Terveisiä pelastusopistolta

Meidän piti Lumon kanssa hakea Pelastusopiston järjestämään varatumiskoulutukseen, Pelastuskoiraohjaajan peruskurssille, jo vuosi sitten. Pentusuunnitelmat menivät kuitenkin viime vuonna etusijalle, joten tänä vuonna sitten haettiin kurssille, saatiin puolto niin omasta hälyryhmästä kuin SPeKLilta ja päästiin osallistumaan.

Viikon kurssi järjestettiin Kuopion pelastusopistolla kesäkuun toisella viikolla. Kuopioon matkattiin jo sunnuntai-iltana. Majoitus oli kolmen hengen soluissa, omissa huoneissa. Meidän kanssa solun jakoivat HePeKosta paimensukuisen lapinkoiranpiireistäkin tuttu Kati Honkanen ja Pena sekä HePeKolainen Kirsi Myöhänen ja Iines.

Kurssilla oli tiukka aikataulu aamusta iltaan. Maanantaina käytiin läpi yleisiä asioita pelastuslaista ja varautumisesta, sekä osallistujat jaettiin neljään ryhmään, ryhmille jaettiin läjä vartusteita ja viikon kulkupeli. Tämän jälkeen tutustuttiin Pelastusopiston harjoitusalueeseen ja suunniteltiin seuraavan päivän harjoituksia. Välissä syötiin - ruokapuolesta ainakin noin määrällisesti pidettiin viikon aikana hyvää huolta: aamiainen, lounas ja päivällinen. Kurssin kouluttajina olivat Olavi Savolainen, Jussi Vaahtoniemi, Harri Kuusisto ja Hannu Vasarainen.

Pelastuskoiraohjaajien peruskurssin sisältö: varautumisjärjestelmä, reagointiharjoituksia eri tilanteissa, jälki- ja hakukoiran perusharjoituksia, raunio- ja rakennusetsintä, maastoetsintä, pelastustoiminta ja sen johtaminen ja pienimuotoiset yhteistoimintaharjoitukset.

Kurssilla painotettiin paljon pelastuskoiran osaamisalueita: ei haluta puhua haku- tai jälkikoirasta, vaan koiran on hallittava molemmat työskentelytekniikat. Tämä on varmasti pääosin hyvinkin totta ja toimiva koira hallitseekin molemmat osa-alueet, mutta täytyy muistaa, että ruuhka-Suomessa jälkikoiran käyttö etsintätilanteissa maastoalueilla, jossa on päivän aikana tallannut useampikin ihminen, on eri asia kuin pohjoisemmassa. Toki meilläkin on laajempia metsäalueita, joissa varmasti on tallaamattomia polkuja, joissa jäljen nostaminen on mahdollista satunnaisista harhajäljistä huolimatta. Pääosin kuitenkin eteläisemmässä Suomessa olevat etsinnät eivät hoidu alueen sulkemisella ajatuksella, josko sieltä tosiaan lähtisi kadonneen jälki - parhaimmillaan tai pahimmillaan alueella on jälkien sekamelska, jolloin pelkän ilmavainuisen koiran käyttö on luultavasti yhtä tehokasta. Toimiva koirajohto, joka tuntee etsintään tulevat koirakot ja lukee ilmoittautumiskortit, pystyy mitä luultavimmin myös hyödyntämään koirien osaamisalueita etsinnässä olevien alueiden suhteen. Keskustelussa esille tuotu ID jälkikoira oli joidenkin kouluttajien mielestä turhaa hifistelyä ja suositus oli keskittyä perusasioihin ja niiden kouluttamiseen. Kurssi herätti lisää ajatuksia oman koiran kouluttamiseen ja oman osaamisen kehittämiseen koiraohjaajana. Yksi asia, joka tuli jo heti alkuviikosta hyvinkin selville oli se, että omassa yhdistyksessä ollaan mielestäni melkoisen hyvissä käsissä ja meillä todellakin jaetaan tietoa ja kokemuksia "kentälle".  

Viikon kulkupeli ohjaajille ja koirille

Meidän ryhmä 4 oli ihan huippu! Kuuden hengen naisenergiaa edustettiin Oulun Seudun Etsintäkoirista, Länsirannikon Pelastuskoirista, Varsinais-Suomen Pelastuskoirista,  Vantaan Etsintäkoirista, Siilinjärven-Maaningan Pelastuskoirista ja minä edustamassa Espoon Pelastuskoirista. Koirarotuja ryhmässämme edusti landseer, bordercollie, lapukka, aussi, kultsu ja lappalainen.

Tiistaina alkoi sitten koko loppuviikkoa seuraava päivärytmi: aamiainen, harjoitusalueelle siirtyminen, harjoitukset, palautekeskustelu, lounas, harjoitukset, palautekeskustelu, päivällinen ja seuraavan päivän ryhmätehtävien valmistelu sekä vapaat harjoitukset. Herätys oli 06:15, jotta kerkesi huoltamaan koiran, pakkaamaan auton ennen aamiaista ja siitä harjoitusalueelle n. yhdeksän kilometrin päähän Pelastusopistolta, jossa piti olla 08:15 autot rivissä ja ryhmät ojennuksessa. Harjoitusalueelta piti poistua viimeistään klo 20:00.

Meidän ryhmän ensimmäinen suoritettava tehtävä oli tiistaiaamuna toisen ryhmän laatima harjoitus, jonka aiheena oli pelastuskoiran käyttö muuttuvissa tilanteissa. Harjoituksien rakenteet olivat pitkälti samanlaisia kuin hälyryhmämme harjoituksissa. Jokainen ryhmäläinen oli vuorollaan ryhmänjohtaja, otti tehtävän vastaan, organisoi oman ryhmän koirakot suorittamaan tehtävää ja hoiti ryhmänjohtajan ja ryhmän välisen viestiliikenteen.

Lumo pääsi heti tiistaiaamuna hommiin. Alue oli n. 500 x 50m metsäkaistale, joka rajautui metsäautotiehen ja perushyvään mettäpuskaan. Lähdettiin alueelle tuulen yläpuolelta, tien varresta. Tarkoituksena oli sulkea tienvarsi ja alueen toinen lyhyempi sivu, jonka jälkeen jatkaa etsintää tuulen alapuolelta. Harjoitus kesti ehkä 10 minuuttia siitä kun olimme ilmoittaneet johtoon aloittavamme etsinnän. Lumo bongasi alueen puolen välin jälkeen kadonneen henkilön repun, josta lähti jälki/hajuvana, jota lähti seuraamaan ensin kuono maassa, jonka jälkeen matka jatkui ja vaihtoi luultavasti ilmavainulle. Kartturi jäi ilmoittamaan esineestä johtoon, itse kuljin hitaasti koiran menosuuntaan ja yritin kuulla missä Lumo menee, kunnes huutelin kartturille, että nyt mennään mennään, koiralla on löytö. Siitä sitten pingottiin risut rasahdellen ja männynkävyt lennellen jokunen matka koiran ja löydetyn henkilön luokse. Laiska virkamieskin, kouluttajan ollut rajavartiolaitoksen mies sai kärpäsenä juosta perässä. Lumo sai palkkansa ja kadonnut diabeetikko ensiavuksi suklaata. Lumon ilmaisu oli ok, vähän pätki, sillä etäisyys ohjaajaan oli pitkä ja koira tauotti haukkuaan välillä kuunnellen missä ohjaaja tulee. Hyvä harjoitus, josta saamamme palaute koski lähinnä sitä, että miksi emme täysin hyödyntäneet tienvartta alue-etsinnässä, vaan ohjaaja ja koira kulki metsässä näköyhteyden päässä tiellä kulkevasta kartturista, väsyttäen itseään.

Tiistaiksi toiselle ryhmälle suunnittelemamme treeni oli hakukoulutuksen hyödyntäminen käytännön eri tilanteissa. Toimin johdossa harjoituksen aikana tukena. Tiistaina taisimme jäädä vielä harjoitusalueelle vapaisiin harjoituksiin tekemään reagointiharjoituksia ajoradalle. Näitä treenejä pitäisi taas muistaa tehdä enemmänkin. Loppuun otettiin vielä Mirvan johdolla pirun hyvät ilmaisutreenit koirille.

Keskiviikkoaamuna pääsimme taas suorittamaan tehtävää. Tällä kertaa teemana rakennusetsintä. Toimin itse ryhmänjohtajana, mutta Lumokin pääsi rakennukseen. Teimme etsinnän kahden koiran voimin, Lumo aloitti ja Lumon ihastus Leo-bc teki tarkistuksen. Rakennus oli täynnä savukoneen savua, joten sinällään ihan huippukiva harjoitus meille, kun muutama vuosi sitten vastaava tilanne Turun Itsenäisyyspäivän vastaanoton rakennusetsinnässä ei ollut Lumolle niin helppo nakki. Nyt se oli. Ensin kierrettiin rakennus, koirat merkkasivat jotakuikin samat kohdat rakennuksen ulkopuolelta. Sisällä rakennuksessa menimme ensin yläkertaan, joka olikin pääosin ulkotilaa. Katolta, suljetusta tilasta löytyi ensimmäinen kadonnut henkilö. Keskikerroksessa heti oven suussa olevassa huoneessa koira ei juurikaan reagoinut, seuraavassa oli selkeästi reaktio, jonka päättelin koiraa  lukemalla tulevan vastakkaisesta huoneesta. Siellä Lumolla olikin vahva reagointi ja työsti ja tarkensi, kunnes paikansi hajun ja kadonnut löytyi kaapista. Harjoituksessa olisi pitänyt hyödyntää koiraa tietyiltä osin vain selkeän merkkauksen ja reagoinnin voimin ja etsiä myös ihmisvoimin kadonnutta. Toisin sanoen toimia kuten toimisimme oikeassa etsinnässä - käyttää koiraa työkaluna. Hyvä harjoitus tämäkin.

Keskiviikkoiltapäivästä meillä oli kouluttajien järjestämä maastoetsintäharjoitus, jossa puolestani toimin Jaki-aussin ja ohjaajansa Mirvan kartturina (koira joka juoksee gps pannan mittauksen mukaan 20km/h - paikallinen poliisikin kehui kuntoa). Keskiviikkona skipattiin vapaat harjoitukset ja ajeltiin ajoissa Liiterin kautta opistolle pitämään siideripiiriä ja suunnittelmaan perjantain tehtävää.

Torstaipäivänä meillä oli kaikkien ryhmien yhteinen yhteistoimintaharjoitus pelastusetsintätilanteessa. Olin lupautunut ottamaan haasteen vastaan ja toimin aamun harjoituksessa kaikkien neljän ryhmän koirajohtona, ollen yhteydessä viranomaisjohtoon. Viestiliikennesekoiluista ja yleisestä härdellistä huolimatta suoriuduin tehtävästä ihan kelvollisesti. Kiitos siitä, että meidän hälyryhmässä tehdään näitä harjoituksia paljon. Aikapainetta luotiin koko harjoituksen ajan, ettei pohdinnalle ollut juurikaan aikaa, vaan piti toimia nopeasti. Aluejako ei siis mennyt täysin nappiin.

Iltapäivästä puolestaan päästiin taas Lumon kanssa suorittamaan etsintää toisen koirakon kanssa aivan liian pienelle alueelle, jossa meillä oli alunperin tarkastettavana alueen toisessa laidassa olevat rakennukset. Rakennuksen takana Lumo merkkasi voimakkaasti metsään, jossa toinen koira työskenteli, mutta emme saaneet johdolta lupaa mennä tarkistamaan merkkausta, kun toinen koira oli nostanut jäljen. Merkkaus osoittautui myöhemmin oikeaksi ja kadonnut olisi löytynyt nopeammassa ajassa, mutta toinen koira työsti kadonneen osittain jäljellä ja osittain ilmavainulla.

Torstaina jäätiin tekemään pienet treenit harjoitusalueen raunioille. Perjantaille suunnittelemamme harjoituksen teema oli raunioetsintä onnettomuustilanteessa. Harjoitusta varten piti miettiä niin piiloja kuin vähän testaillakin niitä. Pelastusopiston rauniot on melko monipuoliset ja ajatuksella rakennetut. Alueella on useampia yhteneväisiä putkistoja, joissa on sisäänmenoaukkoja monessa suunnassa maantasalla ja ylöspäin aukeavina. Lumolle otin kaksi maalimiestä, joista toinen oli perushelppo puoliumppari, ja toisessa koin taas, että mantraa Trust Your Dog on syytä hokea ja luottaa ihan oikeasti siihen koiraan.. Etenkin kun tositilanteessa et ikinä tiedä millainen sortuma on kyseessä ja miten haju rakenteiden alla liikkuu, vaikka muuten tuulen suunta olisi toisenlainen. Ja aina et tiedä harjoituksessakaan millainen piilo on kyseessä - etenkään vieraalla radalla.

Sanotaan siis näin, että kyseisen piilon kohdalla (kuva yllä) ohjaaja oli totaalisen törppö, eikä luottanut koiraansa. Koira teki kuten sille on opetettu ja koirahan teki oikein. Haju oli heikko, mutta Lumo ilmaisi hajua kaivamalla ylöspäin aukeavan piilon kantta. Avasin kannen, näytin koiralle, ettei siellä mitään ole ja jos jatkettaisiin... Lumo palasi kaivamaan, toistin edellisen typeränä ja lopulta saatiin maalimies kyllä nostettua sijaintipaikalta, mutta siinä vaiheessa kun maalihenki kertoi koiran tehneen täysin oikein kun putkisto jatkui, niin kylläpä korpesi. Ei jääty paikkaamaan tilannetta, eiköhän noita harjoituksia tule, mutta jokatapauksessa tää oli kunnon opetus koiraan luottamisesta!

Terveiset tuosta samaisesta putkistosta

Perjantaina meidän ryhmällä ei ollut suoritettavia tehtäviä, vastasimme ainoastaan aamupäivän raunioharjoituksen laatimisesta. Harjoitusalueelta siirryimme opistolle pesemään menopelin koirakärreineen (autohan me imuroitiin ja kuurattiin sisältäkin), luovuttamaan tavarat, lounastamaan, antamaan kurssipalautteet ja kahvittelemaan. Siitä autonkeula sitten kohti pääkaupunkiseutua.

Ihan mahtava viikko PEOlla! Seuraavaksi sitten valmiusryhmäkurssille...

Kiitos ryhmä 4 loistavasta ryhmähengestä, naurusta ja mahtavasta naisenergiasta: Riikka ja Taisto (VSPK), Tiina ja Naava (SiMPek), Hilkka ja Leo (LRPK), Lumo, Mirva ja Jaki (VanEt/HePeKo) sekä Milja ja Minni (Ose)