Parkkikaksikko Lumo ja Hurma ovat treenailleet taas viikon mittaan. Lisäksi viime viikonloppuna on treffailtu Aidaa (Villi-Joikhu Yksiainoa), setäpuoli Haltia (Kajaskiven Härmä) ja Kurua (Liehkun Korvenkaiku) suppistelun merkeissä. Suppisteltu on myös velipoika Savun (Naavisemon Valonvaltias) kanssa ja treffattu isä Leeviä (Piiparipojan Bayliez), velipuoli Ronttia (Kajaskiven Vahkar Velho) ja muuta sisaruskatrasta.
Sunnuntaina hakuiltiin. Tällä kertaa teemana oli taajamaetsintä kytkettynä. Treenailtiin Olarinluomassa. Alueella meni kiva oja, jossa oli virtausta, hyviä puskia, sillan alunen ja iso puu- ja risupino alueen länsilaidalla. Lumolla oli kolme maalimiestä.
Ensimmäinen maalimies löytyi heti alueen itälaidalta aidan vierestä, jossa oli suht pitkää lakastunutta heinikkoa. Haukut ja palkkaus. Jatkettiin alueen itälaitaa etelästä pohjoiseen. Koilliskulmassa Lumo otti reaktiota jostain muusta kuin ihmisestä, ja veti kunnon vahtihaukut... Joku mörkö siellä lymyili... Jatkettiin pienen väliepisodin jälkeen pohjoispäätyyn, jossa saatiin pienen kiertämisen kautta hyvä reaktio ja maalimies tarkentui lounais-pohjois kulman tiheästä pusikosta. Ilmaisu ja palkat. Jatkettiin eteenpäin ja mentiin länsi-koillissuunnassa olevalle kävelytielle. Taas reaktio "möröstä" ja jatkettiinkin kohti kaakkoa. Sai hajun todennäköisesti jo nostetusta maalimiehestä, joka päivysti kävelytiellä. Palattiin eteläsuunnasta alueen länsilaidalle, ja otsalampun valossa spottasin itse maalimiehen risukasasta. No, koska kyseessä oli treeni, niin annoin koiralle mahdollisuuden tehdä työt, ja lähdettiin kiertämään isoa risukasaa. Parissa kohtaa Lumo sai hajun, mutta maalimiehen puolella taas ei juurikaan haissut. Risukasan taakse haisi eniten, ja siellä pieni koira pähki, että miten hemmetissä mä pääsen sinne... Lähti itse kiertämään kasaa, ja päätyi lopulta maalimiehelle. Ilo oli ylimmillään.
Sunnuntaina hakuiltiin. Tällä kertaa teemana oli taajamaetsintä kytkettynä. Treenailtiin Olarinluomassa. Alueella meni kiva oja, jossa oli virtausta, hyviä puskia, sillan alunen ja iso puu- ja risupino alueen länsilaidalla. Lumolla oli kolme maalimiestä.
Ensimmäinen maalimies löytyi heti alueen itälaidalta aidan vierestä, jossa oli suht pitkää lakastunutta heinikkoa. Haukut ja palkkaus. Jatkettiin alueen itälaitaa etelästä pohjoiseen. Koilliskulmassa Lumo otti reaktiota jostain muusta kuin ihmisestä, ja veti kunnon vahtihaukut... Joku mörkö siellä lymyili... Jatkettiin pienen väliepisodin jälkeen pohjoispäätyyn, jossa saatiin pienen kiertämisen kautta hyvä reaktio ja maalimies tarkentui lounais-pohjois kulman tiheästä pusikosta. Ilmaisu ja palkat. Jatkettiin eteenpäin ja mentiin länsi-koillissuunnassa olevalle kävelytielle. Taas reaktio "möröstä" ja jatkettiinkin kohti kaakkoa. Sai hajun todennäköisesti jo nostetusta maalimiehestä, joka päivysti kävelytiellä. Palattiin eteläsuunnasta alueen länsilaidalle, ja otsalampun valossa spottasin itse maalimiehen risukasasta. No, koska kyseessä oli treeni, niin annoin koiralle mahdollisuuden tehdä työt, ja lähdettiin kiertämään isoa risukasaa. Parissa kohtaa Lumo sai hajun, mutta maalimiehen puolella taas ei juurikaan haissut. Risukasan taakse haisi eniten, ja siellä pieni koira pähki, että miten hemmetissä mä pääsen sinne... Lähti itse kiertämään kasaa, ja päätyi lopulta maalimiehelle. Ilo oli ylimmillään.
Hurmalle otin ihan treenin päätteeksi taas pari tuuli-ilmaisua, juu, pimeässä taajamassa.. Ehkä lapsikoiralla hiljalleen alkaa lamppu syttymään päässä. Hurmalla oli kivaa, ihmiset on ihania ja palkat maistuu.
 |
| Taajamatreenialue kartan mukaan: rajautuu etelästä kävelytiehen, pohjoisesta kävelytiehen ja rakennusta reunustavaan pusikkoon, lännestä autotiehen, idästä kävelytiehen ja aitaan. |
Maananataina Hurma matkasi bussilla ekalle rokotukselleen eläinlääkäriasema Käpälämäkeen. Eläinlääkäriaseman eteisessä käytiin puntarissa, joka kertoi Hurmiksen painoksi kuusi kiloa. Eläinlääkäriasemalla Hurma käyttäytyi oiken mallikelpoisesti: kaivoi eläinlääkärihuoneen lattiaa, järsi pöydän kulmaa, käyttäytyi siivosti tutkittaessa eikä syömiseltään edes huomannut koko rokotusta. Toimenpiteen jälkeen kävi nokosille eläinlääkärin pyödän viereen... Käpälämäestä matkattiin sporalla keskustaan, tassuteltiin steissillä ja matkattiin junalla kotiin. Oikein kelvollista ympäristökasvatusta siis.
Tiistaina raunioiduttiin. Hurma sai osallistua tallaamiseen, namejen kerjuuseen, tarkkailla koirakoiden työskentelyä milloin kenenkin sylistä ja toimia loppupalkkana mm. mustaterrieri Jäbälle... Pari viikkoa sitten Hurmaa jännitti ihan perinpohjin kerrostalon kokoinen mustaärrieri, mutta enää ei jännännyt lainkaan - Jäbä on Hurmasta tosi cool.
Lumolle otettiin pidempi treeni, ja mulle alueenkäytöllinen treeni. Alueina oli ylä,- keski- ja pitkäkasa, sekä pitkän kasan alapuolella oleva kylmiösysteemi. Suunnitelmissa oli käydä kasat tuossa järjestyksessä. Yläkasalta nousi ensimmäinen maalimies traktorin rengaspiilosta. Jälleen Lumo merkkasi myös vieressä olevaa arkkua, mutta lukitsi ilmaisun rengaspiiloon. Kansi auki ja palkkaa nassuun. Parista edellisestä kerrasta viisastuneena jatkettiinkin samaan kohtaan, eli lähetin Lumon tarkistamaan arkun. No kappas, siellä olikin toinen! Taas kannet auki ja palkat kitaan. Jatkettiin yläkasa loppuun ja siirryttiin keskikasalle. Lumo oikasi suorilta kasan keskivaiheille, enkä kerennyt kissaa sanoa kun pyyhkäisi jo pitkän kasan alkupäädyn paikkeille työstämään. Lumo on siitä ohjaajalle kiitollinen koira, että Lumoa on helppo lukea. Merkkasi hajua selkeästi ylhäältä tulevaksi. Haki hajun reunoja ja ratkaisi piilon oikein hyvin. Maalimies oli kylmiön yläkerrassa, Lumo hyppäsi kylmiön päälle, tarkensi maalimiehen ja ilmaisi hyvin.
Palasin suunnitelmaani, eli jatkettiin keskikasaa, kohti kasan alkupäätyä. Lumo sai taas hajun ja tarkensi maalimiehen bunkkerin sokkelipäädyssä olevaan suljettuun muoviputkeen. Hyvin tehty! Palattiin keskikasan reunaa kohti kasan toista päätyä, joka jäi kesken ja sielläkin oli haju. Piilo ei ollut sääolosuhteista johtuen mikään ihan läpihuutojuttu. Lumo työsti ja työsti, haki hajun reunoja pitkän kasan puolelta, palasi varmaan kolme kertaa pisteeseen jossa sai hajun, ja lopulta tarkensi maalimiehen sijainnin kolmen eri korkuisen ylöspäin aukeavan törpön toiseksi korkeimpaan tötteröön. Elementtien keskikohdalla sauma vuoti hajua, ja sinne se kirsu Pumsiin ohjasi. Ilmaisu oli hyvä ja palkka maistui. Ihan loistava treeni! Kaikki piilot olivat umppareita, piiloissa oli sopivasti ja vähän enemmänkin haastetta, ja Lumo joutui oikeasti ratkomaan piiloja. Ihan huippua! Ei siis todellakaan mikään läpihuutotreeni, ja ohjaajakin kerkesi kerrankin mukaan treeneihin, kun koira joutui tekemään ihan oikeasti töitä..
Eilen käytiin kouluttajaparini Juhan kanssa treenaamassa päivällä molempien koirat. Kävin tallaamassa Juhan vanhemmalle koiralle jäljen Kulmakorpeen, joka jätettiin sinne vanhenemaan ja ajeltiin Histaan treenaamaan Lumo ja Juhan nuorempi koira.
Tiistaina raunioiduttiin. Hurma sai osallistua tallaamiseen, namejen kerjuuseen, tarkkailla koirakoiden työskentelyä milloin kenenkin sylistä ja toimia loppupalkkana mm. mustaterrieri Jäbälle... Pari viikkoa sitten Hurmaa jännitti ihan perinpohjin kerrostalon kokoinen mustaärrieri, mutta enää ei jännännyt lainkaan - Jäbä on Hurmasta tosi cool.
Lumolle otettiin pidempi treeni, ja mulle alueenkäytöllinen treeni. Alueina oli ylä,- keski- ja pitkäkasa, sekä pitkän kasan alapuolella oleva kylmiösysteemi. Suunnitelmissa oli käydä kasat tuossa järjestyksessä. Yläkasalta nousi ensimmäinen maalimies traktorin rengaspiilosta. Jälleen Lumo merkkasi myös vieressä olevaa arkkua, mutta lukitsi ilmaisun rengaspiiloon. Kansi auki ja palkkaa nassuun. Parista edellisestä kerrasta viisastuneena jatkettiinkin samaan kohtaan, eli lähetin Lumon tarkistamaan arkun. No kappas, siellä olikin toinen! Taas kannet auki ja palkat kitaan. Jatkettiin yläkasa loppuun ja siirryttiin keskikasalle. Lumo oikasi suorilta kasan keskivaiheille, enkä kerennyt kissaa sanoa kun pyyhkäisi jo pitkän kasan alkupäädyn paikkeille työstämään. Lumo on siitä ohjaajalle kiitollinen koira, että Lumoa on helppo lukea. Merkkasi hajua selkeästi ylhäältä tulevaksi. Haki hajun reunoja ja ratkaisi piilon oikein hyvin. Maalimies oli kylmiön yläkerrassa, Lumo hyppäsi kylmiön päälle, tarkensi maalimiehen ja ilmaisi hyvin.
Palasin suunnitelmaani, eli jatkettiin keskikasaa, kohti kasan alkupäätyä. Lumo sai taas hajun ja tarkensi maalimiehen bunkkerin sokkelipäädyssä olevaan suljettuun muoviputkeen. Hyvin tehty! Palattiin keskikasan reunaa kohti kasan toista päätyä, joka jäi kesken ja sielläkin oli haju. Piilo ei ollut sääolosuhteista johtuen mikään ihan läpihuutojuttu. Lumo työsti ja työsti, haki hajun reunoja pitkän kasan puolelta, palasi varmaan kolme kertaa pisteeseen jossa sai hajun, ja lopulta tarkensi maalimiehen sijainnin kolmen eri korkuisen ylöspäin aukeavan törpön toiseksi korkeimpaan tötteröön. Elementtien keskikohdalla sauma vuoti hajua, ja sinne se kirsu Pumsiin ohjasi. Ilmaisu oli hyvä ja palkka maistui. Ihan loistava treeni! Kaikki piilot olivat umppareita, piiloissa oli sopivasti ja vähän enemmänkin haastetta, ja Lumo joutui oikeasti ratkomaan piiloja. Ihan huippua! Ei siis todellakaan mikään läpihuutotreeni, ja ohjaajakin kerkesi kerrankin mukaan treeneihin, kun koira joutui tekemään ihan oikeasti töitä..
Eilen käytiin kouluttajaparini Juhan kanssa treenaamassa päivällä molempien koirat. Kävin tallaamassa Juhan vanhemmalle koiralle jäljen Kulmakorpeen, joka jätettiin sinne vanhenemaan ja ajeltiin Histaan treenaamaan Lumo ja Juhan nuorempi koira.
Lumolle halusin pidemmän etsinnän, ideaaliaika 30 minuuttia. Lumon kanssa ei olla aikoihin tehty pidempää etsintää, joten puolestatunnista oli hyvä lähteä liikkeelle. Sovittiin alue, Juha lähti piiloon ja me Lumon kanssa kävimme alueen partioimalla. Ilman karttaa, pelkän gps:n voimin karttuiroin itseni. Lähdettiin kartan pohjoisesta, pellon reunasta kohti alueen itärajaa ja sieltä risteillen alueen länsirajalle, takaisin itärajalle jne. Itärajana oli oja ja lännessä polku (joka ei karttakuvassa näy). Eteläraja aina Kakarlammen päädyssä olevaan suoalueen loppuun asti. Tuuli kävi etelästä n. 4m/s.
Etsintäkampa oli harva, vähän liiankin. Normaaliin oikelle nojaamisen sijaan nojasinkin vähän liiaksi koko ajan vasemmalle, ja korjasin ajoittain aika paljonkin. Alueella oli kokoa ehkä n. 8-9 ha, eli ihan hyvän kokoinen alue. Maastoltaan periaatteessa melko helppoa, suota, ojaa ja suolampea lukuunottamatta. Lumo liikkui alkuun vähän liiankin hyvällä draivilla, onhan maalimiehet viime aikoina löytyneet hyvinkin lyhyellä työskentelyllä. Vauhti kyllä tasaantui sen reilun kolmen hehtaarin jälkeen... Pari kertaa pistotin tarkistamaan jonkun kohdan, muuten edettiin partioimalla. Maalimies löytyi "yllättäen" Kakaralammen eteläpäädyssä olevalta suoalueelta. Lumo kävi välillä Juhan jäljellä, mutta tarkoituksella leikkasin aina kohti itärajaa, ja Lumo palasi jäljeltä ilmavainulle. Maalihenki löytyi hyvissä voimin kuusen alta pötköttämästä, ilmaisu oli hyvä, purkkiherkku maistuvaa ja treenin päätteeksi Lumo intoutui vielä vähän leikkimään jalka-palolla, eli Good-Cuzilla, jossa on naru. Oikein hyvä treeni, kiitos siis treeniseuralle tämän treenin mahdollistamisesta.
Hurmalle otettiin ihan loppuun pari tuuli-ilmaisua. Ensimmäisessä saattoi taas lopuksi päästä silmällä perille. Toiselle piilolle maalimies kiersi hyvinkin kaukaa, annettiin Hurmalle pieni ääniapu, käänsin Hurman ja sitten lähdettiin liikkeelle. Tällä kertaa näytti jo ihan siltä, että Hurmelilla oli ajatus, että joku on hukassa ja se joku pitää löytää. Vauhtia oli nimittäin selkeästi enemmän ja nenä nousi oikein mukavan näköisesti. Melkein uskaltaisin väittää, että nyt mentiin nenätuntumalla ihan perille saakka. Ja Hurmallehan maistuu palkka, siitä ei epäilystäkään. Ja toki kadonneet ovat yleensä herkkujen lisäksi oikein hyviä tyyppejä Hurman mielestä.
Eilen illalla riennettiin vielä Hurman kanssa Naavisemon pentukurssille, jota meille vetää Leevin emäntä Aino (suppilovahveropalkalla). Treenikerran aiheena oli kontakti ja luopuminen. Tarttee kyllä kehaista, että Hurma sietää suhteellisen hyvin häiriöitä. Hurmalla on hyvä kontakti ja Hurmis tarjoaa luopumisessakin kontaktia! Eli hyvällä mallilla tuo penneliinin perushommatkin, ainakin toistaiseksi.
Eilen illalla riennettiin vielä Hurman kanssa Naavisemon pentukurssille, jota meille vetää Leevin emäntä Aino (suppilovahveropalkalla). Treenikerran aiheena oli kontakti ja luopuminen. Tarttee kyllä kehaista, että Hurma sietää suhteellisen hyvin häiriöitä. Hurmalla on hyvä kontakti ja Hurmis tarjoaa luopumisessakin kontaktia! Eli hyvällä mallilla tuo penneliinin perushommatkin, ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti