Puumbaster maa-ampiaispesällä

Meidän Lumo-Puumbaster teki sitten aamulenkillä tuttavuutta maa-ampiaispesän kanssa Pitkäkoskella. Ainakin yksi, todennäköisesti useampikin pistos. Leuan alus turvoksissa, ja kyljestä löytyi vaeltelemasta yksi tokkurainen amppari. Tietenkään mulla ei ollut kyytabletteja mukana, kuten yleensä on. No, tätä päivää oli jollain tapaa osattu kyllä jo odottaa, sen verran mielenkiinnolla noita pörriäsiä aina napsii...  Pöljä eläin.

Lumo käveli kyllä itse autolle, kirputti kylkeään ja lipoi huuliaan. Vähän oli ehkä meno hyytynyt noin niin kuin  verrattuna alkulenkkiin, ja ennen maa-ampiaispesässä vierailua... Oltiin tietenkin tapahtumahetkellä jossain kävelyteiden välisessä metsikössä, kotiin päin kyllä suuntaamassa, mutta ei täysin kartalla mistä olisi nopein reitti autolle. Matkan varrella kävi vielä toistakin pesää härkkimässä, pöljä. Automatkalla sitten soittelin eläinlääkäriin ja kyselin kyytablettejen annostuksen, ja että onko niistä enää puoli tuntia tapahtuneesta hyötyä. Kotona annoin sitten 1,5 tablettia, ja oon hippusen neurootikko-hysteerikko koiranomistajana käynyt kutsumassa, vetämässä neitiä aina aika-ajoin sängyn alta näytille. Juottanut broilerin keitinvettä ja tarjoillut palkkanameiksi keitettyä broiskun sisäfilettä. Nyt on kovin veto veks. Tais jäädä illaksi suunniteltu tottistreeni ehkä väliin.. No, kohta mennää päivälenkille, ja katsellaan samalla vointia (joka monesti kohenee, kun kotoa poistuu...).