Nyt se
on takana. Lumo luonnetestautui tänään Suomen
Belgianpaimenkoirayhdistyksen järjestämässä luonnetestissä Helsingissä.
Tuomareina Bengt Söderholm ja Lea Haanpää.
Kotiin viemisiksi oli tervepäisen nuoren koiran, 2v 3kk, paperit. 172 pluspistettä ja laukausvarma 
Osa-alueet:
I Toimintakyky: +1 kohtuullinen
II Terävyys: +1 pieni ilman jäljellä jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
V Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
VI Termperamentti: +3 vilkas
VII Kovuus: +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Kyllä tämän koiran kanssa on ilo elää ja harrastaa!
Söderholm antoi kommentteja mm. viihdyttävyydestä, sillä Lumo päätti leikkiä, tappaa ja huolella ravistella kelkkahahmon villapipoa. Kuljetteli tovin pipoa myös suussaan. Kovin kauniiksikin Söderholm pehmeni Lumoa kehumaan. Yllätyksenä emännälle tuli pimeähuone, jossa olisin olettanut neidin löytävän suit sait emännän luokse, mutta sen sijaan päätyi Lean viereen sohvalle tyytyväisenä istumaan. Terävyyttä olisin toisaalta odottanut, mutta olettamus kuitenkin ennakkoon oli, ettei Lumo itseään puolusta, eikä niin myös tehnytkään. Puolustushalu tuli toisaalta yllätyksenä, mutta hyvä tietää, että ainakin ääntä lähtee vastaavassa tilanteessa, jos joskus kohdalle sattuu, toivottavasti ei. Hieman pehmeästä Söderholm kommentoi, että Lumo on sopivalla tavalla pehmeä. Muutoin kyllä kovin koiran näköinen testitulos, vaikka emäntää jokseenkin jännitti.
Kuvat Maarit ja Pasi Jäntti
Osa-alueet:
I Toimintakyky: +1 kohtuullinen
II Terävyys: +1 pieni ilman jäljellä jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu: +3 kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
V Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
VI Termperamentti: +3 vilkas
VII Kovuus: +1 hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma
Kyllä tämän koiran kanssa on ilo elää ja harrastaa!
Söderholm antoi kommentteja mm. viihdyttävyydestä, sillä Lumo päätti leikkiä, tappaa ja huolella ravistella kelkkahahmon villapipoa. Kuljetteli tovin pipoa myös suussaan. Kovin kauniiksikin Söderholm pehmeni Lumoa kehumaan. Yllätyksenä emännälle tuli pimeähuone, jossa olisin olettanut neidin löytävän suit sait emännän luokse, mutta sen sijaan päätyi Lean viereen sohvalle tyytyväisenä istumaan. Terävyyttä olisin toisaalta odottanut, mutta olettamus kuitenkin ennakkoon oli, ettei Lumo itseään puolusta, eikä niin myös tehnytkään. Puolustushalu tuli toisaalta yllätyksenä, mutta hyvä tietää, että ainakin ääntä lähtee vastaavassa tilanteessa, jos joskus kohdalle sattuu, toivottavasti ei. Hieman pehmeästä Söderholm kommentoi, että Lumo on sopivalla tavalla pehmeä. Muutoin kyllä kovin koiran näköinen testitulos, vaikka emäntää jokseenkin jännitti.
Kuvat Maarit ja Pasi Jäntti
 |
| Lumo taistelee |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti