17.3.2013

Tuhoa, hävitystä, epäonnistumista ja onnistumisia

Meillä asustaa kotona pieni purkuryhmän jäsen. Kovin sievä, iloinen, puuhakas mutta samalla myös äärimmäisen aikaansaava tapaus.. Hurma on kunnostautunut kodin remointoinnissa. Kyytiä on saanut keittiön seinän tapetti, palvelusväen sängynkulma, eteisen kaapistosta parin kaapin kulmat ja yhden alahylly. Lisäksi on nakerreltu listoja, seinistä kulmia ja leluja suolestettu kymmenittäin. Kyllä koiranpennut on ihania.

Teinikoiran omistaminen vaatii hyvää huumorintajua ja plussan puolella olevaa hermorakennetta - ehkä myös remontointitaitoja sekä hitusen huoletonta suhtautumista... Onneksi on esim. helmalakanat...

Kevättalven teemana on selkeästi ollut "kerää koko sarja". Meillä on nimittäinädetty reilu kuukausi sitten ensin täit koirilta ja nyt viimeisin tuttavuus lienee itse kapi. Team HurLum yhdessä Aida-kaverinsa kanssa ovat kunnostautuneet viimeaikoina vähän liiankin tehokkaasti supikoirien suhteen. Nyt on sitten eka setti kapihäätöä valeltu niskaan, toinen setti valellaan neljä viikkoa ensimmäisen jälkeen. Lenkkimaastoja on hieman vaihdettu, sillä vakkaritalvilenkin taajametsikössä tuppasi noita supituttavuuksia vastaan viimeaikoina hän liiankin usein. Lähikontaktia ei tosin ole otettu, mutta mahdollisesti samoissa paikoissa käyty kierimässä. Jospa sitten selvittäisiin mielellään tovi jos toinenkin ilman ulkoloisia.


män viikon keskiviikkona oli Lumon pitkät Pähkinärinteessä, Lammaslammen ympäristössä. Alue rajatui aina Rajatorpan tielle asti. Olin pyytänyt noin tunnin etsintää. Etsintä venyi kuitenkin melkein kahteen tuntiin, ja tarttee kyllä tunnustaa, ettei homma todellakaan mennyt kuten Strömsössä.. Tai sanotaan, että koiran osalta homma ei mennyt kuten olisin halunnut. Oppimista tulevan varalle kyllä tapahtui, joten sinällään hyvä treeni. Ohjaaja voinee luoda tiukan katseen peiliin ja pohtia etsintätaktisia asioita. Lumo ei ollut täysin oma itsensä, liikkui kuin täi tervassa. Ja etsinnän aikana kiristyvä pakkanen loi sitten täysin omat haasteensa etsinnälle. Pohdinnassa on toki ollut tuon treenin jälkeen, että onko Lumo jostain kipeä. Juoksun alkamisesta on nyt reilu kuukausi, valeraskautta ei vielä pitäisi olla. Ennen pentuja Lumolla ei juuri mitään pientä laiskuutta suurempia oireita ole ollut. Toki koirillakin on päiviä ja päiviä, ja kaiketi koiriakin voi joskus väsyttää - etenkin kun kotona päivät puuhastelee pieni teenagemonster..

Treenien alkaessa pakkasta oli ehkä nelisen astetta. Ilma kuitenkin viileni ja pakkanen kiristyi yli kymmeneen asteeseen kahden tunnin aikana. Lumo oli tosiaan hitusen tahmean oloinen jo heti alkuunsa. Palasteltiin iso, erikoisen mallinen alue neljään osioon, jotta sen läpi käyminen olisi järkevää. Lumo merkkaili muutamia kertoja eri osioissa. Kolmannen osion käytyämme olimme siirtymässä neljänteen, kun piiloilija antoi hitusen koordinaatteja ja kiellon edetä neljännelle alueelle. Lammen jäällä palelsi tassujakin, ilmavirtojen liikkuminen ei todellakaan ollut tasaista, tuuli pyöri ja jotenkin tuli tunne, että sitä oli aina väärällä puolella tuulta. Lumo ei vaan saanut hajua. Treeni päättyi siihen, että piiloilijan pressu rasahti pimeässä pusikossa, kun puhelin putosi pressun sisällä. Lumon reaktio kertoi sen, ettei hajua ollut, sillä puskan äänet olivat jokseenkin epäilyttäviä. Lopputulema oli se, että ohjaaja eteni piilolle, koira tuli perässä ja kun Lumo tajusi, että pimeydessä on ihminen ja sai hajun ei riemulla ollut rajaa. Tunnustan, en ole tottunut täysin epäonnistuneisiin treeneihin koiran osalta. Meillä ei ole ikinä tai ainakaan todella todella pitkiin aikoihin käynyt näin. No, tämä löytö tehtiin lopulta yhdessä, ja seuraaviin täytyy sitten panostaa ohjaajan vähän eri tavalla.

Perjantaina olisi ollut hälytreenit. Kurkkua kivisti, viikon väsymys painoi niskassa ja pelko siitä, ettei koira ole täysin tikissä, joten väliin jäi. Jälkeenin se tietysti harmittaa.



Tänään käytiin treenaamassa taas rakennuksessa. Tarjolla oli uusi lähellä oleva homeinen koulurakennus, johon yhdellä treenikaverilla oli poliisiyhteyksien myötä mahdollisuus. Molemmat tytöt tekivät todella hyvät treenit. Hurma pääsi ensin. Kolme maalimies: ensimmäinen oven takana - haisi jo edellisen heilurioven taakse. Toinen köksänluokassa yhdessä alakaapissa, hienosti tarkennettu - tufh tufh tufh äänitehosteiden kera ja kolmas löytyi pöydän alta. Hurmis oli eri pätevä, reipas ja taitava kakara!

Lumolla oli myös kolme maalimiestä. Aloitettiin liikuntasalista, ja näyttämön takaa vetoisan pukuhuoneen suihkuhuoneesta löytyi ensimmäinen maalihenki. Toinen löytyi keittiöstä, ison jääkaapin takaa ikkunalaudalta - hyvä tarkennus. Kolmas löytyi sokkeloisen köksänluokkatilan perältä pukukaapista. Itse jäin alkuun seisomaan ovelle kun Lumo irtosi hyvin. Hitusen ennen kuin alkoi ilmaisu olin ottanut jokusen askeleen. Erinomaisen itsenäistä työskentelyä sanon minä. Ilmaisut olivat todella hyvät. Hyvin mennyt treeni - eli koira ei ole kuitenkaan rikki. Se on pääasia.


Ensi viikolla on tarjolla ainakin Rudusturvapuistoilua. Lisäksi Lumo pääsee fyssarin käsittelyyn - tulee varmasti tarpeeseen.   

Hurmasta on päivitetty tuoreemmat kuvat Hurma omalle sivulle. Lumosta olisi myös paaaljon hyviä kuvia, mutta jotenkin nuo nykyiset ovat edelleen itselleni kovin mieluisia. 


  

9.3.2013

Reeniä pukkaa, reeniä pukkaa

Huh heijaa, kiirettä on taas pitänyt. Melko katteeton lupaus siis tämä aktiivinen blogin päivittely... Päivittäisin, jos vain olisi tarpeeksi aikaa.

Kevättalvi on ollut sopivasti treeneillä maustettua. Lumon kanssa treenattiin pitkästi helmikuun toisella viikolla Latokasken taajamametikössä. Aikatoive oli tunnista puoleentoista. Puolessatoista tunnissa oltiin käyty tuulta, ja tallattuja polkuja, hyödyntäen alueet läpi ja löydetty kadonnut henkilö. Perushyvä treeni sekä suoritus. Seuraavana päivänä oli tiedossa käyttöönottotarkastuksen pilottitesti. Ehdotin tammikuun hälytreeneissä Lumoa nostettavaksi Espoon pelastuskoirien hälytyslistalle, joten saatiin sitten oikein hyvin järkätty treeni. Käyttöönottotarkastus on tulossa vuoden 2014 alussa kaikille hälytyskoirakoille niin SPeKLn kuin SPKLn puolella. Kyseessä on siis ns. viranomaistesti, joka testaa Vapepan toiminnassa mukana olevien koirakkojen "tasalaatuisuutta". Suoritimme testin hyväksytysti oikein kelvollisilla arvosanoilla. Tämän viikon kokouksessa sain sitten virallisen "siunauksen" ihka ensimmäiselle hälytyskoiralleni. Yhteistä matkaa ja oppimista on paljon takana, mutta vielä enemmän edessä. Olen kiitollinen kaikille meitä tähän astisen matkan varrella kouluttaneille ja omalla osaamisellaan tukeneille ihmisille.

Samaisena helmikuun toisena viikkona järjestettiin kiitostreeni hälyryhmän treeneissä avustaneille maalimiehille. Treenit pidettiin kepon työpaikalla ABB:llä. Team HurLum saivat molemmat omat kiekkansa rakennuksessa. Aikalailla kuukauden takaisesta treenistä on päällisin puolin hyvät muistikuvat molempien koirien harjoituksista, omilla tasoillaan. Seuraavana päivänä rakennustreenailtiin vielä Lintuvaaran koululla. Molemmat tytöt pääsivät hommiin.

Helmikuu puolessa välissä treenailtiin taas homekoulussa. Lumolle pähkinää, josta suoriutui hyvin - ainahan toki on hiomisen varaa. Rakennuksien ikuinen haaste on niissä täysin omalla tavallaan liikkuvat hajut. Pääasia tietenkin tosi tilanteessa on ohjaajan ja koiran yhteistyö - koiran reagointi hajuihin ja ohjaajan koiranlukutaito. Hurmalle piiloissa oli hitusen liikaa haastetta, Hurmis kyllä suoriutui pähkinöistä, mutta treenin lopuksi otettiin Hurmalle toinen treeni parilla helpommalla piiloa.

Pari viikkoa sitten treenattiin pienellä porukalla Rudus turvapuistossa. Lumolle erityyppisiä piiloja: yksi maalihenki rakennustyömaakontissa ovi raollaan, toinen kontin alla pötköllään ja kolmas maalihenki yläpiilossa. Lumo teki hirmu kivasti hommia. Hajun perässä kahlasi syvässä hangessa, tarkensi tosi hyvin yläpiilon (muistan, että kyseinen piilo on joskus ollut Lumolle vaikea - ehkä vuosi puolitoista sitten) ja kontinkin teki hyvin, vaikkei haju sieltä liian hyvin tullut. Ilmaisut oli todella hyvät ja painokkaat. Loisto Pumsii My Love!

Kuva: Juha Löytöläinen

Haisee haisee Kuva: Juha Löytöläinen

Kuva Juha Löytöläinen

Hurmalle halusin yhden työmaakontin, jonka edustalla oleva ritilärappunen ja -tasanne olivat edellisellä kerralla Hurmiksesta sangen ikävät. Hurman lemppari-ihminen Juha konttiin, ovi hyvin raolleen ja maalimies heti oven pielessä sisäpuolella. No problem sanoi Hurma ja paineli konttiin. Oppimista - jee! Kaksi seuraavaa maalihenkeä olivat ihan peruspiiloissa. Yksi maalihenki samaisen kontin alla kuin Lumolla - piilolle tulosuunta oli eri kuin Lumon kanssa ja kolmas Lumon yläpiilon alapuolella. Hurma teki varsin kivasti ja reippaasti duunia. Kelpo seitsenkuinen pelastuskoiranalku siis!



Viime viikolla Hurma sai etuoikeuden osallistua kanssani hälypuolikkaisiin. Lumo sai juoksunhuuruisena pitää "lepoviikon" treenailuista. Puolikkaiden teemana oli joukkuehenkinen suunnistus- ja hallinta. Matkattiin suunnistaen Espoon Keskuksesta Vanttilaan ja matkan varrella oli erinäisiä hallittavuuteen liittyviä rasteja. Tarjolla oli myös kuumaa mehua ja sulkaata. Vanttilasta viimeinen rasti oli Kauklahden asemalle ja junalla lähtöpisteeseen. Hurmalle superhyvää treeniä siis. Hurkki yllätti olemalla vähemmän äänekäs kuin olin kuvitellut, ja oli hirmu pätevä penneliini suorittaen hallintatehtävät omalla tasollaan. 

Tänään on taas käyty etsimässä homekoulun nurkat. Molemmat löysivät kadonneet. Lumolla oli taas kahden oven välissä oleva maalimiespähkinä - edelleen samanmoinen pähkinä kuin kerran aiemminkin samainen ovipiilo. Tällä kertaa sai lopulta tarkennettua ovenrakoon. Ohjaajalla välähti tälläkin kertaa nopemmin mistä haju tulee.. Kaksi treenin maalimiehistä oli melko lähekkäin, joista toinen nousi heti etsinnän alkuun. Jos tarkasti ajattelen, niin Lumo merkkasi alkuun jossain määrin molemmat, mutta päätin kuitenkin ensimmäisen löydön jälkeen jatkaa toiseen suuntaan. Koskakohan mä opin? No, nostettiin me tämä pimeässä vessassa istunut maalimies sitten viimeisenä. 

Hurman kohdalla päätin itse piilot. Hurkki suoriutui treenistä hirmuisen hyvin. Oli eri reipas ja pätevä, ja irtosi mukavasti hajuille.

Nyt me lähdetään lenkille tonne kevätaurinkoon!