Treenejä, treenitaukoa ja kesäpuuhia

Tehdääs pieni koonti kesän treenailuista. Näin kolmen viikon treenitauon alettua onkin hyvä kasailla alkukesän treenipalikat blogiin...

Kesäkuussa treenailtiin raunioita, hakua ja laukauksia,  erillisellä kurssilla, sekä käytiin kokeilemassa lammaspaimennusta Primal Sense Farmissa. Lumon kanssa vietettiin viikko Pelastusopistolla varautumiskoulutuksessa. Hurman kanssa osallistuimme nuorten koirien tottiskoulutukseen, jonka vika kerta oli kesäkuun alussa (tottista olisi tarkoitus treenailla tauon aikanakin).

Hakutreenejä on ollut toistaiseksi tasan yhdet kesän aikana. Molemmat tytöt tekivät pistoja. Treenitauon jälkeen ryhdistäydytään myös hakutreenien suhteen. Hurma jatkaa pistojen harjoittelua ja pikkuhiljaa voisi olla myös aika opetella ilmaisua - erikseen. Lumolle ohjelmassa perustreeneissä on pistoja, erilaisia maalimiehiä ja motivaation nostamista/ylläpitämistä.

Raunioilla on treenattu ylhäältä- ja alhaalta tulevia hajuja, tunkeutumista ja lähekkäin olevia maalimiehiä. Tunkeutumista on tehty pari treenikertaa, useammalla peräkkäisellä toistolla muutamaan eri piilotyyppiin, aina vähän vaikeuttaen maalimiehen luokse pääsemistä. Lähekkäin olevia maalimiehiä treenattiin viimeeksi sijoittamalla kaikki maalimiehet raunioiden keskitaloon, jolloin saatiin sekä ylhäältä ja alhaalta päin tulevia haisuja ja hajut mukavasti sekoittumaan keskenään. Lumo työsti hajunsa näppärästi, kolme ensimmäistä nousi helposti, neljännen haju oli heikko ja välill piti käydä nollaamassa nenää ja palata uudelleen työstämään. Hurma oli myös eri pätevä, saatiin hyvät naurut pienen koiran työstäessä keskikerroksesta tulevaa hajua - Hurman ilmeet olisi pitänyt kyllä saada videoitua.

Tyttöjen kanssa käytiin kuokkimassa torstairyhmän treenit koulutusapuna ja kiitos jälleen Juhalle hyvistä treeneistä. Lumolle pyysin pientä aluetta, ja loppupeleissä kaikki kolme maalimiestä olivat elementeistä rakennetussa tornissa, käytännössä päällekkäin. Oli mielenkiintoista katsoa kun koiralla oli haju jokaisesta yhtä aikaa ja pientä pohtimista siinä, minkä ottaisi ensimmäisenä - Lumo vaikutti siltä, että kyseinen harjoitus oli erityisen hauska lapinakan mielestä. Hurmalle puolestaan oli pari maalimiestä, joista toinen kertasi hyvin edellisviikkojen tunkeutumisharjoitusta - putkeen meni esteistä välittämättä.

Viime viikon rauniot olivat viimeinen treenikerta ennen taukoa. Lumolle halusin maanalaisen labyrintin, jossa on pelkät poistoilmatötteröt maanpinnalla. Toinen piilo oli yläkasan loppupäässä korkea ylöspäin aukeava putki, kasan nurkassa oleva avonainen putki ja alatalon elementtien päällä oleva maalimies. Labyrintistä ei saanut lähetyshetkellä minkäänlaista hajua, tuuli oli voimakas, joten haju luultavasti levisi suhteellisen heikkona. Ylöspäin aukeavan putken tarkensi hyvin ja ilmaisu oli tosi hyvä. Nurkassa olevasta putkesta maalimiehen haju levisi kulmakaivolle, jossa oli edellisellä koiralla ollut rautakannen alla maalimies (ja kaivoa ei oltu tuuletettu) - Lumo sitten otti elämänsä ensimmäisen valeilmaisun kaivolla. Ilmaisusta kyllä huomasi, ettei koira ollut ihan täysin varma, mutta ilmaisi silti. Kaivo auki, tyhjää täynnä, muutama askel eteenpäin ja tarkensi oikean maalimiehen. Ilmaisu oli hyvä, täysin erilainen kuin kaivolla. Kolmas maalimies nousi alatalosta, helposti. Sen jälkeen palattiin ihmettelemään labyrinttiä. Lumolla oli haju, mutta haju levisi tuulen mukana. Näytin kädellä, että tarkentaisi maantasalla ja Lumo merkkasi yhden poistoilmatötsän, jota alkoi kaivamaan ja haukkumaan. Palkkasin Lumon itse ja fiilisteltiin hetki hienoa löytyöä. Summasummarum: treenataan jatkossa myös vähän tuulettuja piiloja, joiden läheisyyteen ei laiteta alkuun maalimiestä - katsotaan saako koiraa vahvistettua erottelemaan ns. vanhaa hajua ja heikkoa hajua - pitäisi saada. Labyrintti olisi mielenkiintoinen kokeilla viileämmällä ilmalla, jolloin maalimiehen haju nousee ylöspäin ja heti harjoituksen alkuun, jolloin alue on vielä puhdas ja tallaamaton. Olen myös alkanut uskomaan sitä, ettei koirat hajoa helposti epäonnistuneistakaan harjoituksista. Niitäkin saa ja pitää välillä olla.  

Hurma lähti treenitauolle hyvän treenin saattelemana. Hurmalla oli kolme maalimiestä. Ensimmäinen älläputken kaivossa, kaivon päällä ritilä, putken suut auki. Toiveena oli, että olisi saanut hajun alhaalta ja mennyt pimeyteen nostamaan maalimiehen. Toisin kuitenkin kävi. Hurma päätti nostaa kaivonpohjalla istuvan maalimiehen ylhäältä - hieno taitava! Toinen maalimies oli apinahäkkiin yhdistyvässä putkessa, häkin luukku auki - Hurmalle tosi helppo piilo ja maalimies nousi helposti. Kolmas oli alatalon päädyssä, jota Hurkkis sitten hetken työsti ja sai tarkennettua hienosti. Hurmeli on kyllä pätevä likka nenänsä kanssa ja kovin sitkeä työstämään haastavammatkin hajut. 

Paukkukurssilla treenattiin nimensä mukaisesti koirien laukauksen sietoa. Valitettavaa ohjaajan kannalta on, että Lumo tuntuu reagoivan jollain tapaa laukauksiin tällä hetkellä. En jaksa uskoa, että kyseessä on puhtaasti "paukkuarkuus", vaan enemmänkin vaikuttaa siltä, että reaktiot liittyisivät jossain määrin paikkaan ja joihinkin tilanteisiin. Lumo on aiemmin kuullut laukaukset, muttei ole niihin varsinaisesti reagoinut eikä menettänyt toimintakykyään.  Tarkoitus oli ilmoittautua Lumon kanssa elokuun raunioloppukokeeseen, mutta suunnitelmissa on nyt treenata raunioita ja laukauksia erikseen ja katsoa tilannetta ensikaudella uudelleen. Tosin, jos hyvin käy, niin joudutaan käymään raunioperuskoe uudelleen ja sen jälkeen loppukoe, mutta tälläistä tämä koiraharrastaminen välillä on. Lumo on muuten hemmetin hyvä koira, ja tämä tuli valitettavana takaiskuna minulle. Harmittaa, harmittaa todella paljon, mutta asialle voi ainakin yrittää tehdä jotain. Hurma puolestaan ei ainakaan toistaseksi tajua laukauksia eikä niihin reagoi. Jos oikein huonosti käy, niin Lumon VSS-sijoitusura on tässä ja Pumsii jatkaa raunioilla lähinnä mielenvirkistykseksi, ja Hurmaan laitetaan sitten enemmän panostusta.  Ehkä asia voi olla niinkin, että kun unohtaa sen tavoitteellisuuden, niin asiat meneekin paremmin?

Lumolle tavoitteena on hälytyskelpoisuuden pitäminen ja keväällä mönkään mennyt taidontarkistus pitäisi saada suoritettua hyväksytysti tämän kalenterivuoden aikana- Lisäksi panostetaan jälkeen, jos siitä saataisiin jossain vaiheessa peruskoe, niin olisi se oikeasti toinen laji - katsotaan. Hurman tavoitteet on alkuun haku- ja raunio, ja pääpaino haussa. Lisäksi Hurmallekin otetaan jälkeä hiljalleen enemmän ohjelmistoon. 

Lammaspaimennusta jatketaan marraskuulla, jolloin Naavisemolaisille on tarjolla paimennuspäivää Kaisa Hilskan luona. Kesäkuussa päästiin vähän syttytelemään, ja molemmat koirat ovat kiinnostuneita lampaista. Primal Sense Farm ei vaan ehkä ollut ihan sitä, mitä itse paimennukselta haluan tässä vaiheessa. Kun ei ole omaa kokemusta lajista, niin maksan mielelläni siitä, että saan ohjausta ja näkemystä koirien taipumuksesta ja neuvoja siihen, kuinka koiriani ohjaan ja mitä tehdä toisin.

Kesästä on pääosin nautittu ulkoillen ja uiden. Juhannusviikolla käytiin Vehmersalmella kepon sukulaisten luona. Lumo pääsi tutustumaan lehmiin, Hurma jättäytyi hitusen kauemmaksi tällä kertaa. Lisäksi tytöt rallasi hulluna Vehmerin pelloilla. Lämpimillä säillä on kuljettu metsän siimeksessä jonkun lammenrantaan pulikoimaan, Hurmasta on kuoriutunut ihan mieletön vesipeto - aina on hyvä syy uida. Mökkeilystä on nautittu pariin otteeseen Nooran ja Aidan aivan mielettömän ihanalla mökillä Hattulassa. Eilen viimeeksi ajeltiin sinne viettämään lauantaipäivää: koirat saavat hengailla ulkona, askarrella ja piilotella luita pihalle, Hurma jaksaa keskimäärin työpäivän verran puuhastella milloin mitäkin ulkosalla - vaikka aikuiset koirat tyytyvät myös välillä chillailemaan. Nyt me nautitaan ja lomaillaan elokuun alkuun ja sen jälkeen jatketaan treenailuita. Treenitauko alkoi Lumon osalta toki enimmäisellä oikealla hälytyksellä viime torstaina - 25 hehtaarin etsintäalue, noin kolme tuntia oikeita töitä vuorokauden vaihtuessa ja alkuetsinnässä päällä pörräävä rajan kopteri. Sitä vartenhan tässä ollaan töitä tehty, ja hommat jatkuu.  

     

Perussetti - Seitsemän treeniä kolmeen viikkoon

Treenirintamalta taas jokunen päivitys.

Maaliskuun alun varjopuolikkaiden jälkeiset puolikkaat treenailtiin jo tutuksi tulleessa Lintuvaaran koulussa. Varjopuolikkaissa teemana olivat rakopiilot, tällä kertaa keskityttiin ilmaisuun, samoissa piilotyypeissä. Ajatus oli siis muistuttaa koiraa, että tälläisiäkin piiloja on, ja niitä haukutaan ihan samalla tavalla. Ensimmäisellä rundilla otettiin vaan nostattavaa ilmaisutreeniä: maalimies hetsaa koiraa ja kirmaa palkkojen kanssa huoneeseen ja sulkee oven. Parilla ekalla jouduttiin ovea raottamaan ihan vähän, ja ilmaisut olivat ihan ok. Kolmannella Lumon herneet liikahtivat oikein, ja ilmaisu oli oikein hyvä. Toisella rundilla ensimmäinen maalimies vähän hetsasi ja piiloutui. Oli pieniä häiriötekijoitä, mutta ilmaisu oli lopulta hyvä. Tämän jälkeen otettiin kolme umpi/rakopiiloa. Ensimmäinen oli luokan allaskaapissa, Lumo työsti piilon todella hyvin, merkkasi hajun lähteen ja ilmaisi todella hyvin. Toinen oli käsityöluokassa kaapissa, joka oli suht umpinainen. Kaappi oli melko haastava, mutta hyvin Lumo sen sai työstettyä. Mun piti vaan vähän näyttää muutamaa vastakkaista kaappia, että niihin pikku lokeroihin ei mahdu maalimies edes kilon paloissa…  Ilmaisu oli tosi hyvä. Kolmas piilo oli edeltäjiään helpompi, pala kakkua Pumpaselle ja ilmaisu hyvä. Eli oikein kelpo ”korjaustreeni”. Kiitokset kanssatreenareille: Gabille, Juhalle ja Sarille.

Seuraavana sunnuntaina treenattiin Kellonummella pienellä porukalla pelkkiä ilmaisuja. Kaksi ekaa rundia otettiin kahdella pressumaalimiehellä, joista toisella kasvot näkyvissä, toinen kokonaan peitetty. Arvattavissa oli, että alkuun Lumo tepasteli kokonaan peitetyn maalihengen pressulla ”reittiä maalimiehen luokse” etsien. Aika nopeasti kuitenkin luovutti ja aloitti ilmaisun. Toisella maalimiehellä piti ensin nuolaista naamaa, kunnes alkoi aika käskevä ilmaisu. Toisella kierroksella oli selvästi vähemmän pressun päällä tepastelua ja nopeampi aloitus kummallakin maalimiehellä. Kolmannella rundilla otin kolmet pressumaalimiehet hetsauksella. Eli ensin maalimies aina nostatti koiraa, juoksi tien vartta eteenpäin ja piiloutui pressun alle. Ilmaisut alkoivat heti ja tuli hyvänä sarjana. Hyvä treeni, parempi mieli.

Maaliskuun puolen välin paikkeilla käytiin taas lauantaiaamusta treenaamassa Rudus turvapuistossa. Lumolle oli neljä maalimiestä. Annoin työskennellä aika itsenäisesti, liikkui kuitenkin haluamaani suuntaan, eli etsintäsuunnitelmassa pysyttiin suhteellisen hyvin. Ensimmäinen maalimies oli ylöspäin aukeavassa törpössä, joka nousi heti alkuun. Ilmaisu oli ok, kuola vaan valui. Toinen maalimies oli kontissa, jonka ovea tuuli raotti juuri sopivalla hetkellä. Maalimies oli pimeän kontin nurkassa. Ilmaisu alkoi heti ja oli oikein hyvä. Tällä kertaa jätettiin ”mallinuket” ilmaisematta. Kolmas maalimies löytyi työkoneen takaa hangesta, kokonaan pressuun peitettynä. Vähän tepastelua pressulla, mutta ei kaivamista ja melko nopeasti alkoi haukku. Ilmaisu hyvä. Neljäs maalimies oli toisessa kontissa, kontin perällä, suihkuverhon takana. Ritiläportaat – ei ongelmaa, kontin ovi raollaan ja sinne meni Lumo. Ilmaisu oli hyvä. Toisella kierroksella otin yhden maalimiehen vapaavalintaiseen paikkaan. Maalimies oli alueen keskellä, vähän korkeammalla, tikkaiden päällä. Lumo sai maalimiehestä hajun. Sää oli melko tuulinen, joten haju kulkeutui kauemmas. Kävi maalimiehen lähellä, en tiedä oliko maalimies jollain tapaa vähän hankala, sillä haki hajua uudestaan. Liikuin itse maalimiestä kohti ja kutsuin Lumoa tarkastamaan uudelleen. Tällä kertaa toimi paremmin, tavoitteli korkeammalla olevaa maalimiestä ja nousi tikkaita vasten ilmaisemaan. Eli ylöspäin haukuttavia maalimiehiä tulee treenata. Maastossa ehkä puussa, kiven päällä olevia, raunioilla paikoissa jonne koira ei pääse, mutta pystyy kurottautumaan kohti. Kaikkiaan hyvä ja onnistunut treeni.

Eilen treenattiin pitkästä aikaa pitkästi. Olin pyytänyt noin 45 minuutin mittaista etsintää alueella, jossa ei tarvitsisi kauheasti rämpiä. Koira voisi työskennellä osittain liinassa, osittain vapaana. Olin pyytänyt alueen alkuun muutaman esineen, joiden paikat olin pyytänyt merkitsemään myös karttaan. Kaksi ensimmäistä esinettä Lumo merkkasi todella hyvin. Toisen esineen päälle vähän putosi ja hihanriekale upposi syvemmälle hankeen. Käytiin vähän tuulettamassa nenää ja palattiin takaisin. Lumo yritti kaivaa, ei löytynyt, tarkensi lisää ja autoin vähän kaivamaan raskasta lumisohjoa. Löytyihän se esine, hihanriekale jälleen. Kolmannen ohi meni vauhdikkaasti, ei reaktioita. Otin vähän taaksepäin ja annoin käskyn ”missä”. Alkoi työstää, ja löytyi se kolmaskin esine, kankaanpala, hännän heilutusten tahdissa. Jatkettiin pururataa eteenpäin. Lumo liikkui kivasti edellä, jääden välillä odottamaan. Tultiin polun risteykseen, jonne Lumo lähti tosi päättäväisenä. Kartturin kanssa seurattiin perässä, sillä sinne meidän pitikin mennä. 

Tästä alkaa sitten treenin kohta ”kaaoksen ainekset”. Lumohan ei irtoa. Siis yleensä ei irtoa, ainakaan tallaamattomalla alueella… No toisin sitten kävi. Pumppis toteaa, että hangen kautta on suorempi reitti ja sieltä haju tulee. Rämpii kummulle. Ohjaaja jäätyy, pohtii, että pitäisikö koiraa lähteä tukemaan… Jäätyminen toki hidastaa aina toimintaa, joten pieni aikaviive ja ohjaaja lähtee rämpimään koiran jälkiä upottavaan, märkään sohjohankeen, joka kantaa koiran, mutta ei ohjaajaa eikä kartturia. Upottaa upottaa, polveen asti, reiteen asti. Kuuluu hau. Se ei kuulu ”kovin kaukaa”, tai siltä se kuulostaa. Kartturi vitsailee, että hänelle tämä on helppoa kun tulee mun jälkiä. Hetkeä aiemmin olin toki itse kehuskellut, ettei meidän pitkissä tarvitse rämpiä – eipä. Kartturi huomaa liukuesteensä pudonneen. Jää jälkeen. Rämmin Lumon jälkiä. Teen ”välikuolemia”, sillä sohjohangessa liikkuminen on jokseenkin raskasta. Hengästyttää hengästyttää.. Päädyn kosteikon kautta polulle, Lumon reittiä pitkin. Polku menee oikealle ja vasemmalle, sinne minne polku ei mene kuuluu kummun takaa hyvää ilmaisuhaukkua. Kartturia ei näy. Ei helvetti. Rämmin polkua vasemmalle, se lähtee takaisin purtsille. Umpihankeen meneminen ei houkuta, sillä liikkuminen kuin täi tervassa on hidasta, enkä ehdi paikalle kuitenkaan ”tarpeeksi ajoissa”, vaan ehkä kymmenen minuutin kuluttua. Soitan piilossa olevalle Jarille, joka ensin puhuu toista puhelua. Soitan uudelleen, jolloin Jari vastaa. Hirvittävän hyvä haukku kuuluu puhelimen toisesta päästä, selitän tilanteen ja pyydän palkkaamaan koirani hyvästä sarjasta. Soitan kartturille. Soitan taas Jarille. Sovitaan, että maalimies lähtee kuljettamaan koiraa meitä kohti, ja yritämme löytää pururadalla kartturin kanssa toisemme. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kuljen takaisin aloituspisteeseen ja näen lännessä toisen otsalampun, Jari, joka kuljettaa mukanaan Lumoa. Kutsun koiraani, joka tulee iloisen onnellisena luokseni, palkkaan herkkumössöllä purkista, suljen kannen ja säästän loput maalimiehen syötettäväksi. Hetken päästä tulee kartturi Tea paikalle. Aikamoinen katastrofin aines oli kyllä syntymässä. Pidettiin treenin pohdinnan ohessa pieni ”laumapalkkaus”, Lumo sai rapsutuksia, kehuja ja komensi vielä hangessa istuvaa Teaa. Ei mennyt treeni niin kuin Strömsössä, tai ylipäänsä kuten olisin ajatellut. 

Lumo irtosi ”vaan” 150 metriä umpihangen yli. Oli aloittanut ilmaisun heti. Haukkua paukuttanut kunnon sarjaa, välillä haukannut happea ja aloittanut uudelleen kun palkkaa ei tullut. Oli vähän puhelujen aikana pätkinyt haukkua, mutta aloittanut taas paremmalla rytmillä puhelun loputtua. Maalimiehen sanoin: ” Aloitti kuljettuaan pressun poikki naamapuolelleni. Paukutti pitkää ja hyvää sarjaa 30 cm lähellä naamastani. Jossakin vaiheessa puhelut hiljensivät, mutta aloitti uudestaan kun ei palkkaa kuulunut. Palkkasin uudesta sarjasta.” Ainut miinus tässä on ehkä toi vähän lyhyehkö ilmaisuvälimatka, 30 cm maalimiehen naamasta on aika vähän.. Oletan Jarin maanneen. 

Loppupäätelmä pitkistä: koira irtoaa, paljonkin hajulle. Ilmaisee hyvin. On motivoitunut niin etsimiseen kuin maalimieheenkin. Eli tuli sitten vähän erilainen treeni, mutta peruspalikat vaikuttaisi tämän treenin perusteella olevan kunnossa.

Etsintäalue Kaukalahden pitkissä - Palolampea ympäröivä purtsi about. Alueen kartan länsipuolelta löytyi maalimies, eli Sports Tracker (kuva alla) näyttää ohjaajan häröilyt. Lumolla oli vähän laajempi reitti, joka vei hankien poikki.

Tottiksissa ollaan treenattu viimeisen kolmen viikon aikana samoja kuvioita: seuraamista, jääviä liikkeitä, erityisesti liikkeestä seis ja toissa sunnuntaina viimeistä kertaa tällä erää Virve Sormusen opissa noutoa.

Loppukevennykseksi muutama kuva 112 päivästä, josta olen helmikuussa kirjoittanut "Alkuvuodun kuulumisia" Kuvat on Espoonkruunu asukaslehdessä julkaistuja, ja treenikaverini skannaamia.

Kansikuvatytöt

Vasemmalla alhaalla Gabi ja apku Scifi, oikealla Päivi ja lbn Seita

Alkuvuoden kuulumisia

Treenitauko on jo tovi sitten päättynyt. Elämä on vaan ollut tuttuun tapaan aika kiireistä, ja päivittäminen taas jäänyt... Otetaan siis vahinkoa takaisin.

Takki päällä pakkassäällä..

Treenailtu ollaan jonkun verran, talvikaudelle tyypillisesti "löysemmällä" aikataululla. Hallivuorolla ollaan käyty jälleen melko laiskanlaisesti tottistelemassa. Treenien teemana on ollut seuraaminen, jäävät liikkeet maahan/istu sekä liikkeestä seisominen, paikallamakuu. Lumolle olen jonkun verran ottanut takapalkkaa, joka on Lumosta aika kivaa. Vapautuksen jälkeen sää "rynniä" takapalkalle. Tänään on taas Virve Sormunen tulossa pitämään muutamalle meistä pienryhmätunnin. Meidän osalta jatketaan varmaan jääviä liikkeitä.

Hakua ollaan treenattu pitkien, puolikkaiden ja ihan "normitreenien" merkeissä. Lisäksi ollaan käyty kerran treenaamassa Rudus turvapuistossa sekä käytössä olevassa toimistorakennuksessa. 

Pitkissä olen edelleen pyrkinyt noin puolen tunnin etsintäaikaan. Tallaamaton alue on aina eri asia kuin tallattu, tallaamattomalla alueella Lumo työskentelee lähempänä kuin tallatulla. Edelliset pitkät olivat Veikkolan suunnalla, ja heti alkuun päästiin kartturin kanssa rämpimään avohakkuualueelle, jonka halkaisi leveä oja, jonka ylittämiseen sai käyttää hieman mielikuvitusta. Suunta pysyi suunnilleen, ja yllättäen oltiin leikattu vähän rajalta sisemmälle. Siinä sijaintia pähkiessämme Lumo otti piiloilijan takajäljen, puuhasteli sitä hetken, ja palasi lähes meidän vieressä olevan tiheän kuusen alle, ja sieltähän se piilossaolija löytyi. Ilmaisu ei ollut maailman paras, joten sitä paranneltiin muutaman päivän päästä hakutreeneissä. 

Siikajärven treeneissä otin Lumolle neljä figua samalle puolelle aluetta. Lunta kun täällä on jonkin verran, alue sai jäädä aika pieneksi. Treenin teema oli ilmaisu, ja useampi toisto. Tällä kertaa haukku oli hyvää, ja Pumppis intoa piukassa.

Seuraavana viikonloppuna saimme hienon mahdollisuuden päästä treenaaman Rudus turvapuistoon. Turvapuiston alueella on mielenkiintoisia piilomahdollisuuksia, kontti, hyviä yläpiiloja jonne päästäkseen koiran on kuljettava ritiläportaiden ja kapeiden portaiden kautta, tai ilmaista maalihenkilö alhaalta, maan alle menevä käytävä, työkoneita ja työvermeet päällä olevia mallinukkeja. Otin maalimiehet yksitellen. Lumon ensimmäinen maalimies oli kontissa, ihan oven vieressä. Figut upottaneen ajatus oli, että koiran olisi pitänyt ilmaista maalihenki oven raosta. Ohjaaja oli vaan sen verran rivakka, että Lumon mennessä kontin raollaan olevalle ovelle, ohjaaja tempaisi kontin oven auki, ja koira pääsi konttiin sisälle. Figu oli oven oikealla puolella, ja vasemmalla puolella oli puulava, johon nojasi päätön mallinukke. Kyllä Lumo oli viisas näky ilmaistessaan tätä päätöntä nukkea... Tosin aika nopeasti tajusi, ettei tää ihan oikein mennyt, ja kipaisi kontin perälle ja sieltä takaisin ovelle oikeaa maalihenkeä haukkumaan. Toinen maalimies oli yläpiilossa näkymättömissä. Minua kiellettiin nostamasta koira puolentoista metrin korkeuteen, jotta olisi päässyt figun luokse. Ajatuksena on, että heikommatkin hajut täytyy oppia ilmaisemaan. Lumo merkkasi ja merkkasi, kiersi välillä betoniseinän taakse, ja kiipesi pariinkin otteeseen seinän vierestä lähtevät kierre ritilärappuset ylös alas. Palasi taas siihen sermin edustalle, merkkasi, välillä istui tuijottaen sermille ja heilutteli häntäänsä... Figu kahisutti vähän, odoteltiin, kuului ensimmäinen haukahdus, ja siitä vuolaat kehut. Kehuista irtosi haukkua vähän enempi. Kolmas maalimies oli maan alle menevässä käytävässä. Löytyi ja haukuttiin hyvin. Neljättä etsiessä Lumo kipusi jälleen omatoimisesti yhden rakennuksen päädyssä olevat, toiseen kerrokseen vievät ritiläportaat ylös alas. Neljäs figu oli rakennuksen toisella puolella, työmaatelinetyyppisen ratkaisun toisessa kerroksessa. Ilmavirta kuljetti hajua rakennuksen edustalle, jossa oli jälleen yksi mallinukke. Lumo kävi pariin otteeseen tarkistamassa nuken, jonka tällä kertaa jätti kuitenkin ilmaisematta. Työsti haisua, ja kyllä pieni lapinkoira keksi kuin keksikin ne kapeat rappuset, jotka veivät figun luokse. Lumo oli oikein pätevä, ja pieni lapinkoira hymyssä suin, rinta rottingilla häntä heiluen haukkui herkkunsa figulta.

Seuraavana sunnuntaina treenattiin Töölön suunnalla eräässä käytössä olevassa toimistorakennuksessa. Kierroksia otettiin pari. Ekalla kierroksella Lumolla taisi olla kolme maalihenkeä, toisella kaksi. Edelleen jatkettiin vähän haisevia piilotyyppejä. Maalihengeksi oli saatu myös yhden treenikaverin arviolta seitsemän vuotias tyttö. Lumo huiteli ensimmäisen kierroksen omin päin, omaa etsintäsuunnitelmaa toteuttaen. Kaikki maalihenget löytyi, ilmaisut olivat ok. Toisella kierroksella yhteistyötä oli enemmän, ja maalihenget löytyivät tälläkin kertaa hienosti. Vieraileva lapsifigukin haukuttiin. Lumo oli myös vierailevan raadin mielestä treenin kivoin koira. Johtuisikohan se siitä, että Lumo on pieni, ruskea ja pörröinen...

Tällä viikolla oli vuoden ensimmäiset puolikkaat. Teemana lumi. Treenin alkuun kohotettiin kuntoa ja nostettiin hikeä pintaan kaivamalla pari ihmisen mentävää poteroa lumikasoihin. Lumolle treeni oli laatuaan ensimmäinen. Poteroiden suut oli peitetty, mutta olin pyytänyt pieniä hajurakoja. Hajut nappasi ja työsti hyvin, ensimmäisellä figulla kaivoi ja ilmaisu oli haukun ja mölinän sekoitusta. Toisella figulla kaivoi ja ilmaisi hyvin. Pumppis on pätevä. Lumitreeniä lisää, oli kivaa (note to self: kaiva tarpeeksi tilava potero, niin ei ahdista!)

Ilmoja on pidellyt...

Eilen viettiin 112-päivää, ja oltiin edustustehtävissä Sellon kirjaston aukiolla. Lumo edusti muiden Espyn hälyryhmäläisten koirien tavoin olemalla rapsutettavana, ja ohjaajat saivat puhua suunsa kuiviksi pelastuskoiratoiminnasta. Pidimme myös tunnin välein pienen pelastuskoiranäytöksen, ja Lumokin pääsi Sellon aukiolla työstämään yhden maalimiehen. Häiriöitä oli ympärillä kiitettävästi, joten siihen nähden esitys meni ihan mallikkaasti. Ilmaisu oli jälleen jotenkin huono, joten ilmaisu- ja itsevarmuustreenille on tilausta.

Poliisiauton takaosakin tuli 112-päivässä testattua

Ainiin! Emäntä nousi tammikuun hälyryhmän kokouksessa kartturiksi ihan oikeisiin hälytyksiin. Ensimmäinen hälytyskin on jo takana päin. Näin ollen Lumo pääsee mukaan harjoittelemaan hälytreeneihin. Autokuumekin kipusi järjettömiin lukemiin, ja tammikuun loppupuolella meidän iloksi, kulkupeliksi ja rahanmenoksi tuli Skoda Octavia farkku. Lumolla on siis viimein oma takarontti, jossa matkata leveästi. Lisäksi emännälle napsahti muutaman vuoden johtokuntanakki Espy pekossa, ihan vahingossa...

Pentusuunnitelmista sen verran, että erästä komeaa sulhoa on kosittu ja luvattu, joten treffejä tositarkoituksella odotellaan.. Näillä näkymin projekti tulee olemaan mun oma. Niin ne tilanteet joskus muuttuu. Mutta tästä lisää myöhemmin.  

Treeni- ja treenitaukokuulumisia

Lumo pitää lakisääteistä treenibreikkiä. Tarkoitus on lomailla kolme, tai jos ihan intoudutaan niin neljä viikkoa. Kaksi on jo "lusittu".

Ennen lomaa treenailtiin toki jonnin verran. Itsenäisyyspäivä otettiin vastaan VSPK:n perinteisissä itsenäisyyspäivän vastaanottotreeneissä Turun entisessä keskusvankilassa Kakolassa. Yön aikana treenattiin neljällä eri alueella.

Ensimmäinen oli aika perus toimistorakennus, jonne otin Lumolle kolme maalimiestä. Yksi oli suihkutilassa, jossa väliseiniä ja kaksi samassa isossa huoneessa aika vastakkain. Toinen alue oli selliosasto, eli käytävää ja sellejä, siellä oli kaksi maalimiestä, toinen keittiöntason päällä, toinen sellissä vaatenaulakon alla. Kolmas alue oli eristysselliosasto, jossa vähän haastavampia alustoja ja sauna. Sinne otin kolme maalimiestä, jotka kaikki olivat jossain määrin "ylhäällä". Yksi pöydän päällä, yksi saunan ylälauteilla ja yksi roikkui sellin kalterissa. Neljäs ja viimeinen alue oli aika aukeaa toimisto tms. tilaa. Otin sinne taas kaksi maalimiestä. Toinen oli pressussa isossa tilassa olevassa erillisessä huoneessa ja toinen puulavan takana ison tilan nurkassa. Yö ei ehkä treenillisesti ollut kovin rankka, enkä siitä rankkaa halunnut tehdä. Eli pyrin aika simppeliin treeniin. Takana oli kuitenkin pari päivää edellisenä viikonloppuna rakennusetsintätreenejä Konnunsuolla ja alta vuorokausi lepoa. Treenit menivät Lumolta hyvin, perussettiä. Eniten ehkä ohjaajaa, ja varmaan koiraakin, stressasi koirien yhteissäilytys samoissa kaikuvissa tiloissa kevythäkeissä.. Jestas sitä meteliä!

Kuvat Jari Miettinen

Samaisen viikon lauantaina tehtiin loppupimeätreeni koiralle. Alue oli viime syksyn loppukoealue Histassa. Kolme hehtaaria, kolme maalimiestä ja aikaa 45 minuuttia. Maalimiesten piilotkin olivat samat kuin syksyn kokeessa. Kaksi seisovaa ja yksi makaava. Koira kyllä osaa, liikkuu ja ohjautuu. Ohjaaja on perustollo. Eli ohjaajalle sitä tuulenlukutreeniä... Monestihan se tuuli pyörii, mutta pitäisi osata tehdä sellainen etsintäsuunnitelma, että alue tulee käytyä vähän joka suunnasta. Lumo teki hienosti töitä, ilmaisut olivat ihan ok (ne kun saisi aina olla musta vähän paremmat...)

Ja saman viikon sunnuntaina meillä oli jälleen Virve Sormusen ohjattu tottis. Tällä kertaa keskityttiin liikkeestä pysähtymiseen ja hyppyyn. Hyviä vinkkejä saatiin molempiin, ja Lumollekin vähän vauhtia hyppyyn.

Seuraavan viikon lauantaina oli tarkoitus ottaa loppukoetreeni ohjaajalle, mutta koska mä olin päättänyt meidän jäävän näiden treenien jälkeen treenitauolle, niin en voinut antaa itseni torpedoida vikaa treeniä ennen taukoa... Eli otettiin tallatulla, suht pienellä alueella pari maalimiestä hyvillä ilmaisuilla ja lomalle! Lumo olisi varmaan tehnyt enemmänkin ja kauemmin, mutta jos sitä intoa olisi neljän viikon päästä sitten vähän aikaisempaa enemmän..

Treenitaukoon...

Joka aloitettiin käymällä fyssarilla heti ekan viikon keskiviikkona. Petra Snellman-Nimenpalo kävi Lumoa läpi, ja totesi yläselän olevan melko juntturassa. Kiitos liukkaiden lattioiden ja sen tokohypyn, ehkä? Tunnin käsittely ja päälle vielä laserilla lämpöä lihakseen. Kahden viikon päästä uudelleen. Kotihoito-ohjeena aktiivisia venyttelyjä ja lämpöä lihakseen. Venytelty on, jonkin verran, ehkä liian vähän, lämpöä en laiskuuttani ole siihen antanut, mutta Back on Track mantteli on ollut suht aktiivisessa käytössä sisällä sekä ulkona.

Joulua vietettiin Himoksella kuuden ihmisen ja kuuden koiran voimin. Mökki ei ollut suurimmasta päästä, mutta sulassa sovussa elettiin niin ihmiset kuin koiratkin. 

Tete-leijona ja Lumo-lappalainen

Lenkkimaisemia Himoksen pohjoisrinteestä

Iloinen lenkkeilijä

Väsymystä sohvalla....

Lisää väsymystä sohvalla...

Ja vähän lisää väsymystä sohvalla... Mokomat sohvanvaltaajat!

Tunnelmaa...

Treenimeininki on saletti

Taas on ihan tovi kerennyt vierähtämään viime päivityksestä... Ei vaan kerkeä, mikä on aina hyvä tekosyy aikaansaamattomuudelle... Noh, pikakooste viimeaikaisista treeneistä..

Virallinen treenikausi saatiin päätökseen niin raunioiden kuin haunkin osalta loka-marraskuun vaihteessa. 

Raunioilla viimeiset treenit oli enemmänkin treenejä ohjaajalle. Yhdessä treenissä etsittiin alkuun tyhjää aluetta, jota en toki etukäteen tiennyt. Lumo liikkui hyvin, reagoi muutamassa kohdassa, mutta ei jäänyt sen enenmpää työstämään. Hetken jo pohdin, että Lumo on rikki, mutta ei se ollut. Alueella ei vain ollut mitään tai ketään, jota ilmaista. Tyhjän jälkeen mentiin hetkeksi pois radalta odottelemaan, ja saatiin uusi alue. Sieltä sitten löytyikin kaksi maalimiestä. Ensimmäinen oli sukellusveneessä, joka oli umpipiilona ja toinen löytyi sukellusveneen alapuolelta, elementtien alta. Nämä sitten ilmaistiinkin hienosti! Lumo on sangen taitava!

Toka vika rauniotreeni oli taas källi ohjaajalle. Pieni alue, ja neljä maalimiestä. Kaksi oli lähekkäin, ja kaksi samassa piilossa. Treenin opetuksena oli muistutus siitä, että koira kannattaa lähettää aina uudelleen tarkistamaan alue/piilon läheisyys, josta löyty on tullut. Kausi päätettiin yhden maalimiehen nostatustreeniin.


Hakutreenien viimeisimmissä treeneissä tehtiin pienehköjä etsintöjä, perustreeniä siis. Maalimiehet olivat vaihtelevissa asennoissa: seisovia, makaavia, istuvia ja vaihtelevissa paikoissa. Tiheän rääseikön keskelle, kuusten alla yms. "hankalammin" työstettävissä piiloissa. Lumolla alkaa olemaan kivasri itsevarmuutta irrota pimeässäkin, työstää hajuja vähemmällä ohjaajan tuella jne. Eli ihan loistavaa.


Lokakuun loppupuolen hälypuolikkaat järjestettiin Upinnimen varuskunta-alueella Kabanovin luolissa. Tarjolla oli siis mielenkiintoinen treenipaikka, haastavia alustoja, kiipeilyä, uudenlaista etsintäympäristöä. Kabanovin luolilla tehtiin kaksi treneikierrosta. Pyrin ottamaan Lumolle helpohkoja piiloja kun kyseessä oli täysin uudentyyppinen etsintäympäristö. Alustoilla, alas- ja ylöspäin kiipeämisillä vaikeassa luolastossa ei ollut ongelmaa. Nenäkin oli auki ja maalimiehet löytyi. Eli siis loistavaa!


Lumolla on myös ollut parit ensimmäiset pitkät treenit. Pitkien ajatuksena on siis treenata koiralle hiljalleen kestoa etsintään. Alue on yleensä tallaamaton ja etsittävänä on ainoastaan yksi maalimies. Koirakon mukana on ainostaan kartturi. Ensimmäiset pitkät oli Kellonummella Ryssänkallion ympäristössä. Maalimiehelle olin antanut ohjeistukseksi noin 20-30 minuutin etsinnän. Ensimmäiset pitkät taisivat olla paketissa 10 minuutissa.. Seuraavat pitkät olivat Veikkolassa, YIT:n varikkoalueen takaisissa metsissä. Tällä kertaa aikaa meni noin 30 minuuttia. Tallaamattomalla alueella Lumo ei juurikaan irtoile. Pysyy hyvin näköetäisyydellä, mutta reagoi ja irtoaa saadessaan hajun. Hienosti meni pidempikin etsintä. Joten tästä on hyvä jatkaa hiljalleen etsintäajan pidentämistä, samalla kuitenkin perustreeniäkin tehden.


Virallisen kauden jälkeen olen ollut kertaalleen hakuilemassa noiden pitkien lisäksi. Pääosin keskitytty ihan perustreeniin. Vaihteleva määrä löytöjä, vaihtekevan pituisia treenejä. Hyviä ilmaisuja jne.

Espyn viiden kerran perustreenikurssin ensimmäisellä kerralla otin toistoja seisovista ja liikkuvista maalimiehistä. Toisella ja kolmannella kerralla keskityttiin hallintaan: käsken Lumon maahan ja odottamaan, annan Lumon nähden maailmiehelle palkkapurkin, maalimies menee pienen matkan päähän ja kyykistyy. Koiran tulisi odottaa lupaa päästä "etsimään". Mikäli koira varastaa, sanon "oho", maalimies nousee ja tuo purkin minulle. Ja homma alkaa alusta. Eli tottelemattomuus poistaa palkkion mahdollisuuden hyvinkin eleettömästi. Muutamia toistoja vaihtelevilla etäisyyksillä ja treenin lopuksi aina "moottorin ylläpitoon" juoksevan maalimiehen perään lähteminen. Näillä jatketaan kurssin pari viimeistä kertaakin.


Neljän kerran rallytokokin on takana päin. Kerkesimme käymään alokasluokan kyltit läpi. Ajatuksena olisi ratakurssi jossain vaiheessa. Rallytoko on hauskaa yhdessä tekemistä ja "ei niin kovin treenimäistä".

Korrienkin kurssi on saatu päätökseen. Viimeisellä kerralla meillä oli teemana seuraaminen ja luoksetulo. Sain Riitalta hyviä vinkkejä mm. koiran takapään käytön parantamiseen. Kouluttajana ihan mielettömän miellyttävä ja asiansa osaava. Tykkään. 

Espyn vapaavuoroille kysyimme neljän koirakon ryhmänä Riittaa pitämään meille muutama pienryhmätunti, mutta Riitan ollessa todella buukattu loppusyksyn, niin Virve Sormunen lupautui pitämään meille pari pienryhmätuntia nyt syksyllä ja muutaman keväällä. Virven kanssa on nyt treenattu kerta. Seuraava kerta on tämän viikon sunnuntaina.

Treenistä treeniin...

Pikainen kooste lähes kuukauden treeneistä… Oooops, I did it again…

Elämä on vaan ollut ihan super kiireistä ja puuhakasta viime aikoina, ettei oikein ole löytynyt sopivaa ”hengähdystaukoa” istua koneen äärelle.

Maanantaisin on ollut rauniot, tiistaisin neljän kerran rallytokokurssi (josta pari kertaa vielä jäljellä), torstaisin on käyty pari kertaa PLS:n järjestämässä Riitta Korrin tokokoulutuksessa (joista kerta jäljellä) ja sunnuntaisin on ollut haku. 

Raunioilla on tehty: tunkeutumistreeni, parilla yksittäisellä piilolla, asteittain vaikeuttaen. Tällä kertaa piiloina oli alatalo ja ylätalo, ja molempia piiloja vaikeutettiin laittamalla kaikkea mahdollista roinaa piilojen eteen jne. No, eipä tuolle Lumolle tunkeutuminen ole ongelma. 

Lisäksi on treenattu ylhäältä tulevia hajuja. Piiloina oli Tean tornin yläkerta, keskitalon yläkerta ja kerrostalon yläkerta. Tean tornin ja keskitalon yläkerran hajut sekoittuvat todennäköisesti aina keskenään. Pientä rallailua oli ilmassa, ja Pumpanen humpsutteli menemään, mutta hienosti työsti ja ilmaisi kaikki. 

Loppukoetreenikertana Miisa oli meidän vierailevana tähtenä, ja upotti maalimiehet. Yläkasalla maalimiehet olivat muurin päällä sekä kakkoskaivossa. Alakasan päädyssä teletapin vieressä olevassa ylöspäin aukeavassa, suljetussa piilossa oli yksi maalihenki ja alakasan toisessa päädyssä perus pressun takana olevassa avopiilossa neljäs. Ajatus oli lähinnä loppukoetreeni ohjaajalle, eli koiranlukutaito ja ohjaajan oma päätös siitä, kun alue on käyty läpi, ja kaikki maalimiehet nostettu. Lumo teki ihan kivasti töitä. Vähän vaihteeksi rallasi, ja alkuun sai varmasti hajut sekä muurin päältä, että kakkoskaivostakin. Sai hajun ehkä jopa alakasalta teletapin lähistöllä olevasta maalimiehestä. Työsti kuitenkin ensin muurin päällä olevan maalimiehen, jonka jälkeen pyöri tovin kakkoskaivon lähistöllä. Näin Lumosta, että sillä on haju, mutta en osannut arvioida ilmavirran painumista enemmän älläputkien suulle. Kyllä se kaivo ilmaistiin, mutta ilmaisu ei ollut paras mahdollinen. Kaksi seuraavaakin löytyi hyvin, jonka jälkeen tarkistimme vielä keskikasan. Totesin kyllä, ettei koira ole pahemmin kasaan reagoinut, mutta tarkistetaan vielä. Lumosta näkee aika hyvin, kun alue on tyhjä. Muutoin Lumo ei paljoa kysele, mutta noissa tilanteissa ilme alkaa olla jokseenkin kysyvä.

Tällä viikolla tehtiin hajuerottelutreeni. Eli yksi tyyppi piilossa ja muut parveilee piilon ympärillä. No ei taas ollut kovin suuri aivopähkinä Lumolle. Enempi pähkinää olisin toivonut, mutta näillä mentiin. Eka maalimies oli alakasalla muurin sisällä ja muut seisoskelivat ympärillä. Ei mennyt kuin sekunti tai pari, ja Lumo ilmaisi muuripiilossa olevaa maalimiestä… Toinen hajuerotteluhenkilö oli piilossa alakasalla mikroaaltouunissa ja häiriöhenkilöt ympäröivät piiloa. Lumolla oli vauhti säädetty taas kaakkoon ja aivotoiminta suhteessa nopeuteen liian hidasta, sillä sata lasissa kun mennään sellaisen muovisen putken päälle, niin ei siinä lapinkoirat, saati muutkaan koirat, pysy. Sekään ei paljoa haitannut, nostatti vaan kivasti ja siten haukuttiin. Ensin maalimiestä, sitten piilon edessä seisovaa Jenniä. Sitten tungettiin kuonoa umpipiilon kannen väliin ja yritettiin työntää sitä koko kuonon voimalla pois. Haukuttiin. No, kivaa oli: paljon vauhtia, ääntä ja toimintaa. Toimintaa oli ja on toivottavasti myös korvien välissä…

Rauniokausi alkaa olla lopuillaan. Riippuen onko treenikertoja vielä kaksi vai kolme, otan vielä yhden hajuerottelutreenin vaikeutettuna ja yhtenä lähekkäin olevat maalimiehet. Kausi päätetään perinteisesti motivointitreeniin. Tosin näyttäisi siltä, että meidän kausi on ollut silkkaa motivaatiota ja nostetta…

Hakutreeneissä on treenattu leirin jälkeen pari kertaa liikkuvia maalimiehiä ihan puhtaana ilmaisutreeninä. Kolmantena kertana yleistettiin, eli pieni etsintä, jolloin maalimiehistä kaksi oli seisovaa ja kaksi liikkuvaa. Eipä juuri ongelmaa. Lumolla on hyvä työmoottori ja intopiukassa, ihan sama mitä tehdään, kunhan tehdään. Ja ääntähän lähtee. Sunnuntaina treenattiin tosi kivassa rääseikössä, jossa otin etsintätreenin, mutta treenin paino oli ilmaisussa. Ensimmäinen maalimies oli seisova, toinen makaava verkolla peitettynä. Ennen treeniä otin vähän hallintaa: ”yhdessä” kulkemista ja paikkamakuun. Etsimään Lumo lähti kuin nato-ohjus, teki todella kivasti ja itsenäisesti töitä. Seisovalla oli pidempi ilmaisu ja kyllähän se haukku-hau raikasi. Makaava maalimies oli löytänyt aivan ihanan risurääseikön, jonne Pumpanen irtosi kulkuset kilisten ja valopanta vilkkuen. Makaavakin sai kunnon hakut. Ai, että mulla on pätevä koira!

Ensi sunnuntaina otan hakutreeneissä varmaan pelkän ilmaisutreenin, sillä meillä on aamusta alkaen hälyryhmän puolikkaat Kabanovin luolissa Upinniemessä. Eli pitkä päivä tiedossa. Parina viimeisenä treenikertana toivon vuoromme pimeään, eli teemana alueen käyntiä pimeässä. Aktiivinen talvitreeniporukkakin pitäisi hiljalleen kerätä kasaan. Kevään suunnitelmissa on hakuloppukoe. Jota toki tekisi jo mieli kokeilla nyt, mutta ei vielä, ei vielä…

Rallytokon neljän kerran intensiivikurssi tuli ihan extempore. Kouluttajana on eräs treenikaverini Espystä, Mia. Rallytokoa mielin päästä kokeilemaan lähinnä ihan yhteistyön ja ohjattavuuden parantamiseksi. Lumo ei edes tajua tekevänsä mitään. Kulkee mukana kontaktissa ja saa namia. Helppoa! Muutoin rallytoko näin parin kerran jälkeen vaikuttaa oikein hauskalta puuhalta, katsotaan jos sitä vaikka innostuisi… Oishan se tosi kova, jos Lumo olis joskus RTK1… Ainakin vauhti noin muuten sopii rallyteemaan…

Korrien neljän kerran intensiivitottiskurssista ensimmäinen kerta jäi hälypuolikkaiden takia väliin. Toisena, eli meidän ensimmäisenä treenikertana teimme erikoisvoittajaluokan näyttöruutua (meniköhän tää oikein?) sekä asennonvaihtojen alkeita. 

Viime kerralla tehtiin hyppyä ja jääviä liikkeitä. Toko- ja tottiskärpäsen puremaa odotellessa on tuo treenaaminen ollut aika laiskanlaista, mutta ei hätää, mun koira on jopa osannut jotain! Mulla on ainakin vähän lisäeväitä talven hallivuorojen varalle… Itse olen tykännyt Riitasta ja hänen tavastaan kouluttaa ihan mielettömästi. Ajatuksena on kysyä Riitta Korria pitämään hallille jokunen kerta muutaman koirakon kimppatreeniä. Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka se purema tulisi ja tavoitteeksi asettaisi vaikka TK1…

Kaksi maalimiestä kolmesti viikossa - kuuri

Reenipäivitystä. Lumon kanssa jatketaan ilmasutreeniä maastossa. Samalla tehdään toki hallintatreeniä ja etsintää partioimalla. Mutta ilmaisun aloittamisen ja keston eteen tehdään edelleen enemmälti töitä.

Viime sunnuntaina treenattiin ohjatusti Siikajärvellä. Lumolle otettiin pieni alue, jossa oli kateissa kaksi osittain peitettyä maalihenkeä. Treeni meni kuten yleensä, hyvin, ilman mitään kommervenkkejä. Ensimmäinen maalinainen palkkasi haukun kestosta, eli herkut esiin vasta minun ollessa paikalla. Toinen maalinainen palkkasi ilmaisun aloittamisesta ja loppuun leikitti Lumon.  

"Etsi!" Kuva Alm

 Ohjaaja palkkaa ennen uutta lähetystä Kuva Alm

Maanantaina raunioilla Lumon teemana oli tunkeutuminen. Hallinta meni melko hyvin, pientä intopiukkaa edistämistä ja paikallamakuussa "ryömimistä" Lumo toki harrasti, mutta pysyi hanskassa, mikä pääasia. Raunioillakin otettiin kaksi maalihenkeä. Ensimmäinen löytyi bunkkerista, mehukanistereiden ja pressun takaa. Kolinan ja räminän saattelemana pieni lapinkoira tunketui maalihengelle ja ilmaisi hienosti! Toinen maalinainen löytyi puolestaan vihreästä sirkuskopista, jonne päästäkseen pienen koiran piti suorittaa erinäisten pahvilaatikoiden yli pääseminen, jonka jälkeen edessä oli tyhjien pullojen meri... Kopissakin ilmaistiin oikein kelvollisesti. Ilmaisuissa olisi saanut olla ehkä hitusen enempi kestoa, mutta täytynee jatkossa painottaa uusia harrastajia hieman enempi palkkausohjeiden ja niiden noudattamisen suhteen. Mutta erinomainen, tehokas ja onnistunut treeni. Ja Lumolle jäi satavarmasti nälkä hommiin...

Raunioilla "hommissa" Kuvat Alm

Raunioiden loppupalkka taisi olla kolmen lappalaiskoiran: Älyn, Väläyksen ja Ääliön, yhteistuumin suorittama iltajuoksu Oittaan bermudan kolmioon hämärtyvässä maanantai-illassa... Kolmikko irtosi ja katosi lähes kahdeksikymmeneksi minuutiksi, mahdollisesti peura-peuralaisen perään.. Siinä sitä odoteltiin Jennin ja Aikin kanssa kolmikkoa takaisin... Kolmikolle toki sopi saapua juoksultaan takaisin, silloin kuin heille parhaiten sopi. Lumo etunenässä, toisena Rhoo ja kolmantena Katla. Tosin me olimme jo siinä vaiheessa tekemässä toimintasuunnitelmaa "osa hakee otsalamput ja lisävaatteet autolta" ja "Petra jää odottamaan pellolle". Loppu hyvin kaikki hyvin. Läähättävät ja suossa rypeneet eläimet liikkuivat hallitusti hihnassa autoihinsa.

Perjantai-illan kunniaksi käytiin treenaamassa Oittaalla hallintaa. Perusasentoa, seuraamista, luoksetuloa, paikallamakuuta. Lumolla oli hyvä vire ja kontakti oli edelliskertaan verrattuna paremmin kohdillaan. Homman ollessa hallinassa siirryttiin Kellonummen puolelle ottamaan lyhyehkö tehohakutreeni. Lumolle jälleen kaksi maalihenkeä kallioiseen maastoon. Beesaria ei ollut, sain "suunnat" maalihenkien sijainnista ja sen jälkeen luotto koiraan (kuten aina, vaikka sitä kerran koeteltiikin...) Ensimmäinen löytyi nopealla työstöllä kalliokielekkeen alta huppu päässä pötköttämästä, ja palkkaus tuli ilmaisun aloittamisesta. Toinen löytyi jonkin matkaa alueen itäpuolelta, katajan juurelta istuskelemasta, naamioverkkoon maastoutuneena. Ilmaisun kriteerinä oli kesto, ja palkkaus vasta minun ollessa paikalla. Ilmaisu pätki kun lähenin, eli tätäkin tulee treenata.. Vielä kun muistaisi niin viikon päästä sunnuntaina voisi pitkästä aikaa ottaa seisovan maalimiehen..

Tämän viikon hakutreenit jäävät hälytreenien takia väliin. Eli ohjaaja treenaa, Lumo lenkkeilee ja viettää ansaittua vapaapäivää. Maanataina on rauniot, ensi viikon sunnuntaina taas ohjatut hakutreenit. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna on hälytysryhmän leiri, jossa meillä teemana on mikäs muu kuin haku!

Treenipäivitystä pähkinänkuoressa

Treenipäivitystä viime viikolta.

Vappupäivänä hakuiltiin taas ohjatusti. Lumon kanssa jatketaan ilmaisun vahvistamista. Suht hyvän kokoisella alueella oli piilotettuna neljä  osittain peitettyä maalihenkeä. Ensimmäinen ja viimeinen palkkasivat ilmaisun aloituksesta, toinen ja kolmas pitkästä ilmaisusta. Lumo toimi hyvin, haukut alkoivat hyvin ja pitkät ilmaisut olivat buenot. Ainut, että ohjaajalla on pakonomainen tarve lähteä juoksemaan ilmaisevan koiransa suuntaan... Hallintakin meni suhteellisen mallikkaasti.

Maanantain raunioilla otettiin ennen treenejä paikkamakuut yhtäaikaa Lumolle ja Katlalle. Hämmenykseksi kävimme vielä Jennin kanssa palkkaamassa koirat ristiin. Paikallaolo sujuu suhteellisen hyvin, ainut, että eräs ryhmäläinen aiheutti kohtuuttoman kovan häiriön pienellä ajattelemattomuudellaan.. Koirat olivat siis paikallamakuussa raunioiden "sisääntulossa". Lumo ei ole vielä ihan niin valmis, että kestäisi sakemanninartun häiriönä puolentoistametrin päästä.. Eli paketti ei ihan pysynyt kasassa. Lumo nosti  toviksi kierroksia suhteellisen paljon tapahtuneesta. Ei mitään, nousi ne siinä vähän emännälläkin. Harmitti kuin pientä oravaa, sillä paikallaolo oli muuten sujunut ihan supermallikkasti!

Onneksi paikallamakuu osana hallittavuutta radalle tullessa sujui hyvin. Lumo oli jälleen ihan intopiukkana radalla. Liikkui nopeasti kuin rasvattu salama, ohjaajalla oli täysi työ pysyä perässä. Lumo työsti hyvin hajuja. Ensimmäinen maalihenki oli ylhäällä, puolessa välissä "Tean tornissa". Aikansa Lumo pyöri, tarkensi hyvin ja etsi reittiä maalimiehelle, kunnes ponnisti aidan pätkää apunaan käyttäen maalimiehelle. Ilmaisu oli ihan ok. 

Toinen maalimies oli keskitalon ulkopuolella olevassa ylöspäin aukeavassa putkessa, jossa kansi oli kiinni niin, että siihen jäi hyvä kuonon mentävä tarkennusaukko. Lumo työsti hyvin tämänkin, puuhasteli kannen päällä,  ilmaisi, tarkensi, etsi reittiä maalimiehelle. Ilmaisu oli hyvä.

Hovivalokuvaaja Ainon ottama kuvasarja kyseisen piilon työstöstä (ja suurkiitos hyvistä valokuvista):

"Täältä se haju tulee, hauuu-hauu"

"No piru vie, ihan varmana se on tuolla! Palkkaa!!!!"

"Jaahas, ne vaatii siis tarkennusta... Hetki pieni, meikä likka kyllä ihan hallitsee tän homman"

"No siis tästä se haju tulee"

"Voitteko tyypit tajuu jo, että se on tuolla, tässä näin, mihin mun nenä näyttää"

"Ou jeah, asennosta viis, kunhan saan palkkani siis!"

Tässä vaiheessa ei voi enää varmaksi muistaa oliko niitä maalimiehiä kolme vai neljä... Kolme muistan, joten luontetaan siihen. Kolmas maalimies oli keskikasalla, jonne oli pistetty paljon ruoka- ja vaatehäiriöitä. Maalimies oli osittain suljetussa betoniputkessa. Vaate- ja ruokahäriöiden lisäksi beesareita oli paljon, ja ihmiset muodostivat suhteellisen "väljän" muotoisen hevosenkengän piilon ympärille. Lumo kävi haistamassa piilon päällä olevaa Ikeakassia, jossa oli pesuun menevät lakanat. Pyöri ja pyöri, näin, että koiralla on haju ja yritin liikkua niin, että sain ohjattua koiraa kasan ympäri, jossa epäilin maalimiehen olevan. Ihan hienosti Lumo selviytyi tarkennustehtävästään, ja suhteellisen pieni ja liukasliikkeinen kun on, niin loppupeleissä meillä oli kapessa betoniputkessa maalihenki ja maalihengen kanssa lapinkoira, joka ilmaisi oikein nätisti!

"Moi, olen Lumo ja tulen putkesta ja olen uraputkessa!"

Eli raunioilla jatketaan tarkennusta, tunkeutumista ja ilmaisun vahvistamista. Peruskoe siintää raunioidenkin suhteen mielessä.
 

Perjantaina käytiin vielä Espyn hallittavuustreeneissä. Back to basic. Kotitehtäväksi saatiin takapään käyttöharjoituksia ja ihan perus kontaktin vahvistamista.

Tänään on taas tarjolla hakutreenit, huomenna rauniot. Välissä lenkkeillään ja puuhitaan muita mukavuuksia.