Näyttäis olevan kunnossa...

... maalimiesmotivaatio siis... Käytiin eilen raunioitumassa, ja meidän treenin teemana oli ilmaisutreeni. Otin Lumolle neljä maalimiestä eri pituisin haukuin, jotta neidille tulisi hyvää toistoa.

Lumolla pukkas työintoa kerrakseen, kun otin neidin autosta. Voisi sanoa Pumpernakkelin jokseenkin komentaneen mua, että "mennään jo hommiin, mä haluun jo hommiin, mennään jo". Hyvin kyllä rauhottui ja "kasasi" itseään lopettaen pienen kommentoinnin. Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Tällä kertaa tulimme radalle eri paikasta kuin yleensä. Seurautin vapaana, ja Lumo pyrki edistämään melkoisesti, välillä ihan pääsi unohtumaankin tuo "sivu"-käsky... Pienellä köhöm-äänellä neidille palautui kyllä nopeasti mieleen, mitä sitä oltiinkaan tekemässä... Pienen ja innokkaan lapinkoiran muisti vaan on välillä niin kovin lyhyt... Pääsimme kuitenkin pienten pysähdysten kautta, kauniisti imuttamalla radan alkuun. Sitä kerkesin kouluttajalle sanoa käsipäivää, ja seurauttamaan Lumon kanaparrulle, teline, joka oli tarkoitus ottaa ennen paikallamakuuta ja etsintäsuunnitelmaa. Nätisti tuo neiti istahtikin siihen kanaparrun päätyyn, kunnes pellon suunnasta puhalsi oikein mainio tuulenvire kuljettaen käärmekasan apinahäkissä olevan maalimiehen hajua, ja kappas, itsenäinen pelastuskoiran alku, mokama rontti, otti ritolat ja lähti kuono pystyssä juoksemaan pellolle. Ei tunnistanut nimekseen "perkelettä", joka raikasi pellolla, teki pienen kaarron kuin katsoakseen repiikö mamma parhaillaan pelihousujansa, ja jatkoi hommia. Ihan hienot ilmaisut irtosi, ei siinä mitään, mutta hallinta on hukkunut jonnekin treenitauon aikana...

 

No, kerrankin rikottiin sitten kaavaa, otettiin kanaparru kun maalimies oli pelastettu ja paikallamakuussa ei meinattu pysyä, kun oli jo seuraavasta maalimiehestä haju... Perkele-Paskahäntä, rakas Lumolaiseni, yritti toki varastaa sinnekin ennen aikojaan, mutta tyytyi sitten odottamaan emännän etsintäsuunnitelman tekoa. Tosin Lumolla oli jo ihan alkujaan oma etsintäsuunnitelma, jota oli päättänyt toteuttaa.

No, ohjaajan suunnitelma muuttui jo ennen lähetystä, ja päästin Lumon laukauksen kera nostamaan toisen maalimiehen. Piilo oli muka-puoliumppari, ja neiti hyppäsi ihan kelvosti esteen yli maalimiehen viereen haukkumaan. Sitten jatkettiin ihan hienosti ohjaajaa kuunnellen ensimmäinen osa alueesta.. No, pitkään etsittiinkin "tyhjää", joten mikäs siinä mammaa kuunnellessa. Lumohan ohjautuu hienosti silloin, kun ei ole "parempaakaan" tekemistä. Eli silloin kun vasta etsitään sitä hajua eikä olla  hajulla.. Kolmas maalimies löytyi, ja tämänkin piti olla puoliumppari, mutta liero pieni matelija lapinkoira keksii kyllä tarvittaessa keinon, kuinka päästä ihan maalimiehelle, se jos mikä on taitavaa ja samalla kovin ihailtavaakin! Haukuttiin taas ja namppa meni parempiin suihin. Kolmannelta ohjautui taas hienosti, kunnes sai hajun, jota lähti karvat hulmuten työstämään. Tässä vaiheessa ohjaaja oli taas jäätyä liikkeissään "mihin mä meen" ja jäi pyörimään paikalleen. Ja taas kuului haukku! Käsi ylös ja viimeinen maalimies nostettu kylmiön alakerrasta (viime viikolla oli kylmiön yläkerrassa maalimies). On se Lumo-pumelo-pumpernakkeli-pumpanen vaan NIIN sairaan pätevä pakkaus!

Jatketaan siis hallintaharjoituksilla!