Jo vain on taas aikaa vierähtänyt ja blogipäivitys vähän tupannut jäämään...
Mitäpä meidän elämään. Sitä perussettiä: treenejä, lenkkejä ja peruspuuhastelua. Emäntä suoritti hyväksytysti Kasvattajan peruskurssin lokakuun puolivälin tienoolla, ja heti seuraava viikonloppu vietettiin Vapepan
Etsintä-kurssilla Lohjalla. Tähän viimeisempään kiteytyy aika pitkälti
koko pelastuskoiratoiminta, eli vapaaehtoistyöhön. Tässä pikku hiljaa
tungetaan oikeaa jalkaa Espoon Pelastuskoirien hälytysryhmän oven
väliin, josko huolisivat yhden innokkaan riveihinsä vaikka
kartturikokelaan pestiin näin alkuun. Siinä samalla kun "kouluttaudun" itse kohti päämäärää, koulutan toki myös Lumoa ja meitä koirakkona kohti hälytyskelpoisuutta.
Virallinen hakutreenikausi saatettiin päätökseen viikko sitten
perjantai-iltana Nuuksion suunnalla palautekeskustelun kera. Pienoinen
treenikin pidettiin ennen palautetta. Meillä aiheena Lumolla reagointi
ja ohjaajalla koiranluku. Hyvinhän se meni. Tällä kertaa Lumo
työskenteli liinassa, tovin liina perässä ilman ohjaajaakin, kun tämä
sattumalta pannutti oikein hienosti pöpelikköön. Ilmaisut oli
kohtuulliset, parempaakin haukku-hauta on kyllä kuultu. Ensimmäisellä
maalimiehellä Lumo vähän käpälöi maalimiestä (taisi olla ensimmäinen
kerta, hyi soikoon). Törkykäytös saattoi johtui kytkettynä
työskentelystä, joka saattoi kuumetaa koiraa. Sitä siis täytynee
harjoitella lisää.
Maastokoulutuksen palautteesta lyhyesti:
Tavoite: Kohti peruskoetta kaudella 2011
Työn alla:
ilmaisun vahvistaminen ja parantaminen, kestävyyden rakentaminen,
pettämätön maalimiesmotivaatio (maalimiestä ei jätetä), hallinta,
hallinta ja yön allahallinta sekä yhteistyön parantaminen!
Ohjaajalla työn alla: etsintäsuunnitelma, suunnistus
Jenni
ystävällisesti kommentoi, että Lumon ja mun asioita on puitu tuhannen
kertaa, ja puidaan vastaisuudessa (ai miten niin mä olen jotenkin
analyyttinen???), joten hänen kommenttinsa oli "Lumo on hyvä koira".
Hakutreenit
jatkuvat omatoimiryhmässä talven ajan. Ensi kaudella aikomus on pyrkiä
raunioilla Jennin apukouluttajaksi (tunnustaudun hänen opetuslapsekseen) ja maastoryhmän suhteen mulla on selkät kouluttajatoiveet.
Raunioilla
kausi päättyy ensi keskiviikkona. Yllättäen pienimuotoisen treenin ja
palautekeskustelun kera. Muutoin raunioilla ollaan treenailtu ihan
normaaliin tapaan, joka keskiviikko. Puoliumppareihin ollaan edistytty,
toki siis avopiiloja ja tunkeutumista (jossa Lumo-lapinkoiran luikero on
ihan haka!) näin pääasiassa. Ilmaisu on parempi raunioilla kuin
maastossa, mutta raunioillakin tarvinnee vielä vahvistusta. Pistetääs
tähän nyt rauniopalautteestakin lyhyesti etukäteen:
Tavoite: Kohti peruskoetta kaudella 2011
Työn alla:
Ilmaisun saaminen varmaksi toiminnoksi, hallinta, hallinta ja hallinta,
yhteistyön ja ohjattavuuden parantaminen, umpipiilojen työstäminen ja
ilmaisu.
Tänään
olimme Pumpasen likan kanssa Espyn jäsentenvälisissä, leikkimielisissä
kilpailuissa, mukana. Mukava ja ei-niin-totinen-päivä. Raunioetsinnän lisäksi oli esine-etsintä- sekä hallittavuusrasti.
Kommenttina, että hallittavuushan on tottiskentällä ihan jees
kantimissa, mutta kun sitä samaista hallittavuutta pitäisi "hallita"
myös raunioilla ja maastossa, niin voihan... No, sitä me työstämme.
Parempi erinomainen motivaatio ja huono hallinta, sillä hallintaa on
käytännössä helpompi työstää ja parantaa kuin olematonta motivaatiota.
Mä sain "testaajalta" plussakomentin koiran lukutaidostani. Osasin kerrankin pitää suuren suuni kiinni oikeaan aikaan.
Ja
mitä meinasikaan unohtua! Ihan omaksi huvikseni, ja turhaksi rahan
menoksi, käytin Lumon virallisessa sydänkuuntelussa, jossa Lumolaisen
sydän todettiin terveeksi. Samalla reissulla kiikutin taas kolmen päivän
ulostenäytteet, pissanäytteen sekä otatin perusverikokeen. Pissa ok,
samoin veriarvot normaalit. Minulla on näiden tietojen perusteella ihan
terve koira. Ja gaginäytettä loisten osalta odotellaan varmaan viikon parin sisään.
"Chillin' on Sunday"