Parkkisten puuhailuja menneeltä viikolta

Parkkisilla on taas ollut toimintaa viimeisen puolentoista viikon aikana. Lenkkeilyn, metsässä riekkumisen ja koirakavereiden kanssa sosialisoinnin lisäksi ollaan treenattu niin raunioilla kun maastossa ja Hurman kanssa on käyty pentutreeneissä.

Raunioilla ollaan viimeisen kahden viikon aikana käyty normaaliin tapaan tiistai-iltaisin oman ryhmämme treeneissä, sekä vierailtu muussa porukassa viime torstaina ja tämän viikon keskiviikkona.

Raunioilla teemana oli viime viikon tiistaina kaksi koiraa työskentelemässä radalla samaan aikaan. Lumon kanssa saimme kaveriksemme mustaterrieriuros Jäbän. Lumo sai työskennellä kytkettynä, sillä aina kun sen treenaaminen on periaatteessa aiheellista, niin sitähän kannattaa treenata. Alueena oli alakasa ilman beesaria. Luotto koiraan ja eipä tuolla neidillä kovinkaan pitkästi siellä taas nokka tuhissut kun oli kolme maalimiestä nostettu. Edes meidän kasalla vieraillut Jäbä ei häirinnyt Lumon tarkentamista, vaan Äl jatkoi hommia mitenkään Jäbää noteeraamatta. Hyvä treeni. Liinassa työskentely ei tunnu häiritsevän millään lailla Lumoa. Tekee siis hommia todella hienosti perässä roikkuvasta ohjaasta huolimatta.

Viime torstaina oltiin radalla maalimiesvahvituksena kun radalla vieraili Kotkalaisia. Lumolle otin pari maalimiestä ja annoin Ressulle vapaat kädet niiden upottamiseen. Eka löytyi ylätalon yksiöstä, jota meillä ei ole vielä ollutkaan, toinen alatalon päätyputkesta. Ilmaisut olivat jees ja treeni Lumosta ihan liian lyhyt.

Iltojen pimetessä viikkotreenit yritetään nipistää jotenkin järjelliseen aikaan. Pimeä rata on haastava erityisesti ohjaajalle. Eli treenit on pääosin lyhyempiä. Tällä viikolla teema oli ylhäältä ja alhaalta tulevat hajut. Kaksi maalimiestä. Lumon treeni kesti ehkä puolitoista minuuttia niin hommat oli tehty - liian lyhyitä treenejä sanoo Lumo. 

Keskiviikkona käytiin toistamiseen rauniotutustujien kanssa treenaamassa. Hurma hurvitteli pentutason treenit tyylillä näkölähtöjä tuulen suunta huomioiden. Pennun muisti on onneksi lyhyt, ja silmien sijaan saattoi jopa vahingossa käyttää vähän nenäänsä.. Lumolle pari ylöspäin aukeavaa törppöä kannet raollaan. Pala kakkua jälleen Lumolle.

Hurma söpöstelijä raunioilla. Kuva Laura Luotonen

Hurma vakavana raunioilla. Kuva Laura Luotonen

Hakutreeneissä viime sunnuntaina oltiin Siika kakkosella ja hyödennettiin siellä paria umpipiiloa. Lumolle vaihteeksi neljä maalimiestä, joista kaksi ensimmäistä tehtiin pistoina, kolmas partioitiin ja neljäs taas pistona. Ilman apuja, ellei tuulta lasketa mukaan. Ensimmäinen piilo oli tuuleen, pisto meni vähän miten sattuu, fiksu koira korjasi sen hyväksi havaitsemallaan tavalla ja maalimies löytyi. Toiselle lähetys tuulen yläpuolelta ja yllättäen se oli melko suora. Kolmas tosiaan etsittiin ihan partioimalla ja neljännelle taas lähetys tuulen alapuolelta. Hyvä treeni. Ilmaisut olivat ihan ok, ekaa umpparia vähän raapi.

Pentutreeneissä Hurman kanssa ollaan treenailtu kohdetyöskentelyä, kontaktia, istumista jne. Hurmalla on aika vahva kontakti, ja tarjoaa sitä mielellään kun ei muuta keksi... 

Team Äly ja Väläys

Ensi viikon maanantaina on mun ja Lumon kauden ensimmäiset pitkät. Piiloilijalle, eli Ressulle, annoin vapaat kädet treeni suhteen, eli ideana on vähän kuin hälytys - ei tietoa mitä on tulossa ja tehdään parhaamme kuten aina. Toivotaan hyvää ja onnistunutta harjoitusta. Haavena on kaikista omista kummallisista ajatuksista huolimatta saada Lumo nostettua hälytyskelposeksi. Itse luotan koiraani ja tiedostan sen puutteet sekä heikkoudet - niitä on kuitenkin joka koirassa. Hyvä koirakko tekee töitä yhdessä, eli mun tehtävä ohjaajana on paikata sekä tukea koiraani ja päinvastoin.   

Treenii, hommaa, puuhaa, lenkkii

Viimeiseen reiluun viikkoon mahtuu jos jonkinmoista treeniä.

Lumo: Riitta Jantunen-Korrin koulutuskerta, hallittavuustreenit, tottista hallissa, taajamaetsintää Iivisnimessä, rauniotreenit, hälypuolikkaat ja perinteisemmät hakutreenit Histassa.

Hurma: hakutreeneissä nenän etsintää ja ihmisten huomiosta nauttimista herkkuja syöden, raunioilla Lumon työskentelyn seuraamista, pentukurssi ja paljon ympäristökasvatusta ja sosiaalistamista.

Lisäksi viime viikolla lenkkeiltiin lähes päivittäin kaverikoirien kanssa metsässä. Treffattiin lenkkimielessä kasvattipoikiani, Hurman veljiä, Kaikua, Savua ja Karua, lenkkeiltiin myös lappalaistyttö Aidan, isä Leevin ja puoliveli Rontin, snautseri Fridan, aussi Kerkon, lapukka Raen ja lappalaisuros Oskun kanssa. Hurma thieroi tuttavuutta perjantai-iltana puolikkaiden jälkeen kelpie Kittyn, porokoira Katlan (vanhatuttu jo periaatteessa), porokoira Kirpun, silkkivinttari Faunan ja lapinkoira Salkan kanssa. Että eiköhän meidän oma sosiaalinen koiraverkosto riitä täyttämään ne koirien sosiaaliset tarpeet, joten aihetta joka ikisen sessen morjestamiseen kotinurkilla ei todellakaan ole syytä..

Lumo, Hurma ja Kaiku (Naavisemon Valonsoturi)

Viime viikon hakutreeneissä treenattiin taas taajamaa. Tällä kertaa treenattiin Iivisniemessä, Espoossa. Lumolle otettiin kolme maalimiestä, jotka oli ripoteltu ojan vartta etelään menevän  kävelytien varrelle lakastuneisiin pusikoihin. Häiriöitä oli jonkun verran, kuten taajamaan kuuluukin. Etsintä tehtiin siis kytkettynä. Lumo reagoi hyvin hajuihin, eikä liinan perässä vedettävä ohjaaja hidastanut menoa lainkaan. Ilmaisut olivat hyvät, ja treeni kaikkiaan tosi onnistunut. Edes remmin päässä räkyttävä ja odottelemaan jäävä corgi ei voinut vähempää kiinnostaa eikä koirapuiston portilla räkyttävät koirat, vaan Lumo valitsi rähinän sijaan maalimiehen hajun, eri taitava Pumsii!

Eilen treenattiin hakua ihan perinteisesti metsässä. Paikkana Hista. Loppukauden virallisten treenien suunnitelmiin meillä kuuluu pistot aina kun maasto on ideaali sen harjoitteluun. Histassa se on. Pistoja on viimeeksi treenattu haamu- ja/tai tuuliavuilla ennen Lumon pentulomaa, joten halusin tehdä pienen mielikuvaharjoituksen. 

Treenin ideana oli siis "norjalainen sekametsä". Keskilinjan molemmin puolin siirtyvät maalimiehet. Koira saa ääniavun (itku, nauru tms. muu möinä) vuoron perään molemmin puolin aina lähetyspaikasta, jonka jälkeen edetään keskilinjalla seuraavaan lähetyspaikkaan, ääni jne. Tämän jälkeen palataan alkuun ja koira lähetetään siinä järjestyksessä molemmin puolin pistoille, kun se on ääniavut saanut. Tuulen puolelle otin ilmaisut, tuulen yläpuolelle suorapalkat. 

Sanoisin, että aika onnistunut treeni! Lumo oli super motivoitunut, pistot tuulen puolelle suhteellisen suorat, tuulen yläpuolelle kaarsi aina vasempaan ja tuulen alle. Ilmaisut oli hyvät ja ekalla suorapalkalla kerkesi päästää yhden haukun. Norjalaista sekametsää tarttee varmaan aina aika-ajoin ottaa valikoimaan ihan sillä, että ainakin Lumolle se on super kiva treeni!

Raunioilla otin viime tiistaina pienen alueen ja kaksi maalimiestä lähekkäin, häiriöihmisiä kasoilla. Ilma oli sateinen ja tuuli pääosin heikko, ja tyypilliseen tapaan pyörivä. Ekan maalimiehen Lumo nappasi tosi hyvin, toista, ensimmäisen lähellä olevaa tehtiin sitten tovi. Oltiin kierretty kasa kummastakin suunnasta, mutta ei vaan haissut. Välissä Lumo kerkesi haukkua viereisellä kasalla olevat häiriöihmiset, hypätä pressulla suojattuun vanhaan piiloon jne. Lumo teki hommansa kuten on opetettu, ohjaaja voisi luottaa koiraansa, seurata tuulen suuntia ja miettiä sen pienenkin alueen läpikäyntiä. Hurma sai huvitella Lumon perässä, josko mallioppimalla Hurmalla iskostuisi ajatus siitä, mitä raunioilla tehdään. Ekan maalimiehen missasi, kun piti viihdyttää mun treenikavereita, toiselle oli jo tulossa polleena Lumon palkkaosingoille... Note to self: varaa pennullekin palkkaa maalimihelle...

Perjantaina oli hälypuolikkaat, aiheena reagointi ja ympäristönä taajama. Jälleen kytkettynä työskentelyä. Reagoihan Lumo. Hyvä treeni, tälläisiäkin treenejä pitäisi olla enemmän. Reagoinnin vahvistamista.

Korrien koulutuskerralla tehtiin ruutua ja liikkeestä seisomista. Ihan hyviä vinkkejä saatiin taas. Saisi vaan sen totaalisen tokokärpäsen pureman, ja motivaatiota (ja seuraakin) treenaamiseen, niin voisi alkaa haaveilemaan siitä alokasluokan korkkauksesta. Hallintakurssilla tein kontaktitreeniä ja askeleesta kolmeen neljään pätkiä seuraamista niin, että kontakti ei tipu.. Eli ihan basic juttuja. Muutaman minuutin paikkamakuun raunioiden sisääntulossa välipalkalla. Ihan hyvää ja tarpeellista treeniä. Hallivuorolla jatkoin samalla teemalla: häiriöp paikkamakuu, muutaman askeleen seuraamispätkiä hyvällä kontaktilla ja liikkeestä seisomista. 

Sellainen tytär, millainen äiti?

Hurma täytti perjantaina 12 viikkoa, ja painoa pienellä Angry-Hurmalla on jo 6,9 kg! Hurmalainen tosiaan jatkaa metsässä nenänsä etsimistä ja ihmisten huomiosta nauttimista. Raunioilla Hurmis on tallaillut ja saanut kaikenmoisia herkkuja treenikavereilta. Anhe Hurkki onneksi on, joten ehkä se nenu vielä ajan kanssa löytyy. Pentukurssilla on jatkettu kontaktia, lupumista, kohdetyöskentelyä ja luoksetuloja. Meidän treenimäärään nähden Hurma on aika pätevä. Pitäs ottaa itteään niskasta kiinni, ja tehdä niitä pieniä treenejä molempien kanssa ihan päivittäin..

Hurma reilu 11 viikkoa

Parkkiset treenimielellä

Parkkikaksikko Lumo ja Hurma ovat treenailleet taas viikon mittaan. Lisäksi viime viikonloppuna on treffailtu Aidaa (Villi-Joikhu Yksiainoa), setäpuoli Haltia (Kajaskiven Härmä) ja Kurua (Liehkun Korvenkaiku) suppistelun merkeissä. Suppisteltu on myös velipoika Savun (Naavisemon Valonvaltias) kanssa ja treffattu isä Leeviä (Piiparipojan Bayliez), velipuoli Ronttia (Kajaskiven Vahkar Velho) ja muuta sisaruskatrasta.

Sunnuntaina hakuiltiin. Tällä kertaa teemana oli taajamaetsintä kytkettynä. Treenailtiin Olarinluomassa. Alueella meni kiva oja, jossa oli virtausta, hyviä puskia, sillan alunen ja iso puu- ja risupino alueen länsilaidalla. Lumolla oli kolme maalimiestä. 

Ensimmäinen maalimies löytyi heti alueen itälaidalta aidan vierestä, jossa oli suht pitkää lakastunutta heinikkoa. Haukut ja palkkaus. Jatkettiin alueen itälaitaa etelästä pohjoiseen. Koilliskulmassa Lumo otti reaktiota jostain muusta kuin ihmisestä, ja veti kunnon vahtihaukut... Joku mörkö siellä lymyili... Jatkettiin pienen väliepisodin jälkeen pohjoispäätyyn, jossa saatiin pienen kiertämisen kautta hyvä reaktio ja maalimies tarkentui lounais-pohjois kulman tiheästä pusikosta. Ilmaisu ja palkat. Jatkettiin eteenpäin ja mentiin länsi-koillissuunnassa olevalle kävelytielle. Taas reaktio "möröstä" ja jatkettiinkin kohti kaakkoa. Sai hajun todennäköisesti jo nostetusta maalimiehestä, joka päivysti kävelytiellä. Palattiin eteläsuunnasta alueen länsilaidalle, ja otsalampun valossa spottasin itse maalimiehen risukasasta. No, koska kyseessä oli treeni, niin annoin koiralle mahdollisuuden tehdä työt, ja lähdettiin kiertämään isoa risukasaa. Parissa kohtaa Lumo sai hajun, mutta maalimiehen puolella taas ei juurikaan haissut. Risukasan taakse haisi eniten, ja siellä pieni koira pähki, että miten hemmetissä mä pääsen sinne... Lähti itse kiertämään kasaa, ja päätyi lopulta maalimiehelle. Ilo oli ylimmillään.

Hurmalle otin ihan treenin päätteeksi taas pari tuuli-ilmaisua, juu, pimeässä taajamassa.. Ehkä lapsikoiralla hiljalleen alkaa lamppu syttymään päässä. Hurmalla oli kivaa, ihmiset on ihania ja palkat maistuu.

Taajamatreenialue kartan mukaan: rajautuu etelästä kävelytiehen, pohjoisesta kävelytiehen ja rakennusta reunustavaan pusikkoon, lännestä autotiehen, idästä kävelytiehen ja aitaan.

Maananataina Hurma matkasi bussilla ekalle rokotukselleen eläinlääkäriasema Käpälämäkeen. Eläinlääkäriaseman eteisessä käytiin puntarissa, joka kertoi Hurmiksen painoksi kuusi kiloa. Eläinlääkäriasemalla Hurma käyttäytyi oiken mallikelpoisesti: kaivoi eläinlääkärihuoneen lattiaa, järsi pöydän kulmaa, käyttäytyi siivosti tutkittaessa eikä syömiseltään edes huomannut koko rokotusta. Toimenpiteen jälkeen kävi nokosille eläinlääkärin pyödän viereen... Käpälämäestä matkattiin sporalla keskustaan, tassuteltiin steissillä ja matkattiin junalla kotiin. Oikein kelvollista ympäristökasvatusta siis.

Tiistaina raunioiduttiin. Hurma sai osallistua tallaamiseen, namejen kerjuuseen, tarkkailla koirakoiden työskentelyä milloin kenenkin sylistä ja toimia loppupalkkana mm. mustaterrieri Jäbälle... Pari viikkoa sitten Hurmaa jännitti ihan perinpohjin kerrostalon kokoinen mustaärrieri, mutta enää ei jännännyt lainkaan - Jäbä on Hurmasta tosi cool.

Lumolle otettiin pidempi treeni, ja mulle alueenkäytöllinen treeni. Alueina oli ylä,- keski- ja pitkäkasa, sekä pitkän kasan alapuolella oleva kylmiösysteemi. Suunnitelmissa oli käydä kasat tuossa järjestyksessä. Yläkasalta nousi ensimmäinen maalimies traktorin rengaspiilosta. Jälleen Lumo merkkasi myös vieressä olevaa arkkua, mutta lukitsi ilmaisun rengaspiiloon. Kansi auki ja palkkaa nassuun. Parista edellisestä kerrasta viisastuneena jatkettiinkin samaan kohtaan, eli lähetin Lumon tarkistamaan arkun. No kappas, siellä olikin toinen! Taas kannet auki ja palkat kitaan. Jatkettiin yläkasa loppuun ja siirryttiin keskikasalle. Lumo oikasi suorilta kasan keskivaiheille, enkä kerennyt kissaa sanoa kun pyyhkäisi jo pitkän kasan alkupäädyn paikkeille työstämään. Lumo on siitä ohjaajalle kiitollinen koira, että Lumoa on helppo lukea. Merkkasi hajua selkeästi ylhäältä tulevaksi. Haki hajun reunoja ja ratkaisi piilon oikein hyvin. Maalimies oli kylmiön yläkerrassa, Lumo hyppäsi kylmiön päälle, tarkensi maalimiehen ja ilmaisi hyvin.

Palasin suunnitelmaani, eli jatkettiin keskikasaa, kohti kasan alkupäätyä. Lumo sai taas hajun ja tarkensi maalimiehen bunkkerin sokkelipäädyssä olevaan suljettuun muoviputkeen. Hyvin tehty! Palattiin keskikasan reunaa kohti kasan toista päätyä, joka jäi kesken ja sielläkin oli haju. Piilo ei ollut sääolosuhteista johtuen mikään ihan läpihuutojuttu. Lumo työsti ja työsti, haki hajun reunoja pitkän kasan puolelta, palasi varmaan kolme kertaa pisteeseen jossa sai hajun, ja lopulta tarkensi maalimiehen sijainnin kolmen eri korkuisen ylöspäin aukeavan törpön toiseksi korkeimpaan tötteröön. Elementtien keskikohdalla sauma vuoti hajua, ja sinne se kirsu Pumsiin ohjasi. Ilmaisu oli hyvä ja palkka maistui. Ihan loistava treeni! Kaikki piilot olivat umppareita, piiloissa oli sopivasti ja vähän enemmänkin haastetta, ja Lumo joutui oikeasti ratkomaan piiloja. Ihan huippua! Ei siis todellakaan mikään läpihuutotreeni, ja ohjaajakin kerkesi kerrankin mukaan treeneihin, kun koira joutui tekemään ihan oikeasti töitä..

Eilen käytiin kouluttajaparini Juhan kanssa treenaamassa päivällä molempien koirat. Kävin tallaamassa Juhan vanhemmalle koiralle jäljen Kulmakorpeen, joka jätettiin sinne vanhenemaan ja ajeltiin Histaan treenaamaan Lumo ja Juhan nuorempi koira.

Lumolle halusin pidemmän etsinnän, ideaaliaika 30 minuuttia. Lumon kanssa ei olla aikoihin tehty pidempää etsintää, joten puolestatunnista oli hyvä lähteä liikkeelle. Sovittiin alue, Juha lähti piiloon ja me Lumon kanssa kävimme alueen partioimalla. Ilman karttaa, pelkän gps:n voimin karttuiroin itseni. Lähdettiin kartan pohjoisesta, pellon reunasta kohti alueen itärajaa ja sieltä risteillen alueen länsirajalle, takaisin itärajalle jne. Itärajana oli oja ja lännessä polku (joka ei karttakuvassa näy). Eteläraja aina Kakarlammen päädyssä olevaan suoalueen loppuun asti. Tuuli kävi etelästä n. 4m/s.

Etsintäkampa oli harva, vähän liiankin. Normaaliin oikelle nojaamisen sijaan nojasinkin vähän liiaksi koko ajan vasemmalle, ja korjasin ajoittain aika paljonkin. Alueella oli kokoa ehkä n. 8-9 ha, eli ihan hyvän kokoinen alue. Maastoltaan periaatteessa melko helppoa, suota, ojaa ja suolampea lukuunottamatta. Lumo liikkui alkuun vähän liiankin hyvällä draivilla, onhan maalimiehet viime aikoina löytyneet hyvinkin lyhyellä työskentelyllä. Vauhti kyllä tasaantui sen reilun kolmen hehtaarin jälkeen... Pari kertaa pistotin tarkistamaan jonkun kohdan, muuten edettiin partioimalla. Maalimies löytyi "yllättäen" Kakaralammen eteläpäädyssä olevalta suoalueelta. Lumo kävi välillä Juhan jäljellä, mutta tarkoituksella leikkasin aina kohti itärajaa, ja Lumo palasi jäljeltä ilmavainulle. Maalihenki löytyi hyvissä voimin kuusen alta pötköttämästä, ilmaisu oli hyvä, purkkiherkku maistuvaa ja treenin päätteeksi Lumo intoutui vielä vähän leikkimään jalka-palolla, eli Good-Cuzilla, jossa on naru. Oikein hyvä treeni, kiitos siis treeniseuralle tämän treenin mahdollistamisesta.

Hurmalle otettiin ihan loppuun pari tuuli-ilmaisua. Ensimmäisessä saattoi taas lopuksi päästä silmällä perille. Toiselle piilolle maalimies kiersi hyvinkin kaukaa,  annettiin Hurmalle pieni ääniapu, käänsin Hurman ja sitten lähdettiin liikkeelle. Tällä kertaa näytti jo ihan siltä, että Hurmelilla oli ajatus, että joku on hukassa ja se joku pitää löytää. Vauhtia oli nimittäin selkeästi enemmän ja nenä nousi oikein mukavan näköisesti. Melkein uskaltaisin väittää, että nyt mentiin nenätuntumalla ihan perille saakka. Ja Hurmallehan maistuu palkka, siitä ei epäilystäkään. Ja toki kadonneet ovat yleensä herkkujen lisäksi oikein hyviä tyyppejä Hurman mielestä. 

Eilen illalla riennettiin vielä Hurman kanssa Naavisemon pentukurssille, jota meille vetää Leevin emäntä Aino (suppilovahveropalkalla). Treenikerran aiheena oli kontakti ja luopuminen. Tarttee kyllä kehaista, että Hurma sietää suhteellisen hyvin häiriöitä. Hurmalla on hyvä kontakti ja Hurmis tarjoaa luopumisessakin kontaktia! Eli hyvällä mallilla tuo penneliinin perushommatkin, ainakin toistaiseksi.

Koiruuksien kuulumisia...

Huomaamatta melkein kaksi viikkoa kulunut siitä, kun kirjoitin päivittäväni blogia säännöllisesti... Viimeiseen kahteen viikkoon mahtuukin tapahtumaa, niin tarinoidaan tiivistetysti.

Lumo teki ensimmäisen pitkän automatkansa iloiseen Itä-Suomeen, Imatralle, viime viikonloppuna. Matka meni hienosti, niin kuin autoilu noin yleensäkin tältä pikku-neidiltä. Alma mummeli vietiin Espooseen Mikon siskon hellään huomaan, hermolomalle, missä kukaan riiviötär ei ole repimässä hännästä tai hyppimässä kuratassuinensa päälle. Lumolla oli siis käytössää koko takapenkki, jossa neiti matkusti turvavöissä, milloin keräkettusena, milloin rötkötti pitkällään vallaten koko takapenkin.

Imatralla nautittiin äitini herkkupadoista ja tutustuttiin Imatran uusiin hajuihin sekä Lumolle täysin uuteen ympäristöön. Lumo sai taas yhden koirakaverin lisää, äitini Espanjasta lähtöisin olevan, entisen kodittoman terrierimiksi Dixin. Alkuun oli vähän käninää ilmassa, Dixillä on hassu, terriereille tyypillinen tapa, känistä ja päristä. Pahaa sillä ei terrieri-herra kuitenkaan tarkoita. Ehkä mitään sydänystäviä Lumosta ja Dixistä ei viikonlopun aikana tullut, Lumon riekkuminen kävi välillä Dixiä hermoon, mutta yltyivät kaverukset kuitenkin leikkiin muutaman kerran. Reissussa käytiin ihmettelemässä hevosiakin läheisellä tallilla. Ehkä hieman jänniä, isoja, hyvän tuoksuisia otuksia, joiden jätöksissä on mukava käydä pyörimässä. Tokihan niille täytyi hieman puksutella, eikä sen läheisempää tuttavuutta ensimmäisellä kierroksella tehty, mutta ehkä ensi kerralla...

Kuluvalla viikolla oli toiseksi viimeinen kerta pentukurssia. Ollaan käyty tunnollisesti treenimässä Lumon kanssa, viime kerralla mammaa vaivanneesta flunssasta huolimatta oltiin terävänä paikalla. Ja toki sitä treeniä on tehty kotona, lenkillä, koirapuistossa, kaikkialla, joka päivä ja jonkun verran. Lumolla oli hieman omaa hauskaa tämän viikon treenien viimeisessä luokse tulo harjoituksessa. Neiti kävi pikkasen kuumana treenien loppupuolella, ja viimeisessä luokse tulossa ampaisi rakettina mamman ohitse, ja nurmikolle kakalle :D Siitä ei sitten suinkaan tultu kutsusta ja karkuun juoksemisesta luokse, vaan lähdettiin huitelemaan vähän enempi treenanneiden koirakoiden sekaan. Ei paljon naurattanut ei, vaikka "lapsihan" tuo vielä on. Vihainen ei voi, eikä missään nimessä saa olla. Me kuitenkin harjoitellaan luokse tuloa päivittäin, ja se menee kohtuu hyvin. Pientä testausta on ilmassa aina aika-ajoin, mutta se kuulunee asiaan. Mutta minkäs teet, kun ympärillä on mega kivoja juttuja ja hajuja, ja silloin tulee monesti Lumotuksen kuulosta hieman selektiivinen. Kysyipä tässä yksi päivä semmoinen ehkä 10-12 vanha tyttö koirapuistossa Lumoa kutsuttuaan, että tunnistaako se sen nimen.. Kyllähän se tunnistaa, aina halutessaan, mutta jos mielenkiinto on jossain muussa, niin kontaktin luominen on hieman haastavaa ainakin toistaiseksi. Mamman tarttee varmaan opetella jotain sirkustemppuja tai vastaavaa, saadakseen neidin huomion tiukan paikan tullen...

Tässä tyttojen kanssa odotellaan, että Mikko tulee koulusta, ja lähdetään ajelemaan kohti Käpälämäkeä. Alma menee verinäytteeseen. Katsotaan maksa-arvot, ja seerumin lääkeainepitoisuus. Takana melkein 12  tunnin paasto, ja mummelilla on ollut tänään maailmankirjat sekaisin, koska  sattuneesta syystä aamulenkin jälkeen ei tullutkaan ruokaa... Mammaa seurattiin. Tultiin vessan ovelle kurkkaamaan, vaellettiin huoneesta toiseen, aina päätyen keittiöön. Odoteltiin keittiössä, ja taas tultiin katsomaan emäntää. Almiksen ilmeestä näki, että "etsä oikeesti tajua, että mulla on N-Ä-L-K-Ä!!!" No onhan se muutos perusrutiineihin, kun 16-vuoden ajan, lähes aina aamulenkin jälkeen on saatu pöperöä massuun. Ja Alma nyt tiettävästi on meidän lauman suurin herkkusuu. No, tarkoituksena kaikesta tästä aamuisesta "kärsimyksestä" onkin valmistaa tytöille tänään nameja Reviiri-lehden ohjeen mukaan... Saadaan Lumotuksellekin terveellisempiä palkkausnameja nakkien ja lihapullien sijaan.

Mamman typytyttöset