Kuulumisia - Mitä yhteistä on taaperolla ja koiranpennulla?

Viimeisin päivitykseni on joulukuulta 2015, jossa tiivistin vuoden 2015 pähkinänkuoreen. Siitä on jo tovi aikaa. Olemme kyllä edelleen olemassa, kokoonpanosta ei ole kukaan poistunut, mutta siihen on saapunut kaksi uutta jäsentä. Toinen vuonna 2016 ja toinen tänä vuonna 2017.

Vuoden 2016 voisin tiivistää hyvinkin erilaiseksi vuodeksi. Ensimmäinen vuosi sitten 2010 jälkeen, jolloin mulla ei ollut yhtäkään koulutusryhmää, eikä liiemmin ryhmäpaikkaakaan. Laumamme kasvoi toukokuussa 2016 nahkapennulla, siis ihan ihmis sellaisella. Narttupentuhan tämäkin, meidän pikku Ässä. Koiria treenasin suht säännöllisesti äitiys- ja vanhempaivapaan ja maaliskuussa alkaneen hoitovapaan aikana. Kerta, pari viikossa, joskus viikko tai pari taukoa. Muksu kulki parikuisesta kantorepussa mukana. Syksyllä 2016 molemmat koirat suorittivat SPeKLin taidontarkistukset hausta, Lumo valosalla ja Hurma pimeällä. 

Koskapa Hurman pentupläänit keväältä 2016 meni uusiksi oman tiineyden ja pentuilun myötä, niin maaliskuussa 2017 ajeltiin sitten koko perheen voimin "talvilomalle", eli ihan siis koirien seksilomalle, Haukiputaalle. Puitteet oli mahtavat, kiitos siitä Hurman tyttären Särmän emännälle ja isännälle. Kiitos pentueen isän Nukan emännälle Marialle, että ajelitte Roista viettämään meidän kanssa pitkää viikonloppua. Kotiinviemisiksi oli yksi onnistunut astutus, ja toukokuun alussa syntyi kuusi lappalaispentua. Yksi jäi tästäkin romanssista kotiin kasvamaan. Pitäähän nyt jokaisella taaperolla olla oma koiranpentu, eikö? Nyt niitä tosiaan on kolmessa polvessa. Rovaniemelle, isäkoiran laumaan meni yksi urospentu, toinen narttu muutti Ouluun, pari urosta jäi Helsingin puolelle ja yksi meni Espooseen. 

Treenirintamalla puolestaan on jatkettu siitä mihin on jääty, ja tänä vuonna oman koulutusryhmän kanssa. Koetavoitteita ei tälle kaudelle ole, taidot tarkistellaan ensi vuoden puolella. Tuntuu, että elämä on näin töihin palaamisen jälkeen jatkuvaa aikatauluja vastaan taistelua ja paikasta toiseen ehtimistä. Monet kutsuu niitä ruuhkavuosiksi, ja sitä se kai on, ehkä vaan alkusoittoa, mutta kuitenkin. Aikaresurssien vuoksi, sillä sitä haluaa olla hyvä useammissa asioissa joita tekee, tällä hetkellä haluan olla hyvä äiti, puoliso sekä koiranomistaja, joten oli pakko painaa hetkeksi hälytysryhmän ovi kiinni, ja todeta, että nyt eletään muille asioille.

Ajallinen panostus siihen toimintaan on niin valtava, että tässä hektisessä elämässä, missä molemmat käyvät töissä, lapsi on päivähoidossa, on koirat hoidettavana, omakotitalo ylläpidettävänä, mies suorittaa ylempää tutkintoa työn ohella ja molemmilla pitäisi vielä yhteisen ajan lisäksi olla omia harrastuksia, hälytysryhmä on ajallisesti liian haastava. En tiedä, miten osa pystyy jatkamaan toiminnassa mukana vastaavasta elämäntilanteesta huolimatta, musta se tuntui liian haastavalta yhdistettävältä. Lapsikin on oikeasti pieni vain hyvin lyhyen hetken, joten sitä on ehdittävä myöhemminkin. Omia koiria treenaan, ylläpidän ja vien eteenpäin. Lumo täyttää ensi vuonna 10 vuotta, joten Lumpparin aktiiviharrastuskoiran elämä alkaa kääntymään eläkeläismielenvirkistysharrastelijan puolelle. Lumolla on ollut ajoittaisia ontumisia molemmissa takajaloissa, joita on tutkittu, mutta ontuman syytä ei ole saatu selville sekä toistuvia lihaskireyksiä, joita huolletaan jne. Hurma on tikissä ja sitten on tuo Rieha RiiRii Rihanna Ripakinttu Rimpula Ripa Ristomatti Rakki, joka on osoittautunut ihan muutaman nenähomman toiston jälkeen varsin päteväksi likaksi. Rieha rakastaa ruokaa ja ihmisiä. Rieha on katkarapu. Rieha on houdini, varas ja maailman symppiksin romuluinen penska.

Mutta siis sellainen emäntä millainen koira, mitä yhteistä on taaperolla ja koiranpennulla? Joitain mainitakseni

Molemmat pitävät kengistä, tosin hieman eri tavalla, mutta kuitenkin.
Molemmat silppuavat kaikki lehdet ja muun revittäväksi sopivan materiaalin.
Molemmat ovat kiinnostuneita toistensa leluista ja ruoista.
Molemmat pyrkivät usein pakkoihin, jonne ei olisi luvallista mennä, laji huomioiden, kuten ruokapöytä, sohva, sänky, keittiön tasot jne.
Molemmat ovat oman elämänsä houdineita: taapero osaa vapautua turvaistuimen viisipistevöistä, pentu ulkoaitauksesta (tähän asti siihen mikä vaan psykologinen este on ollut mun koirille pääosin riittävä)
Molemmat pistävät kaiken suuhunsa, myös kaiken sen mitä ei ole syötäväksi tarkoitettu.
Molempien mielestä asiat on parhaiten järjestyksessä silloin kun ne ovat mahdollisimman epäjärjestyksessä.
Molemmat tykkäävät lotrata vesikupissa ja kaivaa ja tutkia maata.
Molemmat tykkäävät olla lähellä, toistensa ja muiden.
Kumpikaan ei tiedä elämää ilman toista.  

Treenikuulumiset

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut muutamat treenit. Ensimmäinen torstain tehotreeniryhmän koulutuskerta oli kiirastorstaina raunioradallamme. Alkuun käytiin läpi kauden koulutusohjelma sekä - suunnitelmia, keskusteltiin toiveista ja tavoitteista, juotiin kahvia ja herkuteltiin, ja otettiin toki maalimies per kirsu. Kaikille koirille sama piilo suorapalkalla. Piilo vaati tarkennuksen lisäksi joko kiipeilyä tai tunkeutumista maalimiehen luokse pääsemisessä. Lumo suoritti tehtävän tunkeutumalla, Hurma on jossain määrin äitinsä tyttö ja ratkaisu oli samanmoinen.

Tiistairyhmä puolestaan aloitti koulutuskauden pääsiäisen jälkeen. Ensimmäisen koulutuskerran teema oli tutustuminen, ja tehtiin jokaiselle koiralle pikkutreeni. Lumo oli käynyt ennen treenejä akupunktiossa, mutta koska koira oli matkassa mukana, otin Lumolle pikkutreenin pienellä alueella, jossa koiralla ei ollut tarvetta kiipeillä. Lumolla oli keskialueella kaksi maalimiestä, toinen temppelin takana putkessa ja toinen sokkelin edustalla maantasalla olevassa törpössä umpparina. Alueella hengaili häiriöihmisiä tuomassa lisähaastetta. Lumo kävi aluksi tarkastamassa häiriötyypit, löysi temppelin takana olevan maalimiehen, jonka jälkeen tarkasti häiriötyypit uudelleen ja tarkensi törpölle. Ajatuksena oli pieni perustreeni koiralle. Jatkossa pitää taas Lumolle kikkailla häiriöhenkilöillä, tuplapiiloilla jne. 

Hurmalle halusin tarkennusta. Alueena oli osa keski- ja alakasoista. Ensimmäisen maalityypin Hurma nappasi alakasan reunalla olevan liukumäen alta, tarkensi rakoon, sanoi hau, mutta etsi tiensä maalimiehelle. Toista piiloa sai tovin tarkentaa, sai aina häivähdyksiä, piilo oli ylöspäin aukeavassa törpössä, josta haju leviää kauemmaksi, ja lähellä piiloa on hajutyhjiö. Sitkeästi ja keskittyneesti Hurma työsti piilon. Hurmalle perustreeniä: maalimiesmotivaatiota, tarkennuksia, alustoja etc.

Pääsiäisen jälkeisenä perjantaina tehotreeniryhmä, jonka tarkoitus on siis panostaa kaikkiin pelastuskoiran osaamisalueisiin, kokoontui homekoululle miljöbanatreeniin. Koska Lumo on kuitenkin suhteellisen kokenut konkari, Hurma sai osallistumisvuoron. Ensin kierrettiin ryhmänä koulurakennus ympäri, kiipeilytettiin koiria kannoille, ryömittiin aidan ali, tehtiin pientä ryhmätottista, kiipeltiin kiville, ängettiin viisi ohjaajaa ja viisi koiraa parin neliön kokoiseen tilaan, istutettiin koirat rinnan penkille, pujoteltiin, nosteltiin koiria ja lopuksi tehtiin liikuntasalin seinälle koiraparkki, ja otettiin ilmaisutreenit koirille. Tässä vaiheessa Lumokin pääsi mukaan bileisiin. Lopussa Jennin kuvaama videopätkä kun Lumo hiukka keulii ja haukkuu.

Kuluvan viikon tiistaina treenattiin raunioilla. Teemana alustatreeni. Lumolla oli kolme maalimiestä, ensimmäinen löytyi keskikasan muurista, toinen alatalon toisella sivulla olevan kaapin ja elementin päältä raskaan pressun alta ja kolmas keskitalon keskikerroksen oikealta reunalta pressun takaa, jonne Lumo etsi sitkeästi reittiä ja tunkeutui todella hienosti. Tällä kertaa yllätettiin Lumo suorapalkoilla. Lumo on kyllä ihailtavan alustavarma ja määrätietoinen työskentelijä. Ohjattavuuttakin on ihan kivasti.

Hurma ei ole ihan niin pomminvarma alustoilla, joten Hurma tarvitsee siinäkin lisää harjoitusta. Ensimmäinen maalimies oli keskitalon keskikerroksen keskiosassa. Hurma työsti hajun hyvin, hyppäsi keskiosaan, mutta jäi haukkumaan käytävällä olevan sohvalaverin taakse eikä mennyt maalimiehen luokse, joka oli sohvan takana. Kyseessä ei ole siis mikään mission impossible, vaan ihan ylitettävä haaste. Tässä sitten tyrittiin sen verran, että sai kehut menemättä maalimiehen luokse, palkan kaiketi söi kuitenkin nousemalla laverin päälle. Toinen maalimies löytyi keskikasan muurista, ja tämän tarkensi hienosti rakoon. Kolmas maalimies oli keskikasan keskivaiheilla ja haju tuli alhaalta. Hyvin Hurma tekee hommia. On sitkeä, mutta itsevarmuutta saa tulla paljon lisää, lisäksi alustoja tulee työstää. Oikeastaan työstettävien asioiden lista on melko loputon..

Vappuaattoa vietettiin Siikajärven metsikössä. Jälleen tehopekoryhmän treeneissä. Treenin teemana oli motivaatio. Alkuun turistiin aiheesta metsän laidalla istuskellen. Paikalla oli kuusi ihmistä ja kymmenen koiraa - kyllä, tällä kaudella panostetaan siihen sosiaalisuuteen ja toisten sietämiseen. Alkuun toki oli pientä hässäkkää, mutta tosi hienosti kaikki koirat rauhottui ja hengasi mukana. Suunniteltiin jokaiselle treeni. Otin molemmille nostattavat mielikuvat suorapalkoilla pienelle alueelle - ihan ei mennyt putkeen. Hurman kanssa on viimeinen puoli vuotta tehty pitkälti rakennuksia, sitä ennen toki raunioita ja jonkun verran hakua. Hurma tiesi mitä oli tekemässä, toteutus ei vaan alkuun ollut maailman tehokkain. Sarjakuvakoira sinkoili ja looppasi ekaa hajua, kiipeili kiville, kunnes löysi maalimiehen. Ensimmäisen löydön jälkeen herneet alkoi kohtaamaan, vauhtia oli, mutta kyllä ne tyypit sieltä löytyi. Hurmalle siis perusmaastotreeniä, irtoamis- ja itsenäisyysharjoituksia ja moottoria.

Lumo puolestaan oli hyvin vakuuttunut, ettei niin pienellä alueella voi olla montaa maalimiestä. Hyvin katsoi ja nousi kun maalihenget kaikkosi metsään. Lähti etsimään, löysi ensimmäisen, toisen ja sen jälkeen irtoili kauas - kerran multa kysyttiinkin, että pitäskö sitä koiraa jo ehkä kutsua, kun kellon kilinä vaan kaikkosi.. Löytyi kolmas ja neljäskin, mutta kerkesi taas välissä irtoilla. Haaste tollasessa treenissä on itselleni ohjaajana, että jos en ole ihan sata varma, missä menee alueen rajat, niin liikkuminen on jotenkin päämäärätöntä. Lumollekin on pitkien ja hälytreenien lisäksi erilaiset perustreenit ihan tervetullutta.

Kielo, Lumo ja Hurma katsovat kun Joy treenaa

Tänään, eli vappupäivänä, tehoryhmä kokoontui raunioille treenaamaan telineitä. Jakaannuttiiin pariin pieneen ryhmään, jossa kaikki koirat olivat koko ajan mukana ja seuraamassa toistensa suorituksia. Meidän ryhmä treenasi ensin kanaparrua molemmista suunnista, ritilää molempiin suuntiin - ei ongelmaa koirilla. Tämän jälkeen siirryttiin telinekentälle, tehtiin laatikkoteline toiseksi alimmalta ja ylimmältä tasolta (reilun kahden metrin korkeudessa) ja tikapuita. Halusin laatikolle varmistajan, ettei käy vahinkoa, eli avustajan telineen toiselle puolelle. HurLum suoriutui niin laatikkotelineestä kuin tikapuista kivasti. Lopuksi tehtiiin älläputki molemmista suunnista - ei ongelmaa. Välissä vähän juotiin kahvia, treenikaveri grillasi nakkeja, syötiin perunasalaattia ja jatkettiiin treenaamista. Otettiin edellisviikon miljöbanatreenistä puuttuneille koirakoille ilmaisutreenit ja lopuksi halukkaille vielä yhdet maalimiehet. Hurma sai toistoa tiistain haasteesta, eli keskitalon keskikerros. Toisti saman kuin tiistaina ja maalimiehen kannustuksesta eteni. Tehtiin toinen toisto, mutta Hurmalla oli selkeä aivopöhö, eikä se homma nyt oikein avautunut. Mun nykyinen motto on oikeasti tarttua niihin kehittämisenkohteisiin ja tehdä vaikeista asioista helppoja koiralle, joten uudestaan..

 

Lumo raunioilla alustatreeniä 1.5.2014

Hurma raunioilla alustatreeniä 1.5.2014

Lumon ilmaisutreeni 25.4.2014 kuvannut Jenni Punttila

Kuulumiset pähkinänkuoressa

Mihinpä sitä koira karvoistaan pääsisi? Eikä tämä koiraohjaaja saa juurikaan petrattua blogipäivittelyään.. Kevään kulkua siis pähkinänkuoressa.

HurLumin kanssa on treenattu suhteellisen aktiivisesti vuodenvaihteen jälkeen. On koluttu enemmän tai vähemmän homeisia rakennuksia, treenattu tarkennuksia, ilmaisua, alustoja, itsenäisyyttä jne. Tammikuun loppupuolella lumista pihapiirietsintää Romu Keinäsellä ja muutaman kerran kevätkuukausien aikana Rudus Turvapuistossa, on treenattu homekoululla, toimistotiloissa ja varastohalleissa. Tottistakin on jonkun kerran treenattu, sen suhteen pitäisi tsempata huimasti!

Lumon kanssa on perustreenien lisäksi tehty pitkiä treenejä talvikauden ajan noin kerran kuussa. Maastoetsintää ja taajamaa. Lisäksi on ollut kuukausittaiset hälytreenit sekä joitakin puolikkaita, joihin osaan on päästy osallistumaan, osaan ei (mm. koiraharrastajalle tärkeä menopeli, eli oma auto, on vaatinut pienoista huoltoa kevään mittaan - moottorivalo on tullut jopa mun uniin...). 

Alkaneella koulutuskaudella koulutan kahdessa eri ryhmässä: tiistaisin raunioilla ja torstaisin, sekä toisena vaihtelevana päivänä, sekameteliryhmää, jossa tarkoitus on treenata pelastuskoiran eri osa-alueita; raunioita, hakua, taajamaetsintää, rakennuksia ja jälkeä. Lisäksi painotetaan koiran sosiaalisuuteen, käsittelyyn, häiriösietokykyyn (ruoka, vaatteet, toiset koirat) maalimiesmotivaatioon, ilmaisuun, tarkentamiseen jne. 

Kauden tavoitteena on Lumon kanssa hausta taidontarkistus sekä harkinnassa raunio peruskokeen uusiminen. Lumolle piilotyypit eivät ole ongelma, käytännössä koira osaa loppukoetasoisesti etsiä raunioilta, mutta ne laukaukset, ne laukaukset... Lisäksi jälkeen olisi tarkoitus panostaa, ja siinä kohti peruskoetta. Hurman kanssa tarkoitus on käydä ainakin rauniosoveltuvuuskoe. Mahdollisesti, riippuen siitä, miten edetään, maastossa hakuperuskoe. Sinällään kiire ei ole, mutta olisihan se hienoa edistyä ja saada pikkuhiljaa toinen koira kohti hälytyskoiran pestiä. Toki siihen on vielä kilometrejä edessä päin, mutta tavoitteita pitää olla.

Lumoa on kevään aikana hoidettu akupunktiolla ja hieronnalla toistuvien lanne-ristiselän alueen lihasjumien vuoksi. Oikeastaan tätä takaosan jumia/ kiputilaa on hoidettu jo viime syksystä. Välissä käytiin testaamassa osteopatiaa, josta en kokenut koiran saavan sellaista hyötyä, jota odotin. Viime viikon keskiviikoksi olin varannut Lumolle ajan Espoon Eläinsairaalaan Anne Muhlelle tarkempia tutkimuksia varten. Anne tutki Lumon kliinisesti todella tarkkaan, katsoi liikkeet, teki neurologisia tutkimuksia, väänsi ja käänsi, jonka jälkeen Lumo pistettiin pienille torkuille röntgenkuvauksia varten. Röntgenkuvia otettiin useita: koko selästä sivukuvat, lanne-ristiluualueelta isompi kuva, kaksi kuvaa selällään, josta näkyi myös lonkat sekä molemmista kyynäristä kahdet kuvat. Luustossa ei ole oireita selittäviä tekijöitä. Selkäranka on siisti, ei spondyloosimuutoksia, ei välimuotoisia nikamia tai muita nikamamuutoksia. Lonkat ja kyynärät siistit. Joko Lumolla on syystä tai toisesta todella kireä selän lihaksisto tai mahdollisesti välilevyn pullistuma, joka aiheuttaa ristiselän alueen kiputilan. Mikäli oireet pahenevat, täytyy harkita magneettikuvausta. Lumolle on varattuna huomiselle akupunktioaika sekä kuusivuotissynttäreitä juhlistetaan akupunktiolla. Hoidetaan siis akulla, hieronnalla fysioterapialla ja osteopatialla. Eläinlääkäri kirjoitti myös tujun kipulääkekuurin, jota en kuitenkaan vielä aloittanut Lumolle. Toivotaan, että saadaan lihaksistoa huollettua muilla menetelmillä.

 

 

Lihasjumeja lukuunottamatta molemmat tytöt ovat olleet terveitä. Toukokuulle on varattu kennelyskärokotusaika molemmille ja samalla käynnillä Hurmalle tehdään virallinen sydänkuuntelu ja otetaan TGA-a näyte. 

Toukokuusta on tulossa normaalien viikkotreenien lisäksi melkoisen puuhakas kuukausi:

Lauantai 3.5. lammaspaimennus @ Koirataito, Kaisa Hilska

Sunnuntai 18.5. Hurma MH- luonnekuvaus @ Mäntsälä

Lauantai 24.5. Järvenpää kansallinen koiranäyttely (Hurma nuorten- ja Lumo avoimeenluokkaan)

Ehkäpä tuo kalenterin täyttyminen selittää sen, miksi blogin päivittäminen on ollut heikonlaista.. Siihen yritän nyt todenteolla tehdä parannuksen aktiivisen treenikauden alettua, jotta saan kirjattua jonkinlaista treenipäiväkirjaa itselleni muistiin.

Vähän melua paljosta?

Vuosi lähenee hiljalleen loppuaan. Joulut on juhlittu ja HurLum jäänyt pienelle treenibreikille 11.12. olleen viimeisen ilmaisukurssin kerran jälkeen. Viimeisin päivitys on marraskuulta, sitä edeltävä treenipäivitys syyskuulta, joten nyt jos viimein saisi hieman koottua syksyn treenejä. Viimeaikoina ei siis todellakaan ole ollut paljon melua tyhjästä - olen suorastaan ollut poikkeuksellisen vähäsanainen näin blogin välityksellä.

Lumon kanssa on treenattu etsinnän kestoa pitkien ja hälytreenien muodossa vaihtelevissa maastoissa, sekä vastapainoksi motivoivia, lyhyempiä pähkinöitä, tuplapiiloja, puhuvia maalimiehiä, heikkoja hajuja, umppareita, tarkennuksia - mitä nyt on mieleen juolahtanut, sekä raunioilla että maastossa ja jonkun kerran rakennuksessa. Hurman kanssa on painotettu ilmaisuharjoittelua - sekin vielä toki vaiheessa sekä tehty pohjia etsintätyöskentelyyn. Käytännössä siis erilaisia piilotyyppejä, lähekkäin olevia hajuja, tarkennuksia - perustaa siis kuntoon. Näitä kaikkia Hurma on treenannut niin raunioilla, maastossa kuin rakennuksissakin. Ilmaisua on otettu erillään, ja vielä on tarkoitus vahvistaa ilmaisua sekä alkaa hiljalleen yhdistämään haukkua maastossa. Raunioilla ja rakennuksissa haluan tarkennukset kuntoon ennen kuin otetaan ilmaisu mukaan.

Lumon pitkissä on ollut vaihtelevasti taajamametsää enemmillä häiriöillä, osittain kytkettynä etsimistä ja metsä metsää hyvillä korkeuseroilla ja hajuja imevillä kosteikoilla. Vuoden viimeisimmässä hälytreenissä oltiin kunnon taajamassa, Etelä-Haagan pusikoissa noin parin tunnin kytkettynäetsintä ja lopuksi tosi hieno reagointi ja hyvä löytö. Lumo on hieno, Lumo on loistava - ei täydellinen, mutta lähes. Parannettavaa ja kehitettävää on aina.

Hurma on osoittautunut sinikkääksi työskentelijäksi. Luonteeltaan Hurma on äitiään huomattavasti nöyrempi ja sillä on halu tehdä ja toimia oikein. Ilmaisu on lähtenyt kivasti rullaamaan. Targetti/vihje on ollut purkki, jonka Hurma on aika hyvin häivytellyt itse. Viimeisellä ilmaisukurssin kerralla mulla oli palava halu tehdä eläinkoe ja kokeilin pressutettua maalihenkeä - sekään ei ollut ongelma. Joten lisää treeniä haukun suhteen, ja etsintätyössä motivaatioon ja mielentilaan keskittymistä - tätä oikeastaan molemmilla. Hurmalle toki rutkasti lisää onnistumisia ja sitä itsenäisyyden ja itsevarmuuden kasvattamista.

Pelastuskoirailun vastapainoksi ollaan toki lenkkeilty ja pidetty peruskunnosta huolta. Marraskuun lopussa käytiin Kaisa Hilskan luona Koirataidossa testaamassa lammaspaimennusta. Paikalla oli Naavisemon Valopäiden vanhemmat sekä Hurma, Kaiku, Karu ja Savu. Pennut olivat Kaisan mukaan keskivertolappalaisia aktiivisempia lampailla, ja osoittivat kiinnostusta lampaisiin. Lumolla "laulu" vähän pätki, joten Lumoa haluan ehdottomasti sytytellä lisää. Hurmalla oli kivasti kiinnostusta lampaisiin, reippautta, itsehillintää ja sitä nöyryyttäkin ottaa ohjaajalta ohjeita vastaan. Katsotaan, tarkoitus olisi sillon tällöin käydä paimentamassa.

Joulukuun puolen välin paikkeilla kävin peilauttamassa molempien tyttöjen näkimet Apexin joukkotarkastuksessa Sari Jalomäen luona: terveet näkimet molemmilla! Lumolla on oikean silmän kyynelkavan ala-aukko nafti sekä PPM iris-iris rihmaa - eli ei muutoksia aikaisempaan, ylimääräistä ripseä ei tälläkään kertaa näkynyt. Hurmalla on myös PPM iris-iris rihmaa, muutoin silmät ok! Hieno homma. Lumolle ei ole suunnitteilla enempää pentueita, vaikkakin toisinaan hieman houkuttaisikin. Näillä näkymin silmiä peilataan seuraavan kerran seitsemän vuoden iässä Lumon osalta. Hurman varttumista ja aikuistumista seurailen mielenkiinnolla - luultavasti Hurman silmiä ihmetellään vuoden kuluttua uudelleen, mikäli pentusuunnitelmat alkavat jollain aikavälillä konkretisoitumaan.

Koirakohtaisia tavoitteita ensi vuodelle:

Lumo - tavoitteet 2014:

- haku taidontarkistus ja hälytyskelpoisuuden ylläpitäminen

- raunioperuskokeen uusiminen (ne laukaukset, ne laukaukset) - VSS sijoitus

- jäljen treenaaminen - tavoitteena peruskoe

- motivaation ylläpitäminen ja yhteisestä tekemisestä nauttiminen, yhteistyön hiominen

- toko alokasluokan liikkeiden ja hiominen - alokasluokan korkkaaminen?

- näyttely tai pari

Hurma - tavoitteet 2014:

- raunio soveltuvuuskoe

- ilmaisun vahvistaminen, etsintätyöskentelyn ja motivaation kasvattaminen -

  tavoitteena haku peruskoe (mahdollisesti vuoden 2014 aikana!!!)

- MH-luonnekuvaus

- yhteistyön hiominen ja yhdessä tekemisestä nauttiminen

- toko alokasluokan liikkeiden hiominen - alokasluokan korkkaaminen?

- yksi näyttely nuorten luokassa, toinen mahdollisesti jo avoimessa?

Vuodenvaihteen jälkeen palataan aktiivisesti treenirintamalle!

Oi syyskuu, ja olihan se elokuukin tossa välissä...

Edellisen päivityksen päiväystä katsoessa tuntuu olevan taas tyhjiin valunut lupaus ahkerammasta kirjurinroolista... Puolitoista kuukautta edellisestä, joten onhan tässä tapahtunut.

Treenitaukoa pidettiin heinäkuussa kolmisen viikkoa. Tuona aikana panostettiin lenkkeilyyn, uimiseen ja mukavaan olemiseen. Hurma on selkeä labradori lapinkoiran olemuksessa - tyyppi on ihan hillitön vesipeto! Lumon kanssa käytiin oikeissakin hommissa. Treenailun makuun päästiin taas elokuun alussa. 

Tauon aikana Hurmis kävi vuotisrokotuksella Käpälämäessä eläinlääkäri Jutta Luomahaaran luona. Testattiin Tikkurilan toimipiste, jossa oli järjettömän hyvän hajuinen kynnysmatto, molemmat koirat liimaantui kuonostaan siihen kiinni. Hurma on hupsu eläin, siitä oli kovin kovin kivaa käydä eläinlääkärissä - jotenkin Hurmis on vähän yksinkertainen otus kyllä. Lumo lymyili tuolien alla ja yritti olla "näkymätön", Hurma hyppi eläinlääkäriä vasten ja oli, että "jeeeeee - sä olet varmasti mun uusi paraskaveri!"  Tutkimusspöydällä Hurma totes, että täähän on täyden palvelun talo kun ruokakuppi on suoraan ikkunalaudalla kuonon edessä. Rokotuksen ajan söi namia eikä huomannu koko toimepidettä  ja lopulta toteis, että tutkimuspöydällä voi vaikka vallan pötkötellä. Nyt on Hurmalla rokotukset seuraavaksi kolmeksi vuodeksi kunnossa. Toivotaan, että saadaan jatkaa eläinlääkärissä käyntiä jatkossakin pelkkien rokotusten merkeissä. Lokakuun toisella viikolla Hurma on toki menossa virallisiin kuviin eläinlääkäriasema Mevetiin. Hurmalta läpivalaistaan lonkat ja kyynärät, polvet kopeloidaan ja epävirallisesti kuvataan selkäranka ja molemmat olkapäät. Silmiä peilaillaan molemmilta tytöiltä joulukuussa Apexissa.

Raunioilla ollaan treenattu säännöllisesti. Harjoitusten teemoina on ollut erilaiset piilotyypit, tarkennukset, eri tavalla tulevat hajut, lähekkäin olevat maalimiehet, ampuminen, Lumolle on otettu tuplapiiloja eli kaksi ihan vierekkäin tai samassa piilossa olevaa maalimiestä - molemmille siis tasonsa mukaan ja osaamista kehittäen. Hurmaa on ammuttu, ja kuurohan tuo tuntuu ainakin vielä tässä iässä olevan - toivottavasti myös jatkossakin. Lumon ampumiset olen toistaiseksi jättänyt raunioilla. Täytyisi käydä ammuskelemassa jossain muussa ympäristössä. Mökkireissulla ainakaan ilmakiväärin ääni ei tuntunut kauheasti kumpaakaan hätkäyttävän.

Meidän oli tarkoitus Lumon kanssa osallistua Pelastuskoiraliiton ryhmäkatselmukseen Espyn toisen joukkueen yhtenä koirakkona neljästä elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Saman viikon keskiviikkona meidän ollessa lenkillä Lumo sai muutaman kipukohtauksen ihan alkulenkistä. Vauhti hidastui, painoi selkää köyrylle ikäänkuin pyöristäen ja painui maahan makaamaan. Soitto eläinlääkäri Anne Muhlelle, asentotuntoreaktiot kunnossa, kotona Rimadyliä, BOT verkkoloimea, torstai kevyellä liikunnalla ja perjantaiksi saatiin aika Espoon Eläinsairaalaan eläinlääkäri Karoliina Nyyssöselle. Kiikutin mukanani aamupissanäytteen, olin varautunut koiran rauhoittamiseen ja läpivalaisuun ja ties mihin katastrofaaliseen diagnoosiin. Karoliina tutki Lumon tarkkaan, paineli kauttaaltaan, kävi liikeradat läpi ja  katsoi liikkeet. Eläinlääkärin mielestä Lumon rangassa tai nivelissä ei kliinisesti tunnusteltaessa ole aristuksia, joten hän ei nähnyt syytä kuvata koiraa. Liikkeet olivat lennokkaat, mutta ravissa Lumo kulki kolmella uralla. Myötäpäivään pienellä ympyrällä käytti vaseta takajalkaa huonommin. Diagnoosina lantion vinous oikealle ja lantion edessä oli lihasjäykkyyttä. Lisäksi oikean etujalan triceps brachii-jänteen päässä oli tunnettavissa sidekudosmuodostumista ja arkuutta. Tuo jännevamma lienee syynä viime marraskuiseen ontumaan. Lantion lihasjäykkyys hoidettiin akupunktiolla ja sidekudostunutta jänteen päätä hoidettin laserilla. Hoidon jälkeen Lumo oli selkeästi parempi. Pohdin eläinlääkärille kokeeseen osallistumista, johon osallistumiskieltoa ei tullut mikäli kipukohtaus ei uusi ja koira on muutoinkin kunnossa, revittelevä ja jumittava liikunta kiellettiin. Pari viikkoa myöhemmin käytin Lumon toistamiseen Karoliinalla akupunktiossa. Ensi tiistaiksi Lumolle on varattu aika osteopaatti Maare Kaiperlalle. Katsotaan mitä Maare on mieltä ja mitä hän koirasta löytää. Sen jälkeen jatketaan vaihtelevasti akulla, hieronnalla ja mahdollisesti osteopaatilla. Jos tarve tulee, niin kuvataan.

Hakua ollaan treenattu lähes viikoittain ja tarkoitus on jatkaa vähintään kerta viikossa. Hurmalle olen alkanut opettamaan maastossa ilmaisua, ja hyvinhän tuo pieneläin tuntuu oivaltavan, että maalihenget saa haukkua. Lumon kanssa käytiin Pelastuskoiraliiton haun taidontarkistuskokeessa elokuun viimeisenä lauantaina, ja kotiin tuomisina oli hyväksytty taidontarkistuskoe arvosanalla 2 eli hyvä. Koe suoritetaan pimeässä. Alue on kolmen hehtaarin tallattu metsäalue, jossa on kolme maalimiestä. Aikaa kokeen suorittamiseen on 45 minuuttia, jonka aikana tulee löytää ja ilmaista kaikki maalimiehet. Lumon nokka tuhisi noin 20 minuuttia ja meidän taidot oli tarkistettuna - pelastuskoiran työlupa toisin sanoen taas vuodeksi eteenpäin kunnossa!  Sanotaan, että koe meni hyvällä "rutiinilla" ja yhteistyöllä. Lumo oli "liekeissä" ja teki ihan todella hienosti hommia - yhteistyössä ja itsenäisesti. Kevään epäonnistumisen sekä koetta edeltävän kahden epäonnistuneen treenin jälkeen onnistuminen kokeessa tuntui järjettömän hyvältä! Kävimme koetta edeltävänä iltana tekemässä pienen treenin yhden treenikaverin kanssa ja tuolloinkin ilmaisut tökki. Tunnustan, että tuolloin hetken jopa pohdin, että jättäisin kokeen väliin ja menisin myöhemmin syksyllä uudestaan, mutta kiitos treenikaverille, joka totesi, että "ainahan se on kiva ajaa 100 kilometriä viettääkseen aikaa pimeässä metsässä, ja voihan se olla, ettei teillä mitään ongelmaa edes ole". Näinhän se on.

Koetta seuraavana päivänä otin molemmille koirille hyvän mielen mielikuvaharjoitukset metsässä. Lumosta harjoitus oli superkiva, Hurmalle sarjassamme ensimmäinen laatuaan, mutta Hurmakin toimi tosi pätevästi ja tyypit löytyi. Toissa viikolla Hurma jatkoi ilmaisua, ensin pari toistoa, jonka jälkeen viimeinen maalimies etsittiin ja ilmaistiin. Lumo puolestaan sai yhden helpon "hajutunnelilöydön". Viime viikolla treenattiin Veikkolassa. Lumolla ensimmäinen maalimies tiheässä heinikossa, puskassa ja toinen korkeammalla, puunranka-missä-lie kasassa. Hurma jatkoi ilmaisutreeniä ja sai taas viimeisen etsiä ja ilmaista.

Lumon kanssa on treenaatu myös jälkeä. Kausi ollaa oltu jälkiryhmässä, johon ollaan päästy osallistumaan vaihtelevalla menestyksellä. Tavoitteena olisi kuitenkin ensi kaudella olla tarpeeksi hyvällä tasolla, jotta voitaisiin mennä jäljen peruskokeeseen. Tällä hetkellä jäljellä on ollut pituutta maksimissaan 300 metriä. Pääosin Lumo ajaa jäljen hyvin, mutta kaipaisin lisää intensiteettiä ja esineilmaisua pitäisi alkaa opettamaan.

Hälytreenattukin on elo- ja syyskuussa. Molemmat harjoitukset ovat olleet meidän osalta "tulin, näin ja voitin"-luokkaa. Emme ole siis päässeet tekemään juurikaan pidempiä harjoituksia, sillä tuuria on tuntunut olevan aina mukana etsintäsuunnitelman ja koiran toiminnan osalta. Toisin sanoen, olen tehnyt hyvän suunnitelman ja koira on toiminut kuten pitää. Pitkättreenit on kuitenkin jo startanneet, joten tarkoitus olisi noin kerran kuussa tehdä yksi kestoltaan pidempi harjoitus.

Nyt kuluva viikonloppu aloitettiin jo torstaina starttaamalla Hyvinkään koirauimalan kautta Nooran mökille Hattulaan. Perjantaina muiden ahertaessa vielä sorvin ääressä me käytiin aamusta peltolenkillä, tallattiin aikuisille koirille jäljet, jälkien vanhetessa Hurma pääsi vähän nenähommiin, jonka jälkeen ajettiin jäljet. Koirat on saaneet nauttia mökkeilystä, kaivella kuoppia, syödä luita ja viettää laatuaikaa ihmistensä kanssa. Täydellistä.

Treenejä, treenitaukoa ja kesäpuuhia

Tehdääs pieni koonti kesän treenailuista. Näin kolmen viikon treenitauon alettua onkin hyvä kasailla alkukesän treenipalikat blogiin...

Kesäkuussa treenailtiin raunioita, hakua ja laukauksia,  erillisellä kurssilla, sekä käytiin kokeilemassa lammaspaimennusta Primal Sense Farmissa. Lumon kanssa vietettiin viikko Pelastusopistolla varautumiskoulutuksessa. Hurman kanssa osallistuimme nuorten koirien tottiskoulutukseen, jonka vika kerta oli kesäkuun alussa (tottista olisi tarkoitus treenailla tauon aikanakin).

Hakutreenejä on ollut toistaiseksi tasan yhdet kesän aikana. Molemmat tytöt tekivät pistoja. Treenitauon jälkeen ryhdistäydytään myös hakutreenien suhteen. Hurma jatkaa pistojen harjoittelua ja pikkuhiljaa voisi olla myös aika opetella ilmaisua - erikseen. Lumolle ohjelmassa perustreeneissä on pistoja, erilaisia maalimiehiä ja motivaation nostamista/ylläpitämistä.

Raunioilla on treenattu ylhäältä- ja alhaalta tulevia hajuja, tunkeutumista ja lähekkäin olevia maalimiehiä. Tunkeutumista on tehty pari treenikertaa, useammalla peräkkäisellä toistolla muutamaan eri piilotyyppiin, aina vähän vaikeuttaen maalimiehen luokse pääsemistä. Lähekkäin olevia maalimiehiä treenattiin viimeeksi sijoittamalla kaikki maalimiehet raunioiden keskitaloon, jolloin saatiin sekä ylhäältä ja alhaalta päin tulevia haisuja ja hajut mukavasti sekoittumaan keskenään. Lumo työsti hajunsa näppärästi, kolme ensimmäistä nousi helposti, neljännen haju oli heikko ja välill piti käydä nollaamassa nenää ja palata uudelleen työstämään. Hurma oli myös eri pätevä, saatiin hyvät naurut pienen koiran työstäessä keskikerroksesta tulevaa hajua - Hurman ilmeet olisi pitänyt kyllä saada videoitua.

Tyttöjen kanssa käytiin kuokkimassa torstairyhmän treenit koulutusapuna ja kiitos jälleen Juhalle hyvistä treeneistä. Lumolle pyysin pientä aluetta, ja loppupeleissä kaikki kolme maalimiestä olivat elementeistä rakennetussa tornissa, käytännössä päällekkäin. Oli mielenkiintoista katsoa kun koiralla oli haju jokaisesta yhtä aikaa ja pientä pohtimista siinä, minkä ottaisi ensimmäisenä - Lumo vaikutti siltä, että kyseinen harjoitus oli erityisen hauska lapinakan mielestä. Hurmalle puolestaan oli pari maalimiestä, joista toinen kertasi hyvin edellisviikkojen tunkeutumisharjoitusta - putkeen meni esteistä välittämättä.

Viime viikon rauniot olivat viimeinen treenikerta ennen taukoa. Lumolle halusin maanalaisen labyrintin, jossa on pelkät poistoilmatötteröt maanpinnalla. Toinen piilo oli yläkasan loppupäässä korkea ylöspäin aukeava putki, kasan nurkassa oleva avonainen putki ja alatalon elementtien päällä oleva maalimies. Labyrintistä ei saanut lähetyshetkellä minkäänlaista hajua, tuuli oli voimakas, joten haju luultavasti levisi suhteellisen heikkona. Ylöspäin aukeavan putken tarkensi hyvin ja ilmaisu oli tosi hyvä. Nurkassa olevasta putkesta maalimiehen haju levisi kulmakaivolle, jossa oli edellisellä koiralla ollut rautakannen alla maalimies (ja kaivoa ei oltu tuuletettu) - Lumo sitten otti elämänsä ensimmäisen valeilmaisun kaivolla. Ilmaisusta kyllä huomasi, ettei koira ollut ihan täysin varma, mutta ilmaisi silti. Kaivo auki, tyhjää täynnä, muutama askel eteenpäin ja tarkensi oikean maalimiehen. Ilmaisu oli hyvä, täysin erilainen kuin kaivolla. Kolmas maalimies nousi alatalosta, helposti. Sen jälkeen palattiin ihmettelemään labyrinttiä. Lumolla oli haju, mutta haju levisi tuulen mukana. Näytin kädellä, että tarkentaisi maantasalla ja Lumo merkkasi yhden poistoilmatötsän, jota alkoi kaivamaan ja haukkumaan. Palkkasin Lumon itse ja fiilisteltiin hetki hienoa löytyöä. Summasummarum: treenataan jatkossa myös vähän tuulettuja piiloja, joiden läheisyyteen ei laiteta alkuun maalimiestä - katsotaan saako koiraa vahvistettua erottelemaan ns. vanhaa hajua ja heikkoa hajua - pitäisi saada. Labyrintti olisi mielenkiintoinen kokeilla viileämmällä ilmalla, jolloin maalimiehen haju nousee ylöspäin ja heti harjoituksen alkuun, jolloin alue on vielä puhdas ja tallaamaton. Olen myös alkanut uskomaan sitä, ettei koirat hajoa helposti epäonnistuneistakaan harjoituksista. Niitäkin saa ja pitää välillä olla.  

Hurma lähti treenitauolle hyvän treenin saattelemana. Hurmalla oli kolme maalimiestä. Ensimmäinen älläputken kaivossa, kaivon päällä ritilä, putken suut auki. Toiveena oli, että olisi saanut hajun alhaalta ja mennyt pimeyteen nostamaan maalimiehen. Toisin kuitenkin kävi. Hurma päätti nostaa kaivonpohjalla istuvan maalimiehen ylhäältä - hieno taitava! Toinen maalimies oli apinahäkkiin yhdistyvässä putkessa, häkin luukku auki - Hurmalle tosi helppo piilo ja maalimies nousi helposti. Kolmas oli alatalon päädyssä, jota Hurkkis sitten hetken työsti ja sai tarkennettua hienosti. Hurmeli on kyllä pätevä likka nenänsä kanssa ja kovin sitkeä työstämään haastavammatkin hajut. 

Paukkukurssilla treenattiin nimensä mukaisesti koirien laukauksen sietoa. Valitettavaa ohjaajan kannalta on, että Lumo tuntuu reagoivan jollain tapaa laukauksiin tällä hetkellä. En jaksa uskoa, että kyseessä on puhtaasti "paukkuarkuus", vaan enemmänkin vaikuttaa siltä, että reaktiot liittyisivät jossain määrin paikkaan ja joihinkin tilanteisiin. Lumo on aiemmin kuullut laukaukset, muttei ole niihin varsinaisesti reagoinut eikä menettänyt toimintakykyään.  Tarkoitus oli ilmoittautua Lumon kanssa elokuun raunioloppukokeeseen, mutta suunnitelmissa on nyt treenata raunioita ja laukauksia erikseen ja katsoa tilannetta ensikaudella uudelleen. Tosin, jos hyvin käy, niin joudutaan käymään raunioperuskoe uudelleen ja sen jälkeen loppukoe, mutta tälläistä tämä koiraharrastaminen välillä on. Lumo on muuten hemmetin hyvä koira, ja tämä tuli valitettavana takaiskuna minulle. Harmittaa, harmittaa todella paljon, mutta asialle voi ainakin yrittää tehdä jotain. Hurma puolestaan ei ainakaan toistaseksi tajua laukauksia eikä niihin reagoi. Jos oikein huonosti käy, niin Lumon VSS-sijoitusura on tässä ja Pumsii jatkaa raunioilla lähinnä mielenvirkistykseksi, ja Hurmaan laitetaan sitten enemmän panostusta.  Ehkä asia voi olla niinkin, että kun unohtaa sen tavoitteellisuuden, niin asiat meneekin paremmin?

Lumolle tavoitteena on hälytyskelpoisuuden pitäminen ja keväällä mönkään mennyt taidontarkistus pitäisi saada suoritettua hyväksytysti tämän kalenterivuoden aikana- Lisäksi panostetaan jälkeen, jos siitä saataisiin jossain vaiheessa peruskoe, niin olisi se oikeasti toinen laji - katsotaan. Hurman tavoitteet on alkuun haku- ja raunio, ja pääpaino haussa. Lisäksi Hurmallekin otetaan jälkeä hiljalleen enemmän ohjelmistoon. 

Lammaspaimennusta jatketaan marraskuulla, jolloin Naavisemolaisille on tarjolla paimennuspäivää Kaisa Hilskan luona. Kesäkuussa päästiin vähän syttytelemään, ja molemmat koirat ovat kiinnostuneita lampaista. Primal Sense Farm ei vaan ehkä ollut ihan sitä, mitä itse paimennukselta haluan tässä vaiheessa. Kun ei ole omaa kokemusta lajista, niin maksan mielelläni siitä, että saan ohjausta ja näkemystä koirien taipumuksesta ja neuvoja siihen, kuinka koiriani ohjaan ja mitä tehdä toisin.

Kesästä on pääosin nautittu ulkoillen ja uiden. Juhannusviikolla käytiin Vehmersalmella kepon sukulaisten luona. Lumo pääsi tutustumaan lehmiin, Hurma jättäytyi hitusen kauemmaksi tällä kertaa. Lisäksi tytöt rallasi hulluna Vehmerin pelloilla. Lämpimillä säillä on kuljettu metsän siimeksessä jonkun lammenrantaan pulikoimaan, Hurmasta on kuoriutunut ihan mieletön vesipeto - aina on hyvä syy uida. Mökkeilystä on nautittu pariin otteeseen Nooran ja Aidan aivan mielettömän ihanalla mökillä Hattulassa. Eilen viimeeksi ajeltiin sinne viettämään lauantaipäivää: koirat saavat hengailla ulkona, askarrella ja piilotella luita pihalle, Hurma jaksaa keskimäärin työpäivän verran puuhastella milloin mitäkin ulkosalla - vaikka aikuiset koirat tyytyvät myös välillä chillailemaan. Nyt me nautitaan ja lomaillaan elokuun alkuun ja sen jälkeen jatketaan treenailuita. Treenitauko alkoi Lumon osalta toki enimmäisellä oikealla hälytyksellä viime torstaina - 25 hehtaarin etsintäalue, noin kolme tuntia oikeita töitä vuorokauden vaihtuessa ja alkuetsinnässä päällä pörräävä rajan kopteri. Sitä vartenhan tässä ollaan töitä tehty, ja hommat jatkuu.  

     

Terveisiä pelastusopistolta

Meidän piti Lumon kanssa hakea Pelastusopiston järjestämään varatumiskoulutukseen, Pelastuskoiraohjaajan peruskurssille, jo vuosi sitten. Pentusuunnitelmat menivät kuitenkin viime vuonna etusijalle, joten tänä vuonna sitten haettiin kurssille, saatiin puolto niin omasta hälyryhmästä kuin SPeKLilta ja päästiin osallistumaan.

Viikon kurssi järjestettiin Kuopion pelastusopistolla kesäkuun toisella viikolla. Kuopioon matkattiin jo sunnuntai-iltana. Majoitus oli kolmen hengen soluissa, omissa huoneissa. Meidän kanssa solun jakoivat HePeKosta paimensukuisen lapinkoiranpiireistäkin tuttu Kati Honkanen ja Pena sekä HePeKolainen Kirsi Myöhänen ja Iines.

Kurssilla oli tiukka aikataulu aamusta iltaan. Maanantaina käytiin läpi yleisiä asioita pelastuslaista ja varautumisesta, sekä osallistujat jaettiin neljään ryhmään, ryhmille jaettiin läjä vartusteita ja viikon kulkupeli. Tämän jälkeen tutustuttiin Pelastusopiston harjoitusalueeseen ja suunniteltiin seuraavan päivän harjoituksia. Välissä syötiin - ruokapuolesta ainakin noin määrällisesti pidettiin viikon aikana hyvää huolta: aamiainen, lounas ja päivällinen. Kurssin kouluttajina olivat Olavi Savolainen, Jussi Vaahtoniemi, Harri Kuusisto ja Hannu Vasarainen.

Pelastuskoiraohjaajien peruskurssin sisältö: varautumisjärjestelmä, reagointiharjoituksia eri tilanteissa, jälki- ja hakukoiran perusharjoituksia, raunio- ja rakennusetsintä, maastoetsintä, pelastustoiminta ja sen johtaminen ja pienimuotoiset yhteistoimintaharjoitukset.

Kurssilla painotettiin paljon pelastuskoiran osaamisalueita: ei haluta puhua haku- tai jälkikoirasta, vaan koiran on hallittava molemmat työskentelytekniikat. Tämä on varmasti pääosin hyvinkin totta ja toimiva koira hallitseekin molemmat osa-alueet, mutta täytyy muistaa, että ruuhka-Suomessa jälkikoiran käyttö etsintätilanteissa maastoalueilla, jossa on päivän aikana tallannut useampikin ihminen, on eri asia kuin pohjoisemmassa. Toki meilläkin on laajempia metsäalueita, joissa varmasti on tallaamattomia polkuja, joissa jäljen nostaminen on mahdollista satunnaisista harhajäljistä huolimatta. Pääosin kuitenkin eteläisemmässä Suomessa olevat etsinnät eivät hoidu alueen sulkemisella ajatuksella, josko sieltä tosiaan lähtisi kadonneen jälki - parhaimmillaan tai pahimmillaan alueella on jälkien sekamelska, jolloin pelkän ilmavainuisen koiran käyttö on luultavasti yhtä tehokasta. Toimiva koirajohto, joka tuntee etsintään tulevat koirakot ja lukee ilmoittautumiskortit, pystyy mitä luultavimmin myös hyödyntämään koirien osaamisalueita etsinnässä olevien alueiden suhteen. Keskustelussa esille tuotu ID jälkikoira oli joidenkin kouluttajien mielestä turhaa hifistelyä ja suositus oli keskittyä perusasioihin ja niiden kouluttamiseen. Kurssi herätti lisää ajatuksia oman koiran kouluttamiseen ja oman osaamisen kehittämiseen koiraohjaajana. Yksi asia, joka tuli jo heti alkuviikosta hyvinkin selville oli se, että omassa yhdistyksessä ollaan mielestäni melkoisen hyvissä käsissä ja meillä todellakin jaetaan tietoa ja kokemuksia "kentälle".  

Viikon kulkupeli ohjaajille ja koirille

Meidän ryhmä 4 oli ihan huippu! Kuuden hengen naisenergiaa edustettiin Oulun Seudun Etsintäkoirista, Länsirannikon Pelastuskoirista, Varsinais-Suomen Pelastuskoirista,  Vantaan Etsintäkoirista, Siilinjärven-Maaningan Pelastuskoirista ja minä edustamassa Espoon Pelastuskoirista. Koirarotuja ryhmässämme edusti landseer, bordercollie, lapukka, aussi, kultsu ja lappalainen.

Tiistaina alkoi sitten koko loppuviikkoa seuraava päivärytmi: aamiainen, harjoitusalueelle siirtyminen, harjoitukset, palautekeskustelu, lounas, harjoitukset, palautekeskustelu, päivällinen ja seuraavan päivän ryhmätehtävien valmistelu sekä vapaat harjoitukset. Herätys oli 06:15, jotta kerkesi huoltamaan koiran, pakkaamaan auton ennen aamiaista ja siitä harjoitusalueelle n. yhdeksän kilometrin päähän Pelastusopistolta, jossa piti olla 08:15 autot rivissä ja ryhmät ojennuksessa. Harjoitusalueelta piti poistua viimeistään klo 20:00.

Meidän ryhmän ensimmäinen suoritettava tehtävä oli tiistaiaamuna toisen ryhmän laatima harjoitus, jonka aiheena oli pelastuskoiran käyttö muuttuvissa tilanteissa. Harjoituksien rakenteet olivat pitkälti samanlaisia kuin hälyryhmämme harjoituksissa. Jokainen ryhmäläinen oli vuorollaan ryhmänjohtaja, otti tehtävän vastaan, organisoi oman ryhmän koirakot suorittamaan tehtävää ja hoiti ryhmänjohtajan ja ryhmän välisen viestiliikenteen.

Lumo pääsi heti tiistaiaamuna hommiin. Alue oli n. 500 x 50m metsäkaistale, joka rajautui metsäautotiehen ja perushyvään mettäpuskaan. Lähdettiin alueelle tuulen yläpuolelta, tien varresta. Tarkoituksena oli sulkea tienvarsi ja alueen toinen lyhyempi sivu, jonka jälkeen jatkaa etsintää tuulen alapuolelta. Harjoitus kesti ehkä 10 minuuttia siitä kun olimme ilmoittaneet johtoon aloittavamme etsinnän. Lumo bongasi alueen puolen välin jälkeen kadonneen henkilön repun, josta lähti jälki/hajuvana, jota lähti seuraamaan ensin kuono maassa, jonka jälkeen matka jatkui ja vaihtoi luultavasti ilmavainulle. Kartturi jäi ilmoittamaan esineestä johtoon, itse kuljin hitaasti koiran menosuuntaan ja yritin kuulla missä Lumo menee, kunnes huutelin kartturille, että nyt mennään mennään, koiralla on löytö. Siitä sitten pingottiin risut rasahdellen ja männynkävyt lennellen jokunen matka koiran ja löydetyn henkilön luokse. Laiska virkamieskin, kouluttajan ollut rajavartiolaitoksen mies sai kärpäsenä juosta perässä. Lumo sai palkkansa ja kadonnut diabeetikko ensiavuksi suklaata. Lumon ilmaisu oli ok, vähän pätki, sillä etäisyys ohjaajaan oli pitkä ja koira tauotti haukkuaan välillä kuunnellen missä ohjaaja tulee. Hyvä harjoitus, josta saamamme palaute koski lähinnä sitä, että miksi emme täysin hyödyntäneet tienvartta alue-etsinnässä, vaan ohjaaja ja koira kulki metsässä näköyhteyden päässä tiellä kulkevasta kartturista, väsyttäen itseään.

Tiistaiksi toiselle ryhmälle suunnittelemamme treeni oli hakukoulutuksen hyödyntäminen käytännön eri tilanteissa. Toimin johdossa harjoituksen aikana tukena. Tiistaina taisimme jäädä vielä harjoitusalueelle vapaisiin harjoituksiin tekemään reagointiharjoituksia ajoradalle. Näitä treenejä pitäisi taas muistaa tehdä enemmänkin. Loppuun otettiin vielä Mirvan johdolla pirun hyvät ilmaisutreenit koirille.

Keskiviikkoaamuna pääsimme taas suorittamaan tehtävää. Tällä kertaa teemana rakennusetsintä. Toimin itse ryhmänjohtajana, mutta Lumokin pääsi rakennukseen. Teimme etsinnän kahden koiran voimin, Lumo aloitti ja Lumon ihastus Leo-bc teki tarkistuksen. Rakennus oli täynnä savukoneen savua, joten sinällään ihan huippukiva harjoitus meille, kun muutama vuosi sitten vastaava tilanne Turun Itsenäisyyspäivän vastaanoton rakennusetsinnässä ei ollut Lumolle niin helppo nakki. Nyt se oli. Ensin kierrettiin rakennus, koirat merkkasivat jotakuikin samat kohdat rakennuksen ulkopuolelta. Sisällä rakennuksessa menimme ensin yläkertaan, joka olikin pääosin ulkotilaa. Katolta, suljetusta tilasta löytyi ensimmäinen kadonnut henkilö. Keskikerroksessa heti oven suussa olevassa huoneessa koira ei juurikaan reagoinut, seuraavassa oli selkeästi reaktio, jonka päättelin koiraa  lukemalla tulevan vastakkaisesta huoneesta. Siellä Lumolla olikin vahva reagointi ja työsti ja tarkensi, kunnes paikansi hajun ja kadonnut löytyi kaapista. Harjoituksessa olisi pitänyt hyödyntää koiraa tietyiltä osin vain selkeän merkkauksen ja reagoinnin voimin ja etsiä myös ihmisvoimin kadonnutta. Toisin sanoen toimia kuten toimisimme oikeassa etsinnässä - käyttää koiraa työkaluna. Hyvä harjoitus tämäkin.

Keskiviikkoiltapäivästä meillä oli kouluttajien järjestämä maastoetsintäharjoitus, jossa puolestani toimin Jaki-aussin ja ohjaajansa Mirvan kartturina (koira joka juoksee gps pannan mittauksen mukaan 20km/h - paikallinen poliisikin kehui kuntoa). Keskiviikkona skipattiin vapaat harjoitukset ja ajeltiin ajoissa Liiterin kautta opistolle pitämään siideripiiriä ja suunnittelmaan perjantain tehtävää.

Torstaipäivänä meillä oli kaikkien ryhmien yhteinen yhteistoimintaharjoitus pelastusetsintätilanteessa. Olin lupautunut ottamaan haasteen vastaan ja toimin aamun harjoituksessa kaikkien neljän ryhmän koirajohtona, ollen yhteydessä viranomaisjohtoon. Viestiliikennesekoiluista ja yleisestä härdellistä huolimatta suoriuduin tehtävästä ihan kelvollisesti. Kiitos siitä, että meidän hälyryhmässä tehdään näitä harjoituksia paljon. Aikapainetta luotiin koko harjoituksen ajan, ettei pohdinnalle ollut juurikaan aikaa, vaan piti toimia nopeasti. Aluejako ei siis mennyt täysin nappiin.

Iltapäivästä puolestaan päästiin taas Lumon kanssa suorittamaan etsintää toisen koirakon kanssa aivan liian pienelle alueelle, jossa meillä oli alunperin tarkastettavana alueen toisessa laidassa olevat rakennukset. Rakennuksen takana Lumo merkkasi voimakkaasti metsään, jossa toinen koira työskenteli, mutta emme saaneet johdolta lupaa mennä tarkistamaan merkkausta, kun toinen koira oli nostanut jäljen. Merkkaus osoittautui myöhemmin oikeaksi ja kadonnut olisi löytynyt nopeammassa ajassa, mutta toinen koira työsti kadonneen osittain jäljellä ja osittain ilmavainulla.

Torstaina jäätiin tekemään pienet treenit harjoitusalueen raunioille. Perjantaille suunnittelemamme harjoituksen teema oli raunioetsintä onnettomuustilanteessa. Harjoitusta varten piti miettiä niin piiloja kuin vähän testaillakin niitä. Pelastusopiston rauniot on melko monipuoliset ja ajatuksella rakennetut. Alueella on useampia yhteneväisiä putkistoja, joissa on sisäänmenoaukkoja monessa suunnassa maantasalla ja ylöspäin aukeavina. Lumolle otin kaksi maalimiestä, joista toinen oli perushelppo puoliumppari, ja toisessa koin taas, että mantraa Trust Your Dog on syytä hokea ja luottaa ihan oikeasti siihen koiraan.. Etenkin kun tositilanteessa et ikinä tiedä millainen sortuma on kyseessä ja miten haju rakenteiden alla liikkuu, vaikka muuten tuulen suunta olisi toisenlainen. Ja aina et tiedä harjoituksessakaan millainen piilo on kyseessä - etenkään vieraalla radalla.

Sanotaan siis näin, että kyseisen piilon kohdalla (kuva yllä) ohjaaja oli totaalisen törppö, eikä luottanut koiraansa. Koira teki kuten sille on opetettu ja koirahan teki oikein. Haju oli heikko, mutta Lumo ilmaisi hajua kaivamalla ylöspäin aukeavan piilon kantta. Avasin kannen, näytin koiralle, ettei siellä mitään ole ja jos jatkettaisiin... Lumo palasi kaivamaan, toistin edellisen typeränä ja lopulta saatiin maalimies kyllä nostettua sijaintipaikalta, mutta siinä vaiheessa kun maalihenki kertoi koiran tehneen täysin oikein kun putkisto jatkui, niin kylläpä korpesi. Ei jääty paikkaamaan tilannetta, eiköhän noita harjoituksia tule, mutta jokatapauksessa tää oli kunnon opetus koiraan luottamisesta!

Terveiset tuosta samaisesta putkistosta

Perjantaina meidän ryhmällä ei ollut suoritettavia tehtäviä, vastasimme ainoastaan aamupäivän raunioharjoituksen laatimisesta. Harjoitusalueelta siirryimme opistolle pesemään menopelin koirakärreineen (autohan me imuroitiin ja kuurattiin sisältäkin), luovuttamaan tavarat, lounastamaan, antamaan kurssipalautteet ja kahvittelemaan. Siitä autonkeula sitten kohti pääkaupunkiseutua.

Ihan mahtava viikko PEOlla! Seuraavaksi sitten valmiusryhmäkurssille...

Kiitos ryhmä 4 loistavasta ryhmähengestä, naurusta ja mahtavasta naisenergiasta: Riikka ja Taisto (VSPK), Tiina ja Naava (SiMPek), Hilkka ja Leo (LRPK), Lumo, Mirva ja Jaki (VanEt/HePeKo) sekä Milja ja Minni (Ose)