Pumpernakkelin "lomaltapaluu" ja tulevia häppeninkejä

Viimepäivityksestä onkin taas tovi vierähtänyt. Ei ole keretty kirjaamaan kuulumisia ylös. Nyt on taas tovi aikaa, sillä meillä lomaillaan.
 

Lumo Pumpernakkeli vietti ruhtinaallisen viiden viikon kesäloman ilman minkäänlaista treeniä. Ja hyvä niin, kesä on ollut lämmön puolesta melko haastava. Ja jotenkin en tohdi viedä vielä vaiheessa olevaa koiraa äärirajoilleen tai edes liian rankalle treenille +30 asteen lämpötiloissa... Paluu hakumetsiin tapahtui heinäkuun lopulla Kattilajärven suunnalla. Lämpöä piisasi kyllä, mutta elohopea jäi vain +25 asteeseen... Treenin teemana oli "pehmeä lasku", ja otin Lumolle pienen tallatun alueen, jossa oli kaksi maalimiestä. Lumolla oli intoa ihan mukavasti, maalimiehet löytyivät, ilmaisukin meni ihan mukavasti ja palkat maittoivat. Ei siis pöllömpi lomalta paluu. Ainut, että ohjaaja sai kommenttia vaihteeksi siitä, että näytän kuulemma siltä, että multa meinaa loppua usko... No, onneksi luotan koiraani, ja annan Lumon tehdä hommat. Lumollahan se nenä on. Seuraavalla viikolla emme hakuilleet johtuen vähäisestä treenaajamäärästä, mutta viime sunnuntaina, +30 asteen erittäin hiostavassa ilmassa teimme lyhyehkön treenin. Lumolla oli kaksi maalimiestä. Treenin ideana oli, että minä kuljin keskilinjaa ja lähetin Lumoa eri puolille. Ensimmäinen maalimies löytyi lähes heti, jäljenhän tuo neiti otti ja maalimiehen ilmaisi ihan mukavasti. Puolta vaihtaessani lähetin koiran melko suoraan toiselle maalimiehelle, joka myöskin sai ihan raikuvat haukut. Lumo irtosi treenissä hienosti.

Raunioilla ollaan käyty jo kahdesti loman jälkeen treenaamassa. Ensimmäisellä kerralla otin kaksi maalimiestä ja piilojen suhteen pyysin Lumolle pientä "aivopähkinää", kuitenkin niin, että koiralla on mahdollisuus päästä maalimiehen luokse. Hienosti Lumo hoiteli hommat taas jälleen kerran ja ilmaisu kuulosti hyvältä! Etsintäsuunnitelmasta poikkesin, sillä Lumo eteni kovin päättäväisen näköisenä, joten muutin suunnitelmaa. Jälleen kannatti luottaa koiraan.

 

Toisella kerralla otin kolme maalimiestä, ja rohkenin vihdoin kokeilemaan jotain uutta, selkeästi haastavampaa piiloa.  Lumolle otettiin kaivo ritilällä ja maalimies oli aivan tikkaiden yläpäässä. Ilmaisua ei tällä piilolla vaadittu, sillä tämän tyyppinen piilo oli Lumolla ensimmäistä kertaa, ja monesta koirasta alas päin haukkuminen on aluksi haasteellista. Neiti suoritti hienosti piilon, oikeastaan Lumolla oli maalimiehestä haju jo lähetysvaiheessa. Pari vastaavantyyppistä piiloa vielä, niin voidaan alkaa vaatimaan sitä ilmaisuakin.. Ilma oli suhteellisen tuulinen, tuuli oli siis puuskaista ja melko voimakasta, kuljettaen hajuja melkoisesti, Toisen, keskikasalla olevan maalimiehen hajuja Lumo haki yläkasalta asti, josta huutelin neitiä pariin otteeseen pois. Kerkesin huudella myös siinä vaiheessa kun Lumo selvästi oli maalimiehen hajulla ja lähes luona, mutta koira ei onneksi reagoinut. Kuului melko passeli ilmaisu. Toiselta maalimieheltä lähettäessäni Lumo lähti taas hyvin määrätietoisesti etenemään, joten annoin koiran mennä. Kerkesin jo hukkamaan Lumon näköpiiristäni, ja kulkemaan piilon ohi. Maalimies oli ison kylmiön yläkerrassa, ja Lumo työsti hajua kylmiön alakerrassa. Vaikka minä, kouluttaja ja yksi nostetuista maalimiehistä kuljimme kylmiön ohi, ei Lumo häiriintynyt meidän hajuista, vaan tuli kylmiön alakerrasta, hyppäsi kiven kautta sen päälle ja meni piilolle haukkumaan. Ohjaaja ei voi olla kuin ylpeä koirastaan, vaikka itse onkin ajoittain melkoisen pihalla. Mutta sitä kait tämä koiraharrastaminen on. Onneksi mulla on melkoisen pätevä pelastuskoira kasvamassa. Lumolle ammuttiin toisella treenikerralla seuraamisen ja lähetyksen aikana. Seuraamisessa kuuli kyllä laukauksen mutta ei "menny puihin", lähetyksessä ei näennäisesti reagoinut.

Terveyspäivityksiä lyhyesti. Virtsan pH mysteeri jatkuu. Vein viime viikolla kolmannen kerran Lumon virtsanäytteen Käpälämkeen tutkittavaksi. Hyvä uutiset ovat, että virtsassa ei ole enää verta, edelleenkään  ei merkkejä tulehduksesta eikä saostumia tai kiteitä. Mutta pH on edelleen 8. Eläinlääkäri sanoi, ettei olisi asiasta sinällään huolissaan kun Lumo muuten voi täysin normaalisti. pH voi olla yksilöllistä vaihtelua tms. mutta kuukauden päästä vien jälleen uuden näytteen tutkittavaksi. Ostin itselleni apteekista pH indikaattoripaperia, jotta voin tarkkailla tuota virtsan pH:ta.. C-vitamiinin syöttö siis jatkuu, samoin olen lisännyt nyt muutaman päivän omenaviinietikkaa Lumon ruokaan. Saisi kyllä tämä pH mysteeri selvitä, mieluiten niin, että pH laskisi sinne 6-7 hujakoille.. 

Silmätarkkiaika on varattu Apexiin maanantaina 16.8 eläinlääkäri Sari Jalomäen pakeille. Toivomme kirkkaita silmiä, jotta  mm. niitä pentuhaaveita voisi hiljalleen alkaa konkretisoimaan. Pentujen aika tosin on aikaisintaan ensi vuonna. Ehkä neljänsistä juoksuista...  Edellinen silmätarkki on voimassa kesäkuuhun 2011, mutta haluan itse tutkituttaa silmät tähän väliin, jotta ei tarvitse "nuolaista ennen kuin tipahtaa". Silmät tullaan joka tapauksessa peilaamaan uudemman kerran ennen mahdollista astutusta.

Ja isoin jännitysmomentti nyt lähipäivinä, näin emäntää ajatellen, on ensi lauantaina. Saimme siis paikan Belgianpaimenkoirayhdistyksen luonnetestiin! Tuomareina testissä on Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Toive on, ettei meille tarjota uutta testausmahdollisuutta.. Tähän ja muihin asioihin palaan varmasti piakkoin!