22.8.2010

Haukkuva hakukone ja kartanlukutaidottomuutta

Jo vain on taas treenattu. Hakumetsissä hikoiltu. No, tänään onneksi oli suhteellisen viileää yöllisen sateen jäljiltä. Häiriöitäkin riitti, nimittäin kaikenmoisia marjastajia ja sienestäjiä näytti olevan liikkellä enemmän kuin tarpeisiin. 

Viime viikon sunnuntaina emäntä opetteli kartan käyttöä olemalla Jennin ja Katlan "kartturina", ja siinä sivussa oli tarkoitus opetella "lukemaan" Kattista. No, helpommin sanottu kuin tehty, kumpikin. Toinen olisi saattanut vielä mennä, mutta kumpikin yhdessä. Ja Jennin K kun on vielä niin kovin hidas koira... Selvisin kuitenkin melko kunnialla. Lumolle otettiin vastaavasti suunnilleen sama, osittain tallattu alue, mikä Katlallakin oli ollut. Pari maalimiestä ja partiointina, niin kuin meillä yleensäkin. Ennen etsimään menoa otettiin luoksepäästävyys ja paikallaolo. Luoksepäästävyydessä olimme lähinnä häiriönä Cava-tollerille. Lumo sattui saamaan hajun Cavalle piiloon menneestä maalimiehestä, ja oli sitten melkoisen virittynyt päästessään hommiin omalla vuorollaan. Kyseinen kaistale ei kuulunut meidän etsintäalueeseen, mutta Lumolla oli niin vahva hajumielikuva, joka neidin oli pakko käydä tarkistamassa. 


Monen muun asian lisäksi, meidän tulee treenata hallintaa etsinnän aikana (sen taisi osoittaa toissaviikkoinen rauniotreenikin). Eli luoksekutsu tai pysäyttäminen kesken etsinnän. Eka pysäytys meni ihan pipariksi, Jenni antoi ihan aiheellista ja nohevaa noottia siitä, miten emäntä jäätyy eikä usko itsekään koiransa tottelevan. No, Lumolla saattoi tuolla hetkellä olla jokin häivähdys maalimiehen hajusta, jonka työstikin hienosti, kun ei ohjaajansakaan viitsinyt kuunnella.. Ensimmäisen maalimiehen ilmaisi ihan ok, vaikka hetken oli miettinyt ikään kuin mitä siinä vaiheessa tulisikaan tehdä.. Ensimmäisen ja toisen välissä oli mukavasti kuulolla, etsimmehän tyhjää... Toinen maalimies oli kääriytynyt mukavasti pressuun, ja Lumo sitten vaivihkaa ajatteli, josko se palkka kaivamalla tulisi.. No ei tullut ei. Otti sitten hieman etäisyyttä ja ilmaisi ihan ok. Pressumiehiä siis jatkossa. Jotenkin tässä kesän helteillä ei ole tehnyt mieli itse kääriytyä pressuihin, saati pyytää kanssatreenareitakaan uhrautumaan..


Tänään hakuiltiin heti aamusta. Lumolle pieni alue, kolme maalimiestä ilmaisutreeninä, joista yksi oli pressumies. Haukut olivat mainiot. Ihan hyvää pitkää sarjaa, maalimiehiä ei käpälöity.  Treenikaverini, Espyn puheenjohtaja, haku- ja rauniokoetestaaja Tea kysyikin, koska me mennään peruskokeeseen... Vastasin, että keväällä olis tarkoitus, että harjoitellan vielä. Tea oli sitä mieltä, että hänen mielestä me voisimme mennä kokeeseen harjoittelemaan... Kääk, ensi kevääseen aion odotella, treenata rauhassa, olla varma tietyistä asioista Lumon kohdalla ja ennen kaikkea treenata kartanlukua ja suunnistusta.



Josta pääsimmekin luontevasti aiheeseen viime torstain hälytreenit. Olin intopiukeena ilmoittautunut maalimieheksi. Pakannut pienemmän repun matkaan, jossa Vichypullo, Canis-lehti, istuinalusta ja pari omenaa... Mutta, istunalusta ja Canis-lehti vaihtuivat karttaan ja kompassiin, omenat otsalamppuun. Jenni pisti mut oikeastaan täysin kylmiltäni yhden hälyryhmäläisen koirakon kartturiksi Keravan taajamaan... Oli ehkä opettavaisin maalimieskeikka ikinä. Tästä innostuneena investoin perjantaina karttapussiin, kaivoin vanhan Paloheinän alueen iltarastikartan, otin matkaan kompassin, koiran ja kepon. Sekä rutkasti iloista mieltä, ja suuntasimme Pitkäkoskelle lenkille ja samalla suunnistamaan. Meni ihan jees, tosin 200 metriä oltiin hukassa, tai oikeastaan edellä, mutta suunta pysyi samana! Tällä ensimmäisellä suunnistusreissulla ei tuo 200 metrin heitto ollut lopputuloksen kannalta kovin oleellinen. 

Eli, lokakuun lopussa tällä koiraohjaajalla pitäisi olla EA 1 ja etsintäkurssi suoritettuna, jonka jälkeen aion jokaisen hälyryhmäläisen iloksi hakea kartturikokelaaksi. Lupaan harjoitella ahkerasti tullen hyväksi kartturiksi, kouluttaa samalla koirastani hyvän pelastuskoiran ja lisäksi olen huumorintajuinen, motivointunut ja leipomistaitoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti