Kuulumisia - Mitä yhteistä on taaperolla ja koiranpennulla?

Viimeisin päivitykseni on joulukuulta 2015, jossa tiivistin vuoden 2015 pähkinänkuoreen. Siitä on jo tovi aikaa. Olemme kyllä edelleen olemassa, kokoonpanosta ei ole kukaan poistunut, mutta siihen on saapunut kaksi uutta jäsentä. Toinen vuonna 2016 ja toinen tänä vuonna 2017.

Vuoden 2016 voisin tiivistää hyvinkin erilaiseksi vuodeksi. Ensimmäinen vuosi sitten 2010 jälkeen, jolloin mulla ei ollut yhtäkään koulutusryhmää, eikä liiemmin ryhmäpaikkaakaan. Laumamme kasvoi toukokuussa 2016 nahkapennulla, siis ihan ihmis sellaisella. Narttupentuhan tämäkin, meidän pikku Ässä. Koiria treenasin suht säännöllisesti äitiys- ja vanhempaivapaan ja maaliskuussa alkaneen hoitovapaan aikana. Kerta, pari viikossa, joskus viikko tai pari taukoa. Muksu kulki parikuisesta kantorepussa mukana. Syksyllä 2016 molemmat koirat suorittivat SPeKLin taidontarkistukset hausta, Lumo valosalla ja Hurma pimeällä. 

Koskapa Hurman pentupläänit keväältä 2016 meni uusiksi oman tiineyden ja pentuilun myötä, niin maaliskuussa 2017 ajeltiin sitten koko perheen voimin "talvilomalle", eli ihan siis koirien seksilomalle, Haukiputaalle. Puitteet oli mahtavat, kiitos siitä Hurman tyttären Särmän emännälle ja isännälle. Kiitos pentueen isän Nukan emännälle Marialle, että ajelitte Roista viettämään meidän kanssa pitkää viikonloppua. Kotiinviemisiksi oli yksi onnistunut astutus, ja toukokuun alussa syntyi kuusi lappalaispentua. Yksi jäi tästäkin romanssista kotiin kasvamaan. Pitäähän nyt jokaisella taaperolla olla oma koiranpentu, eikö? Nyt niitä tosiaan on kolmessa polvessa. Rovaniemelle, isäkoiran laumaan meni yksi urospentu, toinen narttu muutti Ouluun, pari urosta jäi Helsingin puolelle ja yksi meni Espooseen. 

Treenirintamalla puolestaan on jatkettu siitä mihin on jääty, ja tänä vuonna oman koulutusryhmän kanssa. Koetavoitteita ei tälle kaudelle ole, taidot tarkistellaan ensi vuoden puolella. Tuntuu, että elämä on näin töihin palaamisen jälkeen jatkuvaa aikatauluja vastaan taistelua ja paikasta toiseen ehtimistä. Monet kutsuu niitä ruuhkavuosiksi, ja sitä se kai on, ehkä vaan alkusoittoa, mutta kuitenkin. Aikaresurssien vuoksi, sillä sitä haluaa olla hyvä useammissa asioissa joita tekee, tällä hetkellä haluan olla hyvä äiti, puoliso sekä koiranomistaja, joten oli pakko painaa hetkeksi hälytysryhmän ovi kiinni, ja todeta, että nyt eletään muille asioille.

Ajallinen panostus siihen toimintaan on niin valtava, että tässä hektisessä elämässä, missä molemmat käyvät töissä, lapsi on päivähoidossa, on koirat hoidettavana, omakotitalo ylläpidettävänä, mies suorittaa ylempää tutkintoa työn ohella ja molemmilla pitäisi vielä yhteisen ajan lisäksi olla omia harrastuksia, hälytysryhmä on ajallisesti liian haastava. En tiedä, miten osa pystyy jatkamaan toiminnassa mukana vastaavasta elämäntilanteesta huolimatta, musta se tuntui liian haastavalta yhdistettävältä. Lapsikin on oikeasti pieni vain hyvin lyhyen hetken, joten sitä on ehdittävä myöhemminkin. Omia koiria treenaan, ylläpidän ja vien eteenpäin. Lumo täyttää ensi vuonna 10 vuotta, joten Lumpparin aktiiviharrastuskoiran elämä alkaa kääntymään eläkeläismielenvirkistysharrastelijan puolelle. Lumolla on ollut ajoittaisia ontumisia molemmissa takajaloissa, joita on tutkittu, mutta ontuman syytä ei ole saatu selville sekä toistuvia lihaskireyksiä, joita huolletaan jne. Hurma on tikissä ja sitten on tuo Rieha RiiRii Rihanna Ripakinttu Rimpula Ripa Ristomatti Rakki, joka on osoittautunut ihan muutaman nenähomman toiston jälkeen varsin päteväksi likaksi. Rieha rakastaa ruokaa ja ihmisiä. Rieha on katkarapu. Rieha on houdini, varas ja maailman symppiksin romuluinen penska.

Mutta siis sellainen emäntä millainen koira, mitä yhteistä on taaperolla ja koiranpennulla? Joitain mainitakseni

Molemmat pitävät kengistä, tosin hieman eri tavalla, mutta kuitenkin.
Molemmat silppuavat kaikki lehdet ja muun revittäväksi sopivan materiaalin.
Molemmat ovat kiinnostuneita toistensa leluista ja ruoista.
Molemmat pyrkivät usein pakkoihin, jonne ei olisi luvallista mennä, laji huomioiden, kuten ruokapöytä, sohva, sänky, keittiön tasot jne.
Molemmat ovat oman elämänsä houdineita: taapero osaa vapautua turvaistuimen viisipistevöistä, pentu ulkoaitauksesta (tähän asti siihen mikä vaan psykologinen este on ollut mun koirille pääosin riittävä)
Molemmat pistävät kaiken suuhunsa, myös kaiken sen mitä ei ole syötäväksi tarkoitettu.
Molempien mielestä asiat on parhaiten järjestyksessä silloin kun ne ovat mahdollisimman epäjärjestyksessä.
Molemmat tykkäävät lotrata vesikupissa ja kaivaa ja tutkia maata.
Molemmat tykkäävät olla lähellä, toistensa ja muiden.
Kumpikaan ei tiedä elämää ilman toista.  

Geenitestausta

Kukaan ei ehkä ylläty siitä, että mä tutkin koiriani. Otatin Lumosta DM- geenitestin, degeneratiivinen myelopatia. Lumo on testin mukaan terve. Lumon prcd-PRA näyte on tutkittu aikanaa Laboklinilla, joten hyödynsivät samaa näytettä ja vastaus tuli nopeasti. 

 

 

Kuulumiset pähkinänkuoressa

Mihinpä sitä koira karvoistaan pääsisi? Eikä tämä koiraohjaaja saa juurikaan petrattua blogipäivittelyään.. Kevään kulkua siis pähkinänkuoressa.

HurLumin kanssa on treenattu suhteellisen aktiivisesti vuodenvaihteen jälkeen. On koluttu enemmän tai vähemmän homeisia rakennuksia, treenattu tarkennuksia, ilmaisua, alustoja, itsenäisyyttä jne. Tammikuun loppupuolella lumista pihapiirietsintää Romu Keinäsellä ja muutaman kerran kevätkuukausien aikana Rudus Turvapuistossa, on treenattu homekoululla, toimistotiloissa ja varastohalleissa. Tottistakin on jonkun kerran treenattu, sen suhteen pitäisi tsempata huimasti!

Lumon kanssa on perustreenien lisäksi tehty pitkiä treenejä talvikauden ajan noin kerran kuussa. Maastoetsintää ja taajamaa. Lisäksi on ollut kuukausittaiset hälytreenit sekä joitakin puolikkaita, joihin osaan on päästy osallistumaan, osaan ei (mm. koiraharrastajalle tärkeä menopeli, eli oma auto, on vaatinut pienoista huoltoa kevään mittaan - moottorivalo on tullut jopa mun uniin...). 

Alkaneella koulutuskaudella koulutan kahdessa eri ryhmässä: tiistaisin raunioilla ja torstaisin, sekä toisena vaihtelevana päivänä, sekameteliryhmää, jossa tarkoitus on treenata pelastuskoiran eri osa-alueita; raunioita, hakua, taajamaetsintää, rakennuksia ja jälkeä. Lisäksi painotetaan koiran sosiaalisuuteen, käsittelyyn, häiriösietokykyyn (ruoka, vaatteet, toiset koirat) maalimiesmotivaatioon, ilmaisuun, tarkentamiseen jne. 

Kauden tavoitteena on Lumon kanssa hausta taidontarkistus sekä harkinnassa raunio peruskokeen uusiminen. Lumolle piilotyypit eivät ole ongelma, käytännössä koira osaa loppukoetasoisesti etsiä raunioilta, mutta ne laukaukset, ne laukaukset... Lisäksi jälkeen olisi tarkoitus panostaa, ja siinä kohti peruskoetta. Hurman kanssa tarkoitus on käydä ainakin rauniosoveltuvuuskoe. Mahdollisesti, riippuen siitä, miten edetään, maastossa hakuperuskoe. Sinällään kiire ei ole, mutta olisihan se hienoa edistyä ja saada pikkuhiljaa toinen koira kohti hälytyskoiran pestiä. Toki siihen on vielä kilometrejä edessä päin, mutta tavoitteita pitää olla.

Lumoa on kevään aikana hoidettu akupunktiolla ja hieronnalla toistuvien lanne-ristiselän alueen lihasjumien vuoksi. Oikeastaan tätä takaosan jumia/ kiputilaa on hoidettu jo viime syksystä. Välissä käytiin testaamassa osteopatiaa, josta en kokenut koiran saavan sellaista hyötyä, jota odotin. Viime viikon keskiviikoksi olin varannut Lumolle ajan Espoon Eläinsairaalaan Anne Muhlelle tarkempia tutkimuksia varten. Anne tutki Lumon kliinisesti todella tarkkaan, katsoi liikkeet, teki neurologisia tutkimuksia, väänsi ja käänsi, jonka jälkeen Lumo pistettiin pienille torkuille röntgenkuvauksia varten. Röntgenkuvia otettiin useita: koko selästä sivukuvat, lanne-ristiluualueelta isompi kuva, kaksi kuvaa selällään, josta näkyi myös lonkat sekä molemmista kyynäristä kahdet kuvat. Luustossa ei ole oireita selittäviä tekijöitä. Selkäranka on siisti, ei spondyloosimuutoksia, ei välimuotoisia nikamia tai muita nikamamuutoksia. Lonkat ja kyynärät siistit. Joko Lumolla on syystä tai toisesta todella kireä selän lihaksisto tai mahdollisesti välilevyn pullistuma, joka aiheuttaa ristiselän alueen kiputilan. Mikäli oireet pahenevat, täytyy harkita magneettikuvausta. Lumolle on varattuna huomiselle akupunktioaika sekä kuusivuotissynttäreitä juhlistetaan akupunktiolla. Hoidetaan siis akulla, hieronnalla fysioterapialla ja osteopatialla. Eläinlääkäri kirjoitti myös tujun kipulääkekuurin, jota en kuitenkaan vielä aloittanut Lumolle. Toivotaan, että saadaan lihaksistoa huollettua muilla menetelmillä.

 

 

Lihasjumeja lukuunottamatta molemmat tytöt ovat olleet terveitä. Toukokuulle on varattu kennelyskärokotusaika molemmille ja samalla käynnillä Hurmalle tehdään virallinen sydänkuuntelu ja otetaan TGA-a näyte. 

Toukokuusta on tulossa normaalien viikkotreenien lisäksi melkoisen puuhakas kuukausi:

Lauantai 3.5. lammaspaimennus @ Koirataito, Kaisa Hilska

Sunnuntai 18.5. Hurma MH- luonnekuvaus @ Mäntsälä

Lauantai 24.5. Järvenpää kansallinen koiranäyttely (Hurma nuorten- ja Lumo avoimeenluokkaan)

Ehkäpä tuo kalenterin täyttyminen selittää sen, miksi blogin päivittäminen on ollut heikonlaista.. Siihen yritän nyt todenteolla tehdä parannuksen aktiivisen treenikauden alettua, jotta saan kirjattua jonkinlaista treenipäiväkirjaa itselleni muistiin.

Läpivalaisua ja näytelmiä

Pikaista päivitystä. Vannon taas, että kun tästä marraskuusta selviän kalenterin osalta, niin koostan syksyn treenit pähkinänkuoressa.

Terveysrintamalta hyviä uutisia luuston osalta. Neljä viidestä Naavisemon ekasta pentueesta on nyt kuvattu. Hurma läpivalaistiin lonkan ja kyynärien osalta, samalla kopeloitiin polvet ja otettiin sivukuva kaula-, selkä- ja lannerangasta. Viralliset tulokset olivat mukavat, lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Eläinlääketieteen tohtori Anne Muhle katsoi rankakuvat ja niissä ei huomautettavaa. Mahtista. Silmiä peilaillaan molemmilta tytöiltä joulukuussa ja Hurmalta tulen kopeloittamaan polvet myöhemmin uudelleen sekä virallinen sydänkuuntelu ja TGA-a näyte otetaan varmaan kevään rokotusten yhteydessä.

Lumo kävi toistamiseen osteopaatti Maare Kaiperlan luona. En edelleenkään osaa sanoa, että onko käsittelystä ollut apua vai ei. Lannerangassa jumia, jonka Maare sai auki, mutta mua vaivaa syy jumin taustalla... Melkeinpä syyn selvittämiseen tahtoisin kuvata lannerangan alueen - toki tuoko se mulle haluaamani lisätietoa on eri asia...

Tänään näytelmöitiin Kouvolan ryhmänäyttelyssä. Tuomarin lappalaisilla Pekka Teini. Hurma debytoi näytelmäuransa junioriluokassa (jossa oli 14 juniorinarttua!) saaden laatuarvostelusta EH:n eli erittäin hyvän seuraavanlaisella arvostelulla:"Rotutyyppi erinomainen, todella hyvin liikkuva narttu, jonka runko on hyvin kehittynyt, erinomainen eturinta, kyynerpäät vielä rungon alla, selkä tiivistyy vielä, hieman pitkä lanneosa, ikäisekseen hyvä turkki, liikkuu tasapainoisesti.

Sanallisesti kommentoi, että Hurmiksella on vielä kevyt juoniorin pää. Toivomme siis pään kehitystä niin ulkoisesti kuin sisäisesti...

Lumo kävi kahden vuoden tauon jälkeen toistamiseen Teinin kehässä. Tällä kertaa avoimessa luokassa EH, eli erittäin hyviä ellei täydellisiä molemmat. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Hieman kookas narttu, jolla oikea vahvuus, oikealinjainen pää, hieman pyöreät silmät, hyvä rakenne edessä, hyvä muoto rintakehässä, sopivat kulmaukset, turkki ei tänään parhaimmillaan, laatu oikea, hieman pysty häntä, lyhyt taka-askel"

Sanallisesti Teini kommentoi, että Lumolla on ahdas takaliike, joka oli tiedossa ja "löysät" kintereet...

Osteopatiaa

Olin pohtinut jo pitemmän aikaan Lumolle visiittiä osteopaatin pakeille. Jostain syystä se oli vaan aina jäänyt. Olin tehnyt taustatyötä ja selvitellyt vähän muiden kokemuksien perusteella kenelle aika kannattaisi varata. Ykköseksi nousi Maare Kaiperla ja Leena Piira. Piira ottaa vastaan vähän turhan pitkän ajomatkan päässä, Kaiperla lähempänä, joten kokeilin onneani ja sain viimeinkin varattua ajan. Pitkä prosessihan tää on toki ajatuksen tasolla ollut... Olin tosiaan varautunut siihen, että ajan saa jonnekin tulevaisuuteen, joten reilu kuukauden odottelu ei sitten viime kädessä ollut kovin paha.

Toki juuri sillä viikolla kun Lumolla on aika, niin emäntä saa jonkun järjettömän flunssapöpön - kurkku on liekeissä, kehon termostaatti rikki, pää täynnä räkää ja olo on kuin jyrän alle jääneellä. Onneksi tulehduskipulääkkeet on keksitty, joten droppia nassuun ja matkaan.  Ei armoa emännälle, sillä seuraava aika olisi mennyt luultavasti taas kuukauden päähän.

Lumo on vuotiaana kuvattu terveeksi virallisesti lonkkien ja kyynärien osalta, polvet kopeloitu vuotiaana ja vajaa neljä vuotiaana. Selkä kuvattu epävirallisesti vuotiaana ja viime syksynä oikean etujalan ontuman takia kuvattiin rauhoittamatta oikean etujalan olkapää, kyynär, ranne ja tassu sekä kaularanka (joka kyllä oikeasti vaatii rauhoituksen, jos hyvän kuvan haluaa). Tuolloin ontuma paikantui Biceps Brachii-jänteeseen, joka nyttemmin taisikin olla Triceps Brachii - mutta yhtä kaikki, lähekkäin olevia, jännevammasta siis kyse. Lumo on käynyt puolitoista vuotiaasta ennaltaehkäisevässä mielessä säännöllisesti fysioterapeutilla, pari vuotta sitten saanut neljän kerran akupunktiosarjan, viimeisen kuukauden sisällä saanut pari akupunktiohoitoa ja elokuun alussa fysioterapiaa. No mikä siinä sitten on muka vialla? Ei välttämättä mikään, mutta ei kuitenkaan kaikki ole kunnossakaan. Lumo peitsaa - osan mielestä se on ihan normaalia, osan mielestä ei. Ei absoluuttista totuutta siis tässäkään asiassa. Rakenteellisesti Lumo on ihan tasapainoinen, suhteellisen hyvin kulmautunut, selkeä heikko kohta on lanneselän alue ja ahdas takaosa, joka ilmenee ahtaina takaliikkeinä. Pihtikinttu. Säännöllisesti kropan heikot lenkit ovat olleet rintaranka, lanneselkä, ristiluualue tai rinta/lannerangan ylimenoalue. Lantion etuosan lihaksistoahan sillä akupunktiolla juuri hoidettiin.

Eläinosteopaatti Maare Kaiperlan mielestä lantion etuosan lihaksiston jumit eivät ole syy vaan seuraus. Oikeastaan kaikki mitä Lumolla on lihasksiston jumeissa ollut ovat seuraus ei syy. Maare kävi Lumoa läpi. Totesi, että koiran on vaikea seisoa. Kävi läpi koiran istuessa, seistessä ja maatessa. Maaren käsissä on oltava jotain taikaa. Toisinaan fyssarilla käsittelyyn vähän vastaanhangoittelevasti suhtautuva Lumo makasi rauhallisesti kyljellään, silmät puoli ummessa ja nautti. 

Lumon lantio on vinossa. Vinossa oikealle, mutta primääristi lantio on vinossa vasemmalle. Oikea puoli on kuormittunut enemmän, Lumo käyttää oikeaa puolta enemmän, kuormittavammin ja oikeaan polveen syntyy vääränlaisen liikkeen takia kiertoa, jota ei tunne palpoidessa. Tämä lähinnä viittaukseksi sille, että niissä terveissäkin polvissa voi olla heikkous muista syistä. Maaren mielestä oikean polven kierto on tietynlainen aikapommi, sillä pitemmän aikaa väärin kuormittuessaan se voi aiheuttaa ongelmia ristisiteeseen (joka on mun korvissa vähän kuin todella ruma sana) tai muihin polven tukirakenteisiin. Kysyin olisiko polvea syytä käydä näyttämässä ortopedille, niin ei kuulemma ole. Polvi ei ole syy vaan seuraus. Nyt hoidetaan syytä, eli sitä vinoa lantiota. Vino lantio on koirilla ilmeisen yleinen vaiva. Lumollakin lantionseudun vinous on luultavasti traumaperäinen. Itselläni ei ole tietoa mahdollisesta traumasta, mutta kuten Maarellekin totesin, niin tätä koiraa ei ole pumpulissa kasvatettu ja pidetty. Koirat on luotu liikkumaan.

Maare myös kokeili Lumon oikean kyynärnivelen, johon vajaa vuosi sitten otetun röntgenkuvan perusteella saatiin maininta "alkavasta nivelrikkomuutoksesta", jonka tosin kaksi seuraavaa kuvien katsojaa kumosi. Tunnustelun ja "virtausten" perusteella kyynärnivelessä ei ole vikaa. Eikä oireet koskaan kyynärään paikallistuneetkaan. Maare myös kysyi onko Lumolla ollut aineenvaihdunallisia oireita? No joo, anaalivaivaa ajoittain, jonka yhdistän hormonikiertoon ja jollain muullakin tapaa hormonaalisiin muutoksiin liittyväksi sekä olihan tuossa kesän mittaan niitä mystisiä ripulioireita, jotka nyttemmin ovat normalisoituneet. Pissan pH on ollut korkea, sivulöydös joskus ihan muuten vain otetuille veriarvoille, joissa toinen munuaisarvo on ollut hitusen viiterajan yläpuolella. Mitähän vielä? Juo hintsusti, sekin voi olla syy sille munuaisarvolle ja virtsan korkealle pH arvolle. Lisäksi Maare mainitsi, ettei Lumon hormonitasapaino ole ihan kohdillaan. Juoksua odotellaan marraskuulle, ja ehkä oikeasti niinkin luonnollinen asia kuin pentujen saaminen ottaa aikaa hormonitoiminnan normalisoitumiseen? Onhan se fysiologisesti nartun elimistölle melkoinen stressi, vaikka luonnollista onkin.

Nyt sitten katsellaan miten käsittely auttaa vai auttaako? Ehkä sitä monesti jotenkin kuvittelee, että kun käsitellään eläintä tai ihmistä, niin sen käsittelyn tulisi jotenkin konkreettisesti näkyä? Osteopaatilla lienee silmät käsissään ja käsittelyn huomaa ja tuntee vain käsittelyn kohteena oleva? Seuraavaan kuuteen viikkoon ei suositella hierontaa, vaan nyt annetaan kehon korjata itseään. Maarea mennä tapaamaan vinon lantion merkeissä taas marraskuussa. Ehkä Hurma Kähkönen saa nyt yhden hieronnan ja osteopatiaa sitten kun Lumon lantio on paremmalla tolalla?

 

Kuulumisia treeni- ja terveysrintamalta

Mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsisi? Niinpä, turhia lupauksia nämä aktiivisemmat blogipäivitykset, mutta korjaillaan taas tilannetta.

Edellinen päivitys on reilun kuukauden takaa, joten onhan tässä tapahtunut yhtä sun toista. Aloitetaan terveyspäivityspuolesta, niin tulee kelvollinen jatkumo edelliseen...

Laamalappalaiset ovat jatkaneet laamailuaan vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan jokin hetkellinen mielenhäiriö valtaa mielen (kuten treenit, peurat, kauriit, toistensa härkkiminen...) ja kintuissa on liikettä ja vipinää. Lumo kävi toistamiseen eläinlääkärillä apaattisuuden, liikkumishaluttomuuden ja laiskuuden takia vappuaattona. Tällä kertaa kävimme Espoon Eläinsairaalassa Anne Muhlella. Anne on erittäin mukava, pätevä, tarkka ja potilaaseen huolella perehtyvä eläinlääkäri. Vein mukanani maaliskuun alussa otetut veriarvot. Anne tutki Lumon huolellisesti. Kävi tarkkaan läpi rangan, nivelet, imusolmukkeet, ihon, katsoi liikkeet ja kuunteli sydämen. Lumolla on luonnostaan hyvinkin rauhallinen syke. Syynä on joko urheilijakoiran sydän tai jokin taustalla oleva perussairaus, joista esim. kilpirauhasen vajaatoiminta ja addisonin tauti voisivat heikentävää pulssia. Eläinlääkäri otti epämääräisten oireiden syyn selvittämiseksi punkkivasta-aineet (negatiiviset), tulehdusarvon (normaali) sekä kilpirauhasarvot (normaalit). Kilpirauhasarvojen saavuttua hoitanut eläinlääkäri suositteli vielä ACTH-simulaatiotestiä addisonin taudin pois sulkemiseksi. Lumollahan on suvussa molempia autoimmuunisairauksia jättäneitä koiria, sekä taannoin hyvin läheisellä sukulaisella todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Käynnin lopuksi Lumo sai vielä kokeilumielessä jokusen akupunktioneulan rankaan ja hyvin rentoutui. Lumo kävi tänään tuossa ACTH-simulaatiotestissä, jonka tuloksia odotellaan ensi tai seuraavaksi viikoksi. Ikävien verenvuodatus- ja lihaspiikitysten jälkeen Lumo pääsi rentoutumaan laserakupunktioon. Silmät puoliummessa nautiskeli hoidostaan. Hurma pääsi myös pienille osingoille, ja Hurmalle vaikutus oli samankaltainen - häröpallokin painoi simmut kiinni. Nyt ne makaavat molemmat reporankoina pitkin lattioita, ja välillä kuuluu ihana uninen nassutus.

Pawlowin ehdollistama pieni koiraeläin - Hurma haluaa

Viikko eläinlääkärireissun jälkeen käytiin taas luottofyssarillamme Petra Snellman-Niemenpalolla. Lumo oli suhteellisen spasmiton ja naatiskeli toistamiseen käsittelystä ihan silmät ummessa. Silloin kun on juntturaa Pumsii luo aina ikävässä kohdassa katseensa Petraan, että "voisitkos antaa olla - tekee kipiää". Hurma sai sitten hypätä loppuajaksi pöydälle, ja Hurmiksella nyt oli vähän enempi tukkoisuutta - voisko vaikka johtua siitä, että Hurmalla on niin valtavan paljon nuoren koiran kineettistä energiaa, että eihän sitä aina kerkiä kroppa ihan mukaan? Seuraavat fyssaroinnit on juhannusviikolla.

Kaikesta laamailusta huolimatta ollaan treenattu.

Huhtikuussa oli hälytreenit, jonka teemana oli useampi alue. Ensimmäinen taajametsikköalue oli tyhjää täynnä. Sen jälkeen tienvarsietsintä, josta ei toisen koirakon lisäksi löytynyt muuta. Kolmannelta alueelta Lumo nosti pienen jäljen pätkän, hukkasi sen, teki ilmavainulla lopun ja löysi kaksi keskenään keskustelevaa maalimiestä. Ilmaisu ei oikein lähtenyt, ehkä juuri siitä syystä, ettei saanut suunvuoroa.. No, tiedetään mitä tulee harjoitella.

Huhtikuussa myös turvapuistoiltiin vielä kertaalleen. Molemmat koirat saivat tasolleen sopivaa treeniä. Lumolla taisi olla vähän pressutettua maalihenkeä ja ylhäältä tulevaa hajua, Hurmalla oli kivaa - se on pääasia.

Kävimme Lumon kanssa haun taidontarkistuskokeessa huhtikuun loppupuolella toteamassa, ettei ollut meidän päivämme ja palaamme hiomaan taitojamme. Hallittavuutta oli, etsintäsuunnitelmaa, koiranlukutaitoa ja -ohjaamistakin oli, ensimmäinen ilmaisu oli erinomainen, mutta kaksi seuraavaa ei oikein sujunut ja kolmennella ohjaaja, eli minä, avusti sanallisesti koiraa ilmaisussa. No, tositilanteessa kukaan ei olisi kuollut, kaikki löytyi ja vieläpä kohtuullisen lyhyessä ajassa. Ohjaaja voi, ja on toki on se jo tehnytkin monesti, katsoa peiliin ja pitää jatkossa suunsa kiinni. Jälkimmäistä yritän kovasti opetella, toisinaan olen siinä ihan kelvollinen. Kaksi viimeistä maalihenkeä oli melko lähekkäin ja olin itse suhteellisen lähellä molemmissa tilanteissa. Fiksu koira, tietää olevansa kokeessa ja ettei maalihengeltä tule palkkaa, näyttää niin maailman selkeimmin maalimiehen sijainnin, ilmaisee huonosti ja lähtee tulemaan kohti ohjaaja... Noh, keskitytään hiomaan heikkouksia vähemmälle, tarkistellaan taitoja myöhemmin loppukesästä/alkusyksystä, ja nyt vaan leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

Huhtikuun loppupuolella alkoi rauniokausi. Treenikertoja on ollut kuusi, vaihtelevilla teemoilla koirakon tason mukaan. Teemoina on ollut ylhäältä- ja alhaalta tulevia hajuja, useampi maalimies pienellä alueella, on keskitytty alustoihin ja tarkentamiseen. Lumolle on pyritty hakemaan yllätyksiä, mm. kaksi hyvin lähekkäin olevaa maalimiestä. Hurma on tehnyt suunnitelman mukaan aloittelevammalle koiralle sopivia harjoituksia. Hurma on kovin pätevä. Pientä alustaepävarmuutta on aika-ajoin edelleen, mutta niissäkin on menyt hurjasti eteenpäin. Karkki Hurvanen on myös todella sitkeä työskentelijä. Tässä pitäsi vain ohjaajan muistaa, että koiralla on ikää 10 kuukautta ja kaiken pitää olla vaan niin kivaa leikkiä vielä pitkään. Tai oikeastaan kaiken pitäisi olla aina koiralle kivaa leikkiä.

Hurma on käynyt torstaisin nuorten koirien tottiskurssilla opettelemassa keskittymään ohjaajan kanssa tekemiseen häiriön alla. Hurma on vilkkaudestaan huolimatta osoittanut olevansa kovinkin keskittymis- ja kehittymiskelpoinen. Lumo puolestaan on tutustunut maanataisin jäljen saloihin. Vielä haetaan selkeämpää jälkityöskentelyä, metsäjälki tuntuu olevan Lumolle motivoivampaa kuin pellolla oleva jälki. Molempiin pitäisi saada motivaatio ja tekniikka kuntoon. Pellolla tuo tekniikan rakentaminen lienee helpompaa.

Hakutreenejä on ollut muutaman kerran pienellä porukalla. Lumon kanssa on treenattu ilmaisua, rikottu kaavaa ja viime kerralla tehtiin pistoja. Ilman apuja, ja Lumohan irtosi kirsu auki. Hurma puolestaan on partioinut, eli olen katsonut Hurman tapaa työskennellä ja reagoida hajuihin ja viime kerralla tehtiin pistoalkeita tuuli-ilmaisuin. Hyvin tuntuu olevan Hurmalla nenänkäyttö hallussa. Hurkki on kovin ahne ja ihmisrakas, joten uskoisin, että näillä olemassa olevilla peruspalikoilla saadaan ihan hyviä tuloksia aikaiseksi. Ajan kanssa.

Viime viikonloppu vietettiin iloisessa itä-Suomessa hälyryhmän leirillä. Leirin treeniteema keskittyi raunioihin. Lauantaina treenattiin Imatran raunioradalla, sunnuntaina Lappeenrannassa. Lauantain treenien teemana oli tarkennus, sunnuntaina ohjattavuus. Elettiin taas niitä hetkiä kun ohjaaja höpöttää, koira ei ole hallinnassa, ohjaaja ei osaa ohjata, ohjaaja ei osaa vaatia, ohjaaja ei ole tarpeeksi mustavalkoinen jne. Että ei se suju vielä näidenkään vuosien jälkeen tarpeeksi hyvin - peiliin katsomisen paikka. Koirilla oli kuitenkin onnistumisia, se on pääasia. Maanantain jälkitreenit jätettiin väliin. Tiistaina hurviteltiin raunioilla: molemmille koirille pieni alue ja viisi maalimiestä alueella. Lumolla oli ihan törkeen kivaa! Yhden ilmasi, sai palkan ja seuraavasta oli jo haju! Oli huisin hauska seurata kun koira napsii tyypit hienosti peräkanaa. Hurmalla oli myös huisia, homma ei toki vielä mennyt ihan niin napsimalla kuin Lumolla, vaan vähän piti keskittyä ja tarkennella. Mutta hyvä Hurkistakin tulee - näin mä olen päättänyt! 

 

Hormonihuuruja...

Kautta ilon ja kunnian kerron omistavani kaksi naispuolista koiraeläintä. Toisella juoksu alkoi helmikuun alussa, kohtahan ne "pullat" on valmiina tulemaan uunista aka pienimuotoista, ennennäkemätöntä, valeraskauden haisua on ollut ilmassa. Maidontuotantoa ei sentäs ole eikä leluja hoivata, mutta hitusen tuo käy hitaalla eli on laiska, jopa niin laiska, että käytiin eläinlääkärissä.. Toinen, puolituinen, keskenkasvuinen koiralapsi päätti ryhtyä teini-ikäiseksi ja aloittaa muka aikuistumisen ja aloitti ensimmäiset juoksunsa huhtikuun alussa. Vajaan yhdeksän kuukauden iässä!!! No onhan se nyt ihan lääh lääh, kun eihän nyt sitä voi pieni koiraeläin ymmärtää mitä tässä oikeastaan on tapahtumassa. Muutoksia muutoksia. 

Tätäkö se kahden narttukoiran omistaminen sitten oikein on? Juoksu, valeraskaus, karvanlähtö, juoksu, valeraskaus, karvanlähtö... Ehei, ei saa olla, mä en niin ala.

Lumon laiskuuden syy oli kotieläinlääkäriemännän diagnoosin ja oikean eläinlääkärin diagnoosin kanssa täysin yhteneväinen. Lumon oireet ovat mitä ilmeisemmin hormonaalisia. Rapsuttelukin loppui kuin seinään kun toinen Stronghold valeltiin lapojen väliin ja pari pientä ruvelle rapsittua kohtaa parani kuin silmissä. Kliinisen perustutkimuksen lisäksi tarkasteltiin vähän perusveriarvoja eikä niistä löytynyt huomauttamista:

ALB 37 (25-44 g/l)

ALP 16 (20-140 u/l)

ALT 35 (10-118 u/l)

AMY 188 (200-1200 u/l)

TBIL 6 (2-10 mmol/l)

BUN 9,0 (2,5-8,9 mmol/l)

CA 2,57 (2,15-2,95 mmol/l)

PHOS 1,56 (0,94-2,13 mmol/l)

CRE 106 (27-124 umol/l)

GLU 5,6 (3,3-6,1 mmol/l)

NA+ 142 (138-160 mmol/l)

K+ 4,8 (3,7-5,8 mmol/l)

TP 63 (54-82 g/l)

GLOB 25 (23-52 g/l)

       

Syy miksi vein Lumon eläinlääkäriin oli se, ettei meillä aiemmin ole vastaavanlaisia juoksun jälkeisiä oireita ollut. Juoksun jälkeen on oltu ehkä vähän laiskempia, muttei ihan näin laiskoja. Vai onko kontrastina vaan toi riekkuva kakara ja Lumo on järkevä aikuinen koira?

Tässä kevään mittaan on nautittu täistä ja kapista, joten toki tuo laiskan pulskea olemus ja jatkuva rapsuttelu, karvanlähtö ja rikkinäinen iho toi mieleen myös sen mahdollisuuden, että piileekö oireiden alla mahdollisesti jotain muutakin. Näiden tutkimusten perusteella sitä ei ole syytä epäillä, mutta kilpparitesti otetaan luultavasti varuilta rabiesrokotuksen yhteydessä. 

Viime viikolla taidettiin treenata ainoastaan sunnuntaina. Pääsiäismaanantaina oli toki Lumon pitkät, joista onkin jo päivitelty. Sunnuntaina nautittiin taas Lintuvaaran koulun homeisesta sisäilmasta. Treenit meni molemmilla koirilla tosi hyvin. Hurmalla oli melkoisen isokin alue, mutta hyvin Hurmalla pyyhki siitä huolimatta. Tekee työtään tarkasti ja on kovin onnellinen löytäessään maalimiehen. Halusin eläinkokeena testaa sellaisen koottavan/kasattavan voimisteluhevosen, joka oli kannettu liikuntasalin reunalle. Maalimies sinne sisään ja kansi päälle. Systeemissähän on paljon ilmarakoja, joten haju tulee hyvin, mutta lähinnä kiinnosti nähdä miten nuori ja kokematon koira sen tarkentaa. Hyvin tarkensi, aikaa meni jonkun verran, mutta työ tehtiin hyvin itsenäisesti loppuun - hienoa Hurma! Toinen maalimies oli kaapissa, jonka ovet olivat isommasti rakosellaan. Sekin työstettiin hyvin. Välissä tehtiin jonkun verran tyhjää ja viimeinen maalimies oli helppo nakki! Hurma on pätevä ollakseen noin penska!

Lumolle otin saman voimisteluhevosen, tosin salin keskelle siirrettynä. Ei ongelmaa, tarkennukseen meni hetki, mutta ei kovin pitkä. Ilmaisu tosi hyvä. Toinen maalimies oli alakerrassa pukuhuoneen korkealla ikkunalaudalla. Jälleen hyvä ilmaisu. Kolmas maalimies oli kepo, joka mokoma oli mennyt naistenvessaan. Näin koirasta, että sillä on haju, mutta tarkennus vei aikaa ja vessan ulkopuolella oli häiriöihmisiä. Hyvin se kepokin sieltä sitten löytyi ja ilmaistiin. Pumsilon loistokoira on, koira aivan verraton!

Tällä viikolla treenataan lauantaina hälytreeneissä (toivottavasti emäntä siihen mennessä selviää tästä räkätaudistaan) ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä vielä kertaalleen Rudukselle. Hurmalle onkin yksi piilo jo valmiina joka edellisellä kerralla oli vähän epäilyttävä. Tällä kertaa sinne laitetaan Saara - näin olen päättänyt. Lumolle treenin teema tulee olemaan huisin hauskaa ja kivaa, motivointitreeni hyvillä ilmaisuilla, sillä viikon päästä on koe. Eiköhän tässä ole siihen tarpeisiin ihan riittävästi treenattu, joten jos jotain yllätyksiä sen suhteen, niin treenataan toki lisää. Jotenkin en näe syytä samaisten asioiden hinkuttamisella, eikä tuo pimeyskään ole ollut ongelma. Myöhässä oleva kevät sen sijaan on ongelma, sillä vaikka on Lumo on lapinkoira, Lumo ei tykkää uida lumessa...