mutta onneksi ei onnistunut. Haukahti kerran ja jatkoi piilon ympäri pyörimistä välillä nousten sitä vasten. Toisesta haukahduksesta maalimies alkoi kehumaan ja palkkaamaan. 

Lumo hyytyi kesken viimeisen maalimiehen palkkauksen, lähti maalimieheltä ja tuli viereeni, lysähti istumaan silmät puoli ummessa läähättäen. Ohjaaja oli taas mokannut. Ohjeita antaessani ilma oli toki lämmin, mutta aurinko oli pilvessä. Radalle tullessamme aurinko alkoi paistamaan, ja Oittaan rata on kieltämättä ilta-auringossa ihan tukahduttavan kuuma, etenkin jos ei tuule. Pistin Lumon hihnaan ja vein autolle, joka oli varjossa, neiti piristyi ja virkosi jo matkalla. Juotin varmaan lähemmäs puoli litraa vettä nakellen nakinpaloja vesikippoon. Hieroin vettä Lumon etujalkoihin ja pistin koiran takaluukku auki konttiin. Miten typerää teettää koiralle suht pitkä treeni tuollaisessa lämmössä... Hienosti teki hommat, eikä väsymystä tai uupumusta näkynyt työskentelyssä, vasta viimeisen palkkauksen aikana. Eli ei se onnistunein otos sitten..

Koska olen ohjaajana innokas, motivoitunut ja asettanut meille koirakkona ihan haastavat tavoitteet, sekä treenannut lähes läpi koko talvenkin ilman sen pidempää breikkiä, niin me aloitimme nyt loman. Oikeastaan kouluttajamme Jenni oli parin muun kouluttajan kanssa päättäneet, että meidät laitetaan "pakkolomalle" jo ennen virallisen treenitauon alkua... Edellinen hakutreeni oli ihan onnistunut, ja ensi sunnnuntaina menen treeneihin, mutta en treenaa omaa koiraani. Raunioilla viime treeni ei ollut kovin nappisuoritus, joten en voi mitenkään vastustaa ratavaihtoa Hämeenlinnassa heinäkuun alussa.. Eli tuolloin olemme seuraavan kerran raunioilla, ja siellä tahdon Lumolle motivointitreeniä ja pelkkää onnistumista, ehkä yhden tai kaksi maalimiestä. Sen jälkeen raunioista tulee kolmen viikon tauko. Hakuiluista hieman pidempi, mutta todellista "ei minkään treenamista" tulee se kolmisen viikkoa. Katsotaan onko Lumo tauon jälkeen intopiukeena hommissa, sitä ainakin toivon.

Lomalla aikomus on puuhastella kaikenlaista mukavaa yhdessä tekemistä, menemistä ja olemista. Maanantaina mennään Jennin lauman kanssa uimaan Hyvinkäälle. Tarkoitus on lenkkeillä ja hengailla hyvässä seurassa, pitää lämpimillä säillä lähes lenkittömiä chillailupäiviä jossain hyvässä varjossa ulkosalla, käydä ehkä kaupungilla, terassilla, jäätelöllä, ehkä Pertunmaallakin mäkkeilemässä. Eläinlääkärissäkin käydään akupunktiossa ja fyssarillekin on aika varattuna. Eli mielen ja kehon hemmottelua, sekä vielä enemmän laatuaikaa luvassa Pumpasen tytölle (tosin jotkut ovat rohjenneet epäillä, että Lumo ei arvostaisi akupunktiota...)  

Ollaan me toki muutakin tehty kuin pelkästään treenattu. Viikko sitten tiistaina meille tuli melkein kahdeksi viikoksi hoitoon Mikon siskon Maaritin ja hänen miehensä vajaa puoli vuotias löwchen tyttö Tete. Lumolla ja Tetellä aka Tetsarilla, Tse Tse-kärpäsellä, Baboonilla on ollut sangen lystikästä meininkiä. Lumo ei ole syönyt Tse Tseä, vaan on oikein innokkaasti nauttinut joka hetkestä pienen ystävänsä kanssa nuljuten. Emäntäkin on päässyt taas pennun pissa-kakka siivoilujen makuun, ja matot ovat toki nekin rullalla paremmassa tallessa. Tse Tse on pieni ja höpsö, helposti oppiva ja mukavasti kontaktihakuinen pieni koiruus. Oppi muutamassa päivässä tarjoamaan istumista (kun ensimmäisenä iltana löysin itseni naksuttelemassa pienelle löwchenille koirapuistossa). Istuu ja odottaa tovin ruokaa/herkkua saadessaan, istuu kun laitetaan valjaat, istuu kun odottaa ulospääsyä. Tetsarilla on myös ehkä maailman iloisin ja nopein luoksetulo. Olen sitä isäntäväen pienistä toivomuksista huolimatta pitänyt vapaana, turvallisilla paikoilla tietenkin. Tet pyörii pääasiassa jaloissa tai hyvin lähistöllä, välillä intoutuu isompien perään, mutta tulee hienosti kutsusta luokse! Sanoisin melko eteväksi. Ihmisten ja pyöräilijöidenkin ohitukset ovat ajoittain onnistuneet. Teten oppivaisuuden takana piilee varmasti miellyttämisen haluisuus, mutta myös puhtaasti ahneus. On näet melkoisen perso herkkusuu tuo pikku-Tete. Että isäntäväelle vaan tiedoksi, että minä ainakin panostaisin tuon kakaran vapaana pidettävyyteen, sillä Tete on kyllä niin ihmisen koira ettei monikaan!

Tete on tutustunut tässä vajaan kahden viikon aikana Lumo luottokavereihin Peiqiin ja Aidaan, Danteen, Keiraan ja Ninjaan, Bonzo-staffiin, lapinkoirapoikiin Tuukkaan ja Toniin. Tavannut ohimennen alle vuotiaan rhodesian rigdeback Nanian sekä naku collie Bellan. Että sosiaalistettu on, ja hyvässä, turvallisessa seurassa. Tete on ulkoillut siis pääsääntöisesti vapaana, samoilla lenkeillä kuin Lumokin. Mitään megavauhtia ei ole pidetty yllä, välillä ollaan pidetty pikku breikki, juotettu koiria ja välilä Tete on päässyt sylikyytiin.

Ensi viikosta siis lomaillaan, emännälläkin sitä virallista lomaa on nyt pari viikkoa ja elokuussa toiset pari. Eli lomapäivitystä pukkaa kunhan joutaa. Loma on ihmisten ja koirien parasta aikaa, ainakin meillä.

 

Monsterit Oy:stä hyvää iltaa

Ihan ollaan melkosen söpösti

Kumpikohan heitti hyvän vitsin?