"Kaiken näköstä": puuhaa, hommaa ja horinoita

Päivitellääs taas hieman kuulumisia.

Hakutreenit ovat nyt parina viikkona jääneet väliin, lähinnä ohjaajaa koskevista syistä. Tänään jäänee myös ohjatut tottistreenitkin väliin, sillä emäntä on edelleen flunssassa, eikä monen tunnin seisoskelu ulkona oikein tunnu hyvältä idealta..  Flunssasta huolimatta täytynee lenkkeillä, joten mielummin sitten ulkoillaan kuin tehdään pieni treeni ja Lumo istuu loppuajan autossa... Eli annetaan lenkkeilylle se, mitä annettavissa on. 

Viime viikolla treenailtiin kyllä tottista, ja treenit menivät oikein mukavasti. Perussettiä: seuraamista, jättävistä liikkeistä istuminen, luoksetuloa. Keskiviikkona oltiin raunioilla, ja treenin teemana oli kestävyyden rakentaminen. Eli iso etsintäalue, jolla vain kaksi maalimiestä, ja nämäkin yksitellen. Lumo pysyi suhteellisen hyvin hallinnassa radalle tullessa. Seuraamisessa ja ensimmäisen ja toisen maalimiehen välissä ammuttiin. Tyypillisesti Lumo ohjautuu hyvin, silloin kun ei ole hajulla. Neiti on raunioilla kuin kotonaan, liikkuu ketterästi ja helposti kasoilla ja nenä auki, niin kuin asiaan kuuluukin. Ohjaaja tuntuu vaan töpeksivän kerta toisensa jälkeen. Ohjaa koiraansa, mutta valitsee itselleen sellaiset kulkureitit, että perässä pysyminen tuottaa pienoista haastetta, ja lopputulos on se, että hukkaa koiransa... Lumolla oli ensimmäinen maalimies roskiksessa, jonka kansi oli aavistuksen raollaan. Eli käytännössä lähes umpipiilo. Sinällään en voi kouluttajaa moittia, sillä piiloista en tainnut kommentoida mitään.. Lumo työsti roskista hienosti, raapi, hyppäsi sen päälle, kunnes lopulta ryhtyi haukkumaan kun ei päässyt lähemmäksi maalimiestä. Yritystä kyllä oli. Siitä jatkettiin taas "tyhjän etsimistä". Lumo liikkui edelleen hienosti, ohjautui hyvin ja vaikka kerran pari kävi kasalla, joka ei kuulunut etsintäalueeseemme (tai kopin edessä olevan pöydän päällä haistelemassa muita ohjaajia), tuli kutsusta kuitenkin takaisin. Ala- ja yläkasa etsittyämme lähetin Lumon laukauksen kera ylätalolle. Laukaukset Lumo kyllä kuulee, mutta niillä ei onneksi ole paineistavaa  tai laskevaa vaikutusta koiran toimintakykyä ajatellen. Oitis lähestyksen jälkeen alkoi kuulumaan ilmaisuhaukkua. Maalimies oli puuritilöistä tehdyssä "karsinassa", jossa laitojen korkeus on reilun metrin. Jostain kumman syystä Lumolainen istui tuolla karsinassa maalimiehen kaverina, haukkumassa. Pieni koira oli vauhdissa hypännyt karsinan laidalle ja kammennut itsensä maalimiehen luokse. Palkkauksen jälkeen tehtiin sitten vielä nostoharjoitus. Pätevä likka tuo Lumolainen!

Neiti lokakuu

Emäntä on tosiaan ollut pahenevassa räkätaudissa viime perjantaista lähtien. Lenkkiä kyllä ollaan tehty, tosin emännän osalta hitaalla temmolla. Aida tuli meille lauantaina hoitoon kymmenen päivän ajaksi, joten tytöt ovat saaneet riekkua keskenään ja olla pääosin lenkit vapaana. Eilen käytiin Hauklammen ympärillä metsissä lenkillä, Apiliini kävi kastautumassa Myllyjärvessä ja likat riekkuivat ja puuhastelivat pitkin metsiä. Hetken aikaa oltiin Mikon kanssa vähän ulalla meidän sijainnista, mutta onneksi repussa kulki mukana Nuuksio-Luukkaan vaelluskartta ja kompassi.. Ei muuta kuin kompassista suunta etelään päin, ja jossain vaiheessa ryhdyttiin sitten tarkentamaan kartalta sijaintiamme. Suunnistuskartta kun olisi vaelluskarttaan nähden melko miellyttävän tarkka.. Loppu hyvin kaikki hyvin. Löydettiin takaisin autolle. Kotona rötkötti sitten kaksi suhteellisen onnellista ja väsynyttä lappalaislikkaa massut pulleana.

Viikko sitten sunnuntaina käytiin Pitkäkoskella lenkillä Kurun (Liehkun Korvenkaiku) ja Kurun lauman uuden tulokkaan Haltin (Kajaskiven Härmä) kanssa. Halti saattoi hieman nostattaa erään pentukuumetta... Kyseinen pentue olisi ollut melko mieluinen, jos nyt olisi ollut pennun hankinta ajankohtaista, eikä mitään "erityisiä" ajatuksia esim. Lumon suhteen. Lumolainen leikki pitkälti Kurun kanssa. Haltin kanssa puuhasteli hieman, ja oli tapansa mukaan kärsivällinen pennun kanssa. 

Muutama räpsykin tuli otettua:

Melko "ällö" paimensukuispojanpallero 

Lisää "ällötystä"

 

Lumo haastaa Kurua leikkiin

   

Pystypainia ála Lumo ja Kuru

No jo vain on hymyt herkässä!

 Noin niin kuin emännän puolesta alkaisi olemaan pennun paikka hiljalleen vapaana tässä taloudessa.. Tokihan tuon Puumbasteriinan kanssa hommaa piisaa, ja paljon, ja pentu + aktiivi-ikäinen, vaiheessa oleva harrastuskoira, tuo omat haasteensa arkeen. Yksi suunnitteilla oleva porokoirapentuekin olisi melko maukas. Pentueen emä on aivan ihastuttava, virrakas, aina hyväntuulinen ja kaikin puolin pätevä, pieni musta porokoira, jonka jälkikasvu kyllä kelpaisi harrastuskaveriksi. Vaikeita valintoja elämä täynnä, tietenkin oman koiran pentu olisi jotain hyvin spesiaalia, mutta kun tuo urostarjonta... Kaikkea ei voi saada,  sehän on selvä, että jostain joutuu sitten mitä luultavammin tinkimään.. Ajatuksena on ollut, että Lumon kohdalla pyrittäisiin ns. pentueeseen, joka soveltuisi erityisesti harrastaviin koteihin. Ja toivomus tietenkin on, että mikäli pennun tuhinasta ja tuoksusta joskus päästään nauttimaan, niin  pennut löytäisivät aktiiviset, osaavat ja harrastavat kodit. Tavoitteellisuus ei ole niinkään tärkeää, vaan se, että koiran kanssa tehdään ja puuhataan.  J.A.U Yrjölää lainaten:  "sellainen koira on onnellinen, jonka omistaja on kiinnostunut koiransa älyllisistä lahjoista ja toimintakyvystä". No, onhan tässä vielä tovi aikaa pohtia. Ensi viikonloppuna menen ihan huvin ja tiedon saannin vuoksi Kasvattajan peruskurssille, ei sillä, että yhtään pentuetta tulisin elämäni aikana kasvattamaan, mutta silkasta mielenkiinnosta ajattelin käydä.

Jatketaan reenimistä, lenkkeillään, puuhastellaan ja aika näyttää mitä tuleman pitää.