Poropaimennusta ja pikku damagea

No niin. Poropaimennusreissusta selvitty. Poron tallomaksi ei jääty, mutta reissussa rähjäännyttiin sen verran, että paluumatkalla käytiin paikkauttamassa Lumon vasemman silmän alaluomi Oulun Eläinlääkärisema Akuutissa. Poropaimennustestin Lumo suoritti hyväksytysti!

Poropaimennusreissu oli kaikkinensa ihan mahtavan hieno kokemus, tätä viimeisen illan pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta. Seura oli mitä mainiointa (kiitos Jenni ja Robin, Aikki, Saara & co) ja lappalaiskoirat  sykähdyttävän upeita (kuten aina)! Tästä kevättalven poropaimennusreissusta saattanee tulla perinne. Ehkä sitä joskus intoudutaan Lumon kanssa ilmoittautumaan ihan poropaimennuskilpailuunkin. Ensi vuonna, mikäli pennut ovat syksyllä kaikista mutkista ja epävarmuustekijöistä huolimatta tulossa, ja se sopiva uroskin löytyy, poropaimennuskisa tuskin on suunnitteilla. Mutta jos reissuun lähdetään, niin voisi sitä jossain käydä Lumon kanssa vähän fiilistelemässä.

Meidän testivuoro oli sunnuntaina 6.3. Ohjaaja kun ei ole mitenkään hermoheikkojännittäjä, niin sunnuntai meni aikalailla sydän pamppaillen ja syke korvissa suhisten. Liekaporon nähdessään Lumo käyttäytyi kuin luonnetestin kelkalla. Säkä pystyssä haukkui ja pöhisi. Kiertäessämme poroa, siirtyi aina välillä taakseni haukkumaan. Lumosta moinen paikallaan möllöttävä otus oli siis sangen epäilyttävä..

Kuva Merja Korhonen

Kuva Merja Korhonen

Liekaporokäytöksen perusteella ei pahemmin voinut tehdä johtopäätöksiä jatkon suhteen. Lumon tuntien kyseessä on kuitenkin ihan suhteellisen hyvällä toimintakyvyllä, vietillä ja hermorakenteella varustettu otus, niin oletus oli, että kyllä Lumo jotain tekee.

Testin ideana on siis paimentaa kolmen poron parttio ensimmäisestä aitauksesta toiseen, koiran täytyy pysähtyä portilla. Siirtyä hallitusti toiseen aitaukseen, antaa uusi ajokäsky, keskeyttää työskentely ja kutsui koira kesken paimennuksen luokse ja antaa taas uusi ajokäsky. Koiran tulee paimentaa porot toisesta aidasta kirnuun, ja pysähtyä käskystä taas kirnun portille.

Itse testiin. Ensimmäinen aita oli puustoinen ja maastoltaan hieman mäkinen. Aidassa olevat porot lymyilivät toisessa päässä. Siirryttiin ensimmäiseen aitaan suhteellisen hallitusti. Käskin Lumon istumaan ja irroitin kaulapannan ja rauhoitin koiran mielentilaa. Tuomarit antoivat luvan antaa ajokäskyn. Alkuun Lumo luuli olevansa hakumetsässä, ja kävi  muista tuomereista hieman erillään olleen tuomarin luona heiluttelemassa häntää.. Kutsuin Lumon pois ja annoin uuden käskyn "mene". Kappas, neiti Pumpanen hiffasi aidassa olevan jotain muitakin kuin ihmisiä, ja lähti pienen vahtihaukkumaisen äänenavauksen jälkeen ihan tyylikkäästi haukkuen paimentamaan. Vähän poroparttio tuppas hajoamaan, mutta pysyi suhteellisen hyvin kasassa, että kyllä sitä jossain määrin ihan paimentamiseksi pystyi luonnehtimaan. Pari kertaa kierrätettyään parttiota aidassa, aidan portti avattiin ja porot siirtyivät toiseen aitaan ja Lumo sai aika tehokkaan "SEIS"-käskyn käsimerkin kera, ja pysähtyi. Ohjaajan ääni oli jännityksestä johtuen hieman falsetissa ja "hyvin"-kehu sai Lumon taas liikkelle. Mutta ei päässyt livistämään toiseen aitaan. Hienoa!

Toiseen aitaan siirryttiin suht hallitusti. Ajokäskyn kuultuaan Lumo lähti hyvin innokkaasti paimentamaan. Näytti jopa vähän siltä, että neidin päässä oli syttynyt ihan jonkilainen lamppu, ja homma alkoi valkenemaan paremmin. Keskeytys- ja luoksetulo ei mennyt ihan yhdellä käskyllä, mutta meni kuitenkin siinä määrin nappiin, että Lumo keskeytti paimentamisen ja siirtyi palkkaamaan itseään poronpapanoilla.. Jälleen uusi ajokäsky, ja taas paimennettiin. Kirnun portti avattiin, ja Lumo paimensi kaksi poroista kirnuun ja pysähtyi yhdestä tai useammasta käskystä (ei voi muistaa) kirnun portille. Yksi poroista oli harhautunut, ja jäänyt parttiosta aidan toiselle laidalle. Lumo ei poroa huomannut, vaan ryhtyi maistelemaan taas herkkupapanoita. Poro jolkutteli Lumon sivusta, ja Lumo teki ihan tyylikkään lyhyehkän väistön ja lähti paimentamaan poroa. Sai viimeisenkin kirnuun, pysähtyi ja tuli ihan hyvillä fiiliksillä luokse. Mainiota!

Poropaimennuksen jälkimainingeissa Lumo tosiaan otti hieman yhteen Jennin sijoituskoira Viljan kanssa, ja pienen kahakoinnin tiimellyksessä Viljan hammas  ilmeisemmin oli käynyt Lumon alaluomessa. Hieman ikävin seurauksin. Täsmennetään sen verran, että Lumo oli jo muutamaan otteeseen  haastanut, tai käynyt suoraan Viljan päälle.  Onni onnettomuudessa oli se, että pääsimme silmäsairauksiin ja silmäkirurgiaan perehtyneen Kaisa Wickströmin vastaanotolle. Oulun pitstop venähti neljätuntiseksi, sillä Lumo rauhoitettiin ja vasemman silmän alaluomea koristaa nyt neljä tikkiä, karvaa on ajeltu pois ja päässä on 11 päivää varsin kiva tötterö.Synoluxia menee viiden päivän kuurina, lisänä Oftan Akvakol-tippaa pari viikkoa ja Rimadyliä kahdesta viiteen vuorokautta...

Silmädamage àla HankiOrava Suojalasit

 Katu-uskottava?

Onneksi on Tapiola...