Näytetään tekstit, joissa on tunniste Motivaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Motivaatio. Näytä kaikki tekstit

1.5.2014

Treenikuulumiset

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut muutamat treenit. Ensimmäinen torstain tehotreeniryhmän koulutuskerta oli kiirastorstaina raunioradallamme. Alkuun käytiin läpi kauden koulutusohjelma sekä - suunnitelmia, keskusteltiin toiveista ja tavoitteista, juotiin kahvia ja herkuteltiin, ja otettiin toki maalimies per kirsu. Kaikille koirille sama piilo suorapalkalla. Piilo vaati tarkennuksen lisäksi joko kiipeilyä tai tunkeutumista maalimiehen luokse pääsemisessä. Lumo suoritti tehtävän tunkeutumalla, Hurma on jossain määrin äitinsä tyttö ja ratkaisu oli samanmoinen.

Tiistairyhmä puolestaan aloitti koulutuskauden pääsiäisen jälkeen. Ensimmäisen koulutuskerran teema oli tutustuminen, ja tehtiin jokaiselle koiralle pikkutreeni. Lumo oli käynyt ennen treenejä akupunktiossa, mutta koska koira oli matkassa mukana, otin Lumolle pikkutreenin pienellä alueella, jossa koiralla ei ollut tarvetta kiipeillä. Lumolla oli keskialueella kaksi maalimiestä, toinen temppelin takana putkessa ja toinen sokkelin edustalla maantasalla olevassa törpössä umpparina. Alueella hengaili häiriöihmisiä tuomassa lisähaastetta. Lumo kävi aluksi tarkastamassa häiriötyypit, löysi temppelin takana olevan maalimiehen, jonka jälkeen tarkasti häiriötyypit uudelleen ja tarkensi törpölle. Ajatuksena oli pieni perustreeni koiralle. Jatkossa pitää taas Lumolle kikkailla häiriöhenkilöillä, tuplapiiloilla jne. 


Hurmalle halusin tarkennusta. Alueena oli osa keski- ja alakasoista. Ensimmäisen maalityypin Hurma nappasi alakasan reunalla olevan liukumäen alta, tarkensi rakoon, sanoi hau, mutta etsi tiensä maalimiehelle. Toista piiloa sai tovin tarkentaa, sai aina häivähdyksiä, piilo oli ylöspäin aukeavassa törpössä, josta haju leviää kauemmaksi, ja lähellä piiloa on hajutyhjiö. Sitkeästi ja keskittyneesti Hurma työsti piilon. Hurmalle perustreeniä: maalimiesmotivaatiota, tarkennuksia, alustoja etc.

Pääsiäisen jälkeisenä perjantaina tehotreeniryhmä, jonka tarkoitus on siis panostaa kaikkiin pelastuskoiran osaamisalueisiin, kokoontui homekoululle miljöbanatreeniin. Koska Lumo on kuitenkin suhteellisen kokenut konkari, Hurma sai osallistumisvuoron. Ensin kierrettiin ryhmänä koulurakennus ympäri, kiipeilytettiin koiria kannoille, ryömittiin aidan ali, tehtiin pientä ryhmätottista, kiipeltiin kiville, ängettiin viisi ohjaajaa ja viisi koiraa parin neliön kokoiseen tilaan, istutettiin koirat rinnan penkille, pujoteltiin, nosteltiin koiria ja lopuksi tehtiin liikuntasalin seinälle koiraparkki, ja otettiin ilmaisutreenit koirille. Tässä vaiheessa Lumokin pääsi mukaan bileisiin. Lopussa Jennin kuvaama videopätkä kun Lumo hiukka keulii ja haukkuu.


Kuluvan viikon tiistaina treenattiin raunioilla. Teemana alustatreeni. Lumolla oli kolme maalimiestä, ensimmäinen löytyi keskikasan muurista, toinen alatalon toisella sivulla olevan kaapin ja elementin päältä raskaan pressun alta ja kolmas keskitalon keskikerroksen oikealta reunalta pressun takaa, jonne Lumo etsi sitkeästi reittiä ja tunkeutui todella hienosti. Tällä kertaa yllätettiin Lumo suorapalkoilla. Lumo on kyllä ihailtavan alustavarma ja määrätietoinen työskentelijä. Ohjattavuuttakin on ihan kivasti.

Hurma ei ole ihan niin pomminvarma alustoilla, joten Hurma tarvitsee siinäkin lisää harjoitusta. Ensimmäinen maalimies oli keskitalon keskikerroksen keskiosassa. Hurma työsti hajun hyvin, hyppäsi keskiosaan, mutta jäi haukkumaan käytävällä olevan sohvalaverin taakse eikä mennyt maalimiehen luokse, joka oli sohvan takana. Kyseessä ei ole siis mikään mission impossible, vaan ihan ylitettävä haaste. Tässä sitten tyrittiin sen verran, että sai kehut menemättä maalimiehen luokse, palkan kaiketi söi kuitenkin nousemalla laverin päälle. Toinen maalimies löytyi keskikasan muurista, ja tämän tarkensi hienosti rakoon. Kolmas maalimies oli keskikasan keskivaiheilla ja haju tuli alhaalta. Hyvin Hurma tekee hommia. On sitkeä, mutta itsevarmuutta saa tulla paljon lisää, lisäksi alustoja tulee työstää. Oikeastaan työstettävien asioiden lista on melko loputon..

Vappuaattoa vietettiin Siikajärven metsikössä. Jälleen tehopekoryhmän treeneissä. Treenin teemana oli motivaatio. Alkuun turistiin aiheesta metsän laidalla istuskellen. Paikalla oli kuusi ihmistä ja kymmenen koiraa - kyllä, tällä kaudella panostetaan siihen sosiaalisuuteen ja toisten sietämiseen. Alkuun toki oli pientä hässäkkää, mutta tosi hienosti kaikki koirat rauhottui ja hengasi mukana. Suunniteltiin jokaiselle treeni. Otin molemmille nostattavat mielikuvat suorapalkoilla pienelle alueelle - ihan ei mennyt putkeen. Hurman kanssa on viimeinen puoli vuotta tehty pitkälti rakennuksia, sitä ennen toki raunioita ja jonkun verran hakua. Hurma tiesi mitä oli tekemässä, toteutus ei vaan alkuun ollut maailman tehokkain. Sarjakuvakoira sinkoili ja looppasi ekaa hajua, kiipeili kiville, kunnes löysi maalimiehen. Ensimmäisen löydön jälkeen herneet alkoi kohtaamaan, vauhtia oli, mutta kyllä ne tyypit sieltä löytyi. Hurmalle siis perusmaastotreeniä, irtoamis- ja itsenäisyysharjoituksia ja moottoria.

Lumo puolestaan oli hyvin vakuuttunut, ettei niin pienellä alueella voi olla montaa maalimiestä. Hyvin katsoi ja nousi kun maalihenget kaikkosi metsään. Lähti etsimään, löysi ensimmäisen, toisen ja sen jälkeen irtoili kauas - kerran multa kysyttiinkin, että pitäskö sitä koiraa jo ehkä kutsua, kun kellon kilinä vaan kaikkosi.. Löytyi kolmas ja neljäskin, mutta kerkesi taas välissä irtoilla. Haaste tollasessa treenissä on itselleni ohjaajana, että jos en ole ihan sata varma, missä menee alueen rajat, niin liikkuminen on jotenkin päämäärätöntä. Lumollekin on pitkien ja hälytreenien lisäksi erilaiset perustreenit ihan tervetullutta.

Kielo, Lumo ja Hurma katsovat kun Joy treenaa
Tänään, eli vappupäivänä, tehoryhmä kokoontui raunioille treenaamaan telineitä. Jakaannuttiiin pariin pieneen ryhmään, jossa kaikki koirat olivat koko ajan mukana ja seuraamassa toistensa suorituksia. Meidän ryhmä treenasi ensin kanaparrua molemmista suunnista, ritilää molempiin suuntiin - ei ongelmaa koirilla. Tämän jälkeen siirryttiin telinekentälle, tehtiin laatikkoteline toiseksi alimmalta ja ylimmältä tasolta (reilun kahden metrin korkeudessa) ja tikapuita. Halusin laatikolle varmistajan, ettei käy vahinkoa, eli avustajan telineen toiselle puolelle. HurLum suoriutui niin laatikkotelineestä kuin tikapuista kivasti. Lopuksi tehtiiin älläputki molemmista suunnista - ei ongelmaa. Välissä vähän juotiin kahvia, treenikaveri grillasi nakkeja, syötiin perunasalaattia ja jatkettiiin treenaamista. Otettiin edellisviikon miljöbanatreenistä puuttuneille koirakoille ilmaisutreenit ja lopuksi halukkaille vielä yhdet maalimiehet. Hurma sai toistoa tiistain haasteesta, eli keskitalon keskikerros. Toisti saman kuin tiistaina ja maalimiehen kannustuksesta eteni. Tehtiin toinen toisto, mutta Hurmalla oli selkeä aivopöhö, eikä se homma nyt oikein avautunut. Mun nykyinen motto on oikeasti tarttua niihin kehittämisenkohteisiin ja tehdä vaikeista asioista helppoja koiralle, joten uudestaan..

 

Lumo raunioilla alustatreeniä 1.5.2014


Hurma raunioilla alustatreeniä 1.5.2014


Lumon ilmaisutreeni 25.4.2014 kuvannut Jenni Punttila





21.4.2014

Kuulumiset pähkinänkuoressa

Mihinpä sitä koira karvoistaan pääsisi? Eikä tämä koiraohjaaja saa juurikaan petrattua blogipäivittelyään.. Kevään kulkua siis pähkinänkuoressa.

HurLumin kanssa on treenattu suhteellisen aktiivisesti vuodenvaihteen jälkeen. On koluttu enemmän tai vähemmän homeisia rakennuksia, treenattu tarkennuksia, ilmaisua, alustoja, itsenäisyyttä jne. Tammikuun loppupuolella lumista pihapiirietsintää Romu Keinäsellä ja muutaman kerran kevätkuukausien aikana Rudus Turvapuistossa, on treenattu homekoululla, toimistotiloissa ja varastohalleissa. Tottistakin on jonkun kerran treenattu, sen suhteen pitäisi tsempata huimasti!


Lumon kanssa on perustreenien lisäksi tehty pitkiä treenejä talvikauden ajan noin kerran kuussa. Maastoetsintää ja taajamaa. Lisäksi on ollut kuukausittaiset hälytreenit sekä joitakin puolikkaita, joihin osaan on päästy osallistumaan, osaan ei (mm. koiraharrastajalle tärkeä menopeli, eli oma auto, on vaatinut pienoista huoltoa kevään mittaan - moottorivalo on tullut jopa mun uniin...). 

Alkaneella koulutuskaudella koulutan kahdessa eri ryhmässä: tiistaisin raunioilla ja torstaisin, sekä toisena vaihtelevana päivänä, sekameteliryhmää, jossa tarkoitus on treenata pelastuskoiran eri osa-alueita; raunioita, hakua, taajamaetsintää, rakennuksia ja jälkeä. Lisäksi painotetaan koiran sosiaalisuuteen, käsittelyyn, häiriösietokykyyn (ruoka, vaatteet, toiset koirat) maalimiesmotivaatioon, ilmaisuun, tarkentamiseen jne. 


Kauden tavoitteena on Lumon kanssa hausta taidontarkistus sekä harkinnassa raunio peruskokeen uusiminen. Lumolle piilotyypit eivät ole ongelma, käytännössä koira osaa loppukoetasoisesti etsiä raunioilta, mutta ne laukaukset, ne laukaukset... Lisäksi jälkeen olisi tarkoitus panostaa, ja siinä kohti peruskoetta. Hurman kanssa tarkoitus on käydä ainakin rauniosoveltuvuuskoe. Mahdollisesti, riippuen siitä, miten edetään, maastossa hakuperuskoe. Sinällään kiire ei ole, mutta olisihan se hienoa edistyä ja saada pikkuhiljaa toinen koira kohti hälytyskoiran pestiä. Toki siihen on vielä kilometrejä edessä päin, mutta tavoitteita pitää olla.


Lumoa on kevään aikana hoidettu akupunktiolla ja hieronnalla toistuvien lanne-ristiselän alueen lihasjumien vuoksi. Oikeastaan tätä takaosan jumia/ kiputilaa on hoidettu jo viime syksystä. Välissä käytiin testaamassa osteopatiaa, josta en kokenut koiran saavan sellaista hyötyä, jota odotin. Viime viikon keskiviikoksi olin varannut Lumolle ajan Espoon Eläinsairaalaan Anne Muhlelle tarkempia tutkimuksia varten. Anne tutki Lumon kliinisesti todella tarkkaan, katsoi liikkeet, teki neurologisia tutkimuksia, väänsi ja käänsi, jonka jälkeen Lumo pistettiin pienille torkuille röntgenkuvauksia varten. Röntgenkuvia otettiin useita: koko selästä sivukuvat, lanne-ristiluualueelta isompi kuva, kaksi kuvaa selällään, josta näkyi myös lonkat sekä molemmista kyynäristä kahdet kuvat. Luustossa ei ole oireita selittäviä tekijöitä. Selkäranka on siisti, ei spondyloosimuutoksia, ei välimuotoisia nikamia tai muita nikamamuutoksia. Lonkat ja kyynärät siistit. Joko Lumolla on syystä tai toisesta todella kireä selän lihaksisto tai mahdollisesti välilevyn pullistuma, joka aiheuttaa ristiselän alueen kiputilan. Mikäli oireet pahenevat, täytyy harkita magneettikuvausta. Lumolle on varattuna huomiselle akupunktioaika sekä kuusivuotissynttäreitä juhlistetaan akupunktiolla. Hoidetaan siis akulla, hieronnalla fysioterapialla ja osteopatialla. Eläinlääkäri kirjoitti myös tujun kipulääkekuurin, jota en kuitenkaan vielä aloittanut Lumolle. Toivotaan, että saadaan lihaksistoa huollettua muilla menetelmillä.


 




Lihasjumeja lukuunottamatta molemmat tytöt ovat olleet terveitä. Toukokuulle on varattu kennelyskärokotusaika molemmille ja samalla käynnillä Hurmalle tehdään virallinen sydänkuuntelu ja otetaan TGA-a näyte. 

Toukokuusta on tulossa normaalien viikkotreenien lisäksi melkoisen puuhakas kuukausi:

Lauantai 3.5. lammaspaimennus @ Koirataito, Kaisa Hilska
Sunnuntai 18.5. Hurma MH- luonnekuvaus @ Mäntsälä
Lauantai 24.5. Järvenpää kansallinen koiranäyttely (Hurma nuorten- ja Lumo avoimeenluokkaan)

Ehkäpä tuo kalenterin täyttyminen selittää sen, miksi blogin päivittäminen on ollut heikonlaista.. Siihen yritän nyt todenteolla tehdä parannuksen aktiivisen treenikauden alettua, jotta saan kirjattua jonkinlaista treenipäiväkirjaa itselleni muistiin.


28.1.2014

Vähemmän paineita - parempi lopputulos?

Tammikuu lähenee loppuaan. Treenibreikit on vietetty ja treenaamisen makuun taas hiljalleen päästy. 

Tottiskärpäsen puremaa on yritetty löytää omatoimitreeneistä, jota varten varattiin pienellä porukalla viideksi kerraksi lämmin tila. Hurma harjoittelee perusasentoa ja pieniä seuraamispätkiä. On treenattu myös hyppyä, maahan menoa ja paikkamakuuta. Lumolle on muistuteltu jääviä liikkeitä, paikkamakuuta ja seuraamista. Koirat olisi varmasti ihan potentiaalisia, jos niiden kouluttaja omistautuisi asialle hieman enempi, ja ehkä sitä motivaatiota ja ohjausta voisi hakea ihan koulutusryhmästä asti...

Alkuvuoden pakkasilla on päästy treenaamaan rakennusetsintää muutamaan eri rakennukseen. Pari kertaa on ollut tarjolla jopa rakennus hyvällä sisäilmalla - huippua! Tammikuun alusta treenattiin Herttoniemessä toimistotiloissa HePeKolaisen emännöimissä rakennusetsintätreeneissä. Molemmille koirille oli tossutreeniä. Lumo unohti tossunsa pienen alkukankeuden ja ensimmäisen maalihengen hajun jälkeen, ja teki oikein passelin harjoituksen. Hurma puolestaan tuntuu olevan koira, jota ei tossut paljon paina, ja hommia voi tehdä oli tossut tassuissa tai ei.

Kahdesti ollaan treenattu anoppikokelaani suhteilla järkkäämässä varastotilassa, jossa hajujen liikkumisen tulkitseminen onkin ihan oma juttunsa. Ensimmäisellä kerralla tehtiin pari kierrosta per kirsu, joista ensimmäisellä kierroksella molemmilla oli tossutreeni. Tällä kertaa Lumon tottuminen tossuihin oli nopeampaa, tosin yksi mikä on varma on se, että tossuilla saanee Lumolta vähän vauhtia alas ja työskentely on maltillisempaa. Hurma sen sijaan on edelleen huoleton, ja vauhtia piisasi tossuista huolimatta. Molemmille oli ekalla kierroksella kolme maalihenkeä, toisella kaksi. Lumon ekalla rundilla ensimmäinen maalimies löytyi varastohyllyköiden päädystä tikkaiden päältä istumasta - hyvä huomio tiivissä hyllykkövälissä ja kapealla käytävällä oli ilmavirran liikkuminen ikkunallisen seinämän puolelle. Jossain määrin mun ohjaustyyli rakennuksissa pelaa koiraan luottaen, eli annan koiran mennä, katson reaktiot ja ohjaan vasta, jos tarvis. Tällä kertaa oli tarve, sillä luontaisesti koira liikkui hyllykön vasenta reunaa, jolloin ei saanut reaktioita oikealta puolelta ilman, että palasi lähetyspisteen vastakkaisesta suunnasta vasenta reunaa takaisin. Toinen maalimies löytyi isomman ja laakeamman varastotilan päädystä hyllyn alatasolta pakkausmuoveihin kääriytyneenä. Kolmatta maalimiestä sitten tarkennettiin pitkään. Pystyin koiran reaktioiden perusteella rajaamaan jotakuinkin maalimiehen sijainnin sekä sen, että haju tulee ylhäältä leviten laajasti. Lumo merkkasi monta kertaa kohdan, johon haju laskeutui, mutta ei ollut tyytyväinen itsekään tarkennukseen ts epävarma, koska ei pystynyt tarkentamaan lähemmäksi, eikä lähtenyt ilmaisemaan. Maalihenki kyllä saatiin lopulta yhteistuumin nostettua. Harjoitus oli hyvä - tarvitsemme siis lisää treeniä heikkojen hajujen suhteen, jotta Lumo saa itsevarmuutta työstää heikkoja hajuja. Koiranlukutaidolla mennään toki pitkälle, mutta toisaalta kun halutaan hifistellä, niin sillonhan halutaan, että koira tekee homman itsenäisesti loppuun asti?

Tuolta se haju tulee.. Kuva: Simo Nuutinen

Hurmalla oli samassa tilassa ensimmäinen maalimies lavakauluksista rakennetussa laatikossa, jossa haisu tuli ylhäältä päin. Hienosti Hurkki tarkensi. Toinen maalimies oli samaisessa alapiilossa pakkausmuoveihin sukeltaneena kuin Lumolla, ja siellä Hurmis kerkesi sanomaan hau kun ei palkkaa kuulunut. Kolmas maalihenki löytyi hyllyltä pötköttelemästä. Selkeästi taas juuri maalimiehen kohdalla oli pieni hajutyhjiö, sillä Hurma tarkensi aluksi molemmille puolille (kuva alla), mutta spottasi isäntänsä ja voi sitä riemua kun pääsi palkoille!

Täältä se haju tulee (kepohan se siellä "korjaamolta tulevien"-hyllyllä). Kuva: Simo Nuutinen

Toinen kierros tehtiin enemmän toimistotyyppisissä tiloissa. Lumolla oli ensimmäinen tila tyhjää, toisessa tilassa oli useita laatikoita, joista sitten kahdesta löytyi maalimiehet. Hurmalla löytyi ensimmäisestä tilasta yksi maalihenki sermin takaa pötköttelemästä ja toinen laatikkotilasta sohvan takaa.

Toisella kertaa samaisessa varastorakennuksessa molemmille muutama maalimies. Lumolle tilasin yhden pähkinän ja pari vähemmän pähkinää. No, lopputulema oli pari pähkinää ja yksi vähemmän pähkinä. Reaktioista pystyi hyvin rajaamaan alueen mistä haju tulee, mutta ihan joka kerta ei viitsisi teetättää koiralla pitkiä tarkennuksia - joskus on koirankin kannalta kiva saada palkka helpommalla tehdystä työstä. Eipä ne toki rikki mene, mutta pitää muistaa motivaation ylläpitämiseksi ja vastapainoksi välillä sitä "helppoa ja kivaa". Hurmalla oli tasoonsa nähden hyvät piilot, joissa sopivasti haastetta. Kaikkiaan kuitenkin hyvät treenit molemmille.

Viime viikonloppuna käytiin tutustumassa lähistöllä sijaitsevaan purkutuomion saaneeseen homekouluun. Samalla tehtiin pikkutreenit koirille. Molemmille pari maalimiestä. Tällä kertaa halusin Lumolle yhden heikkohajuisen piilon ja päädyin keskittymään järjestelmälliseen alueen läpikäyntiin. Tietenkin juuri silloin, kun koiralla on etsimään lähtiessä haju maalimiehestä, ja ohjaaja tahtoo lähettää koiran täysin toiseen suuntaan. Melko hyvin onnistui ohjaaminen hajusta huolimatta, ja miten ihmisen mielestä niinkin yksinkertainen piilo kuin maalimies irto-oven takana koulun käytävällä voikin olla suhteellisen haastava tarkennettava? Rakennuksissa ei vaan koskaan voi tietää mikä on helppoa ja mikä pähkinää. Toinen maalimies oli koulun toisessa kerroksessa pienehkössä huoneessa, jonka oviaukko oli koulun käyvälle, ja oviaukon edessä kaapisto, jonka toiseen kulmaan oli jätetty kuonon mentävä aukko. Tämäkin oli ihan mielenkiintoinen nähdä miten Lumo piilon työsti. Hurman ensimmäinen maalihenki löytyi luokkahuoneen keskellä olevien pöytien ja tuolien seasta, toinen yläkerran käytävän päädystä olevan luokkahuoneen pienemmän tilan perältä - maalimiehen huomio oli, että Hurma tuli pieneen tilaan nenä kiinni lattiassa jäljestäen, törmäsi huoneen perällä olevan kaapiston oveen, jonka jälkeen törmästi maalihengen jalkaan.. Jotenkin niin Hurkkia!


Lumo on rakennustreenipähkinöiden lisäksi treenannut myös pari kertaa pitkästi. Ensimmäisellä kerralla metsämetsää, etsintäaika noin tunti, mikä todellisuudessa oli noin puoli tuntia, eli ei kovin pitkästi. Ilmaisu tökki alkuun, mutta parani kyllä, itse olin kauempana koiran löytäessä maalimiehen. Toiset pitkät saavutti suurin piirtein tavoitteeksi asetetun tunnin etsintäajan, alusäädöt mukaan laskien meni reilu puolitoista. Ilmaisu tökki jälleen, tällä kertaa olin hyvin lähellä - eli taas päästään tähän ajottaiseen kompastuskiveen.. Mikä siinä on - rakennuksissa ilmaisee yleensä hyvin, raunioilla sama juttu, maastossakin ilmaisee 95 % hyvin. Viime keväänä oli samanlaista ilmassa, noin kaksi kuukautta juoksun jälkeen ja treenitauon jälkeen vähän samanmoista, joka kyllä korjaantui nopeasti - no, pitääpähän nöyränä tämä harrastus. Spekulointi on hieman yliarvostettua, mutta ajoittain sallittua: sekoittaako hormonit Pumsiin pään? Vai eikö tauko tee terää? Vai poteeko Lumo burn outtia? Onko sillä nielutulehdus? Ehkä mä ole kuitenkaan saanut vahvistettua ilmaisua tarpeeksi? Jokatapauksessa mietin mennä vähän vähempi perse edellä puuhun Hurman ilmaisun kanssa. Yhdessähän toki näitä hommia tehdään, joten tähän mennessä ajoittaisista epätäydellysyyksistä huolimatta kaikki olisi pelastuneet. Toisaalta vähempi paineita - parempi lopputulos?