Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koiran itsevarmuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koiran itsevarmuus. Näytä kaikki tekstit

1.5.2014

Treenikuulumiset

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut muutamat treenit. Ensimmäinen torstain tehotreeniryhmän koulutuskerta oli kiirastorstaina raunioradallamme. Alkuun käytiin läpi kauden koulutusohjelma sekä - suunnitelmia, keskusteltiin toiveista ja tavoitteista, juotiin kahvia ja herkuteltiin, ja otettiin toki maalimies per kirsu. Kaikille koirille sama piilo suorapalkalla. Piilo vaati tarkennuksen lisäksi joko kiipeilyä tai tunkeutumista maalimiehen luokse pääsemisessä. Lumo suoritti tehtävän tunkeutumalla, Hurma on jossain määrin äitinsä tyttö ja ratkaisu oli samanmoinen.

Tiistairyhmä puolestaan aloitti koulutuskauden pääsiäisen jälkeen. Ensimmäisen koulutuskerran teema oli tutustuminen, ja tehtiin jokaiselle koiralle pikkutreeni. Lumo oli käynyt ennen treenejä akupunktiossa, mutta koska koira oli matkassa mukana, otin Lumolle pikkutreenin pienellä alueella, jossa koiralla ei ollut tarvetta kiipeillä. Lumolla oli keskialueella kaksi maalimiestä, toinen temppelin takana putkessa ja toinen sokkelin edustalla maantasalla olevassa törpössä umpparina. Alueella hengaili häiriöihmisiä tuomassa lisähaastetta. Lumo kävi aluksi tarkastamassa häiriötyypit, löysi temppelin takana olevan maalimiehen, jonka jälkeen tarkasti häiriötyypit uudelleen ja tarkensi törpölle. Ajatuksena oli pieni perustreeni koiralle. Jatkossa pitää taas Lumolle kikkailla häiriöhenkilöillä, tuplapiiloilla jne. 


Hurmalle halusin tarkennusta. Alueena oli osa keski- ja alakasoista. Ensimmäisen maalityypin Hurma nappasi alakasan reunalla olevan liukumäen alta, tarkensi rakoon, sanoi hau, mutta etsi tiensä maalimiehelle. Toista piiloa sai tovin tarkentaa, sai aina häivähdyksiä, piilo oli ylöspäin aukeavassa törpössä, josta haju leviää kauemmaksi, ja lähellä piiloa on hajutyhjiö. Sitkeästi ja keskittyneesti Hurma työsti piilon. Hurmalle perustreeniä: maalimiesmotivaatiota, tarkennuksia, alustoja etc.

Pääsiäisen jälkeisenä perjantaina tehotreeniryhmä, jonka tarkoitus on siis panostaa kaikkiin pelastuskoiran osaamisalueisiin, kokoontui homekoululle miljöbanatreeniin. Koska Lumo on kuitenkin suhteellisen kokenut konkari, Hurma sai osallistumisvuoron. Ensin kierrettiin ryhmänä koulurakennus ympäri, kiipeilytettiin koiria kannoille, ryömittiin aidan ali, tehtiin pientä ryhmätottista, kiipeltiin kiville, ängettiin viisi ohjaajaa ja viisi koiraa parin neliön kokoiseen tilaan, istutettiin koirat rinnan penkille, pujoteltiin, nosteltiin koiria ja lopuksi tehtiin liikuntasalin seinälle koiraparkki, ja otettiin ilmaisutreenit koirille. Tässä vaiheessa Lumokin pääsi mukaan bileisiin. Lopussa Jennin kuvaama videopätkä kun Lumo hiukka keulii ja haukkuu.


Kuluvan viikon tiistaina treenattiin raunioilla. Teemana alustatreeni. Lumolla oli kolme maalimiestä, ensimmäinen löytyi keskikasan muurista, toinen alatalon toisella sivulla olevan kaapin ja elementin päältä raskaan pressun alta ja kolmas keskitalon keskikerroksen oikealta reunalta pressun takaa, jonne Lumo etsi sitkeästi reittiä ja tunkeutui todella hienosti. Tällä kertaa yllätettiin Lumo suorapalkoilla. Lumo on kyllä ihailtavan alustavarma ja määrätietoinen työskentelijä. Ohjattavuuttakin on ihan kivasti.

Hurma ei ole ihan niin pomminvarma alustoilla, joten Hurma tarvitsee siinäkin lisää harjoitusta. Ensimmäinen maalimies oli keskitalon keskikerroksen keskiosassa. Hurma työsti hajun hyvin, hyppäsi keskiosaan, mutta jäi haukkumaan käytävällä olevan sohvalaverin taakse eikä mennyt maalimiehen luokse, joka oli sohvan takana. Kyseessä ei ole siis mikään mission impossible, vaan ihan ylitettävä haaste. Tässä sitten tyrittiin sen verran, että sai kehut menemättä maalimiehen luokse, palkan kaiketi söi kuitenkin nousemalla laverin päälle. Toinen maalimies löytyi keskikasan muurista, ja tämän tarkensi hienosti rakoon. Kolmas maalimies oli keskikasan keskivaiheilla ja haju tuli alhaalta. Hyvin Hurma tekee hommia. On sitkeä, mutta itsevarmuutta saa tulla paljon lisää, lisäksi alustoja tulee työstää. Oikeastaan työstettävien asioiden lista on melko loputon..

Vappuaattoa vietettiin Siikajärven metsikössä. Jälleen tehopekoryhmän treeneissä. Treenin teemana oli motivaatio. Alkuun turistiin aiheesta metsän laidalla istuskellen. Paikalla oli kuusi ihmistä ja kymmenen koiraa - kyllä, tällä kaudella panostetaan siihen sosiaalisuuteen ja toisten sietämiseen. Alkuun toki oli pientä hässäkkää, mutta tosi hienosti kaikki koirat rauhottui ja hengasi mukana. Suunniteltiin jokaiselle treeni. Otin molemmille nostattavat mielikuvat suorapalkoilla pienelle alueelle - ihan ei mennyt putkeen. Hurman kanssa on viimeinen puoli vuotta tehty pitkälti rakennuksia, sitä ennen toki raunioita ja jonkun verran hakua. Hurma tiesi mitä oli tekemässä, toteutus ei vaan alkuun ollut maailman tehokkain. Sarjakuvakoira sinkoili ja looppasi ekaa hajua, kiipeili kiville, kunnes löysi maalimiehen. Ensimmäisen löydön jälkeen herneet alkoi kohtaamaan, vauhtia oli, mutta kyllä ne tyypit sieltä löytyi. Hurmalle siis perusmaastotreeniä, irtoamis- ja itsenäisyysharjoituksia ja moottoria.

Lumo puolestaan oli hyvin vakuuttunut, ettei niin pienellä alueella voi olla montaa maalimiestä. Hyvin katsoi ja nousi kun maalihenget kaikkosi metsään. Lähti etsimään, löysi ensimmäisen, toisen ja sen jälkeen irtoili kauas - kerran multa kysyttiinkin, että pitäskö sitä koiraa jo ehkä kutsua, kun kellon kilinä vaan kaikkosi.. Löytyi kolmas ja neljäskin, mutta kerkesi taas välissä irtoilla. Haaste tollasessa treenissä on itselleni ohjaajana, että jos en ole ihan sata varma, missä menee alueen rajat, niin liikkuminen on jotenkin päämäärätöntä. Lumollekin on pitkien ja hälytreenien lisäksi erilaiset perustreenit ihan tervetullutta.

Kielo, Lumo ja Hurma katsovat kun Joy treenaa
Tänään, eli vappupäivänä, tehoryhmä kokoontui raunioille treenaamaan telineitä. Jakaannuttiiin pariin pieneen ryhmään, jossa kaikki koirat olivat koko ajan mukana ja seuraamassa toistensa suorituksia. Meidän ryhmä treenasi ensin kanaparrua molemmista suunnista, ritilää molempiin suuntiin - ei ongelmaa koirilla. Tämän jälkeen siirryttiin telinekentälle, tehtiin laatikkoteline toiseksi alimmalta ja ylimmältä tasolta (reilun kahden metrin korkeudessa) ja tikapuita. Halusin laatikolle varmistajan, ettei käy vahinkoa, eli avustajan telineen toiselle puolelle. HurLum suoriutui niin laatikkotelineestä kuin tikapuista kivasti. Lopuksi tehtiiin älläputki molemmista suunnista - ei ongelmaa. Välissä vähän juotiin kahvia, treenikaveri grillasi nakkeja, syötiin perunasalaattia ja jatkettiiin treenaamista. Otettiin edellisviikon miljöbanatreenistä puuttuneille koirakoille ilmaisutreenit ja lopuksi halukkaille vielä yhdet maalimiehet. Hurma sai toistoa tiistain haasteesta, eli keskitalon keskikerros. Toisti saman kuin tiistaina ja maalimiehen kannustuksesta eteni. Tehtiin toinen toisto, mutta Hurmalla oli selkeä aivopöhö, eikä se homma nyt oikein avautunut. Mun nykyinen motto on oikeasti tarttua niihin kehittämisenkohteisiin ja tehdä vaikeista asioista helppoja koiralle, joten uudestaan..

 

Lumo raunioilla alustatreeniä 1.5.2014


Hurma raunioilla alustatreeniä 1.5.2014


Lumon ilmaisutreeni 25.4.2014 kuvannut Jenni Punttila





17.5.2011

Raunioita ja hermoraunio-ohjaaja (tästä voi vaan ottaa opiksi!)

Eilen raunioiduttiin taas maananataiseen tapaan. Teemana Lumolla viime viikon tapaan tunkeutuminen. Alueena oli ala-, keski- ja yläkasa. Maalihenkiä oli kolme.

Lumo oli tuttuun tapaan aikamoisessa intopiukassa hommiin pääsemisestä. Otettiin perushallinta: seuraaminen ja paikkamakuu ennen radalle tuloa. Paikallamakuussa mourusi ja nousi kerran. Palautin paikalleen ja jatkoin etsintäsuunnitelman pohtimista. Lumo otti hajuja jo paikkamakuussa, mutta ohjaaja jätti tässä vaiheessa "koiran lukemisen" ihan omaan arvoonsa... Ihan pikku vinkkinä kaikille muille, ei kannata!

Etsintäsuunnitelma oli perinteisesti hyvinkin "omaperäinen": lähtö alakasalta keskikasan kautta yläkasalle. Lähetys Tean tornin luota. Ajatuksena oli, että Lumo kulkee alakasaa ja minä ala- ja keskikasan väliä. Suunnitelmahan olis ollut jees, jos olisin itse siinä pysynyt.. Jostain syystä lähdin kuitenkin kulkemaan itse alakasaa pellonreunalta... Lumo leikkasi puolessa välin alakasaa keskikasalle "aatamin ja eevan" luokse, kutsuin koiraa, jolloin koira aloitti ilmaisun. Mitä opimme tästä? Kun et näe koiraa, tai, että koira irtoaa, ole hiljaa. Jep, nostimme siis ensimmäisen maalimiehen keskikasalta. 

Keskikasalta palattiin jatkamaan kesken jäänyttä alakasaa. Lumo teki hienosti töitä tutkien alakasan, kunnes sai taas hajun ja sinkosi yläkasan metsän puoleiseen päätyyn, raskaalla muovilla peitetyn älläputken suusta sisään. Kuului lyhyt ilmaisu. Jep, nostettiin toinen. Ohjasin koiran vielä kerran alakasalle (älkää kysykö miksi), ja jatkoimme keskikasalle. Lumo irtosi kertaalle keskikasan toiseen päähän, josta "viisaana", koiran työskentelyä torpedoiden kutsuin sen takaisin. Jatkoimme yläkasalle, käyden sen metsänreunasta kopille päin.

Jenni ja treenejämme seuraamassa ollut Miisa käskivät ottaa aikalisän, kun jäin jumittamaan yläkasan kopin puoleiseen pätyyn. Kysyivät missä olemme käyneet, ja mitä on vielä käymättä. Mielestäni meillä oli käymättä alakasalta pajupuu (väärin, Lumo oli käynyt siellä) ja yläkasan keskiosaa (väärin, Lumo oli käynyt sielläkin). Noh, keskikasan alkupääty, se meillä oli käymättä (oikein, tai no, Lumo oli käynyt sielläkin, mutta joku puusilmä ääliö oli kutsunut koiransa KAKSI kertaa samalta hajulta pois...) Ketutti. Taisin siinä samassa keksiä missä kolmas maalimies on, Tean tornissa. Siinä ihan vieressä, mistä lähetin koiran etsimään. Siinä mistä paikallamakuussa ollut Lumo sai ehkä ensimmäisen kerran hajua... Siinä, mistä hajuvana leijaili teletapille, ja jossa koira reagoi hajuun... PRKL! Palattiin siis keskikasan alkuun. Lumo reagoi kyllä hajuun, mutta koska nuorelta koiralta puuttuu itsevarmuutta, Lumo ei ollut enää varma, saako "kiellettyä hajua" työstää... Tuin sitten Lumoa, kiersin Tean tornia, kehuin kun Lumo reagoi hajuun ja kyllä se homma hoidettiin ihan kunnialla loppuun, tunkeuduttiin, ilmaistiin ja oli kivaa!

Oppia ikä kaikki. Ohjaajahan se on, joka on homman heikoin lenkki, ja joka toiminnallaan, tai toimimattomuudellaan, sotkee pakan ja pilaa koiran työskentelyn.. Mutta, tiedetään taas vähän lisää mitä pitää treenata. Lumo tarvitsee rutkasti lisää itsevarmuutta, maalimiesmotivaatiota tulee parantaa entisestään, Lumosta tulee kouluttaa niin hyvä, että Lumo kestää ja toimii, vaikka ohjaaja ei toimisi. Nyt vaikuttaa siltä, että kadoksissa ollut hallinta on löytynyt. Ja kun hallinta on viimein löytynyt, kärsii homma muuten. Haetaan siis sitä balanssia hommaan.

Eli avainsanat voisivat olla koiran itsevarmuuden lisääminen ja maalimiesmotivaatio. Ja uskon näiden kahden avulla myös ilmaisun paranemiseen. Tästä lähin me heitetään välillä hallinta nurkkaan ja rillutellaan, hullutellaan. Ja maalimiehien pitää tästä lähin olla jotain ihan mega-superii!