Puumbaster The Treenihirmu

Pienoista reenipäivitystä pitkästä aikaa. 

Pari viikkoa sitten hakuiltiin. Lyötiin hynttyyt yhteen pari Espyläisen, pari UPK:laisen ja yhden pk-puolen harrastajan voimin. Tuloksena kovin lappalaiskoirapainotteiset treenit, yksi narttu eli Lumo ja kolme urosta: Justus, Viima ja Myry, sekä tolleri Cava ja pari saksanpameinninta. Saatiin melko passelit treenit aikaiseksi, ja nähtiin erilaisia koiria, erilaisia työskentelytapoja ja erilaisia ilmaisuja. Lumolle otin kolme maalimiestä, jotka työsti hyvin. Eka ilmaisu oli vähän "kankea", toisella parani ja kolmannella ilmaistiinkin jo mainiosti. Eli ilmaisupainotteista etsintätreeniä, kiitos. Viime viikonlopun hakuilut jäivät väliin, sillä emäntä koulutti itseään SPR:n EA1-kurssilla ja puolet meidän hakuryhmästä oli SPeKL:n ryhmäkatselmuksessa.

Raunioiduttu on myös. Toissa viikolla treenattiin hajuerottelua. Pari maalimiestä piiloissa, joita ympäröi useampi ihminen. Ideanan siis, että koira oppii tarkentamaan ja erottelemaan hajuja. Ensimmäinen maalimies meni "oppikirjan mukaisesti", toisen maalimiehen haju nousi suoraan "häiriönä" olevan ihmisen luokse tuottaen pientä aivopähkinää lapinkoiralle. Hyvin Lumo kuitenkin ongelman ratkaisi, ja ilmaisi hienosti alhaalla olevan maalimiehen .Tämän viikon keskiviikkona tehtiin ratavaihto Hepekon kanssa, ja raunioiden sijaan treenattiin rakennusetsintää. Rakennuksessa etsiminen on ihan oma taiteenlajinsa: hajut liikkuvat hyvin eri tavoin kuin raunioilla tai maastossa. Lumo sai hienosti hajun kustakin kolmesta maalimiehestä, mutta joutui tekemään kovasti töitä ja pähkäilemään, ennen kuin osui oikeaan. Rakennusetsintää siis lisää, kiitos. 

Tänään vietettiin puuhakasta SPeKL:n rauniopäivää Suamen Turus. Päivä alkoi 9:30 ja päättyi 17:30 sisältäen kolme eri rastia jaetuissa ryhmissä, sekä yhteisen miljöbanan treenin lopuksi. Meidän ryhmän ensimmäinen rasti oli tarkennustreeni, josta Lumo suoriutui mielestäni mainiosti. Toinen rasti oli perinteistä raunioetsintää, jossa Lumolla oli kolme maalimiestä. Piilot olivat helppoja, ilmaisut eivät vakuuttaneet kouluttajaa, mutta ohjaajan mielestä keskeneräiselle koiralle kovin passelit ilmaisut. Rauniotyöskentely ja hajujen työstäminen itsessään menivät  oikein hienosti. Kolmas rasti oli käsittelyä: pitkän piiiitkä maanalaninen putki, jonka koira ja ohjaaja suorittivat yhdessä, muuritelineen kiipeäminen, nostovaljaissa kantaminen, jonka jälkeen koira pääsi etsimään yhden maalimiehen. Kouluttaja kysyi toistamiseen, että työskenteleekö koirani aina "noin rauhallisesti".. Lumo työstää hajut häröilemättä liiaksi, tarkasti ja rauhallisesti. Ehkä aikainen aamu, automatka, uusi ympäristö jne. toivat pienen lisärauhallisuuden Lumoon.  Mielestäni tietyntyyppinen rauhallisuus ei liene pelastuskoiralla huono ominaisuus. Lumon pää ja hermot kestivät päivän rasituksen paremmin kuin hyvin. Rastien lopuksi suoritettiin yhdessä miljöbana, jossa kaikki koirakot olivat yhtäaikaa radalla. Häiriöäänenä oli hälytysajoneuvon tyyppinen sireeni ja savuhäiriö oli erillisen rekka-auton tuottamaa vesihöyryä. Koirien piti mennä l:n muotoinen lyhyehkö putki vapaana. Lumo ja Jennin Kattis suorittivat tehtävän rintarinnan. Putken jälkeen ohjaajien piti kulkea koiriensa kanssa rauniokasan yli vedetyn eristysnauhan mukaisesti, jonka jälkeen koirakot kokoontuivat yhden kasan päälle. Sen jälkeen jokainen koirakko suoritti "koirakkotreeninä" samaisen pitkän piiiitkän putken, kuin käsittelyrastissa. Tällä kertaa putki oli pimeyden lisäksi täynnä lämpimän kosteaa vesihöyryä. Putken jälkeen koira lähetettiin etsimään yksi, helpossa piilossa oleva, maalimies. Täytynee sanoa, että pimeä ja pitkä putki täynnä hiostavan kuumaa vesihöyryä koitteli enemmän ohjaajan kuin koiran hermorakennetta. Lumolle putki vesihöyryineen oli piece of cake. Jenni ja Katla olivat meitä edeltävä koirakko, ja Jenni oli juuri päässyt putkesta ulos, kun Puumbaster paineli perässä Kattis ja Lumo olivat kuulemani mukaan "läimineet tassua" ja fiilistelleet jänniä juttuja, ja sitä, että olisivat mielellään yhteistuumin hoitaneet viimeisen maalimiehen.. Emäntä konttasi ja konttasi hiki päässä, kunnes vihdoin alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Tietenkin otsalamppuni oli autossa, repun sivutaskussa, mutta mitäpä sillä, ei se valo olisi pahemmin auttanut höyrystä täynnä olevan pimeän putken läpi ryömimistä. Hengissä kuitenkin selvittiin. Päivä oli kaikkiaan antoisa. Koiralle ei ehkä nenätyöskentelyn kannalta kovin haastava päivä, mutta suurin osa asioista oli uutta ja ihmeellistä. Lumo jaksoi hienosti, vaikka välillä autosta hakiessani oli kuin nukkuneen rukous. Tosin olemus muuttui, kun autosta hypättiin ulos. 

Huomenna meillä vietetään vapaapäivää. Käydään lenkillä, jonka emäntä ottaa suunnistustreenin kannalta ja chillataan. Ensi keskiviikkona raunioidutaan, teemana lähekkäin olevat maalimiehet. Viikonloppuna on tiedossa Espy-leiri, eli hakua ja tottista. Melko puuhakasta täytyy myöntää.