No oho, jopa on kulunut tovi viime päivityksestä... Lomat on lusittu, mutta onneksi toisen pätkän alkuun on enää pari
viikkoa odotusta. Emännän palattua töihin Lumponen on "jatkanut
lomaansa" ja rentoutuu työpäivien ajan onnellisesti kotona. Treenitaukoa
tulee yhteensä nelisen viikkoa, eli ensi viikolla taas startataan
raunioilla. Hakuilut alkanee vasta elokuun alussa, ja ohjattu tottis
syksymmällä. Viimeisen neljän viikon aikana ei olla niin sanotusti
pistetty Pumpasen kanssa tikkua ristiin. Ollaan vaan hulmuteltu
varjoisissa metsissä, nähty kavereita, uitu ja emäntä hiki valuen ja
Lumo läähättäen "nautittu" kesästä. Onneksi NYT ilmojen puolesta jo vähän helpottaa, vai ollaankohan me vaan totuttu vihdoin?
Pienen, onnellisen lapinkoiran "nyrjähdys" (nämä on niitä: kaikki kunnossa, olen onnellinen-juttuja)
Lumon
neljän kerran akupunktiosarjakin on keretty käymään loppuun. Toisen ja
kolmannen käynnin välissä käytiin taas eläinfysioterapeutti Anu
Rautakallion luona Aistissa. Liekö loma, lämpö ja akupunktio tehnyt
tehtävänsä, sillä neiti Luu Luu ei ollut mistään jumissa tällä kertaa...
Viimeisellä akupunktiokerralla, tämän viikon maanantaina, otettiin
Lumolta uudet veri- ja virtsanäytteet. Veriarvot olivat kohdillaan, mikä
on loistavaa, mutta virtsan pH oli edelleen emäksisen puolella
(laskenut 8,5:stä 8) ja virtsassa oli jonkin verran verta. Kiteitä,
saostumaa tai mitään muuta virtsakiviin viittaavaa ei näytteessä
kuitenkaan ollut. Viljelykin tehtiin parin vuorokauden ajalta, eikä
virtsassa ilmennyt mitään tulehdusta aiheuttavaa bakteerimuutosta.
Mystistä. Joko siis neiti on aloittamassa juoksunsa tai limakalvot tms.
ovat ärtyneet, ja tihkuttavat verta virtsaan tai... Ei sovi niinkuin
lainkaan tämmöinen tietämättömyys tälläiselle hysteeriselle emännälle! Pääasia
kait on se, että Lumolla riittää virtaa, ruoka maistuu ja muutenkin
vaikuttaa hysteerikokin silmään varsin terveeltä koiralta. Tosin nestettä saisi emännän makuun mennä vähän reipapammin... Oma
ajatukseni oli nyt muuttaa ruokinnassa kasvisten osuutta vähemmälle ja
korvata osa puuroilla tms. Josko sillä nyt olisi merkitystä tuon pH:n
suhteen...
Täysin
"mitään uutta opettelematta" me emme tietenkään ole voineet olla. Lumo
on näet tämän kesän, näiden jo hieman tuskallisten helteiden, aikana
rohkaistunut uimaan luonnonvesissä. Eikä suinkaan rannasta, rannassahan
vain kahlataan, vaan suoraan pieneltä kaillion suistolta. Emännän
silmään tuo kalliolta uimaan meneminen muistuttaa
erehdyttävästi Hyvinkään koirauimalan rampilta lähtöä (tosin ilman
emännän avustusta)... No, ehkä se on tuttua ja turvallista.
Lumolainen hakee mielellään leluja, keppejä tms. vedestä ja lisäksi
uiskentelee mielellään myös ihmisten kanssa. Mikään kuntouimari neiti ei
ainakaan vielä ole, mutta ehkä sitten ensi kesänä..
Säiden
"salliessa" ollaan lenkkeilty pidemmältikin. No, meidän lyhyt
aamulenkki helteisenä päivänä on se puoli tuntia.. Päivä- ja iltalenkit
ovat vaihtelevasti olleet yhdistettyjä reissuja Vihdintien varrella
sijaitsevalle lammelle, jonne edestakaista kävelyä tulee suunnilleen
viisi kilometriä ja uimiset päälle. Pitkäkosken metsissäkin käytiin
illalla, lämpötilan laskiessa +24 asteeseen.. Ihan varma en ole kumpaa
nämä helteet ja niiden aiheuttama lenkkeilyn-mahdottomuus häritsee,
koiraa vai emäntää...
Koska
koskaan ei voi säätää liikaa, niin olen nyt aktivoitunut noiden
luonnetestien suhteen ihan huolella. Kokeilin onneamme, josko saisin
Lumon belgianpaimenkoirayhdistyksen järjestämään luonnetestiin 14.-15.8.
Asiasta kuulen luultavimmin ensi viikolla. Testi järjestetään
Helsingissä, ja tuomareina ovat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää.
Miellyttävä tuomarikaksikko, joilla on paljon kokemusta lappalaiskoirien
testaamisesta. Jännityksellä siis odotetaan... Silmätarkkiakin
kaavailen Lumoselle elokuussa lomani aikana. Tarkoitus olisi käydä
Apexissa Sari Jalomäen peilattavana.
Muutamia kesäisiä fiilistelykuvia:
Uimanäyte àla Lumpo ja kelluva patukka
Uimamaisteri hakee palloa
Rrrrrravistus
Hullutus
Lisää hullutusta
"Kalju" ja märkä lapinkoira kera patukkansa
Viilentävän uinnin jälkeen märällä turkilla on vaan NIIN kiva köllötellä viilentevässä hiekkakuopassa
Paimensukuisen lapinkoiran monimuotoisuutta kesällä 2010: vasemmalla karvaton ja oikealla karvallinen malli
"Chillataan Apin kanssa..."
(Tytöt makoilee melko tyytyväisinä "viilennysmanttelit" niskassa olohuoneen pöydän alla. Ai kuin niin meillä pitäisi imuroida?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti