Hurma luonnetestissä

Hurma kävi eilen pikkukoirien vekkulassa eli luonnetestissä saaden pisteitä 142 +++ laukausvarma. Tuomareina Lea Haanpää ja Tarja Matsuoi. 

Osa-alueet:

Toimintakyky - erikoiskoe kelkka ja pimeä huone +1 (kohtuullinen)
Terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolutushalu +3 (kohtuullinen, hillitty)
Taistelutahto +2 (kohtuullinen)
Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
Temperamentti +1 (erittäin vilkas)
Kovuus +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
 
Kiitos Ainolle kuvaamisesta!

Hurman pisteet ovat muutoin tismalleen samat kuin emällään Lumolla, mutta vilkkaan sijaan Hurmalla riittää temperamenttia erittäin vilkkaaksi asti. Lumo on testattu 2-vuotta ja 3 kuukautta vanhana, Hurma 2 vuotta 4 kuukautta vanhana. Jos Hurmalle olisi havitellut korkeampaa pistesaldoa, niin olisi ehkä voinut odottaa vielä vuoden verran, huomioiden, että Hurmis on perheen toinen koira, ainainen koiralapsi. Mutta itseäni kiinnostaa enemmän se, mitä koira on ennen elämänkokemusta ja opittuja asioita.

 

Luonnetesti

Nyt se on takana. Lumo luonnetestautui tänään Suomen Belgianpaimenkoirayhdistyksen järjestämässä luonnetestissä Helsingissä. Tuomareina Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. 

Kotiin viemisiksi oli tervepäisen nuoren koiran, 2v 3kk, paperit. 172 pluspistettä ja laukausvarma

Osa-alueet:

I Toimintakyky: +1 kohtuullinen
II Terävyys: +1 pieni ilman jäljellä jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
V Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
VI Termperamentti: +3 vilkas
VII Kovuus: +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Kyllä tämän koiran kanssa on ilo elää ja harrastaa!

Söderholm antoi kommentteja mm. viihdyttävyydestä, sillä Lumo päätti leikkiä, tappaa ja huolella ravistella kelkkahahmon villapipoa. Kuljetteli tovin pipoa myös suussaan. Kovin kauniiksikin Söderholm pehmeni Lumoa kehumaan. Yllätyksenä emännälle tuli pimeähuone, jossa olisin olettanut neidin löytävän suit sait emännän luokse, mutta sen sijaan päätyi Lean viereen sohvalle tyytyväisenä istumaan. Terävyyttä olisin toisaalta odottanut, mutta olettamus kuitenkin ennakkoon oli, ettei Lumo itseään puolusta, eikä niin myös tehnytkään. Puolustushalu tuli toisaalta yllätyksenä, mutta hyvä tietää, että ainakin ääntä lähtee vastaavassa tilanteessa, jos joskus kohdalle sattuu, toivottavasti ei. Hieman pehmeästä Söderholm kommentoi, että Lumo on sopivalla tavalla pehmeä. Muutoin kyllä kovin koiran näköinen testitulos, vaikka emäntää jokseenkin jännitti.

Kuvat Maarit ja Pasi Jäntti

Lumo taistelee

Lumo kelkalla

Kelkan pipo

 

Uimamaisteri Lumo-Pumpo-Zumbanen ja muita kesähelmiä

No oho, jopa on kulunut tovi viime päivityksestä... Lomat on lusittu, mutta onneksi toisen pätkän alkuun on enää pari viikkoa odotusta.  Emännän palattua töihin Lumponen on "jatkanut lomaansa" ja rentoutuu työpäivien ajan onnellisesti kotona. Treenitaukoa tulee yhteensä nelisen viikkoa, eli ensi viikolla taas startataan raunioilla. Hakuilut alkanee vasta elokuun alussa, ja ohjattu tottis syksymmällä. Viimeisen neljän viikon aikana ei olla niin sanotusti pistetty Pumpasen kanssa tikkua ristiin. Ollaan vaan hulmuteltu varjoisissa metsissä, nähty kavereita, uitu ja emäntä hiki valuen ja Lumo läähättäen "nautittu" kesästä. Onneksi NYT ilmojen puolesta jo vähän helpottaa, vai ollaankohan me vaan totuttu vihdoin?

Pienen, onnellisen lapinkoiran "nyrjähdys" (nämä on niitä: kaikki kunnossa, olen onnellinen-juttuja)

Lumon neljän kerran akupunktiosarjakin on keretty käymään loppuun. Toisen ja kolmannen käynnin välissä käytiin taas eläinfysioterapeutti Anu Rautakallion luona Aistissa. Liekö loma, lämpö ja akupunktio tehnyt tehtävänsä, sillä neiti Luu Luu ei ollut mistään jumissa tällä kertaa... Viimeisellä akupunktiokerralla, tämän viikon maanantaina, otettiin Lumolta uudet veri- ja virtsanäytteet. Veriarvot olivat kohdillaan, mikä on loistavaa, mutta virtsan pH oli edelleen emäksisen puolella (laskenut 8,5:stä 8) ja virtsassa oli jonkin verran verta. Kiteitä, saostumaa tai mitään muuta virtsakiviin viittaavaa ei näytteessä kuitenkaan ollut. Viljelykin tehtiin parin vuorokauden ajalta, eikä virtsassa ilmennyt mitään tulehdusta aiheuttavaa bakteerimuutosta. Mystistä. Joko siis neiti on aloittamassa juoksunsa tai limakalvot tms. ovat ärtyneet, ja tihkuttavat verta virtsaan tai... Ei sovi niinkuin lainkaan tämmöinen tietämättömyys tälläiselle hysteeriselle emännälle! Pääasia kait on se, että Lumolla riittää virtaa, ruoka maistuu ja muutenkin vaikuttaa hysteerikokin silmään varsin terveeltä koiralta. Tosin nestettä saisi emännän makuun mennä vähän reipapammin... Oma ajatukseni oli nyt muuttaa ruokinnassa kasvisten osuutta vähemmälle ja korvata osa puuroilla tms. Josko sillä nyt olisi merkitystä tuon pH:n suhteen...

Täysin "mitään uutta opettelematta" me emme tietenkään ole voineet olla. Lumo on näet tämän kesän, näiden jo hieman tuskallisten helteiden, aikana rohkaistunut uimaan luonnonvesissä. Eikä suinkaan rannasta, rannassahan vain kahlataan, vaan suoraan pieneltä kaillion suistolta. Emännän silmään tuo kalliolta uimaan meneminen muistuttaa erehdyttävästi Hyvinkään koirauimalan rampilta lähtöä (tosin ilman emännän avustusta)... No, ehkä se on tuttua ja turvallista. Lumolainen hakee mielellään leluja, keppejä tms. vedestä ja lisäksi uiskentelee mielellään myös ihmisten kanssa. Mikään kuntouimari neiti ei ainakaan vielä ole, mutta ehkä  sitten ensi kesänä..

Säiden "salliessa" ollaan lenkkeilty pidemmältikin. No, meidän lyhyt aamulenkki helteisenä päivänä on se puoli tuntia.. Päivä- ja iltalenkit ovat vaihtelevasti olleet yhdistettyjä reissuja Vihdintien varrella sijaitsevalle lammelle, jonne edestakaista kävelyä tulee suunnilleen viisi kilometriä ja uimiset päälle. Pitkäkosken metsissäkin käytiin  illalla, lämpötilan laskiessa +24 asteeseen.. Ihan varma en ole kumpaa nämä helteet ja niiden aiheuttama lenkkeilyn-mahdottomuus häritsee, koiraa vai emäntää... 

Koska koskaan ei voi säätää liikaa, niin olen nyt aktivoitunut noiden luonnetestien suhteen ihan huolella. Kokeilin onneamme, josko saisin Lumon belgianpaimenkoirayhdistyksen järjestämään luonnetestiin 14.-15.8. Asiasta kuulen luultavimmin ensi viikolla. Testi järjestetään Helsingissä, ja tuomareina ovat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Miellyttävä tuomarikaksikko, joilla on paljon kokemusta lappalaiskoirien testaamisesta. Jännityksellä siis odotetaan... Silmätarkkiakin kaavailen Lumoselle elokuussa lomani aikana. Tarkoitus olisi käydä Apexissa Sari Jalomäen peilattavana.

Muutamia kesäisiä fiilistelykuvia:

Uimanäyte àla Lumpo ja kelluva patukka

Uimamaisteri hakee palloa

Rrrrrravistus

Hullutus

Lisää hullutusta

"Kalju" ja märkä lapinkoira kera patukkansa 

Viilentävän uinnin jälkeen märällä turkilla on vaan NIIN kiva köllötellä viilentevässä hiekkakuopassa

 

Paimensukuisen lapinkoiran monimuotoisuutta kesällä 2010: vasemmalla karvaton ja oikealla karvallinen malli

"Chillataan Apin kanssa..."

(Tytöt makoilee melko tyytyväisinä "viilennysmanttelit" niskassa olohuoneen pöydän alla. Ai kuin niin meillä pitäisi imuroida?)

Luonnetestiin

Jee! Sain Lumolle luonnetestipaikan syyskuun 26. päivä. Testin järjestetää Kaakon lappalaiskoirat, ja testipaikka on Haminan Metsäkylässä. Luonnetestiuomareina Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi.

Back uppina on edelleen Lappalaiskoirien Helsingin alaosaston järjestämän luonnetesti marraskuun lopulla Vantaalla. Koska nedin juoksuista ei tiedä, niin parin kuukauden heitolla, ja normaalilla hormonitoiminnalla juoksut eivät voi olla kummankin testin aikana. Vantaalla tuomareina on Bengt Söderholm ja Lea Haanpää.

Jäämme siis jännityksellä odottamaan Lumon pääkopan analysointia. Emännän toiveena ja haaveena on, että kaikki osa-alueet olisivat plussan puolella. "Erityistoiveina" olisi toimintakyvystä vähintään +1 kohtalainen, mielellään +2, hyvä, ja taistelutahdosta +2 kohtuullinen. hermorakenteesta +2 tasapainoinen, mutta +1 hieman rauhattomallakin pärjätään. Näillä selvittäisiin jo pitkälle niin arjessa kuin harrastuksissakin. Terävyyttä tuossa neidissä on jonkin verran, puolustushalusta en osaa sanoa, koska ei ole kokemusta. Tempperamenttiakin löytyy ja ei tuo mikään lapanenkaan tunnu olevan.. Palataan asiaan kun testissä on käyty!   

Pumpernakkelin "lomaltapaluu" ja tulevia häppeninkejä

Viimepäivityksestä onkin taas tovi vierähtänyt. Ei ole keretty kirjaamaan kuulumisia ylös. Nyt on taas tovi aikaa, sillä meillä lomaillaan.
 

Lumo Pumpernakkeli vietti ruhtinaallisen viiden viikon kesäloman ilman minkäänlaista treeniä. Ja hyvä niin, kesä on ollut lämmön puolesta melko haastava. Ja jotenkin en tohdi viedä vielä vaiheessa olevaa koiraa äärirajoilleen tai edes liian rankalle treenille +30 asteen lämpötiloissa... Paluu hakumetsiin tapahtui heinäkuun lopulla Kattilajärven suunnalla. Lämpöä piisasi kyllä, mutta elohopea jäi vain +25 asteeseen... Treenin teemana oli "pehmeä lasku", ja otin Lumolle pienen tallatun alueen, jossa oli kaksi maalimiestä. Lumolla oli intoa ihan mukavasti, maalimiehet löytyivät, ilmaisukin meni ihan mukavasti ja palkat maittoivat. Ei siis pöllömpi lomalta paluu. Ainut, että ohjaaja sai kommenttia vaihteeksi siitä, että näytän kuulemma siltä, että multa meinaa loppua usko... No, onneksi luotan koiraani, ja annan Lumon tehdä hommat. Lumollahan se nenä on. Seuraavalla viikolla emme hakuilleet johtuen vähäisestä treenaajamäärästä, mutta viime sunnuntaina, +30 asteen erittäin hiostavassa ilmassa teimme lyhyehkön treenin. Lumolla oli kaksi maalimiestä. Treenin ideana oli, että minä kuljin keskilinjaa ja lähetin Lumoa eri puolille. Ensimmäinen maalimies löytyi lähes heti, jäljenhän tuo neiti otti ja maalimiehen ilmaisi ihan mukavasti. Puolta vaihtaessani lähetin koiran melko suoraan toiselle maalimiehelle, joka myöskin sai ihan raikuvat haukut. Lumo irtosi treenissä hienosti.

Raunioilla ollaan käyty jo kahdesti loman jälkeen treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla otin kaksi maalimiestä ja piilojen suhteen pyysin Lumolle pientä "aivopähkinää", kuitenkin niin, että koiralla on mahdollisuus päästä maalimiehen luokse. Hienosti Lumo hoiteli hommat taas jälleen kerran ja ilmaisu kuulosti hyvältä! Etsintäsuunnitelmasta poikkesin, sillä Lumo eteni kovin päättäväisen näköisenä, joten muutin suunnitelmaa. Jälleen kannatti luottaa koiraan.

 

Toisella kerralla otin kolme maalimiestä, ja rohkenin vihdoin kokeilemaan jotain uutta, selkeästi haastavampaa piiloa.  Lumolle otettiin kaivo ritilällä ja maalimies oli aivan tikkaiden yläpäässä. Ilmaisua ei tällä piilolla vaadittu, sillä tämän tyyppinen piilo oli Lumolla ensimmäistä kertaa, ja monesta koirasta alas päin haukkuminen on aluksi haasteellista. Neiti suoritti hienosti piilon, oikeastaan Lumolla oli maalimiehestä haju jo lähetysvaiheessa. Pari vastaavantyyppistä piiloa vielä, niin voidaan alkaa vaatimaan sitä ilmaisuakin.. Ilma oli suhteellisen tuulinen, tuuli oli siis puuskaista ja melko voimakasta, kuljettaen hajuja melkoisesti, Toisen, keskikasalla olevan maalimiehen hajuja Lumo haki yläkasalta asti, josta huutelin neitiä pariin otteeseen pois. Kerkesin huudella myös siinä vaiheessa kun Lumo selvästi oli maalimiehen hajulla ja lähes luona, mutta koira ei onneksi reagoinut. Kuului melko passeli ilmaisu. Toiselta maalimieheltä lähettäessäni Lumo lähti taas hyvin määrätietoisesti etenemään, joten annoin koiran mennä. Kerkesin jo hukkamaan Lumon näköpiiristäni, ja kulkemaan piilon ohi. Maalimies oli ison kylmiön yläkerrassa, ja Lumo työsti hajua kylmiön alakerrassa. Vaikka minä, kouluttaja ja yksi nostetuista maalimiehistä kuljimme kylmiön ohi, ei Lumo häiriintynyt meidän hajuista, vaan tuli kylmiön alakerrasta, hyppäsi kiven kautta sen päälle ja meni piilolle haukkumaan. Ohjaaja ei voi olla kuin ylpeä koirastaan, vaikka itse onkin ajoittain melkoisen pihalla. Mutta sitä kait tämä koiraharrastaminen on. Onneksi mulla on melkoisen pätevä pelastuskoira kasvamassa. Lumolle ammuttiin toisella treenikerralla seuraamisen ja lähetyksen aikana. Seuraamisessa kuuli kyllä laukauksen mutta ei "menny puihin", lähetyksessä ei näennäisesti reagoinut.

Terveyspäivityksiä lyhyesti. Virtsan pH mysteeri jatkuu. Vein viime viikolla kolmannen kerran Lumon virtsanäytteen Käpälämkeen tutkittavaksi. Hyvä uutiset ovat, että virtsassa ei ole enää verta, edelleenkään  ei merkkejä tulehduksesta eikä saostumia tai kiteitä. Mutta pH on edelleen 8. Eläinlääkäri sanoi, ettei olisi asiasta sinällään huolissaan kun Lumo muuten voi täysin normaalisti. pH voi olla yksilöllistä vaihtelua tms. mutta kuukauden päästä vien jälleen uuden näytteen tutkittavaksi. Ostin itselleni apteekista pH indikaattoripaperia, jotta voin tarkkailla tuota virtsan pH:ta.. C-vitamiinin syöttö siis jatkuu, samoin olen lisännyt nyt muutaman päivän omenaviinietikkaa Lumon ruokaan. Saisi kyllä tämä pH mysteeri selvitä, mieluiten niin, että pH laskisi sinne 6-7 hujakoille.. 

Silmätarkkiaika on varattu Apexiin maanantaina 16.8 eläinlääkäri Sari Jalomäen pakeille. Toivomme kirkkaita silmiä, jotta  mm. niitä pentuhaaveita voisi hiljalleen alkaa konkretisoimaan. Pentujen aika tosin on aikaisintaan ensi vuonna. Ehkä neljänsistä juoksuista...  Edellinen silmätarkki on voimassa kesäkuuhun 2011, mutta haluan itse tutkituttaa silmät tähän väliin, jotta ei tarvitse "nuolaista ennen kuin tipahtaa". Silmät tullaan joka tapauksessa peilaamaan uudemman kerran ennen mahdollista astutusta.

Ja isoin jännitysmomentti nyt lähipäivinä, näin emäntää ajatellen, on ensi lauantaina. Saimme siis paikan Belgianpaimenkoirayhdistyksen luonnetestiin! Tuomareina testissä on Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Toive on, ettei meille tarjota uutta testausmahdollisuutta.. Tähän ja muihin asioihin palaan varmasti piakkoin!

Tavoitteita vuodelle 2010

Kirjataanpa nyt Lumon blogiinkin meidän tavoitteet koirakkona vuodelle 2010:

- tottiksen tavoitteellisempi (!?) treenaaminen, perusasioiden hienosäätö. Tähtäimenä sitten joskus BH-koe

- ilmaisun opettaminen ja liittäminen etsintään

- raunioiden soveltuvuuskoe

- luonnetesti ja mahdollisesti myös MH-luonnekuvaus

- muutamat näyttelyt omaksi iloksi ja rahan menoksi (pari nuorisoluokkaa ja ehkä yksi avoin)

- uusi silmätarkki loppuvuodesta 2010

(- EHKÄ, jos olemme tosi päteviä, ja pääsemme säännöllisesti jatkamaan hakua, ja jos ilmaisu alkaa sujumaan, niin haun peruskoetta voidaan harkita...)

Sekä tietty hyvän kunnon ylläpitäminen pitkien lenkkien ja vaihtelevien maastojen muodossa, fyssarilla käynti "lihashuollossa", omaksi iloksi jäljestäminen ja yleinen yhdessä ilottelu ja hauskan pito!

Ilottelu- ja hauskanpito"treeniä!

Syysterveiset

Lumolla on ollut suhteellisen kiva alkusyksy. On touhutta taas kaikennäköistä. On tavattu koirakavereita, riekuttu, leikitty ja lenkkeilty paljon. Petikossa ollaan käyty useampaan otteeseen viikoittain lenkkeilemässä, seurana Peiqi ja Aida. Naapurin Danteakin ollaan nähty suhteellisen usein, joskus jopa aamulenkkeilty yhdessä kuuden aikaan aamulla (vain koiraomistajat ovat tarpeeksi hulluja sopiakseen tuollaisen lenkkiajan)... 

Team Riekku

Mennyt viikonloppu oli Lumosta erikiva, sillä Peiqi ja Aida olivat neidin seurana torstai-illasta lauantai-iltaan. Emännän ja isännän sängyssäkin neidit olivat peuhanneet silloin kun isäntäväki ei ole ollut kotona, tosin Lumolla on käynyt myös pieniä "virhearvioita" ja neiti on nähty itseteossa makoilemassa sängyn jalkopäässä... Emännästäkin oli kivaa kun kotona oli kolme koiraa, ja  suoriutui hienosti kolmikon lenkityksestä ja huollosta.

Lauantaina olimme Nooran kanssa Lappalaiskoirien luonnetestissä avustamassa, ja täten "petaamassa" paikkaamnme ensi vuoden testiin. Lumo on siis tarkoitus luonnetestauttaa suunnilleen vuoden kuluttua, kaksi ja puoli vuotiaana. Sitä odotellessa. Viikonlopun luonnetestisaldo olikin suhteellisen mielenkiintoinen, ja pakkohan se on päästä kokeilemaan miten oma koira testin osa-alueisiin reagoi.

 

Ensi viikonloppuna on taas tiedossa Peiqin ja Aidan seuraa illanistumisen ja koirauimalan merkeissä. Ja eiköhän sitä perusriekkulenkkiäkin tule tehtyä.

"Pois alta risut ja männynkävyt, täältä tulee Lumo!"