Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loma. Näytä kaikki tekstit

14.7.2013

Treenejä, treenitaukoa ja kesäpuuhia

Tehdääs pieni koonti kesän treenailuista. Näin kolmen viikon treenitauon alettua onkin hyvä kasailla alkukesän treenipalikat blogiin...

Kesäkuussa treenailtiin raunioita, hakua ja laukauksia,  erillisellä kurssilla, sekä käytiin kokeilemassa lammaspaimennusta Primal Sense Farmissa. Lumon kanssa vietettiin viikko Pelastusopistolla varautumiskoulutuksessa. Hurman kanssa osallistuimme nuorten koirien tottiskoulutukseen, jonka vika kerta oli kesäkuun alussa (tottista olisi tarkoitus treenailla tauon aikanakin).

Hakutreenejä on ollut toistaiseksi tasan yhdet kesän aikana. Molemmat tytöt tekivät pistoja. Treenitauon jälkeen ryhdistäydytään myös hakutreenien suhteen. Hurma jatkaa pistojen harjoittelua ja pikkuhiljaa voisi olla myös aika opetella ilmaisua - erikseen. Lumolle ohjelmassa perustreeneissä on pistoja, erilaisia maalimiehiä ja motivaation nostamista/ylläpitämistä.


Raunioilla on treenattu ylhäältä- ja alhaalta tulevia hajuja, tunkeutumista ja lähekkäin olevia maalimiehiä. Tunkeutumista on tehty pari treenikertaa, useammalla peräkkäisellä toistolla muutamaan eri piilotyyppiin, aina vähän vaikeuttaen maalimiehen luokse pääsemistä. Lähekkäin olevia maalimiehiä treenattiin viimeeksi sijoittamalla kaikki maalimiehet raunioiden keskitaloon, jolloin saatiin sekä ylhäältä ja alhaalta päin tulevia haisuja ja hajut mukavasti sekoittumaan keskenään. Lumo työsti hajunsa näppärästi, kolme ensimmäistä nousi helposti, neljännen haju oli heikko ja välill piti käydä nollaamassa nenää ja palata uudelleen työstämään. Hurma oli myös eri pätevä, saatiin hyvät naurut pienen koiran työstäessä keskikerroksesta tulevaa hajua - Hurman ilmeet olisi pitänyt kyllä saada videoitua.

Tyttöjen kanssa käytiin kuokkimassa torstairyhmän treenit koulutusapuna ja kiitos jälleen Juhalle hyvistä treeneistä. Lumolle pyysin pientä aluetta, ja loppupeleissä kaikki kolme maalimiestä olivat elementeistä rakennetussa tornissa, käytännössä päällekkäin. Oli mielenkiintoista katsoa kun koiralla oli haju jokaisesta yhtä aikaa ja pientä pohtimista siinä, minkä ottaisi ensimmäisenä - Lumo vaikutti siltä, että kyseinen harjoitus oli erityisen hauska lapinakan mielestä. Hurmalle puolestaan oli pari maalimiestä, joista toinen kertasi hyvin edellisviikkojen tunkeutumisharjoitusta - putkeen meni esteistä välittämättä.


Viime viikon rauniot olivat viimeinen treenikerta ennen taukoa. Lumolle halusin maanalaisen labyrintin, jossa on pelkät poistoilmatötteröt maanpinnalla. Toinen piilo oli yläkasan loppupäässä korkea ylöspäin aukeava putki, kasan nurkassa oleva avonainen putki ja alatalon elementtien päällä oleva maalimies. Labyrintistä ei saanut lähetyshetkellä minkäänlaista hajua, tuuli oli voimakas, joten haju luultavasti levisi suhteellisen heikkona. Ylöspäin aukeavan putken tarkensi hyvin ja ilmaisu oli tosi hyvä. Nurkassa olevasta putkesta maalimiehen haju levisi kulmakaivolle, jossa oli edellisellä koiralla ollut rautakannen alla maalimies (ja kaivoa ei oltu tuuletettu) - Lumo sitten otti elämänsä ensimmäisen valeilmaisun kaivolla. Ilmaisusta kyllä huomasi, ettei koira ollut ihan täysin varma, mutta ilmaisi silti. Kaivo auki, tyhjää täynnä, muutama askel eteenpäin ja tarkensi oikean maalimiehen. Ilmaisu oli hyvä, täysin erilainen kuin kaivolla. Kolmas maalimies nousi alatalosta, helposti. Sen jälkeen palattiin ihmettelemään labyrinttiä. Lumolla oli haju, mutta haju levisi tuulen mukana. Näytin kädellä, että tarkentaisi maantasalla ja Lumo merkkasi yhden poistoilmatötsän, jota alkoi kaivamaan ja haukkumaan. Palkkasin Lumon itse ja fiilisteltiin hetki hienoa löytyöä. Summasummarum: treenataan jatkossa myös vähän tuulettuja piiloja, joiden läheisyyteen ei laiteta alkuun maalimiestä - katsotaan saako koiraa vahvistettua erottelemaan ns. vanhaa hajua ja heikkoa hajua - pitäisi saada. Labyrintti olisi mielenkiintoinen kokeilla viileämmällä ilmalla, jolloin maalimiehen haju nousee ylöspäin ja heti harjoituksen alkuun, jolloin alue on vielä puhdas ja tallaamaton. Olen myös alkanut uskomaan sitä, ettei koirat hajoa helposti epäonnistuneistakaan harjoituksista. Niitäkin saa ja pitää välillä olla.  


Hurma lähti treenitauolle hyvän treenin saattelemana. Hurmalla oli kolme maalimiestä. Ensimmäinen älläputken kaivossa, kaivon päällä ritilä, putken suut auki. Toiveena oli, että olisi saanut hajun alhaalta ja mennyt pimeyteen nostamaan maalimiehen. Toisin kuitenkin kävi. Hurma päätti nostaa kaivonpohjalla istuvan maalimiehen ylhäältä - hieno taitava! Toinen maalimies oli apinahäkkiin yhdistyvässä putkessa, häkin luukku auki - Hurmalle tosi helppo piilo ja maalimies nousi helposti. Kolmas oli alatalon päädyssä, jota Hurkkis sitten hetken työsti ja sai tarkennettua hienosti. Hurmeli on kyllä pätevä likka nenänsä kanssa ja kovin sitkeä työstämään haastavammatkin hajut. 

Paukkukurssilla treenattiin nimensä mukaisesti koirien laukauksen sietoa. Valitettavaa ohjaajan kannalta on, että Lumo tuntuu reagoivan jollain tapaa laukauksiin tällä hetkellä. En jaksa uskoa, että kyseessä on puhtaasti "paukkuarkuus", vaan enemmänkin vaikuttaa siltä, että reaktiot liittyisivät jossain määrin paikkaan ja joihinkin tilanteisiin. Lumo on aiemmin kuullut laukaukset, muttei ole niihin varsinaisesti reagoinut eikä menettänyt toimintakykyään.  Tarkoitus oli ilmoittautua Lumon kanssa elokuun raunioloppukokeeseen, mutta suunnitelmissa on nyt treenata raunioita ja laukauksia erikseen ja katsoa tilannetta ensikaudella uudelleen. Tosin, jos hyvin käy, niin joudutaan käymään raunioperuskoe uudelleen ja sen jälkeen loppukoe, mutta tälläistä tämä koiraharrastaminen välillä on. Lumo on muuten hemmetin hyvä koira, ja tämä tuli valitettavana takaiskuna minulle. Harmittaa, harmittaa todella paljon, mutta asialle voi ainakin yrittää tehdä jotain. Hurma puolestaan ei ainakaan toistaseksi tajua laukauksia eikä niihin reagoi. Jos oikein huonosti käy, niin Lumon VSS-sijoitusura on tässä ja Pumsii jatkaa raunioilla lähinnä mielenvirkistykseksi, ja Hurmaan laitetaan sitten enemmän panostusta.  Ehkä asia voi olla niinkin, että kun unohtaa sen tavoitteellisuuden, niin asiat meneekin paremmin?

Lumolle tavoitteena on hälytyskelpoisuuden pitäminen ja keväällä mönkään mennyt taidontarkistus pitäisi saada suoritettua hyväksytysti tämän kalenterivuoden aikana- Lisäksi panostetaan jälkeen, jos siitä saataisiin jossain vaiheessa peruskoe, niin olisi se oikeasti toinen laji - katsotaan. Hurman tavoitteet on alkuun haku- ja raunio, ja pääpaino haussa. Lisäksi Hurmallekin otetaan jälkeä hiljalleen enemmän ohjelmistoon. 

Lammaspaimennusta jatketaan marraskuulla, jolloin Naavisemolaisille on tarjolla paimennuspäivää Kaisa Hilskan luona. Kesäkuussa päästiin vähän syttytelemään, ja molemmat koirat ovat kiinnostuneita lampaista. Primal Sense Farm ei vaan ehkä ollut ihan sitä, mitä itse paimennukselta haluan tässä vaiheessa. Kun ei ole omaa kokemusta lajista, niin maksan mielelläni siitä, että saan ohjausta ja näkemystä koirien taipumuksesta ja neuvoja siihen, kuinka koiriani ohjaan ja mitä tehdä toisin.


Kesästä on pääosin nautittu ulkoillen ja uiden. Juhannusviikolla käytiin Vehmersalmella kepon sukulaisten luona. Lumo pääsi tutustumaan lehmiin, Hurma jättäytyi hitusen kauemmaksi tällä kertaa. Lisäksi tytöt rallasi hulluna Vehmerin pelloilla. Lämpimillä säillä on kuljettu metsän siimeksessä jonkun lammenrantaan pulikoimaan, Hurmasta on kuoriutunut ihan mieletön vesipeto - aina on hyvä syy uida. Mökkeilystä on nautittu pariin otteeseen Nooran ja Aidan aivan mielettömän ihanalla mökillä Hattulassa. Eilen viimeeksi ajeltiin sinne viettämään lauantaipäivää: koirat saavat hengailla ulkona, askarrella ja piilotella luita pihalle, Hurma jaksaa keskimäärin työpäivän verran puuhastella milloin mitäkin ulkosalla - vaikka aikuiset koirat tyytyvät myös välillä chillailemaan. Nyt me nautitaan ja lomaillaan elokuun alkuun ja sen jälkeen jatketaan treenailuita. Treenitauko alkoi Lumon osalta toki enimmäisellä oikealla hälytyksellä viime torstaina - 25 hehtaarin etsintäalue, noin kolme tuntia oikeita töitä vuorokauden vaihtuessa ja alkuetsinnässä päällä pörräävä rajan kopteri. Sitä vartenhan tässä ollaan töitä tehty, ja hommat jatkuu.  



     

28.12.2011

Treeni- ja treenitaukokuulumisia

Lumo pitää lakisääteistä treenibreikkiä. Tarkoitus on lomailla kolme, tai jos ihan intoudutaan niin neljä viikkoa. Kaksi on jo "lusittu".

Ennen lomaa treenailtiin toki jonnin verran. Itsenäisyyspäivä otettiin vastaan VSPK:n perinteisissä itsenäisyyspäivän vastaanottotreeneissä Turun entisessä keskusvankilassa Kakolassa. Yön aikana treenattiin neljällä eri alueella.

Ensimmäinen oli aika perus toimistorakennus, jonne otin Lumolle kolme maalimiestä. Yksi oli suihkutilassa, jossa väliseiniä ja kaksi samassa isossa huoneessa aika vastakkain. Toinen alue oli selliosasto, eli käytävää ja sellejä, siellä oli kaksi maalimiestä, toinen keittiöntason päällä, toinen sellissä vaatenaulakon alla. Kolmas alue oli eristysselliosasto, jossa vähän haastavampia alustoja ja sauna. Sinne otin kolme maalimiestä, jotka kaikki olivat jossain määrin "ylhäällä". Yksi pöydän päällä, yksi saunan ylälauteilla ja yksi roikkui sellin kalterissa. Neljäs ja viimeinen alue oli aika aukeaa toimisto tms. tilaa. Otin sinne taas kaksi maalimiestä. Toinen oli pressussa isossa tilassa olevassa erillisessä huoneessa ja toinen puulavan takana ison tilan nurkassa. Yö ei ehkä treenillisesti ollut kovin rankka, enkä siitä rankkaa halunnut tehdä. Eli pyrin aika simppeliin treeniin. Takana oli kuitenkin pari päivää edellisenä viikonloppuna rakennusetsintätreenejä Konnunsuolla ja alta vuorokausi lepoa. Treenit menivät Lumolta hyvin, perussettiä. Eniten ehkä ohjaajaa, ja varmaan koiraakin, stressasi koirien yhteissäilytys samoissa kaikuvissa tiloissa kevythäkeissä.. Jestas sitä meteliä!




Kuvat Jari Miettinen
Samaisen viikon lauantaina tehtiin loppupimeätreeni koiralle. Alue oli viime syksyn loppukoealue Histassa. Kolme hehtaaria, kolme maalimiestä ja aikaa 45 minuuttia. Maalimiesten piilotkin olivat samat kuin syksyn kokeessa. Kaksi seisovaa ja yksi makaava. Koira kyllä osaa, liikkuu ja ohjautuu. Ohjaaja on perustollo. Eli ohjaajalle sitä tuulenlukutreeniä... Monestihan se tuuli pyörii, mutta pitäisi osata tehdä sellainen etsintäsuunnitelma, että alue tulee käytyä vähän joka suunnasta. Lumo teki hienosti töitä, ilmaisut olivat ihan ok (ne kun saisi aina olla musta vähän paremmat...)

Ja saman viikon sunnuntaina meillä oli jälleen Virve Sormusen ohjattu tottis. Tällä kertaa keskityttiin liikkeestä pysähtymiseen ja hyppyyn. Hyviä vinkkejä saatiin molempiin, ja Lumollekin vähän vauhtia hyppyyn.
Seuraavan viikon lauantaina oli tarkoitus ottaa loppukoetreeni ohjaajalle, mutta koska mä olin päättänyt meidän jäävän näiden treenien jälkeen treenitauolle, niin en voinut antaa itseni torpedoida vikaa treeniä ennen taukoa... Eli otettiin tallatulla, suht pienellä alueella pari maalimiestä hyvillä ilmaisuilla ja lomalle! Lumo olisi varmaan tehnyt enemmänkin ja kauemmin, mutta jos sitä intoa olisi neljän viikon päästä sitten vähän aikaisempaa enemmän..

Treenitaukoon...

Joka aloitettiin käymällä fyssarilla heti ekan viikon keskiviikkona. Petra Snellman-Nimenpalo kävi Lumoa läpi, ja totesi yläselän olevan melko juntturassa. Kiitos liukkaiden lattioiden ja sen tokohypyn, ehkä? Tunnin käsittely ja päälle vielä laserilla lämpöä lihakseen. Kahden viikon päästä uudelleen. Kotihoito-ohjeena aktiivisia venyttelyjä ja lämpöä lihakseen. Venytelty on, jonkin verran, ehkä liian vähän, lämpöä en laiskuuttani ole siihen antanut, mutta Back on Track mantteli on ollut suht aktiivisessa käytössä sisällä sekä ulkona.

Joulua vietettiin Himoksella kuuden ihmisen ja kuuden koiran voimin. Mökki ei ollut suurimmasta päästä, mutta sulassa sovussa elettiin niin ihmiset kuin koiratkin. 

Tete-leijona ja Lumo-lappalainen

Lenkkimaisemia Himoksen pohjoisrinteestä
Iloinen lenkkeilijä
Väsymystä sohvalla....
Lisää väsymystä sohvalla...


Ja vähän lisää väsymystä sohvalla... Mokomat sohvanvaltaajat!

Tunnelmaa...

9.3.2011

Poropaimennusta ja pikku damagea

No niin. Poropaimennusreissusta selvitty. Poron tallomaksi ei jääty, mutta reissussa rähjäännyttiin sen verran, että paluumatkalla käytiin paikkauttamassa Lumon vasemman silmän alaluomi Oulun Eläinlääkärisema Akuutissa. Poropaimennustestin Lumo suoritti hyväksytysti!

Poropaimennusreissu oli kaikkinensa ihan mahtavan hieno kokemus, tätä viimeisen illan pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta. Seura oli mitä mainiointa (kiitos Jenni ja Robin, Aikki, Saara & co) ja lappalaiskoirat  sykähdyttävän upeita (kuten aina)! Tästä kevättalven poropaimennusreissusta saattanee tulla perinne. Ehkä sitä joskus intoudutaan Lumon kanssa ilmoittautumaan ihan poropaimennuskilpailuunkin. Ensi vuonna, mikäli pennut ovat syksyllä kaikista mutkista ja epävarmuustekijöistä huolimatta tulossa, ja se sopiva uroskin löytyy, poropaimennuskisa tuskin on suunnitteilla. Mutta jos reissuun lähdetään, niin voisi sitä jossain käydä Lumon kanssa vähän fiilistelemässä.


Meidän testivuoro oli sunnuntaina 6.3. Ohjaaja kun ei ole mitenkään hermoheikkojännittäjä, niin sunnuntai meni aikalailla sydän pamppaillen ja syke korvissa suhisten. Liekaporon nähdessään Lumo käyttäytyi kuin luonnetestin kelkalla. Säkä pystyssä haukkui ja pöhisi. Kiertäessämme poroa, siirtyi aina välillä taakseni haukkumaan. Lumosta moinen paikallaan möllöttävä otus oli siis sangen epäilyttävä..

Kuva Merja Korhonen
Kuva Merja Korhonen
Liekaporokäytöksen perusteella ei pahemmin voinut tehdä johtopäätöksiä jatkon suhteen. Lumon tuntien kyseessä on kuitenkin ihan suhteellisen hyvällä toimintakyvyllä, vietillä ja hermorakenteella varustettu otus, niin oletus oli, että kyllä Lumo jotain tekee.

Testin ideana on siis paimentaa kolmen poron parttio ensimmäisestä aitauksesta toiseen, koiran täytyy pysähtyä portilla. Siirtyä hallitusti toiseen aitaukseen, antaa uusi ajokäsky, keskeyttää työskentely ja kutsui koira kesken paimennuksen luokse ja antaa taas uusi ajokäsky. Koiran tulee paimentaa porot toisesta aidasta kirnuun, ja pysähtyä käskystä taas kirnun portille.

Itse testiin. Ensimmäinen aita oli puustoinen ja maastoltaan hieman mäkinen. Aidassa olevat porot lymyilivät toisessa päässä. Siirryttiin ensimmäiseen aitaan suhteellisen hallitusti. Käskin Lumon istumaan ja irroitin kaulapannan ja rauhoitin koiran mielentilaa. Tuomarit antoivat luvan antaa ajokäskyn. Alkuun Lumo luuli olevansa hakumetsässä, ja kävi  muista tuomereista hieman erillään olleen tuomarin luona heiluttelemassa häntää.. Kutsuin Lumon pois ja annoin uuden käskyn "mene". Kappas, neiti Pumpanen hiffasi aidassa olevan jotain muitakin kuin ihmisiä, ja lähti pienen vahtihaukkumaisen äänenavauksen jälkeen ihan tyylikkäästi haukkuen paimentamaan. Vähän poroparttio tuppas hajoamaan, mutta pysyi suhteellisen hyvin kasassa, että kyllä sitä jossain määrin ihan paimentamiseksi pystyi luonnehtimaan. Pari kertaa kierrätettyään parttiota aidassa, aidan portti avattiin ja porot siirtyivät toiseen aitaan ja Lumo sai aika tehokkaan "SEIS"-käskyn käsimerkin kera, ja pysähtyi. Ohjaajan ääni oli jännityksestä johtuen hieman falsetissa ja "hyvin"-kehu sai Lumon taas liikkelle. Mutta ei päässyt livistämään toiseen aitaan. Hienoa!

Toiseen aitaan siirryttiin suht hallitusti. Ajokäskyn kuultuaan Lumo lähti hyvin innokkaasti paimentamaan. Näytti jopa vähän siltä, että neidin päässä oli syttynyt ihan jonkilainen lamppu, ja homma alkoi valkenemaan paremmin. Keskeytys- ja luoksetulo ei mennyt ihan yhdellä käskyllä, mutta meni kuitenkin siinä määrin nappiin, että Lumo keskeytti paimentamisen ja siirtyi palkkaamaan itseään poronpapanoilla.. Jälleen uusi ajokäsky, ja taas paimennettiin. Kirnun portti avattiin, ja Lumo paimensi kaksi poroista kirnuun ja pysähtyi yhdestä tai useammasta käskystä (ei voi muistaa) kirnun portille. Yksi poroista oli harhautunut, ja jäänyt parttiosta aidan toiselle laidalle. Lumo ei poroa huomannut, vaan ryhtyi maistelemaan taas herkkupapanoita. Poro jolkutteli Lumon sivusta, ja Lumo teki ihan tyylikkään lyhyehkän väistön ja lähti paimentamaan poroa. Sai viimeisenkin kirnuun, pysähtyi ja tuli ihan hyvillä fiiliksillä luokse. Mainiota!


Poropaimennuksen jälkimainingeissa Lumo tosiaan otti hieman yhteen Jennin sijoituskoira Viljan kanssa, ja pienen kahakoinnin tiimellyksessä Viljan hammas  ilmeisemmin oli käynyt Lumon alaluomessa. Hieman ikävin seurauksin. Täsmennetään sen verran, että Lumo oli jo muutamaan otteeseen  haastanut, tai käynyt suoraan Viljan päälle.  Onni onnettomuudessa oli se, että pääsimme silmäsairauksiin ja silmäkirurgiaan perehtyneen Kaisa Wickströmin vastaanotolle. Oulun pitstop venähti neljätuntiseksi, sillä Lumo rauhoitettiin ja vasemman silmän alaluomea koristaa nyt neljä tikkiä, karvaa on ajeltu pois ja päässä on 11 päivää varsin kiva tötterö.Synoluxia menee viiden päivän kuurina, lisänä Oftan Akvakol-tippaa pari viikkoa ja Rimadyliä kahdesta viiteen vuorokautta...

Silmädamage àla HankiOrava Suojalasit

 Katu-uskottava?

Onneksi on Tapiola...

27.2.2011

Treeniä, pekua, puuhaa, hommaa

Pikainen päivitys pariin viime viikkoon. 

Treenattu on: rakennusetsintää Espoon kaupungintalolla, pari kertaa hakuiltu ja kerran käyty tottistelemassa. Toiset hakutreenit olivat UPK:laisten treenit, kiitos siitä Sofialle ja muille UPK:laisille kun saatiin vierailla. Tottistreeneihinkin haettiin vaihtelua UPK:n porukassa.
 
Lumo on sangen pätevä tyttö. Rakennusetsiminen sujui hyvin. Tarkennukset ovat parantuneet huimasti, samoin koiran itsevarmuus työstämiseen. Ilmaisukin alkaa olemaan varsin varmaa. Mainiota! 

Tottistreeneissä Lumo oli ihan huippu! Nyt viimein on alkanut olemaan  neidillä sellainen perusmoodi, että "jee, tehdään yhdessä" ja mikä parasta, Lumo nauttii tekemisestä ihan superisti!

Toiset hakutreenit olivat tuossa kotinurkilla Petikossa, kylmänä tiistai-iltana. Otin Lumolle tienvarsietsintää liinassa ja pari maalimiestä. Teemana edelleen ilmaisut pienellä nenähommalla höystettynä. Eri etevästihän se taasen meni. Ohjeistin maalimiehet vähän hassusti, joten tuli sitten treenattua seisovien maalimiesten ilmaisua. Lumolle se näytti olevan ihan piece of cake!

Tänään treenattiin pienellä omatoimikokoonpanolla Siikajärvellä. Jälleen ilmaisun vahvistamista, lähinnä keston osalta. Edelleen tienvarsiversiona, eli maalimiehet about 10-15 metriä hangessa metikön puolella. Ideana oli siis, että Lumon alottaessa ilmaisun menen paikalle, ja merkkaan palkkaushetken maalihenkilölle naksulla (ja samoin tietty koiralle vahvistus oikeasta toiminnasta). Ekalla maalimiehellä Lumo haukkui hyvin, mutta koska ohjaajalla hieman kesti maalimiehelle pääsy, niin Lumo oli vähän käpälöinyt kun ei herkkua herunut. Toisella homma menikin jo hienommin. Tarkennukset ja hajujen työstöt meni oikein hienosti. Toisen maalimiehen hajut kulkeutui polun toiselle puolen, joten Lumo joutui tekemään ihan oikeesti töitä. Hienosti kyllä pähkäili asian ihan itsenäisesti! Kolmas maalimies oli makuuasennossa, ja Lumolle entuudestaan tuntematon (tosin niin olivat kyllä tiistaiset UPK:n maalimiehetkin...). Ilmaisun aloittamisessa meni tovi, mutta hyvin se haukku raikasi!

Ensi keskiviikkona yritetään joutaa tottistelemaan, tosin torstaiaamuna täytyy joutua Lumon kanssa aikaisin Keravalle, josta suuntaamme Robinin ja erinäisen koiralauman kanssa kohti Oulua. Ja Jenni suuntaa Ouluun Kuopiosta. Yövymme Oulussa, josta perjantaiaamuna lähdetään ajamaan kohti Kolaria ja poropaimennusta. Viikonloppu vietetään lappalaiskoirien ja -ihmisten, sekä poropaimennuksen merkeissä. Maanantaina lähdetään ajelemaan kohti etelää. Lumon poropaimennusdebyytti on siis viikon päästä sunnuntaina. Sitä jännittäessä. Kolarista kotiuduttua lomaillaankin vielä viikon verran. Lumolla on tiedossa mm. fyssarilla käyntiä.

Emäntä on käynyt nyt pariin otteeseen käpälöimässä pienoisia poropellervoja, Katlan (Pihlajamäen Fafnir) ja Parkun (Huraus Bargu) rakkauslapsia. Nyt on sitten totisessa mietinnässä ja pohdinnassa muuttaako meille maaliskuun 20. päivä pienen pieni porokoilatyttö.. 
 
Lumon pentusuunnitelmat on tuottaneet ainakin emännälle suuren suurta jalostusahdistusta.. Tuntuu, että kaikessa on liikaa riskejä. Toki kasvattaja kantaa viimekädessä ne riskit, mutta... Kriteerit on kovat, ja riskejä on joka yhdistelmässä. Blaah. Ja kyllähän se oman koiran paras pentu tietty kiinnostaisi sekin. Onko se sitten viisasta, en tiedä. Koiran omistaminenhan ei kokonaisuudessa vaikuta kovin viisaalta. Etenkin kun sille myy sielunsa ;)

6.7.2010

Akupunktiota toistamiseen

Lumolainen se on nautiskellu lomalla treenaamattomuudesta, hyvästä kaveriseurasta, riekkumisesta ja erinäisistä hyvinvointiin liittyvistä asioista. Viime viikolla oli ensimmäinen akupunktiokerta, tänään toinen. Lumo on vaan niin maailman ihanaisin piskiliina, kun antaa käsitellä itseään moitteetta. Noh, ainahan se ei ole ollut niin, mutta jotain on siis tehty oikein.

Vähän neiti luimisteli eläinlääkärin toimenpidepöydällä, kun akuneuloja pistettiin taas selkärangan lihaksistoon molemmin puolin. Lattialle päästyään ei juurikaan yrittänyt omatoimisesti eliminoida neuloja, vaan tyytyi makoilemaan. Eläinlääkäri kävi useampaan otteeseen stimuloimassa neuloja. Lumo nosti hieman päätään, vilkaisi ja painoi päänsä taas tassujen väliin lattiaa vasten. Selkeesti neiti nautti ja rentoutui akupunktion aikana. Torstaina meillä on sitten aika taas eläinfysioterapeutti Anu Rautakalliolle Aistiin. Odotan Anun kommentointia rinta- ja lannerangan lihaksiston tilasta.


Vielä on jäljellä kaksi akupunktioaikaa. Viimeisellä kerralla otetaan taas verinäytteet,ja toivonmukaan saamme viitearvoihin mahtuvat tulokset kaikilta osin.

4.7.2010

Lomailua

Kahdesta lomaviikosta ensimmäinen takana. Pikku Tete kotiutui hoidosta juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina, ja maanantaina aloitettiin sitten lomailu. 

Kuten nyt lomaan kuuluu, niin heti ensimmäisenä päivänä oli tiedossa uintireissu Hyvinkäälle. Pumpasen kanssa startattiin puoli yhdeksän aikaan aamulla Vr:n voimin kohti Keravaa, tai oikeammin Saviota. Saviolla meitä vastassa oli Jenni laumoineen, ja käytiin tekemässä pienoinen metsälenkki. Lenkin jälkeen ajeltiin Hyvinkäälle lapinkoira, porokoira ja silkkivinttikoira Kengurun kyydissä. Lumosta oli jälleen ihan huisia mennä koirauimalaan, vaikka se uiminen ei nyt niin huisia ehkä olekaan. Hassu koira. Uiminen näytti tällä kertaa innostavan hitusen enemmän kuin viime kerralla, ja Lumpo rallaili aina vedestä noustuaan lelu suussa ympäri altaan reunuksia. Neiti polskutteli alkuun taas liivit päällä, ja lopussa ilman. Uidahan tuo osaa, siitä ei ole kysymys, mutta se kastuminen, se vasta on ikävää.. Mutta yllätyksekseni altaaseen mentiin "vähemmillä" avuilla, ja välillä onnistui pyytämään "hae"-käskyllä neidin ottamaan jonkun altaassa jo olevan lelun, ja tuomaan kuivalle maalle.

Uinnin jälkeen ajeltiin Keravan keskustaan Ravintola Kanan terassille lounaalle. Lapinkoira, porokoira ja silkkivinttikoira olivat oikein oivia terassikoiria. Vinttikoira otti aurinkoa viltin päällä suomalaisrotujen nauttiessa hieman varjoisemmista tarkkailupaikoista. Lounaalta suunnattiin Jennille. Uivat koiraeläimet jäivät kotiin, ja vahvistukseksi tuli kaksi pörröä. Joten jatkettiin matkaa kohti Helsingin keskustaa kolmen pörrön voimin. Päädyimme hakemaan yhdet virvokkeet kaupasta, koirille tietenkin possunkorvat, ja suuntasimme Töölönlahdelle. Siellä sitten pari tuntia istuttuamme palattiin takaisin Rautatieasemalle, ja päädyimme vielä yhdelle terassille nauttimaan toiset virvokkeet kera pörrövahvistuksen. Erittäin kelvollista terassiseuraa tuo lapinkoirakolmikko. Makailivat varjossa hyvin tyynen tyytyväisinä, ja Lumolla alkoi silmäkin hieman luppasemaan. Kotona oltiin ilta kahdeksan maissa. Se oli ruoan paikka reippaalle Lumolle, jonka jälkeen uni maistui aamuun asti. Melkoinen loman aloitus siis.

Kesä-Lumo

Tiistaiaamuna suunnattiin Eläinlääkärisema Käpälämäkeen akupunktioon. Pyysin samalla luottoeläinlääkäriämme Tanja Hakkaraista tsekkaamaan Lumon veriarvot. Liittyen siis niihin kahteen pieneen "hyytymiseen" edellisellä viikolla (hyysterrinen kun olen). Verinäytteiden ollessa aseman omassa laboratoriossa analysoitavana, Lumolle pistettiin akuneulat selkään. Akupunktion ideana oli siis ihan oma kiinnostukseni kokeilla, olisiko akusta apua lihasjäykkyyteen. Lumo ei ollut moksiskaan, kun neuloja laitettiin lihaksiin selkärangan molemmin puolin. Seisoi tyynen rauhallisena paikallaa.n Nostin Lumon lattialle, jolloin neiti oli sitä mieltä, että nyt hänen selässään on kyllä jotain ihme roskia... Yritti siis ihan omatoimisesti ottaa nauloja irti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Parikymmentä minuuttia neulat olivat paikallaan, alkuun syötin Lumolle hieman nameja, jonka jälkeen neiti totesi, että kun kerran ei saa neuloja itse poistaa, niin parempi ottaa lepoa. Eli saavutettiin hoidossa toivottava rentoutuminen.
 
Veriarvoissa sen sijaan ei saavutettu ihan toivottua, priimaa tulosta. Kaikki muut arvot olivat kohdillaan, mutta kummatkin munuaisarvot olivat hieman kohollaan. Siis hieman, mutta tälle hysteeriselle emännälle se hiemankin on jo ihan liikaa... BUN, joka käsittääkseni mittaa seerumin ureapitoisuutta oli 9,6 (viitearvot 2,5 - 8,9 mmol/l) ja CRE, seerumin kreatiini, 127 (viitearvot 27 - 124 umol/l). Eli hyvin marginaalisista heitoista yläkanttiin on kyse. Päädyimme ottamaan vielä pissanäytteen, joka paljasti hieman koholla olevan virtsan pH arvon. Viitteitä tulehduksesta tai struviittikivistä ei ollut.  Munuaiset toimivat normaalisti. Hoidoksi tuohon virtsan pH:n laskuun saimme C-vitamiinin lisäyksen ruokaan, ja munuais- ja virtsanäytekontrolli kolmen neljän viikon kuluttua. Miksi munuaisarvot voivat olla koholla terveelläkin koiralla selittyy esim. pienestä kuivumisesta, rankasta liikunnasta. Luonnollisesti kuivuminen väkevöittää virtsaa jne. No, olenpa tässä jatkanut  hysteeristä observointiani, lisännyt Lumon ruoka-annoksiin reilusti vettä, kantanut lyhyimmilläkin lenkeillä vesipulloa mukana yms. Sekä friikkaillut kaikkea mahdollista ja lähes mahdotonta erinäisten sairauksien välillä. Mitä tuohon seerumin kreatiiniarvoon tulee, niin jostain olen lukenut, että lihapohjainen ruokinta saattaa nostaa seerumin kreatiiniarvoja. Se ei ole ongelma, vaan lihan syöttämisen seuraus. Tämä olettamus pätisi ainakin meidän ruokintaan. Toivon siis, että kyseessä on kuivumisesta tai rasituksesta johtuva arvojen pieni nousu. *rukoilee kädet ristissä*
Lumo ja kesäpoika, surffitukka Fire

Eläinlääkrireissusta päädyttiin Nooran ja tyttöjen luokse aamupalalle. Jossain vaiheessa päivää saimme Nooran kanssa ihan extempore kuningasajatuksen, ja illalla ajelimme Nooran mökille Pertunmaalle. Lumo oli ollut koko päivän suhteellisen väsähtänyt akupunktion jälkeen, mutta illan viiletessä Lumolainen intoutui leikkimään ja painimaan Nooralla hoidossa olevan aussipoika Firen kanssa. Nuoriso lymysi Pertunmaan pusikot, ja illan pimetessä ottivat kunnon leikkipainimatseja painitantereella. Keskiviikkopäivä vietettiin Pertussa. Emännät nauttivat auringosta ruokkien samalla paikalliset hyttyset, mäkärät ja paarmat... Koirasväki loikoili varjossa, ja välillä intoui hetkeksi puuhastelemaan jotain keskenään.

Miten niin pienet lapinkoirat eivät saisi olla pöydällä?

Kolmikko

Lumo ja Fire

Torstaina oli sitten "osittainen lepopäivä". Aamusta käytiin pikkulenkki, jonka jälkeen emäntä lähti täydentämään pakastinta Murren Murkinaan. Iltapäivästä mentiin Nooran ja nelikon kanssa läheiseen puistoon hengailemaan, jonka jälkeen käytiin hiljakseen kävelemässä Petikon pikkasta vajaa viiden kilometrin lenkki. 

Hymyilevät koirat

Perjantaina lenkkeiltiin taas aamun "viileydessä" tunti. Törmättiin Nikke-lapinkoiraan, jonka kanssa leikittiin. Iltapäivästä käytiin oman lauman voimin Vetokannaksella kahlaamassa, jonka jälkeen käpöteltiin pienesti Petikon takana. Iltasella käytiin Petikon lenkki Sofian ja Justuksen kanssa, ja Justus (Eidalun Indikatiivi) jäi siitä meidän iloksi maanantai-iltaan asti hoitoon. Lauantaina oli taas törkeän lämmin. Lenkit oli pidettävä lyhyinä, eli meillä se käsittää silti pari puolen tunnin metsäilyä ja pari tuntia "ihmispuistossa" vapaana hengailua, eli mahdollisuus riekkumiseen jaksamisen mukaan tarjottiin. Sunnuntaiaamuna käytiin hiljakseen metsäpolkuja kulkemassa tunnin verran, ja iltapäivästä lähdettiin Tapiolaan grillamaan. Lumo ja Justu hengasivat mukana koko päivän. Vähän kuljeksittiin ympäri Tapiolaa. Käytiin Silkkiniityillä, jossa koirat kahlasivat pienessä tekolammessa tms. Käytiin Tapiolan keskustassa ostamassa jäätelöt ja mentiin venesataman varjoisalle ja tuuliselle terassille istumaan. Eli liikuntaa lyhyinä pätkinä ja paljon pelkkää oleskelua varjossa. Kotona tarjottiin iltaruoka, jonka jälkeen kuului pientä surinaa ja pärinää, kunnes viisaammat nelijalkaiset poistuivat kymmenen maissa makuuhuoneen puolelle nukkumaan. Allekirjoittaneen on syytä tehdä se myös asap.




 Justus: "Jos mä peitän sun silmät mun tassulla näin, niin sä et ehkä tajua, että tää vessapaerirulla on mulla..."

Söpöläiset

13.6.2010

Kesäkuvia

Kesäkuun alussa vietimme viikoloppua Nooran ja tyttöjen kanssa Nooran mökillä Pertunmaalla. Kivaa oli:


Alkuun mun piti fiilistellä kaikkia pihamaalla olevia, kaluttuja ydinluita, olin ihan et "Jee luita!"

Jonka jälkeen mulle tuli kauhee tarve viedä niitä vähän  parempiin jemmoihin...

Välillä pistettiin Peikon kanssa vähän riekkuen! Tässä mä ihan hellästi kurmuutan Peikkoa poskivilloista... 

Mami anto mulle uuden, tosi kivan lelun! Käski huomauttaa, että tyhjä ja muovinen...

Ja mä niin kutsuin muita leikkii pullon riekutusta

Apin kaa meillä oli vetoleikkiä: kummalla on vahvemmat leuat... Apilla on ainakin parempi ote, mutta emmä viitti bostailla liiaksi, kun Api on vähän tiukkis ja huumorintajuton aina välillä, niin annan sen voittaa helpommalla... Säilyy meidän ystävyys näet.


Välillä piti herkutella. Ai, että mitä namppaa... Mmmmmm.... Meikä tytö ihan mehustelee... Aijai...

Tässä mä oon vähän niin kuin kokki kolmosena tai jotain, tähystelemässä kesäkeittiön päällä. Tuolloin ei kuitenkaan ollut tarjolla hitaasti haudutettua nuorta lapinkoiraa