28.1.2014

Vähemmän paineita - parempi lopputulos?

Tammikuu lähenee loppuaan. Treenibreikit on vietetty ja treenaamisen makuun taas hiljalleen päästy. 

Tottiskärpäsen puremaa on yritetty löytää omatoimitreeneistä, jota varten varattiin pienellä porukalla viideksi kerraksi lämmin tila. Hurma harjoittelee perusasentoa ja pieniä seuraamispätkiä. On treenattu myös hyppyä, maahan menoa ja paikkamakuuta. Lumolle on muistuteltu jääviä liikkeitä, paikkamakuuta ja seuraamista. Koirat olisi varmasti ihan potentiaalisia, jos niiden kouluttaja omistautuisi asialle hieman enempi, ja ehkä sitä motivaatiota ja ohjausta voisi hakea ihan koulutusryhmästä asti...

Alkuvuoden pakkasilla on päästy treenaamaan rakennusetsintää muutamaan eri rakennukseen. Pari kertaa on ollut tarjolla jopa rakennus hyvällä sisäilmalla - huippua! Tammikuun alusta treenattiin Herttoniemessä toimistotiloissa HePeKolaisen emännöimissä rakennusetsintätreeneissä. Molemmille koirille oli tossutreeniä. Lumo unohti tossunsa pienen alkukankeuden ja ensimmäisen maalihengen hajun jälkeen, ja teki oikein passelin harjoituksen. Hurma puolestaan tuntuu olevan koira, jota ei tossut paljon paina, ja hommia voi tehdä oli tossut tassuissa tai ei.

Kahdesti ollaan treenattu anoppikokelaani suhteilla järkkäämässä varastotilassa, jossa hajujen liikkumisen tulkitseminen onkin ihan oma juttunsa. Ensimmäisellä kerralla tehtiin pari kierrosta per kirsu, joista ensimmäisellä kierroksella molemmilla oli tossutreeni. Tällä kertaa Lumon tottuminen tossuihin oli nopeampaa, tosin yksi mikä on varma on se, että tossuilla saanee Lumolta vähän vauhtia alas ja työskentely on maltillisempaa. Hurma sen sijaan on edelleen huoleton, ja vauhtia piisasi tossuista huolimatta. Molemmille oli ekalla kierroksella kolme maalihenkeä, toisella kaksi. Lumon ekalla rundilla ensimmäinen maalimies löytyi varastohyllyköiden päädystä tikkaiden päältä istumasta - hyvä huomio tiivissä hyllykkövälissä ja kapealla käytävällä oli ilmavirran liikkuminen ikkunallisen seinämän puolelle. Jossain määrin mun ohjaustyyli rakennuksissa pelaa koiraan luottaen, eli annan koiran mennä, katson reaktiot ja ohjaan vasta, jos tarvis. Tällä kertaa oli tarve, sillä luontaisesti koira liikkui hyllykön vasenta reunaa, jolloin ei saanut reaktioita oikealta puolelta ilman, että palasi lähetyspisteen vastakkaisesta suunnasta vasenta reunaa takaisin. Toinen maalimies löytyi isomman ja laakeamman varastotilan päädystä hyllyn alatasolta pakkausmuoveihin kääriytyneenä. Kolmatta maalimiestä sitten tarkennettiin pitkään. Pystyin koiran reaktioiden perusteella rajaamaan jotakuinkin maalimiehen sijainnin sekä sen, että haju tulee ylhäältä leviten laajasti. Lumo merkkasi monta kertaa kohdan, johon haju laskeutui, mutta ei ollut tyytyväinen itsekään tarkennukseen ts epävarma, koska ei pystynyt tarkentamaan lähemmäksi, eikä lähtenyt ilmaisemaan. Maalihenki kyllä saatiin lopulta yhteistuumin nostettua. Harjoitus oli hyvä - tarvitsemme siis lisää treeniä heikkojen hajujen suhteen, jotta Lumo saa itsevarmuutta työstää heikkoja hajuja. Koiranlukutaidolla mennään toki pitkälle, mutta toisaalta kun halutaan hifistellä, niin sillonhan halutaan, että koira tekee homman itsenäisesti loppuun asti?

Tuolta se haju tulee.. Kuva: Simo Nuutinen

Hurmalla oli samassa tilassa ensimmäinen maalimies lavakauluksista rakennetussa laatikossa, jossa haisu tuli ylhäältä päin. Hienosti Hurkki tarkensi. Toinen maalimies oli samaisessa alapiilossa pakkausmuoveihin sukeltaneena kuin Lumolla, ja siellä Hurmis kerkesi sanomaan hau kun ei palkkaa kuulunut. Kolmas maalihenki löytyi hyllyltä pötköttelemästä. Selkeästi taas juuri maalimiehen kohdalla oli pieni hajutyhjiö, sillä Hurma tarkensi aluksi molemmille puolille (kuva alla), mutta spottasi isäntänsä ja voi sitä riemua kun pääsi palkoille!

Täältä se haju tulee (kepohan se siellä "korjaamolta tulevien"-hyllyllä). Kuva: Simo Nuutinen

Toinen kierros tehtiin enemmän toimistotyyppisissä tiloissa. Lumolla oli ensimmäinen tila tyhjää, toisessa tilassa oli useita laatikoita, joista sitten kahdesta löytyi maalimiehet. Hurmalla löytyi ensimmäisestä tilasta yksi maalihenki sermin takaa pötköttelemästä ja toinen laatikkotilasta sohvan takaa.

Toisella kertaa samaisessa varastorakennuksessa molemmille muutama maalimies. Lumolle tilasin yhden pähkinän ja pari vähemmän pähkinää. No, lopputulema oli pari pähkinää ja yksi vähemmän pähkinä. Reaktioista pystyi hyvin rajaamaan alueen mistä haju tulee, mutta ihan joka kerta ei viitsisi teetättää koiralla pitkiä tarkennuksia - joskus on koirankin kannalta kiva saada palkka helpommalla tehdystä työstä. Eipä ne toki rikki mene, mutta pitää muistaa motivaation ylläpitämiseksi ja vastapainoksi välillä sitä "helppoa ja kivaa". Hurmalla oli tasoonsa nähden hyvät piilot, joissa sopivasti haastetta. Kaikkiaan kuitenkin hyvät treenit molemmille.

Viime viikonloppuna käytiin tutustumassa lähistöllä sijaitsevaan purkutuomion saaneeseen homekouluun. Samalla tehtiin pikkutreenit koirille. Molemmille pari maalimiestä. Tällä kertaa halusin Lumolle yhden heikkohajuisen piilon ja päädyin keskittymään järjestelmälliseen alueen läpikäyntiin. Tietenkin juuri silloin, kun koiralla on etsimään lähtiessä haju maalimiehestä, ja ohjaaja tahtoo lähettää koiran täysin toiseen suuntaan. Melko hyvin onnistui ohjaaminen hajusta huolimatta, ja miten ihmisen mielestä niinkin yksinkertainen piilo kuin maalimies irto-oven takana koulun käytävällä voikin olla suhteellisen haastava tarkennettava? Rakennuksissa ei vaan koskaan voi tietää mikä on helppoa ja mikä pähkinää. Toinen maalimies oli koulun toisessa kerroksessa pienehkössä huoneessa, jonka oviaukko oli koulun käyvälle, ja oviaukon edessä kaapisto, jonka toiseen kulmaan oli jätetty kuonon mentävä aukko. Tämäkin oli ihan mielenkiintoinen nähdä miten Lumo piilon työsti. Hurman ensimmäinen maalihenki löytyi luokkahuoneen keskellä olevien pöytien ja tuolien seasta, toinen yläkerran käytävän päädystä olevan luokkahuoneen pienemmän tilan perältä - maalimiehen huomio oli, että Hurma tuli pieneen tilaan nenä kiinni lattiassa jäljestäen, törmäsi huoneen perällä olevan kaapiston oveen, jonka jälkeen törmästi maalihengen jalkaan.. Jotenkin niin Hurkkia!


Lumo on rakennustreenipähkinöiden lisäksi treenannut myös pari kertaa pitkästi. Ensimmäisellä kerralla metsämetsää, etsintäaika noin tunti, mikä todellisuudessa oli noin puoli tuntia, eli ei kovin pitkästi. Ilmaisu tökki alkuun, mutta parani kyllä, itse olin kauempana koiran löytäessä maalimiehen. Toiset pitkät saavutti suurin piirtein tavoitteeksi asetetun tunnin etsintäajan, alusäädöt mukaan laskien meni reilu puolitoista. Ilmaisu tökki jälleen, tällä kertaa olin hyvin lähellä - eli taas päästään tähän ajottaiseen kompastuskiveen.. Mikä siinä on - rakennuksissa ilmaisee yleensä hyvin, raunioilla sama juttu, maastossakin ilmaisee 95 % hyvin. Viime keväänä oli samanlaista ilmassa, noin kaksi kuukautta juoksun jälkeen ja treenitauon jälkeen vähän samanmoista, joka kyllä korjaantui nopeasti - no, pitääpähän nöyränä tämä harrastus. Spekulointi on hieman yliarvostettua, mutta ajoittain sallittua: sekoittaako hormonit Pumsiin pään? Vai eikö tauko tee terää? Vai poteeko Lumo burn outtia? Onko sillä nielutulehdus? Ehkä mä ole kuitenkaan saanut vahvistettua ilmaisua tarpeeksi? Jokatapauksessa mietin mennä vähän vähempi perse edellä puuhun Hurman ilmaisun kanssa. Yhdessähän toki näitä hommia tehdään, joten tähän mennessä ajoittaisista epätäydellysyyksistä huolimatta kaikki olisi pelastuneet. Toisaalta vähempi paineita - parempi lopputulos?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti