Kuulumiset pähkinänkuoressa

Mihinpä sitä koira karvoistaan pääsisi? Eikä tämä koiraohjaaja saa juurikaan petrattua blogipäivittelyään.. Kevään kulkua siis pähkinänkuoressa.

HurLumin kanssa on treenattu suhteellisen aktiivisesti vuodenvaihteen jälkeen. On koluttu enemmän tai vähemmän homeisia rakennuksia, treenattu tarkennuksia, ilmaisua, alustoja, itsenäisyyttä jne. Tammikuun loppupuolella lumista pihapiirietsintää Romu Keinäsellä ja muutaman kerran kevätkuukausien aikana Rudus Turvapuistossa, on treenattu homekoululla, toimistotiloissa ja varastohalleissa. Tottistakin on jonkun kerran treenattu, sen suhteen pitäisi tsempata huimasti!

Lumon kanssa on perustreenien lisäksi tehty pitkiä treenejä talvikauden ajan noin kerran kuussa. Maastoetsintää ja taajamaa. Lisäksi on ollut kuukausittaiset hälytreenit sekä joitakin puolikkaita, joihin osaan on päästy osallistumaan, osaan ei (mm. koiraharrastajalle tärkeä menopeli, eli oma auto, on vaatinut pienoista huoltoa kevään mittaan - moottorivalo on tullut jopa mun uniin...). 

Alkaneella koulutuskaudella koulutan kahdessa eri ryhmässä: tiistaisin raunioilla ja torstaisin, sekä toisena vaihtelevana päivänä, sekameteliryhmää, jossa tarkoitus on treenata pelastuskoiran eri osa-alueita; raunioita, hakua, taajamaetsintää, rakennuksia ja jälkeä. Lisäksi painotetaan koiran sosiaalisuuteen, käsittelyyn, häiriösietokykyyn (ruoka, vaatteet, toiset koirat) maalimiesmotivaatioon, ilmaisuun, tarkentamiseen jne. 

Kauden tavoitteena on Lumon kanssa hausta taidontarkistus sekä harkinnassa raunio peruskokeen uusiminen. Lumolle piilotyypit eivät ole ongelma, käytännössä koira osaa loppukoetasoisesti etsiä raunioilta, mutta ne laukaukset, ne laukaukset... Lisäksi jälkeen olisi tarkoitus panostaa, ja siinä kohti peruskoetta. Hurman kanssa tarkoitus on käydä ainakin rauniosoveltuvuuskoe. Mahdollisesti, riippuen siitä, miten edetään, maastossa hakuperuskoe. Sinällään kiire ei ole, mutta olisihan se hienoa edistyä ja saada pikkuhiljaa toinen koira kohti hälytyskoiran pestiä. Toki siihen on vielä kilometrejä edessä päin, mutta tavoitteita pitää olla.

Lumoa on kevään aikana hoidettu akupunktiolla ja hieronnalla toistuvien lanne-ristiselän alueen lihasjumien vuoksi. Oikeastaan tätä takaosan jumia/ kiputilaa on hoidettu jo viime syksystä. Välissä käytiin testaamassa osteopatiaa, josta en kokenut koiran saavan sellaista hyötyä, jota odotin. Viime viikon keskiviikoksi olin varannut Lumolle ajan Espoon Eläinsairaalaan Anne Muhlelle tarkempia tutkimuksia varten. Anne tutki Lumon kliinisesti todella tarkkaan, katsoi liikkeet, teki neurologisia tutkimuksia, väänsi ja käänsi, jonka jälkeen Lumo pistettiin pienille torkuille röntgenkuvauksia varten. Röntgenkuvia otettiin useita: koko selästä sivukuvat, lanne-ristiluualueelta isompi kuva, kaksi kuvaa selällään, josta näkyi myös lonkat sekä molemmista kyynäristä kahdet kuvat. Luustossa ei ole oireita selittäviä tekijöitä. Selkäranka on siisti, ei spondyloosimuutoksia, ei välimuotoisia nikamia tai muita nikamamuutoksia. Lonkat ja kyynärät siistit. Joko Lumolla on syystä tai toisesta todella kireä selän lihaksisto tai mahdollisesti välilevyn pullistuma, joka aiheuttaa ristiselän alueen kiputilan. Mikäli oireet pahenevat, täytyy harkita magneettikuvausta. Lumolle on varattuna huomiselle akupunktioaika sekä kuusivuotissynttäreitä juhlistetaan akupunktiolla. Hoidetaan siis akulla, hieronnalla fysioterapialla ja osteopatialla. Eläinlääkäri kirjoitti myös tujun kipulääkekuurin, jota en kuitenkaan vielä aloittanut Lumolle. Toivotaan, että saadaan lihaksistoa huollettua muilla menetelmillä.

 

 

Lihasjumeja lukuunottamatta molemmat tytöt ovat olleet terveitä. Toukokuulle on varattu kennelyskärokotusaika molemmille ja samalla käynnillä Hurmalle tehdään virallinen sydänkuuntelu ja otetaan TGA-a näyte. 

Toukokuusta on tulossa normaalien viikkotreenien lisäksi melkoisen puuhakas kuukausi:

Lauantai 3.5. lammaspaimennus @ Koirataito, Kaisa Hilska

Sunnuntai 18.5. Hurma MH- luonnekuvaus @ Mäntsälä

Lauantai 24.5. Järvenpää kansallinen koiranäyttely (Hurma nuorten- ja Lumo avoimeenluokkaan)

Ehkäpä tuo kalenterin täyttyminen selittää sen, miksi blogin päivittäminen on ollut heikonlaista.. Siihen yritän nyt todenteolla tehdä parannuksen aktiivisen treenikauden alettua, jotta saan kirjattua jonkinlaista treenipäiväkirjaa itselleni muistiin.

Vähän melua paljosta?

Vuosi lähenee hiljalleen loppuaan. Joulut on juhlittu ja HurLum jäänyt pienelle treenibreikille 11.12. olleen viimeisen ilmaisukurssin kerran jälkeen. Viimeisin päivitys on marraskuulta, sitä edeltävä treenipäivitys syyskuulta, joten nyt jos viimein saisi hieman koottua syksyn treenejä. Viimeaikoina ei siis todellakaan ole ollut paljon melua tyhjästä - olen suorastaan ollut poikkeuksellisen vähäsanainen näin blogin välityksellä.

Lumon kanssa on treenattu etsinnän kestoa pitkien ja hälytreenien muodossa vaihtelevissa maastoissa, sekä vastapainoksi motivoivia, lyhyempiä pähkinöitä, tuplapiiloja, puhuvia maalimiehiä, heikkoja hajuja, umppareita, tarkennuksia - mitä nyt on mieleen juolahtanut, sekä raunioilla että maastossa ja jonkun kerran rakennuksessa. Hurman kanssa on painotettu ilmaisuharjoittelua - sekin vielä toki vaiheessa sekä tehty pohjia etsintätyöskentelyyn. Käytännössä siis erilaisia piilotyyppejä, lähekkäin olevia hajuja, tarkennuksia - perustaa siis kuntoon. Näitä kaikkia Hurma on treenannut niin raunioilla, maastossa kuin rakennuksissakin. Ilmaisua on otettu erillään, ja vielä on tarkoitus vahvistaa ilmaisua sekä alkaa hiljalleen yhdistämään haukkua maastossa. Raunioilla ja rakennuksissa haluan tarkennukset kuntoon ennen kuin otetaan ilmaisu mukaan.

Lumon pitkissä on ollut vaihtelevasti taajamametsää enemmillä häiriöillä, osittain kytkettynä etsimistä ja metsä metsää hyvillä korkeuseroilla ja hajuja imevillä kosteikoilla. Vuoden viimeisimmässä hälytreenissä oltiin kunnon taajamassa, Etelä-Haagan pusikoissa noin parin tunnin kytkettynäetsintä ja lopuksi tosi hieno reagointi ja hyvä löytö. Lumo on hieno, Lumo on loistava - ei täydellinen, mutta lähes. Parannettavaa ja kehitettävää on aina.

Hurma on osoittautunut sinikkääksi työskentelijäksi. Luonteeltaan Hurma on äitiään huomattavasti nöyrempi ja sillä on halu tehdä ja toimia oikein. Ilmaisu on lähtenyt kivasti rullaamaan. Targetti/vihje on ollut purkki, jonka Hurma on aika hyvin häivytellyt itse. Viimeisellä ilmaisukurssin kerralla mulla oli palava halu tehdä eläinkoe ja kokeilin pressutettua maalihenkeä - sekään ei ollut ongelma. Joten lisää treeniä haukun suhteen, ja etsintätyössä motivaatioon ja mielentilaan keskittymistä - tätä oikeastaan molemmilla. Hurmalle toki rutkasti lisää onnistumisia ja sitä itsenäisyyden ja itsevarmuuden kasvattamista.

Pelastuskoirailun vastapainoksi ollaan toki lenkkeilty ja pidetty peruskunnosta huolta. Marraskuun lopussa käytiin Kaisa Hilskan luona Koirataidossa testaamassa lammaspaimennusta. Paikalla oli Naavisemon Valopäiden vanhemmat sekä Hurma, Kaiku, Karu ja Savu. Pennut olivat Kaisan mukaan keskivertolappalaisia aktiivisempia lampailla, ja osoittivat kiinnostusta lampaisiin. Lumolla "laulu" vähän pätki, joten Lumoa haluan ehdottomasti sytytellä lisää. Hurmalla oli kivasti kiinnostusta lampaisiin, reippautta, itsehillintää ja sitä nöyryyttäkin ottaa ohjaajalta ohjeita vastaan. Katsotaan, tarkoitus olisi sillon tällöin käydä paimentamassa.

Joulukuun puolen välin paikkeilla kävin peilauttamassa molempien tyttöjen näkimet Apexin joukkotarkastuksessa Sari Jalomäen luona: terveet näkimet molemmilla! Lumolla on oikean silmän kyynelkavan ala-aukko nafti sekä PPM iris-iris rihmaa - eli ei muutoksia aikaisempaan, ylimääräistä ripseä ei tälläkään kertaa näkynyt. Hurmalla on myös PPM iris-iris rihmaa, muutoin silmät ok! Hieno homma. Lumolle ei ole suunnitteilla enempää pentueita, vaikkakin toisinaan hieman houkuttaisikin. Näillä näkymin silmiä peilataan seuraavan kerran seitsemän vuoden iässä Lumon osalta. Hurman varttumista ja aikuistumista seurailen mielenkiinnolla - luultavasti Hurman silmiä ihmetellään vuoden kuluttua uudelleen, mikäli pentusuunnitelmat alkavat jollain aikavälillä konkretisoitumaan.

Koirakohtaisia tavoitteita ensi vuodelle:

Lumo - tavoitteet 2014:

- haku taidontarkistus ja hälytyskelpoisuuden ylläpitäminen

- raunioperuskokeen uusiminen (ne laukaukset, ne laukaukset) - VSS sijoitus

- jäljen treenaaminen - tavoitteena peruskoe

- motivaation ylläpitäminen ja yhteisestä tekemisestä nauttiminen, yhteistyön hiominen

- toko alokasluokan liikkeiden ja hiominen - alokasluokan korkkaaminen?

- näyttely tai pari

Hurma - tavoitteet 2014:

- raunio soveltuvuuskoe

- ilmaisun vahvistaminen, etsintätyöskentelyn ja motivaation kasvattaminen -

  tavoitteena haku peruskoe (mahdollisesti vuoden 2014 aikana!!!)

- MH-luonnekuvaus

- yhteistyön hiominen ja yhdessä tekemisestä nauttiminen

- toko alokasluokan liikkeiden hiominen - alokasluokan korkkaaminen?

- yksi näyttely nuorten luokassa, toinen mahdollisesti jo avoimessa?

Vuodenvaihteen jälkeen palataan aktiivisesti treenirintamalle!

Reeniä pukkaa, reeniä pukkaa

Huh heijaa, kiirettä on taas pitänyt. Melko katteeton lupaus siis tämä aktiivinen blogin päivittely... Päivittäisin, jos vain olisi tarpeeksi aikaa.

Kevättalvi on ollut sopivasti treeneillä maustettua. Lumon kanssa treenattiin pitkästi helmikuun toisella viikolla Latokasken taajamametikössä. Aikatoive oli tunnista puoleentoista. Puolessatoista tunnissa oltiin käyty tuulta, ja tallattuja polkuja, hyödyntäen alueet läpi ja löydetty kadonnut henkilö. Perushyvä treeni sekä suoritus. Seuraavana päivänä oli tiedossa käyttöönottotarkastuksen pilottitesti. Ehdotin tammikuun hälytreeneissä Lumoa nostettavaksi Espoon pelastuskoirien hälytyslistalle, joten saatiin sitten oikein hyvin järkätty treeni. Käyttöönottotarkastus on tulossa vuoden 2014 alussa kaikille hälytyskoirakoille niin SPeKLn kuin SPKLn puolella. Kyseessä on siis ns. viranomaistesti, joka testaa Vapepan toiminnassa mukana olevien koirakkojen "tasalaatuisuutta". Suoritimme testin hyväksytysti oikein kelvollisilla arvosanoilla. Tämän viikon kokouksessa sain sitten virallisen "siunauksen" ihka ensimmäiselle hälytyskoiralleni. Yhteistä matkaa ja oppimista on paljon takana, mutta vielä enemmän edessä. Olen kiitollinen kaikille meitä tähän astisen matkan varrella kouluttaneille ja omalla osaamisellaan tukeneille ihmisille.

Samaisena helmikuun toisena viikkona järjestettiin kiitostreeni hälyryhmän treeneissä avustaneille maalimiehille. Treenit pidettiin kepon työpaikalla ABB:llä. Team HurLum saivat molemmat omat kiekkansa rakennuksessa. Aikalailla kuukauden takaisesta treenistä on päällisin puolin hyvät muistikuvat molempien koirien harjoituksista, omilla tasoillaan. Seuraavana päivänä rakennustreenailtiin vielä Lintuvaaran koululla. Molemmat tytöt pääsivät hommiin.

Helmikuu puolessa välissä treenailtiin taas homekoulussa. Lumolle pähkinää, josta suoriutui hyvin - ainahan toki on hiomisen varaa. Rakennuksien ikuinen haaste on niissä täysin omalla tavallaan liikkuvat hajut. Pääasia tietenkin tosi tilanteessa on ohjaajan ja koiran yhteistyö - koiran reagointi hajuihin ja ohjaajan koiranlukutaito. Hurmalle piiloissa oli hitusen liikaa haastetta, Hurmis kyllä suoriutui pähkinöistä, mutta treenin lopuksi otettiin Hurmalle toinen treeni parilla helpommalla piiloa.

Pari viikkoa sitten treenattiin pienellä porukalla Rudus turvapuistossa. Lumolle erityyppisiä piiloja: yksi maalihenki rakennustyömaakontissa ovi raollaan, toinen kontin alla pötköllään ja kolmas maalihenki yläpiilossa. Lumo teki hirmu kivasti hommia. Hajun perässä kahlasi syvässä hangessa, tarkensi tosi hyvin yläpiilon (muistan, että kyseinen piilo on joskus ollut Lumolle vaikea - ehkä vuosi puolitoista sitten) ja kontinkin teki hyvin, vaikkei haju sieltä liian hyvin tullut. Ilmaisut oli todella hyvät ja painokkaat. Loisto Pumsii My Love!

Kuva: Juha Löytöläinen

Haisee haisee Kuva: Juha Löytöläinen

Kuva Juha Löytöläinen

Hurmalle halusin yhden työmaakontin, jonka edustalla oleva ritilärappunen ja -tasanne olivat edellisellä kerralla Hurmiksesta sangen ikävät. Hurman lemppari-ihminen Juha konttiin, ovi hyvin raolleen ja maalimies heti oven pielessä sisäpuolella. No problem sanoi Hurma ja paineli konttiin. Oppimista - jee! Kaksi seuraavaa maalihenkeä olivat ihan peruspiiloissa. Yksi maalihenki samaisen kontin alla kuin Lumolla - piilolle tulosuunta oli eri kuin Lumon kanssa ja kolmas Lumon yläpiilon alapuolella. Hurma teki varsin kivasti ja reippaasti duunia. Kelpo seitsenkuinen pelastuskoiranalku siis!

Viime viikolla Hurma sai etuoikeuden osallistua kanssani hälypuolikkaisiin. Lumo sai juoksunhuuruisena pitää "lepoviikon" treenailuista. Puolikkaiden teemana oli joukkuehenkinen suunnistus- ja hallinta. Matkattiin suunnistaen Espoon Keskuksesta Vanttilaan ja matkan varrella oli erinäisiä hallittavuuteen liittyviä rasteja. Tarjolla oli myös kuumaa mehua ja sulkaata. Vanttilasta viimeinen rasti oli Kauklahden asemalle ja junalla lähtöpisteeseen. Hurmalle superhyvää treeniä siis. Hurkki yllätti olemalla vähemmän äänekäs kuin olin kuvitellut, ja oli hirmu pätevä penneliini suorittaen hallintatehtävät omalla tasollaan. 

Tänään on taas käyty etsimässä homekoulun nurkat. Molemmat löysivät kadonneet. Lumolla oli taas kahden oven välissä oleva maalimiespähkinä - edelleen samanmoinen pähkinä kuin kerran aiemminkin samainen ovipiilo. Tällä kertaa sai lopulta tarkennettua ovenrakoon. Ohjaajalla välähti tälläkin kertaa nopemmin mistä haju tulee.. Kaksi treenin maalimiehistä oli melko lähekkäin, joista toinen nousi heti etsinnän alkuun. Jos tarkasti ajattelen, niin Lumo merkkasi alkuun jossain määrin molemmat, mutta päätin kuitenkin ensimmäisen löydön jälkeen jatkaa toiseen suuntaan. Koskakohan mä opin? No, nostettiin me tämä pimeässä vessassa istunut maalimies sitten viimeisenä. 

Hurman kohdalla päätin itse piilot. Hurkki suoriutui treenistä hirmuisen hyvin. Oli eri reipas ja pätevä, ja irtosi mukavasti hajuille.

Nyt me lähdetään lenkille tonne kevätaurinkoon!

Raunioita, hakua, taajamaa, pitkiä, hälytreeniä...

Pikainen päivitys viimeaikaisista treeneistä.

Virallinen treenikausi pakeoitiin marraskuun toisena viikonloppuna. Lauantaina raunioiduttiin viimeistä kertaa kaudella 2012. Lumolla oli alueena keski- ja alakasa, peltokulma sekä käärmekasa. Ekasta maalimiehestä oli jo hajua lähetyshetkellä ja se hataran muistikuvani mukaan nousi jostain keskikasalta. Toinen maalimies löytyi keski- ja alakasan välisestä puuarkusta, kolmas peltokulmasta, ylöspäin aukeavasta törpöstä ja neljäs käärmekasalta. Ilmaisut olivat passelit, motivaatio kohdillaan ja molemmilla kivaa. Hurma pääsi tallustamaan keskikasalle erilaisille alustoille, ja kasalla oli ihmisiä herkkuineen. Hurkillakin oli lystiä. Eli oikein kelvollinen kauden paketointi.

Isänpäivänä hakuiltiin Kilossa taajamaetsinnän merkeissä. Lumolle otettiin pari maalimiestä. Etsintä suoritettiin kytkettynä. Taajamassa olevista häiriöistä ei pahemmin piitattu, ja maalihenget löytyivät melko vaivatta. Ilmaisut olivat hyvät. Hurma sai osallistua loppukeskusteluun kerjäten ryhmäläisiltä herkkuja...

Viikko sitten tiistaina Lumo kävi Petran luona Aistissa fyssaroitavana. Pientä jumia taas selän alueella - tuttua juttua. Hurma oli seuraneitinä ja haukkasi mm. fyssaria pakarasta - kauhee peto! Seuraava käynti on joulukuun loppupuolella. 

Viime torstaina oli kauden toiset pitkät teemana toistamiseen "vapaat kädet piiloilijalle". Ressu oli järkännyt jälleen todella hyvät treenit meille. Alueena oli Niipperiläistä taajama-pelto-metsikköä, joka on kuulemma kettujen, supikoirien ja peurojen tyyssija. Ensimmäisistä Lumo kertoilikin kyllä kuuluvalla äänellä... Meille kerrottiin alueella olevan 1-3 maalihenkilöä. Alueelle kävi todella hyvä tuuli lännestä, joten lähdimme kiertämään itärajan kautta. Itärajalta alue rajautui parissa kohtaa ihan jonkun omakotitalon tontille, joten niissä kohdissa kytkin Lumon liinaan. Ekan kerran kerkesin kytkemään Lumon, koira sai heti selkeän reaktion, ja sanoin kartturille, että käydään tarkistamassa. Lumon olemus muuttui niin tyystin, että kyseessä ei voinut olla kettu tai supi, ja laskin Lumon irti. Sinne irtosi pieni ruskea ja kovin karvaton lappalainen, kello kilisten valjaiden valon saattelemana metsään, ja hetken päästä alkoi ilmaisu. Loisto Lumo! Löydön jälkeen palattiin alkuperäiseen etsintäsuunnitelmaan ja jatkettin alue säntillisesti loppuun, jonka jälkeen totesin alueen olevan tyhjä. Näin olikin. 

Palasimme autolle ja saimme uuden tehtävän. Pienen taajamapläntin, joka rajautui kävelyteiden varsille. Tuuli kävi etsintäsuunnitelman tekohetkellä edelleen lännestä, mutta alueelle päästyämme tuulikin idästä. Totesin etten muuta etsintäsuunnitelmaa, sillä alue on varsin pieni, ja saamme sen lyhyessä ajassa käytyä varsin tehokkaasti tälläkin tuulella. Lumo saikin sitten hyvin nopeasti "ajatuksen", ja teki ihmeellisen koukeron kohti kosteikkoa, ohjajaa liinan perässä roikkuen, ja tarkensi hajun pienten kuusien muodostamaan tiheikköön. Siltä löytyi toinen maalimies. Hienoa Pumpanen! Aikaa kului aikalailla tunnin verran koko etsintään, ehkä hitusen reilu. Hyvä treeni, parempi mieli. 

Viikonloppu pyhitettiin perjantaista alkaen hyvälle lenkkiseuralle ja hyville lenkeille. Savu-veli kyläili meillä perjantaista lauantaihin. Oli melkoista menoa kun talossa oli kaksi 17 viikkoista penneliä - voi jösses! Ihmettelen suuresti miten jonkun hermorakenne kestää omassa laumassa kahta saman ikäistä pentua... Lauantaina käytiin tutustumassa useamman tunnin verran isäni kissoihin. Lumosta kissat on ihan jees tyyppejä, Hurmaa jännitti, kuten olin arvellutkin. Haukkui ja murisi kissoille, mutta otti kuitenkin loppupeleissä kovin relasti, ja jossain vaiheessa kissat alkoi kiinnostamaan enempi. Utelias hupsu hönöpentu.

Lumoa väsyttää

Hurma 17 viikkoa

Eilen Hurma pääsi Kaiku-veljen kanssa Petikkoon lenkille ja remuamaan. Lumo sai latailla illan hälytreeniin. Tällä kertaa tapaamispaikka oli Suvelassa. Etsintäalueemme oli Espoon keskuspuistossa, Tuomarilan päädyssä. Ensin hyvää autosuunnistusta etsintäalueelle, ja sen jälkeen valaistujen ulkoilureittien ja pienempien valaisemattomien polkujen ympäröimälle etsintäalueelle. Lumo teki jälleen kivasti hommia. Alueella oli ollut aiemmin toinen koirakko, eli alueella oli myös suhteellisen tuoreita jälkiä. Lumo otti ajoittain jäljen ja vaihtoi ilmavainulle. Viereisellä alueella, tuulen suunnasta, työskenteli toinen koirakko, joten pidin alkuun Lumon liinassa ja käytiin säntillisesti tarkistamassa Lumon reaktioita. Ja aina palattiin etsintäsuunnitelmaan. 

Alueen itärajalla oli jonkun verran korkeuseroa ja etelärajalla jyrkänne. Lumo työskenteli tässä vaiheessa irti. Sai selkeästi aina hajunhäivähdyksiä, joita kävi tarkistamassa. Olimme melkein alueen itärajan loppupuolella, kun Lumo irtosi etelärajaa kohti. Aiemmista treeneistä oppineena lähdin koiran perään, jotta voin seurata sen reaktioita siinä määrin kuin niitä pimeässä nyt pystyy näkemään (se tunne kun koira irtoaa 150 metrin päähän ja aloittaa ilmaisun on mulle vähän liian tuttu...). Hajuahan Lumo työsti. Kartturi oli tässä vaiheessa jäänyt jälkeen ja huutelin, että tulee perässä. Kerkesin kertaalleen viheltämään pilliin kun jäin Lumosta jälkeen, ja kun koira ei palaa, niin se on satavarmasti hajulla. Hetken päästä alkoikin ilmaisu. Todella hyvää työskentelyä Lumolta. Rämmin kohti haukkua, kartturi rämpi jossain kauempana. Otin koiran hallintaan kehujen kera, puhuttelin kadonnutta ja samalla kaivoin taskusta Lumolle palkkaa. Hoputin kartturia paikalle. Tosi hyvä treeni kaikin puolin. Lyhyt, mutta hyvä. Etsintäaika oli varmaan 15 minuttia. Lumo oli käyttäytyny maalimiehellä hyvin. Ilmaisu alkoi hyvin, ja maalimies oli jossain vaiheessa alkanut "nykimään" ja "nytkähtelemään", ja kertoi koiran muuttaneen haukkuaan tässä vaiheessa hitusen käskevämmäksi tai hoputtavammaksi. 

Seuraavat hälytreenit taitaa olla vasta tammikuussa. Seuraavat pitkät on joulukuun puolen välin paikkeilla, jolloin ajattelin pyytää noin parin tunnin kestoista etsintää. Puolikkaita taitaa olla tarjolla jo hälytreeniä aiemmin, samoin rakennusetsintää. Muutoin panostan Lumon kanssa perustreeniin, joka tulee painottumaan motivaatioon, ilmaisuun ja ylipäänsä "hauskuteen". Pitkiä tulee varmasti muutoin olemaan kerran kuussa metodilla, jolloin treenataan kestävyyttä. Hurma etsii talven aikana nenäänsä, eli Hurman treenit painottuu tuuli-ilmaisuihin ja nenänkäyttöön, super mukaviin maalimiehiin ja sitä mukaan kun nenätyöskentely ja maalimiesmotivaatio vahvistuu siirrytään varmaan hiljalleen pistoihin. Ilmaisua alan tässä jossain vaiheessa opettamaan temppuna. 

Kauden 2013 tavoitteet on Lumolle hyväksytty taidontarkituskoe hausta ja mahdollisesti raunioiden loppukoe. Sekä se hälytyskelpoisuuskin siintäisi silmissä. Hurman kohdalla on tavoitteena luoda hyvä ja pitävä pohja pelastuskoiran uralla. Hallintaa ja tottista pitää motivoitua myös treenaamaan enemmän molempien kanssa. 

Lammenvahdit...

Hurma ja Kaiku - sisko ja sen veli

"Hei Valonkantaja, viaton et ole sinäkään" (etkä siltä juuri nyt näytäkään...)

Hurma ja Kaiku leikkii... Huomatkaa Hurman harva hammasrivistö

 

Parkkiset treenimielellä

Parkkikaksikko Lumo ja Hurma ovat treenailleet taas viikon mittaan. Lisäksi viime viikonloppuna on treffailtu Aidaa (Villi-Joikhu Yksiainoa), setäpuoli Haltia (Kajaskiven Härmä) ja Kurua (Liehkun Korvenkaiku) suppistelun merkeissä. Suppisteltu on myös velipoika Savun (Naavisemon Valonvaltias) kanssa ja treffattu isä Leeviä (Piiparipojan Bayliez), velipuoli Ronttia (Kajaskiven Vahkar Velho) ja muuta sisaruskatrasta.

Sunnuntaina hakuiltiin. Tällä kertaa teemana oli taajamaetsintä kytkettynä. Treenailtiin Olarinluomassa. Alueella meni kiva oja, jossa oli virtausta, hyviä puskia, sillan alunen ja iso puu- ja risupino alueen länsilaidalla. Lumolla oli kolme maalimiestä. 

Ensimmäinen maalimies löytyi heti alueen itälaidalta aidan vierestä, jossa oli suht pitkää lakastunutta heinikkoa. Haukut ja palkkaus. Jatkettiin alueen itälaitaa etelästä pohjoiseen. Koilliskulmassa Lumo otti reaktiota jostain muusta kuin ihmisestä, ja veti kunnon vahtihaukut... Joku mörkö siellä lymyili... Jatkettiin pienen väliepisodin jälkeen pohjoispäätyyn, jossa saatiin pienen kiertämisen kautta hyvä reaktio ja maalimies tarkentui lounais-pohjois kulman tiheästä pusikosta. Ilmaisu ja palkat. Jatkettiin eteenpäin ja mentiin länsi-koillissuunnassa olevalle kävelytielle. Taas reaktio "möröstä" ja jatkettiinkin kohti kaakkoa. Sai hajun todennäköisesti jo nostetusta maalimiehestä, joka päivysti kävelytiellä. Palattiin eteläsuunnasta alueen länsilaidalle, ja otsalampun valossa spottasin itse maalimiehen risukasasta. No, koska kyseessä oli treeni, niin annoin koiralle mahdollisuuden tehdä työt, ja lähdettiin kiertämään isoa risukasaa. Parissa kohtaa Lumo sai hajun, mutta maalimiehen puolella taas ei juurikaan haissut. Risukasan taakse haisi eniten, ja siellä pieni koira pähki, että miten hemmetissä mä pääsen sinne... Lähti itse kiertämään kasaa, ja päätyi lopulta maalimiehelle. Ilo oli ylimmillään.

Hurmalle otin ihan treenin päätteeksi taas pari tuuli-ilmaisua, juu, pimeässä taajamassa.. Ehkä lapsikoiralla hiljalleen alkaa lamppu syttymään päässä. Hurmalla oli kivaa, ihmiset on ihania ja palkat maistuu.

Taajamatreenialue kartan mukaan: rajautuu etelästä kävelytiehen, pohjoisesta kävelytiehen ja rakennusta reunustavaan pusikkoon, lännestä autotiehen, idästä kävelytiehen ja aitaan.

Maananataina Hurma matkasi bussilla ekalle rokotukselleen eläinlääkäriasema Käpälämäkeen. Eläinlääkäriaseman eteisessä käytiin puntarissa, joka kertoi Hurmiksen painoksi kuusi kiloa. Eläinlääkäriasemalla Hurma käyttäytyi oiken mallikelpoisesti: kaivoi eläinlääkärihuoneen lattiaa, järsi pöydän kulmaa, käyttäytyi siivosti tutkittaessa eikä syömiseltään edes huomannut koko rokotusta. Toimenpiteen jälkeen kävi nokosille eläinlääkärin pyödän viereen... Käpälämäestä matkattiin sporalla keskustaan, tassuteltiin steissillä ja matkattiin junalla kotiin. Oikein kelvollista ympäristökasvatusta siis.

Tiistaina raunioiduttiin. Hurma sai osallistua tallaamiseen, namejen kerjuuseen, tarkkailla koirakoiden työskentelyä milloin kenenkin sylistä ja toimia loppupalkkana mm. mustaterrieri Jäbälle... Pari viikkoa sitten Hurmaa jännitti ihan perinpohjin kerrostalon kokoinen mustaärrieri, mutta enää ei jännännyt lainkaan - Jäbä on Hurmasta tosi cool.

Lumolle otettiin pidempi treeni, ja mulle alueenkäytöllinen treeni. Alueina oli ylä,- keski- ja pitkäkasa, sekä pitkän kasan alapuolella oleva kylmiösysteemi. Suunnitelmissa oli käydä kasat tuossa järjestyksessä. Yläkasalta nousi ensimmäinen maalimies traktorin rengaspiilosta. Jälleen Lumo merkkasi myös vieressä olevaa arkkua, mutta lukitsi ilmaisun rengaspiiloon. Kansi auki ja palkkaa nassuun. Parista edellisestä kerrasta viisastuneena jatkettiinkin samaan kohtaan, eli lähetin Lumon tarkistamaan arkun. No kappas, siellä olikin toinen! Taas kannet auki ja palkat kitaan. Jatkettiin yläkasa loppuun ja siirryttiin keskikasalle. Lumo oikasi suorilta kasan keskivaiheille, enkä kerennyt kissaa sanoa kun pyyhkäisi jo pitkän kasan alkupäädyn paikkeille työstämään. Lumo on siitä ohjaajalle kiitollinen koira, että Lumoa on helppo lukea. Merkkasi hajua selkeästi ylhäältä tulevaksi. Haki hajun reunoja ja ratkaisi piilon oikein hyvin. Maalimies oli kylmiön yläkerrassa, Lumo hyppäsi kylmiön päälle, tarkensi maalimiehen ja ilmaisi hyvin.

Palasin suunnitelmaani, eli jatkettiin keskikasaa, kohti kasan alkupäätyä. Lumo sai taas hajun ja tarkensi maalimiehen bunkkerin sokkelipäädyssä olevaan suljettuun muoviputkeen. Hyvin tehty! Palattiin keskikasan reunaa kohti kasan toista päätyä, joka jäi kesken ja sielläkin oli haju. Piilo ei ollut sääolosuhteista johtuen mikään ihan läpihuutojuttu. Lumo työsti ja työsti, haki hajun reunoja pitkän kasan puolelta, palasi varmaan kolme kertaa pisteeseen jossa sai hajun, ja lopulta tarkensi maalimiehen sijainnin kolmen eri korkuisen ylöspäin aukeavan törpön toiseksi korkeimpaan tötteröön. Elementtien keskikohdalla sauma vuoti hajua, ja sinne se kirsu Pumsiin ohjasi. Ilmaisu oli hyvä ja palkka maistui. Ihan loistava treeni! Kaikki piilot olivat umppareita, piiloissa oli sopivasti ja vähän enemmänkin haastetta, ja Lumo joutui oikeasti ratkomaan piiloja. Ihan huippua! Ei siis todellakaan mikään läpihuutotreeni, ja ohjaajakin kerkesi kerrankin mukaan treeneihin, kun koira joutui tekemään ihan oikeasti töitä..

Eilen käytiin kouluttajaparini Juhan kanssa treenaamassa päivällä molempien koirat. Kävin tallaamassa Juhan vanhemmalle koiralle jäljen Kulmakorpeen, joka jätettiin sinne vanhenemaan ja ajeltiin Histaan treenaamaan Lumo ja Juhan nuorempi koira.

Lumolle halusin pidemmän etsinnän, ideaaliaika 30 minuuttia. Lumon kanssa ei olla aikoihin tehty pidempää etsintää, joten puolestatunnista oli hyvä lähteä liikkeelle. Sovittiin alue, Juha lähti piiloon ja me Lumon kanssa kävimme alueen partioimalla. Ilman karttaa, pelkän gps:n voimin karttuiroin itseni. Lähdettiin kartan pohjoisesta, pellon reunasta kohti alueen itärajaa ja sieltä risteillen alueen länsirajalle, takaisin itärajalle jne. Itärajana oli oja ja lännessä polku (joka ei karttakuvassa näy). Eteläraja aina Kakarlammen päädyssä olevaan suoalueen loppuun asti. Tuuli kävi etelästä n. 4m/s.

Etsintäkampa oli harva, vähän liiankin. Normaaliin oikelle nojaamisen sijaan nojasinkin vähän liiaksi koko ajan vasemmalle, ja korjasin ajoittain aika paljonkin. Alueella oli kokoa ehkä n. 8-9 ha, eli ihan hyvän kokoinen alue. Maastoltaan periaatteessa melko helppoa, suota, ojaa ja suolampea lukuunottamatta. Lumo liikkui alkuun vähän liiankin hyvällä draivilla, onhan maalimiehet viime aikoina löytyneet hyvinkin lyhyellä työskentelyllä. Vauhti kyllä tasaantui sen reilun kolmen hehtaarin jälkeen... Pari kertaa pistotin tarkistamaan jonkun kohdan, muuten edettiin partioimalla. Maalimies löytyi "yllättäen" Kakaralammen eteläpäädyssä olevalta suoalueelta. Lumo kävi välillä Juhan jäljellä, mutta tarkoituksella leikkasin aina kohti itärajaa, ja Lumo palasi jäljeltä ilmavainulle. Maalihenki löytyi hyvissä voimin kuusen alta pötköttämästä, ilmaisu oli hyvä, purkkiherkku maistuvaa ja treenin päätteeksi Lumo intoutui vielä vähän leikkimään jalka-palolla, eli Good-Cuzilla, jossa on naru. Oikein hyvä treeni, kiitos siis treeniseuralle tämän treenin mahdollistamisesta.

Hurmalle otettiin ihan loppuun pari tuuli-ilmaisua. Ensimmäisessä saattoi taas lopuksi päästä silmällä perille. Toiselle piilolle maalimies kiersi hyvinkin kaukaa,  annettiin Hurmalle pieni ääniapu, käänsin Hurman ja sitten lähdettiin liikkeelle. Tällä kertaa näytti jo ihan siltä, että Hurmelilla oli ajatus, että joku on hukassa ja se joku pitää löytää. Vauhtia oli nimittäin selkeästi enemmän ja nenä nousi oikein mukavan näköisesti. Melkein uskaltaisin väittää, että nyt mentiin nenätuntumalla ihan perille saakka. Ja Hurmallehan maistuu palkka, siitä ei epäilystäkään. Ja toki kadonneet ovat yleensä herkkujen lisäksi oikein hyviä tyyppejä Hurman mielestä. 

Eilen illalla riennettiin vielä Hurman kanssa Naavisemon pentukurssille, jota meille vetää Leevin emäntä Aino (suppilovahveropalkalla). Treenikerran aiheena oli kontakti ja luopuminen. Tarttee kyllä kehaista, että Hurma sietää suhteellisen hyvin häiriöitä. Hurmalla on hyvä kontakti ja Hurmis tarjoaa luopumisessakin kontaktia! Eli hyvällä mallilla tuo penneliinin perushommatkin, ainakin toistaiseksi.

Sunnuntain puolikkaat – taajamaetsintää

Viime sunnuntaina seitsemän hengen poppoo hälyryhmäläisiä juhlistivat aurinkoista sunnuntaiaamua Espoon Sinikalliossa taajamaetsinnän merkeissä. Alue ja etsintäreitti oli suunniteltu valmiiksi piiloja myöten. 

Saimme Lumon kanssa kunnian olla ensimmäinen koirakko. Lähdimme kiertämään lenkkiä vastapäivään. Taajamassa kun oltiin ja vieressä kohisi Turunväylä, koiran ja ohjaajan nuorana toimi liina. Eli kytkettynä etsimistä. Alkuun perus työrutiini, eli kysyn koiraltani, että ”lähetäänkö hommiin?” ja siihen perinteiset haukahdukset saaneena aloitimme etsinnän.

Lumo lähti rauhakseen liikkeelle. Kuljimme noin 200 metrin matkan, kunnes koiran olemus terästäytyi täysin. Sokeakin olisi nähnyt Lumosta, että sehän on hajulla. Hienosti nousi nenä, työsti hajun reunat nopeasti ja maalimies paikantui kävelytien oikealle puolelle, Turunväylän varteen, korkeamman kallioseinämän päälle. Sinne kallioseinämän päälle mentiin liina tiukalla, ohjaaja etenemistä hidastamassa. Ilmaisu oli ok, maalimies taisi saada vähän sunnuntaiaamun suukkoa haukun lomassa (jos vaikka oli suukot kotoa lähtiessä jäänyt saamatta, niin Lumo korjasi asian). Loistavasti työstetty ja hoidettu ensimmäinen löytö!

Homma jatkuu. Kuljettiin noin vajaa parisataa metriä eteenpäin, ja Lumo nappasi taas hajun. Yli suuren lumikinoksen, poikki rakennuksen takapihan, kohti ryteikköä. Sinne mentiin, liina tiukalla. Siellä se maalimies pötkötti, pressuun kääriytyneenä. Pitihän sitä vähän alkuun herätellä päällä kävelemälle kunnes tehokkaammaksi todettiin jälleen kerran se haukku. Ilmaisu ok, maalimieskäytös ei nyt ihan niin nättiä, mutta ei kaivanut kuitenkaan. Tähänkin on sanottava, että melkoisen taitava plikka tuo Lumo. Ensireaktio hajusta tuli noin 75 metrin päähän maalimiehen sijainnista (Ai mistä mä näitä metrejä arvioin? No Kansalaisen karttapaikasta tietty!)

Sitten mentiin taas. Reilu sata metriä edettiin taas, ja lähdin vasemmalla olevan rakennuksen piha-alueen suuntaan, ajatuksena tarkistaa se. Lumo nosteli taas kirsuaan siihen malliin ja kiristi tahtia kohti alemmalle tasolle vieviä portaita. Perässä mentiin ja roskakatokseen päädyttiin. Lumo merkkasi oviaukon vastapäistä seinää, päätyen aina harmaaseen roskalaatikkoon. Raotin vähän kantta, juu ei haissut siellä, palasi taas seinälle ja päätyi tuohon samaisen lootan viereen kuono ylhäällä. Raotin viereistä lehtiroskiksen kantta, siellähän se maalimies piileksi. Kuono rakoon ja ilmaisu oli hyvä. Niin tuli syödyksi loputkin Ceasarin jänistä kasviksilla. Treeni meni todella loistavasti. Lumo on ihan loistava nainen!

Taajamaetsintäalue: kulkusuunta nuolilla, alue rajattu vihreällä värillä ja tummemman sinivihreät ovat maalimiesten paikat.

Puuhapäivät on parhaita päiviä

Weekendi aloitettin hakutreenien merkeissä Kauklahden suunnalla, taajamassa. Perjantai-iltana, tottakai. Eikai Super Crazy Dog Ladyilla ole parempaakaan tekemistä???  Pakkasta -16C ja risat, mutta sää on pukeutumiskysymys. Treenit oli kaikkiaan aika tehokkaat. Eihän nyt kukaan ihan oikeesti halua koiraansa autoon palelluttaa?

Lumolle otin kolme maalimiestä. Teema edelleen ilmaisun vahvistaminen, mutta siinä siivellä pientä nenähommaa. No nenähommat on Lumolle ihan "pala kakkua". Lumo on motivoitunut ja tekee tarmokkaasti hommia. Maalimiehet löytyi, ensimmäinen lumikasasta, ja haukku raikas hännän tahdittaessa tempoa sarjalle. Toinen maalimies löytyi sermin takaa, ja tämäkin sai osakseen ihan buenot haukut. Kolmas ja viimeinen maalimies tehtiin näkölähtönä, vietinnostatuksena. Maalimies lähti pinkomaan suunnilleen 50 metrin päässä olevan palloseinän taakse. Lumo haukkui tuijottaessaan pakenevaa maalimiestä. Maalimiehen kadottua seinän taakse päästin Lumon perään. Ilmaisu oli hyvä, kestävä. Maalimies palkkasi Lumon vasta kun itse olin siinä vieressä, ja muutamat haukut vielä päälle. Mainiota! Ihan huipputreeni siis.

Treenin jälkeen ajeltiin Oittaalle ja käytiin rämpimässä pienoinen metsälenkki Sofian ja Justuksen kanssa. Kotiin tultiin about yhdentoista aikaan illalla..

Lauantai aloitettiin edustustehtävällä Tapiolan Talviriehassa. Esiteltiin hieman pelastuskoiran koulutusta, tottista, ja pieniä "etsintöjä" ja ilmaisutapoja. Tapiolaan matkattiin Ressun ja lagottotyttöjen kyydissä. Kiitos seurasta!

Tapiolasta kotiuduttua oli pakko nappaa kamera matkaan ja suunnata lähipellolle ottamaan Lumosta muutamia kuvia, kun sää oli mitä mainioin! Iltapäivästä ajeltiin vielä Hyvinkäälle uimaan. Tai siis emäntä kyyditsi, Lumo ui. Uintiseurana oli Jennin ja Robinin laumasta Fauna ja Salka, sekä Sofia ja Justus. Lumo ui taas mallikkaasti. Selkää ja häntää kastelematta. Alkuun taas pelastusliivit päällä, loppuajan ilman. Lumo ei edelleenkään ole erityisen innostunut altaaseen menosta. Etenkään, jos hänet sinne pakottaa, siis ihan fyysisesti auttaa. Käskien kyllä menee..

Kotona on nyt päivän riennoista onnellinen ja väsynyt koira. Vähän Neuta napaan ja jälkkäriksi pari poron kylkiluuta. Nyt on hyvä sulatella ja levätä. Huomenna emäntä suuntaa aamulla yhdistyksen seminaariin, joten Lumo saanee levätä lähes työpäivän verran, ja sitten pääsee taas kunnon lenkille, valoisassa. Aamulla toki käydään lenkillä, seuraksi lähtee pitkästä aikaa naapurin Dante. Tarviiko sitä nyt sunnuntaiaamuna pidempään kuin puolikahdeksaan nukkua?? 

Ai joo, maaliskuun poropaimennuskokeen ilmoittautuminen on lähetetty. Nyt vaan kaikki tassut ja peukut pystyyn, että päästään aitaan! Katselmusilmo on myös pistetty postin vietäväksi.  

"Hittojako siinä kuvaat?"

Murrr...Murrr...Murkku.. Arki- ja treenikuulumisia

Se on sitten vuoden 2010 tammikuu puolessa välissä. Talvea piisaa, hyvä niin, mutta alkanee lenkkimaastojen vaihtelut käydä vähiin. No, nauttikoot hiihtäjät laduistaan vielä kun voivat. Emäntä on odotellut neidin toisia juoksuja alkavaksi... Vaan juoksua ei näy, eikä kuulu. Helmikuun 5. päivä Lumo-neidille tulee ikää mittariin vuosi ja yhdeksän kuukautta. Juokseepi mitä ilmeisemmin sitten kerran vuoteen, näin näyttää kalenteri kertovan. Murkkuilu siis jatkunee, ja tiedä sitten tuoko ne toiset(kaan) juoksut helpotusta elämään. Ehkä tuo, ehkä ei. Toivossa on hyvä elää.

Viime aikoina ollaan lenkkeilty mitä enemmissä määrin ihan näin kotihoodeilla, jotka pieni murkku-Lumo luulee omistavansa. Vaihtelua on sitten haettu remmilenkkeilyn muodossa vähän ympäriinsä. Mutta onhan se tietty vaan niin ihanaa, jos koira saaisi juoksennella vapaana. Sekin olisi ihanaa, jos kaikille ei tarttis päsmäröidä, ja jos tuota itsevarmuutta tulisi roppakaupalla lisää, niin, että monet tilanteet paikkaantuisi pelkällä olemuksella, eikä niillä uhmakkailla pienen koiran eleillä. No, Lumohan on pienestä pitäen ollut aika rämäpää poikatyttö ja sitä ei käy kieltäminen, etteikö neiti olisi "hieman" dominoiva muita koiria kohtaan. Välillä tuntuu, että oma osaaminen ei riitä, sosiaalistamiskausi on mennyt ihan penkin alle, mutta toisinaan taas homma pelaa paremmin kuin hyvin.  Kaikkiin pärinöihin puutun heti, sillä emännän politiikkaan ei todellakaan sovi, että koirat selvittäisivät välinsä itsenäisesti. Tutut koirat ovat ok, osa on jopa kunnioituksensa "ansainnut", eikä tiettyjä koiria ole tarve haastaa, mutta sitten ovat ne, joiden kanssa tulee joko heti tai ainakin ajoittain vääntöä siitä kumpi on vahvempi ja viisaampi (no Lumo ei ainakaan...). Aika varmasti näyttää mitä neidistä tämän osalta tulee, paraneeko homma iän myötä. 

Lenkkiseurana ovat vaihtelevasti olleet Dante emäntineen, Keira-poro ihmisensä Paulan kanssa, Peiqi ja Aida sekä Noora ja tänään lenkkeilimme lappalaiskolmikon Raakel, Tuukka ja Toni kanssa, matkassa toki heidän emäntänsä Anne. Sorlammella ollaan oltu pariin otteeseen, ja Pitkökoskeltakin löytyi Silvolan puolelta lenkki, jossa ei kulje latu.

Hakuilusta on ollut reilu viikon tauko, ja toiveena on, että ensi sununtaina saataisiin jotkut treenimiset aikaiseksi. Loppiaista edeltävänä tiistaina oltiin Röylän hollilla treenaamassa taajamaetsintää -16 asteen pakkasessa. Hullujen hommaa, mutta onneksi olemme löytäneet toisemme. Lumon kanssa teimme tienvarsi etsintää pienoiseen metikköön päin, jossa meni tuoreita ja kohtuullisen tuoreita jälkiä. Etsintä suoritettiin koira kytkettynä liinassa. Lumo työsti tosi hienosti jälkiä ihan jäljestäen. Välillä tehtiin "hukkareissu" eli käyvimme tsekkaamassa neidin merkkaaman jäljen, jolta ei löytynyt mitään ja palasimme takaisin kävelytielle. Välillä jäljen päästä löytyi maalimies ja purkillinen herkkuja. Välillä neiti eksyi myös jäniksen jäljelle, jolta tietysti ohjaajan piti oikaista tohkeissaan oleva pieni lapinkoira paikantamaan sitä ihmisen jälkeä kuitenkin. Toinen maalimies oli kävellyt hienon silmukan, jota Lumo jäljesti antaumuksella, kunnes ilmavirta kuljetti hajun, nenä nousi maasta ylös ja neiti pinkaisi tuulen tuoman hajun suuntaan maalimiehelle. Etevä pieni eläin.

Toiset treenit olivat sitten loppiaisviikon sunnuntaina. Paikkana oli niinkin mielenkiintoinen miljöö kuin Petikon ABC:n piha. Taajamaetsintä oli tässäkin teemana. Jennillä oli kuningas-ajatus hyödyntää tuota lunta, nyt kun sitä on, ja innoissaan kaivoi minun mentävän kuopan, johon kävin fleecehuopaan ja pressuun käärittynä "mukavaan asentoon" ja kuoppa peitettiin lumella. Rubi, Fauna ja Katla työstivät kukin vuorollaan minut lumen alta, ilmaisivat ja Katlalla oli erityisoikeus kaivaa minut kuopasta. Lumolle tehtiin sama harjoitus Robinin ollessa lumen alla piilossa. Lumo lähti taas hienosti hommiin, merkkasi Robinin ja sattui sieltä lumen alta löytämään Robinin kasvot, joita sitten innokkaana nuoli. Lopuksi tehtiin jokaiselle koiralle vielä erilliset ilmaisuharjoitukset.

Rankkaa olla pieni lapinkoira?

Lumon rentoutumisen taidonnäyte