Pienoista reenipäivitystä pitkästä aikaa.
Pari
viikkoa sitten hakuiltiin. Lyötiin hynttyyt yhteen pari Espyläisen,
pari UPK:laisen ja yhden pk-puolen harrastajan voimin. Tuloksena kovin
lappalaiskoirapainotteiset treenit, yksi narttu eli Lumo ja kolme
urosta: Justus, Viima ja Myry, sekä tolleri Cava ja pari
saksanpameinninta. Saatiin melko passelit treenit aikaiseksi, ja nähtiin
erilaisia koiria, erilaisia työskentelytapoja ja erilaisia ilmaisuja.
Lumolle otin kolme maalimiestä, jotka työsti hyvin. Eka ilmaisu oli
vähän "kankea", toisella parani ja kolmannella ilmaistiinkin jo
mainiosti. Eli ilmaisupainotteista etsintätreeniä, kiitos.
Viime viikonlopun hakuilut jäivät väliin, sillä emäntä koulutti itseään
SPR:n EA1-kurssilla ja puolet meidän hakuryhmästä oli SPeKL:n
ryhmäkatselmuksessa.
Raunioiduttu
on myös. Toissa viikolla treenattiin hajuerottelua. Pari maalimiestä
piiloissa, joita ympäröi useampi ihminen. Ideanan siis, että koira oppii
tarkentamaan ja erottelemaan hajuja. Ensimmäinen maalimies meni
"oppikirjan mukaisesti", toisen maalimiehen haju nousi suoraan
"häiriönä" olevan ihmisen luokse tuottaen pientä aivopähkinää
lapinkoiralle. Hyvin Lumo kuitenkin ongelman ratkaisi, ja ilmaisi
hienosti alhaalla olevan maalimiehen .Tämän viikon keskiviikkona tehtiin ratavaihto Hepekon kanssa, ja
raunioiden sijaan treenattiin rakennusetsintää. Rakennuksessa etsiminen
on ihan oma taiteenlajinsa: hajut liikkuvat hyvin eri tavoin kuin
raunioilla tai maastossa. Lumo sai hienosti hajun kustakin kolmesta
maalimiehestä, mutta joutui tekemään kovasti töitä ja pähkäilemään,
ennen kuin osui oikeaan. Rakennusetsintää siis lisää, kiitos.
Tänään
vietettiin puuhakasta SPeKL:n rauniopäivää Suamen Turus. Päivä alkoi
9:30 ja päättyi 17:30 sisältäen kolme eri rastia jaetuissa ryhmissä,
sekä yhteisen miljöbanan treenin lopuksi. Meidän ryhmän ensimmäinen
rasti oli tarkennustreeni, josta Lumo suoriutui mielestäni mainiosti.
Toinen rasti oli perinteistä raunioetsintää, jossa Lumolla oli kolme
maalimiestä. Piilot olivat helppoja, ilmaisut eivät vakuuttaneet
kouluttajaa, mutta ohjaajan mielestä keskeneräiselle koiralle kovin
passelit ilmaisut. Rauniotyöskentely ja hajujen työstäminen itsessään
menivät oikein hienosti. Kolmas rasti oli käsittelyä: pitkän piiiitkä
maanalaninen putki, jonka koira ja ohjaaja suorittivat yhdessä,
muuritelineen kiipeäminen, nostovaljaissa kantaminen, jonka jälkeen
koira pääsi etsimään yhden maalimiehen. Kouluttaja kysyi toistamiseen,
että työskenteleekö koirani aina "noin rauhallisesti".. Lumo työstää
hajut häröilemättä liiaksi, tarkasti ja rauhallisesti. Ehkä aikainen
aamu, automatka, uusi ympäristö jne. toivat pienen lisärauhallisuuden
Lumoon. Mielestäni tietyntyyppinen rauhallisuus ei liene
pelastuskoiralla huono ominaisuus. Lumon pää ja hermot kestivät päivän
rasituksen paremmin kuin hyvin. Rastien lopuksi suoritettiin yhdessä
miljöbana, jossa kaikki koirakot olivat yhtäaikaa radalla. Häiriöäänenä
oli hälytysajoneuvon tyyppinen sireeni ja savuhäiriö oli erillisen
rekka-auton tuottamaa vesihöyryä. Koirien piti mennä l:n muotoinen
lyhyehkö putki vapaana. Lumo ja Jennin Kattis suorittivat tehtävän
rintarinnan. Putken jälkeen ohjaajien piti kulkea koiriensa kanssa rauniokasan yli
vedetyn eristysnauhan mukaisesti, jonka jälkeen koirakot kokoontuivat
yhden kasan päälle. Sen jälkeen jokainen koirakko suoritti
"koirakkotreeninä" samaisen pitkän piiiitkän putken, kuin
käsittelyrastissa. Tällä kertaa putki oli pimeyden lisäksi täynnä
lämpimän kosteaa vesihöyryä. Putken jälkeen koira lähetettiin etsimään
yksi, helpossa piilossa oleva, maalimies. Täytynee sanoa, että pimeä ja
pitkä putki täynnä hiostavan kuumaa vesihöyryä koitteli enemmän ohjaajan
kuin koiran hermorakennetta. Lumolle putki vesihöyryineen oli piece of
cake. Jenni ja Katla olivat meitä edeltävä koirakko, ja Jenni oli juuri
päässyt putkesta ulos, kun Puumbaster paineli perässä Kattis ja Lumo
olivat kuulemani mukaan "läimineet tassua" ja fiilistelleet jänniä
juttuja, ja sitä, että olisivat mielellään yhteistuumin hoitaneet
viimeisen maalimiehen.. Emäntä konttasi ja konttasi hiki päässä, kunnes
vihdoin alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Tietenkin otsalamppuni oli
autossa, repun sivutaskussa, mutta mitäpä sillä, ei se valo olisi
pahemmin auttanut höyrystä täynnä olevan pimeän putken läpi ryömimistä.
Hengissä kuitenkin selvittiin. Päivä oli kaikkiaan antoisa. Koiralle ei
ehkä nenätyöskentelyn kannalta kovin haastava päivä, mutta suurin osa
asioista oli uutta ja ihmeellistä. Lumo jaksoi hienosti, vaikka välillä
autosta hakiessani oli kuin nukkuneen rukous. Tosin olemus muuttui, kun
autosta hypättiin ulos.
Huomenna
meillä vietetään vapaapäivää. Käydään lenkillä, jonka emäntä ottaa
suunnistustreenin kannalta ja chillataan. Ensi keskiviikkona
raunioidutaan, teemana lähekkäin olevat maalimiehet. Viikonloppuna on
tiedossa Espy-leiri, eli hakua ja tottista. Melko puuhakasta täytyy
myöntää.