PerusPimeä Pumpanen

Kävimme Lumon kanssa ottamassa uusinnan keväällä mönkään menneestä SPeKLin hakuperuskokeen pimeäosuudesta. Peruspimeä järjestettiin lauantaina 10.9 Veikkolassa oman yhdistyksemme Espyn toimesta. Testajaana toimi Mika Soininen. Pumpanen on nyt PerusPimeä ja PerusPätevä niin PerusPäivän kuin PerusPimeänkin osalta!

Mika testasi myös pääsiäisen peruspimeän, jossa käytimme koko annetun 30 minuuttisen. Tuolloin Lumo oli käynyt kahdesti kahdella eri maalimiehellä kolmesta, ja molemmilla kerroilla jättänyt maalimiehet ilmaisematta. Näin vahingosta viisastuneena ja tovin peiliin katsoneena tulin tulokseen, että vein kokeeseen aivan liian raakileen koiran, ja emämoka ohjaajalta oli se, etten lainkaan tukenut kokematonta koiraani.. Olimme tuolloin pääsiäisenä suorittaneet päivällä peruspäiväkokeen, johon meni huimat seitsemän minuuttia käytettävissä olevasta 20 minuutista. Ilmaisut olivat tuolloin päiväkokeessa tyydyttävän luokkaa.. 


Mutta toisin oli nyt. Viisi kuukautta voi tehdä koiralle ihmeitä! Toki meillä on alla paljon vaihtelevaa treeniä maastossa. Pääosin valoisaan aikaan, mutta ennen koetta tehtiin muutama pimeätreenikin. Koe oli täysi, eli osallistujia oli kuusi. Meille arpaonni suosi viimeisen lähtövuoron, eli pääsimme maastoon noin 03:00 aikoihin.

Kokoontumispaikalta oli noin puolenkilometrin mittainen siirtyminen koealueelle. Tein Lumolle kaikki perusrutiinit, joita teen ennen treenejä: "ootsä menossa hommiin?", "mennäänkö hommiin?" ja annoin Lumon haukkua takaisin. Hallinta, jota jostain syystä jännitin ehkä eniten, meni melko hienosti. Kuljettiin Lumon kanssa "yhdessä". Paikkamakuussa nousi kerran, mutta meni kaukokäskyllä takaisin makuulle. Tuuli pyöri, kuten tuulella on tapana pyöriä. Ilma oli kostea, maasto oli kosteaa. Tein etsintäsuunnitelman, joka muuttui sillä sekunnilla kun lähetin koiran etsimään, ja olin ottanut itse ehkä yhden askeleen.. Olin myös päättänyt tukea koiraani senkin uhalla, että hukkaan itseni kartalta. Se kannatti. 

Ensimmäinen maalimies löytyi noin minuutissa. Ilmaisu alkoi suht ok, ja haukku oli ihan kelpoa. Ette ehkä voi uskoa sitä tunnetta, mikä mulla oli sillä hetkellä kun kuulin Lumon aloittavan ilmaisun! Palkkasin Lumon ja kehuin neitiä tooosi vuolaasti kuinka "loisto likka" Pumppis on. Jatkettiin etsintään. Lumo irtosi hyvin, ja annoin hieman tukeani yrittäen kuitenkin palata suunnitelmaani, kohti alueen oikeaan laitaa. Pieni lenkki keskellä, kehu kun Lumo palasi mua kohti ja jatkoimme. Lumo irtosi kohti alueen oikeaa reunaa, sellaiseen kivaan pikku kuusikkoon, että ainoastaan kellonkilinä kertoi missä neiti viipottaa. Alkoi ilmaisu. Käpälä ylös, ja kun testaaja antoi luvan loikin yli kaatuneiden puunrunkojen ja ojan, ja olin maalimiestä ilmaisevan koirani luona. Taas kehuin vuolaasti kuinka taitava tyttö Pumppis on, ja samalla Lumo nautti Ceasaria (lammasta ja julianeporkkoneita koriainterikastikkeessa) pienestä purkista. Purkin kansi meni kiinni vähän ennen kuin herkut oli syöty, tietty, jotta jää vähän nälkä. Tässä vaiheessa olin tehnyt jos jonkinmoista silmukkaa ja suuntavaisto oli pikkusen hukassa, jos näin voi paljastaa... Kysyin ratamestarilta sijaintiamme ja testaajalta paljon aikaa oli mennyt. Sijainti oli suunnilleen jotain sellaista kuin pitikin, ja aikaa oli mennyt yhdeksän minuuttia. Suunnistimme kohti alueen takakulmaa.

Jostain syystä sitä kulkee aina kaikki karseimmat kuusikot ja pusikot, niin treeneissä kuin kokeessa. Näin tein nytkin. Näin kauempana takalaidan merkkejä, ja jatkoin kohti pohjoista. Jos mitään muuta en tiennyt, niin etukulma josta lähdin oli aikalailla etelässä, joten takakulma lienee sitten suunnilleen pohjoisessa... Edessä oli sellaista aika ihanaa tiheää keskenkasvuista kuusta, jonka seasta sai sukellella kuusenoksat naamaa pistellen. Lumo oli näkymättömissä jossain kuusikon laidalla, kilinä vain kuului. Jostain syystä en tohtinut huudella, en tainnut edes viheltää. Hidastelin ja kuuntelin. Kilinä läheni, taisin sanoa vain "hyvä". Liikuin hieman, kilinä loittoni, hidastelin... Alkoi ilmaisu. Kuuntelin muutaman haukun, nostin käden ja sain luvan mennä koirani luokse. Sieltä kuusikon lomasta sukeltelin kohti aika hyvää ja rytmikästä haukkua. Siellähän ne, Lumo ja kolmas maalimies. 

Se oli siinä se peruspimeä. Aikaa meni 13 minuuttia. Käytettävissä oli 30 minuuttia. En muista koska olisin viimeeksi meinannut pakahtua onnesta. Kevään epäonnistumisen jälkeen maistui aika makoisalta tuollainen aika nappisuoritus koiralta! Tehty työ tuottaa hedelmää. Palaute kokeesta oli hyvää. Ilmaisut olivat hyviä, ohjaajan toiminta oli hyvää, etsintäsuunnitelma oli hyvä.. Parannettavaa, kehitettävää ja opittavaa on, ihan loppuun asti, mutta me ollaan ihan perushyviä, peruspäteviä ja mulla on oikeasti maailman paras  Lumo-Pumbasteriina-Pumppis-Pumpanen!

Peruskoetreeniä

Perjantaina pidettiin omatoimipimeätreenit syyskuun peruspimeäkoetta silmällä pitäen. Ihanan pimeät treenikaverit olivat tallaneet ja merkanneet alueen (kiitos siitä Satu ja Sari!). Treenailtiin kunnon pimeää odotellessa muiden koirat, ja Lumon kanssa pääsimme alueelle toiseksi viimeisenä koirakkona.

Ohjaajan suunnistustaito näyttäneen olevan hieman ruosteessa... Khöm, ja pimeässä suuntavaiston kadottaminen on sangen helppoa (vaikka taivaalla mollottaa kuu ja alueen itäreunan puolella kohisee moottoritie...). Etsintäsuunnitelma oli perinteinen kierretään alue tuulen alapuolelta ja halkaistaan. Perässäni kulkivat "testaaja" ja "ratamestari", jonka kello raksutti aikaa. Alueella oli kolme peitettyä maalimiestä, kaikki oli tietenkin löydettävä ja ilmaistava.

Lähetyksen jälkeen Lumo irtosi, itse jatkoin etsintäsuunnitelman mukaisesti (virhe numero 1). Lumo palasi luokseni ja irtoili aina aika-ajoin sisemmälle tai kulki näköpiirissä. Puolessa välissä rajojen kiertoa, alueen länsipuolelta, löytyi ensimmäinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi. Oletusarvonahan mulla oli pääsiäisen pimeäkokeen perusteella, että ilmaisu voi yhtä hyvä jäädäkin. Mutta mainio homma! Jatkettiin takaisin aloituskulmaan, josta otin suunnan ja lähdin halkaisemaan aluetta. No ei menny ihan kuin Strömsössä, ja loppupeleissä tein jotain ihmeellistä risteilyä alueella. Alueen itäpuolelta löytyi sitten toinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi  kelvollisesti. Tässä vaiheessa oli aika selvää, että Lumo kaipaa tukeani ilmaistaakseen pimeässä. Eli mun pitää olla suhteellisen lähellä, ei 100 metrin päässä...  

Jatkettiin "haahuilua". Välillä oli juuri sellainen tunne, että "pyörin ympyrää pimeässä metsässä". Pyysin tuumaustaukoa, ja kokeneempien vinkkiä jatkamiseen. Lähdettiin taas etenemään, suuntaan, jossa en varsinaisesti ollut käynyt. Tai minä olin, koira ei. Tällä kertaa mentiin yhdessä. Katselin kun Lumo alkoi "puuhastelemaan" jotain kuusikossa, ja lähdin kiertämään kuusikon vasenta reunaa. Tässä vaiheessa takaani kuului "seuraa mitä koirasi tekee", juu juu, seuraan seuraan ja ihan siksi en halunnut kävellä ihan siitä vierestä. Viimeinen maalimies löydetty, haukuttu ja pieni koira näytti aika onnelliselta silmät pimeässä tapittaen. Aikaa meni 30 minuuttia, eli maksimiaika peruskokeen pimeäosuudessa. Läpi olisi mennyt, vaikka ohjaaja sekoilikin...

Eli, jatketaan ilmaisuvarmuuden hiomista pimeässä, eli pimeätreeniä, pimeätreeniä. Lumo jaksoi etsiä tosi hyvin, ottaen huomioon, että meidän perustreenit kestää maksimissaan 10 minuuttia. Pidempiäkin treeneejä voisi alkaa hiljalleen silloin tällöin tekemään. Normitreeneissähän maalimiehet löytyy "heti", tai ainakin sen ensimmäinen.

Sunnuntaina oli viralliset hakutreenit. Parille meistä järkättiin peruskokeenomainen treeni. Onnekkaat olimme minä ja Lumo sekä Sari ja Kitty-kelpie. Alue oli siis suunnilleen peruskoealueen kokoinen (1,5ha), merkattu alue ja 20 minuttissa tuli löytää kolme maalimiestä, jotka tietenkin koiran piti ilmaista. Kaikki maalihenget olivat peitettyjä.

Lumo oli intopiukassa, vaikka takana oli pitkä päivä: koiranäyttelyä ja hengailua Kattiksen ja Rhoon kanssa. Hallintaosuudessa maastoon siirtyminen oli melko katastrofaalista. Sain muistuttaa Lumoa ihan liian monta kertaa, että alueelle ollaan siirtymässä "yhdessä". Paikkamakuussa pysyi kuitenkin vaaditut kolme minuttia. Etsintäsuunnitelma oli perinteinen alueen kiertäminen rajoja myöten tuulen alapuolelta ja halkaisu. Lähetyksessä vähän nostatin Lumoa ja kun käsky kävi sinkosi pieni lapinkoira kulkuset kilisten maastoon. 

Ensimmäinen maalimies löytyi melko pian. Lumo kävi alueen ulkopuolella, jonka jälkeen rymisteli kaatuneen puun juurelle. Elämänsä ensimmäistä kertaa haukkui muutaman kerran hajua, kunnes tarkensi ja meni liki maalimiestä haukkumaan. Käpälä ylös ja koiraa kehumaan. Sain Lumon jotenkuten pois maalimieheltä, ja maalimiehen noustessa annoin palkkapurkin maalihenkilölle, joka palkkasi koiran. Jatkettiin etsintää. Lumo liikkui oikein kivasti ja irtosi jälleen. Tällä kertaa keskelle ryteikköä, ja taas kuului haukkua. Jälleen käpälä ylös, jonka jälkeen sain luvan edetä kohti maalimiestä ja ilmaisevaa Lumoa. Haukku taisi tälläkin kertaa jatkua ihan niin kauan kunnes olin itse maalimiehellä. Loisto likka! Tällä kertaa palkkasin itse koirani. Jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaisesti, ja jälleen Lumo irtosi hienosti hajulle ja ilmaisi hienosti kolmannenkin maalimiehen! Viimeinen maalimies sai taas kunnian palkata Lumon.

Aikaa meni seitsemän minuttia. Saman verran meni pääsiäisen peruskokeen päiväosuudessa. Ilmaisut olivat mielestäni paljolti paremmat kuin keväällä. Lisäksi Lumo ilmaisi varmemmin ja kauempana minusta. Motivaatiopuoli näyttäisi olevan kunnossa. Hallinta kaipaa hiomista.. Jännittää ihan kelvollisesti tuo hallinta keskiviikon raunioperuskoetta ajatellen (toivottavasti siis päästään edes radalle, ettei homma kosahda hallitsemattomuuteen).. 

Treenin jälkeenhän Lumo on aina sangen kuuliainen, ja silmät tapittaen kulkee vieressä tai lähistöllä, ja tulee reippaasti luokse kutsuttaessa.. Eli treeniteemana on myös hallintaa, hallintaa, moottori säilyttäen. Alkuhetsaus kyllä nostattaa Lumoa ihan kivasti, vaikka hallinnan aikana vähän keräisikin painetta. Tämä on taas sitä kuuluisaa "tasapainon hakemista". Mutta tiedän, että se on sen väärti. Lumo on loisto mimmi tekemään hommia! En voi olla muuta kuin ylpeä pienestä ruskeasta lapinkoirastani! 

Pelastuskoirailu pääsiäinen

Lumo on uraputkessa. Lauantaina korkattiin meidän Pelastuskoiraliiton maastokoetili. Saldona läpi mennyt hakuperuskokeen päiväosuus, ja hylätty hakuperuskokeen pimeäosuus. Kokeet olivat oman yhdistyksen järjestämiä, molempien osuuksien koepaikat olivat Inkoossa.

Leikkikokeessa hommissa 9.4.2011 Kuva Sari Hujanen

Ohjaajaa jännitti niin maan perusteellisesti, että oho. Hengitys kaiketi kyllä kulki, ja siirtojakin kerkesin miettimään tovin. Päiväosuuden hallinta meni ihan passelisti. Seuraaminen oli melko löysää, mutta Lumo kulki kuin kulki jokseenkin mukana. Eli aluetta kohti siirryttiin yhdessä. Paikallaolokaan ei ihan mallisuoritusta hiponut, mutta Lumo pysyi paikallaan jotenkin. Kerran kävin korjaamassa neidin noustessa, mutta alueelle päästiin. Ei kaatunut siis hallintaan. Ohjaajan etsintäsuunnitelma oli ihan kelpo. Ajatuksena oli ensin kiertää alueen rajat tuulen alapuolelta, jonka jälkeen alueen halkaisu. Ihan ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta meni niin kuin toivekin oli, eli luotin koiraan ja koirahan toimi. 

Lähdin siis etenemään alueen oikeaa reunaa, tuulen alapuolelta kiertäen. Jotenkin ihanasti siitä ei ihan alueen reunasta meni sellainen leveähkö polku, joka tuntui niin turvalliselta (ja mukavalta) kävellä… Onneksi Lumolla on nenä. Onneksi se nenä toimi, ja Lumo kävi nostamassa heti alueen reunassa olleen maalihenkilön (joka jäi kaikilta muilta nostamatta). Ilmaisu ei alkanut ihan heti, mutta alkoi kuitenkin. Hetken siinä hengittelin syvään ja hartaasti (tai siltä se tuntui), kunnes nosti käpälän ylös. Testaaja nyökkäsi. Eka maalihenki oli siis löydetty, enää oli jäljellä kaksi. Jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaisesti. Lumo irtosi keskemmälle aluetta, ja kohta kuului taas haukku. Hengitin, hengitin ja taas nousi käpälä. Testaaja nyökkäsi, toinen maalihenki löydetty. Jatkettiin kohti takarajaa. Lumo kävi alueen ulkopuolella, josta kirmasi kutsusta takaisin. Irtosi jonnekin, ja alkoi ilmaisu. Hetken taas odotin, nostin käpälän, sain testaajan hyväksynnän ja lähdin siirtymään kohti ääntä. Lähemmäksi päästyäni haukku hiljeni. Lumo pyöri piilon edessä. Pysähdyin ja Lumo meni takaisin piilolle ja jatkoi ilmaisua. Odotettavasti tästä tuli noottia, mutta meillä on silti hyväksytty hakuperuskokeen päiväosuus! Aikaa meni 7,5 minuuttia 20 minuutista. Yleisarvosanaksi saimme 2, eli hyvä. Etsintäsuunnitelma, ohjaajan toiminta ja koiran ohjattavuus alueella oli 2, hyvä. Ilmaisut 3, tyydyttäviä. 

Leikkikokeessa maalimiehellä 9.4.2011 Kuva Sari Hujanen

Peruspimeä oli sitten meidän osalta täysi fiasko. Suorituksessa näkyi koiran kokemattomuus, eli ahne ohjaaja vei liian raakileen koiran kokeeseen. Hyi hyi. Eli lisää treeniä, treeniä, treeniä. Koepäivä oli kaikkiaan pitkä. Ohjaaja oli vähintään tosi outo ja jännittynyt. Lumoakin ehkä illan tullen jo hieman väsytti.. 

Pimeäosuuden hallinta meni ihan ok. Paikalla makuussa Lumo nousi istumaan, mutta meni kaukokäskystä ja käsimerkistä takaisin maahan. Etsintäsuunnitelma oli aikalailla päiväosuuden kaltainen. Rajojen kierto tuulen alapuolelta ja halkaisu. Lumo lähti hommiin kyllä ihan innolla, irtosi pariin otteeseen kauaskin.. Ohjaajalla alkoi kuitenkin tulla vähän kummallinen olo. Kerran hakuliiveissä olleen kellon kilinä lakkasi. Odottelin hetken. Ei haukkua, vihelsin ja Lumo tuli luokse. Ehkei Lumo ollut maalimiehellä… Jatkettiin matkaa. Toisessa takakulmassa kysyin testaajalta aikaa. 11 minuuttia, totesin meidän jatkavan iltalenkkiämme. Pitkä päivä, säkkipimeä maasto ja kokemattomuus kostautuivat. Päiväosuuden huonot ilmaisut muuttuivat täysin olemattomaksi pimeän tullen. Lumo oli käynyt kahdesti kahdella maalimiehellä. Nuollut naamaa, heilutellut häntää, mutta ei kummallakaan kerralla ilmaissut.. Käytimme likipitäen koko 30 minuuttia. Itselläni ei ollut otsaa keskeyttää koetta, mutta ei testaajakaan sitä tehnyt. Totesi kokeen jälkeen halunneensa antaa mulle kokemuksen alueen käynnistä. Hyvin sen kyllä kävinkin. Suunta pysyi ja valehtelematta olin koko ajan suhteellisen hyvin kartalla. Mikäli Lumolla olisi ollut enemmän kokemusta ja itsevarmuutta, että olisi maalimiehet ilmaissut, olisi tuolla alueen käynnillä kaikkien maalimiesten pitänyt löytyä. Ja löytyä ihan annetussa ajassakin. Pimeäosuudesta tuli siis hylätty. Yleisarvosana oli 2, hyvä. Etsintäsuunnitelma ja koiran ohjattavuus alueella 2, hyvä. Ohjaajan toiminta 3, tyydyttävä. Mun olisi niin pitänyt mennä tukemaan koiraani. Lähteä kulkemaan kohti, kun kellonkilinä lakkasi. Tukea, tukea, tukea. Tilanne on kuitenkin niin eri kuin treeneissä. Ja nuori koira tarvitsee tukea. Lapinkoira, paimenkoira on vielä ohjaajaherkkä koira. Eli ohjaajan jännitykselläkin on kokemattoman koiran kanssa hintansa.

Mutta nyt tiedetään mitä treenataan. Ilmaisuun varmuutta, paljon. Meillä on viisi kuukautta aikaa, ja syksyllä peruspimeän uusintaan. Pohdinnassa on, ilmoittaisinko meidät silloin myös päivään, lähinnä, jotta näkisin onko koiralla kesto parantunut. Periaatteessa se ei ole välttämättömyys. Loppukokeessa molempien osuuksien suorittaminen saman vuorokauden aikana on kyllä enemmän kuin suositeltavaa. 

Sunnuntaina oli Lumon osalta palauttavat hakutreenit. Yökokeen testaaja on myös toinen meidän kouluttajista tällä kaudella. Ennen treeniä keskusteltiin edellisyön kokeesta, ja siitä kuinka ”kauhuissaan” testaaja oli ollut. Vannoin kautta kiven ja kannon, etten ikimaailmassa olisi tuonut koiraani kokeeseen, mikäli mulla olisi ollut aavistus ihan tämäntasoisesta riman alituksesta. Ikinä ennen ei ole mitään vastaavaa käynyt. Olisin odottanut korkeintaan huonoa, pätkivää haukkua… No nyt kävi miten kävi, enkä ollut ensimmäinen, enkä taatusti viimeinen jolle näin kävi. 

Otettiin pienehkö alue, kolme maalimiestä ja lyhyet ilmaisut. Ilmaisuissa ei ollut mitään ongelmaa. Ne alkoivat hyvin ja Lumo haukkui hyvin. Kouluttaja sanoi, ettei ehkä kuitenkaan syytä ihan niin huoleen, mitä hän alkuun ajatteli. Hyvä niin. 

Eli missiona on saada kevään- ja kesän aikana ilmaisu kuntoon:

• Lumolle itsevarmuutta haukkuun ja ilmaisulle kestoa (itsevarmuutta aloittaa haukku ja haukkua, vaikka ohjaaja olisi kauempanakin, välillä mielellään ihan tosi kaukanakin)
• Maalihenkiä eri asennoissa, eri tavoin peitettyinä (peitettyinä kuitenkin) 
• Hallinnasta osa etsintärutiinia  
• Pidempiä treenejä (enemmän tyhjää, eli kestoa etsintään)
• Välillä pari treeniä/päivä eli sitä ihan oikeaa kestoa (tähdäten kokeisiin ja tosi toimiin) 
• Pimeätreeniä ”pimeinä” tai ainakin hämärinä kevät- ja kesäöinä
• Syksyllä enemmän pimeätreeniä

Kyllä, meistä tulee hyviä. Takuuvarmasti.

Tänään käytiin aamusta kouluttamassa ja kouluttautumassa vielä raunioilla. Alkuun tehtiin Jennin ja Jennin lauman kanssa metsälenkki Oittaan Bermudan kolmiossa… Ilman kompassia kyseinen metsä on aika ”ympäri mennään ja yhteen tullaan”. Koulutusryhmässämme on paljon uusia harrastajia, joista toivottavasti saadaan pekoiluun hurahtaneita himoharrastajia. Otettiin palkkaus- ja maalimiestreeniä. Lumo leikki ihan intopiukkana alkuun mun ja muutaman ryhmäläisen kanssa. Saalisti lelua ja taisteli. Oli pieni ja pöljä. Sen jälkeen mä palkkasin Lumoa, sitten pari muuta palkkasi Lumoa. Lopuksi saimme pienen alueen, jonne oli ”kadonnut” kolme maalihenkeä. 

Aloitettiin poikkeuksellisesti keskitalosta. Poikkeuksellisesti siksi, että yleensä kadotan koirani taloihin. Kas sieltähän löytyi maalinainen, joka haukuttiin kelvollisesti pystyyn. Jatkettiin hommia. Keskitalon liepeillä oli joko ruokaa, peltohiiri, sisilisko, kärmes tms. jota Lumon piti ihan pakosti hieman etsinnän lomassa metsästää.. Murrr, onneksi jatkoi hommia kun olin tovin murissut, mutta häiriö oli ohjaajalle liian suuri, sillä etsintäsuunnitelma kärsi. No ei mitään, jatkettiin keskikasalta. Löytyi maalimies, johon oli ensin kuonolla törmätty, peruutettu pois päin ja haukuttiin sitten sekin ihan hyvin. Hommaa jatkettiin, keskikasaa hinkattiin, kunnes taas piti saalistaa sisiliskoa tms. tiilikokkareiden välistä.. Murrrr, nostin Lumon pois puuhistaan ja käskin jatkaa hommia. Jatkoihan se. Teki ihan töitä. Palattiin keskitalolle, kun keskikasa tuotti vain sisiliskon metsästystä. Lumolla oli missio missä maalinainen haisee. Haju tulee ylhäältä, haukkui ja näytti ylöspäin. Kehuin. Tovi annettiin pohtia keksisikö pieni lapinkoira ne rappuset, joita pitkin pääsisi maalinaista liki. Ei, ei keksinyt. Rappuset ovat katsos ihan liian irralliset siitä, mistä haju tulee. Pientä ohjausta ja kas kas, hyvin taas haukkui. Taitava, pätevä, eri etevä! Ja nyt todella väsynyt. Loppupäivä onkin ansaittua lepoa. Aika rankkaa olla pieni lapinkoira.

Kevättä rinnassa

Pienoista hiljaiseloa on tullut vietettyä bloginpäivitysrintamalla... Muutoin ei normaalia kummempaa "hiljaiseloa" olla vietetty. Mitä nyt tämän viikon emäntä on taas vaihteeksi viettänyt suhteellisen ikävässä poskontelontulehduksessa. Jo kolmas laatuaan tänä vuonna, kolmas antibioottikuuri ja kävinpä ihan punkteerauksessakin, jaiks.. Mutta eipä ole Lumon tarvinnut olla yksin ei.

Hakua ja tottista on treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti.  Hälyryhmän puolikkaissa pari viikkoa takaperin tehtiin Kauklahden aseman ympäristössä taajamaetsintää kytkettynä. Lumo teki hienosti hommia löytäen neljä maalimiestä. Samalla viikolla tehtiin pieni alue Siikajärvellä, josta  sieltäkin löytyi hienosti kaikki kolme maalimiestä.   EPK:n tottiksissakin ollaan muutaman kerran keretty käymään.

Maaliskuun lopussa Hauklammella: Katla, Fauna ja Lumo

Espyn virallinen kaudenavaus oli viikko takaperin sunnuntaina. Ensi viikolla alkaa rauniot, kouluttajana Jenni ja minä Jennin apukouluttajana. Pääsiäissunnuntaina alkaa sitten viralliset hakutreenit. 

Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoitin meidät hakuperuskokeeseen pääsiäisenä.. Niin päivä- kuin pimeäosuuteen. Saa nähdä kuin käy. Lumoon luotan. Hallinta ja emännän suunnistus (etenkin siis jännittyneenä) on ehkä pakan heikoimmat kortit. 

Ihanaiset treenikaverit järjestivät muutamalle meistä peruskokeeseen menijöistä ns. leikkikokeen viikko takaperin lauantaina. Lumon kanssa hallinta meni odotettua paremmin paikallamakuineen. Tuuli oli hyvä, ja aloitimme käymään aluetta tuulen alapuolelta. Kahdeksan minuutin sisällä Lumo oli löytänyt tarvittavat kolme maalimiestä, ja ilmaissutkin nämä oikein hienosti. Kaikki maalimiehet olivat jossain määrin peitettyjä tai huppupäisiä. Lumolla on  nyt muutaman kerran tullut vähän käpälöintiä maalimiehellä. Eli maalimieskäytöksestä jatketaan virallisen kauden alettua. Huomenna on tarkoitus treenailla pienellä porukalla. Treenin idea olkoon ilmaisu ja motivaatio ihan sillä, että seuraavat treenit treenaillaan sitten kokeessa!

Sää on ollut nyt keväisen kaunis. Maalis-huhtikuun vaihteen sateet antoivat ihan kivasti kyytiä kinoksille, ja aurinko sulattanee loput. Lumolta lähtee karvaa - bikinikausi alkaa siis pian! Muutoinkin neidillä on ihan selkeästi kevättä rinnassa. Lenkillä hulmutellaan, haistellaan lumen alta paljastuvia ihania tuoksuja, saalistellaan perhosia (ihan tosi, me nähtiin tänään lenkillä kevään eka perhonen!), sinkoillaan oravien ja lintujen perään, maistellaan maaperää, syödään keppejä... Tällä viikolla ollaan muutamaan otteeseen oltu naapurin Danten ja Aldon kanssa lenkillä, jotta Lumolla on edes vähän kivaa. Lumon mielestä Aldon kanssa on aika kiva leikkiä, Aldoa välillä Lumon leikki  hieman hirvittää. Tai ehkä lähinnä ne äänitehosteet.

Miss Bikini 2011

Lumo ja Aldo (Borderiinan Hattivatti)

Aldo ja Lumo