Tehdääs pieni koonti kesän treenailuista. Näin kolmen viikon treenitauon alettua onkin hyvä kasailla alkukesän treenipalikat blogiin...
Kesäkuussa treenailtiin raunioita, hakua ja laukauksia, erillisellä kurssilla, sekä käytiin kokeilemassa lammaspaimennusta Primal Sense Farmissa. Lumon kanssa vietettiin viikko Pelastusopistolla varautumiskoulutuksessa. Hurman kanssa osallistuimme nuorten koirien tottiskoulutukseen, jonka vika kerta oli kesäkuun alussa (tottista olisi tarkoitus treenailla tauon aikanakin).
Hakutreenejä on ollut toistaiseksi tasan yhdet kesän aikana. Molemmat tytöt tekivät pistoja. Treenitauon jälkeen ryhdistäydytään myös hakutreenien suhteen. Hurma jatkaa pistojen harjoittelua ja pikkuhiljaa voisi olla myös aika opetella ilmaisua - erikseen. Lumolle ohjelmassa perustreeneissä on pistoja, erilaisia maalimiehiä ja motivaation nostamista/ylläpitämistä.
Raunioilla on treenattu ylhäältä- ja alhaalta tulevia hajuja, tunkeutumista ja lähekkäin olevia maalimiehiä. Tunkeutumista on tehty pari treenikertaa, useammalla peräkkäisellä toistolla muutamaan eri piilotyyppiin, aina vähän vaikeuttaen maalimiehen luokse pääsemistä. Lähekkäin olevia maalimiehiä treenattiin viimeeksi sijoittamalla kaikki maalimiehet raunioiden keskitaloon, jolloin saatiin sekä ylhäältä ja alhaalta päin tulevia haisuja ja hajut mukavasti sekoittumaan keskenään. Lumo työsti hajunsa näppärästi, kolme ensimmäistä nousi helposti, neljännen haju oli heikko ja välill piti käydä nollaamassa nenää ja palata uudelleen työstämään. Hurma oli myös eri pätevä, saatiin hyvät naurut pienen koiran työstäessä keskikerroksesta tulevaa hajua - Hurman ilmeet olisi pitänyt kyllä saada videoitua.
Tyttöjen kanssa käytiin kuokkimassa torstairyhmän treenit koulutusapuna ja kiitos jälleen Juhalle hyvistä treeneistä. Lumolle pyysin pientä aluetta, ja loppupeleissä kaikki kolme maalimiestä olivat elementeistä rakennetussa tornissa, käytännössä päällekkäin. Oli mielenkiintoista katsoa kun koiralla oli haju jokaisesta yhtä aikaa ja pientä pohtimista siinä, minkä ottaisi ensimmäisenä - Lumo vaikutti siltä, että kyseinen harjoitus oli erityisen hauska lapinakan mielestä. Hurmalle puolestaan oli pari maalimiestä, joista toinen kertasi hyvin edellisviikkojen tunkeutumisharjoitusta - putkeen meni esteistä välittämättä.
Viime viikon rauniot olivat viimeinen treenikerta ennen taukoa. Lumolle halusin maanalaisen labyrintin, jossa on pelkät poistoilmatötteröt maanpinnalla. Toinen piilo oli yläkasan loppupäässä korkea ylöspäin aukeava putki, kasan nurkassa oleva avonainen putki ja alatalon elementtien päällä oleva maalimies. Labyrintistä ei saanut lähetyshetkellä minkäänlaista hajua, tuuli oli voimakas, joten haju luultavasti levisi suhteellisen heikkona. Ylöspäin aukeavan putken tarkensi hyvin ja ilmaisu oli tosi hyvä. Nurkassa olevasta putkesta maalimiehen haju levisi kulmakaivolle, jossa oli edellisellä koiralla ollut rautakannen alla maalimies (ja kaivoa ei oltu tuuletettu) - Lumo sitten otti elämänsä ensimmäisen valeilmaisun kaivolla. Ilmaisusta kyllä huomasi, ettei koira ollut ihan täysin varma, mutta ilmaisi silti. Kaivo auki, tyhjää täynnä, muutama askel eteenpäin ja tarkensi oikean maalimiehen. Ilmaisu oli hyvä, täysin erilainen kuin kaivolla. Kolmas maalimies nousi alatalosta, helposti. Sen jälkeen palattiin ihmettelemään labyrinttiä. Lumolla oli haju, mutta haju levisi tuulen mukana. Näytin kädellä, että tarkentaisi maantasalla ja Lumo merkkasi yhden poistoilmatötsän, jota alkoi kaivamaan ja haukkumaan. Palkkasin Lumon itse ja fiilisteltiin hetki hienoa löytyöä. Summasummarum: treenataan jatkossa myös vähän tuulettuja piiloja, joiden läheisyyteen ei laiteta alkuun maalimiestä - katsotaan saako koiraa vahvistettua erottelemaan ns. vanhaa hajua ja heikkoa hajua - pitäisi saada. Labyrintti olisi mielenkiintoinen kokeilla viileämmällä ilmalla, jolloin maalimiehen haju nousee ylöspäin ja heti harjoituksen alkuun, jolloin alue on vielä puhdas ja tallaamaton. Olen myös alkanut uskomaan sitä, ettei koirat hajoa helposti epäonnistuneistakaan harjoituksista. Niitäkin saa ja pitää välillä olla.
Hurma lähti treenitauolle hyvän treenin saattelemana. Hurmalla oli kolme maalimiestä. Ensimmäinen älläputken kaivossa, kaivon päällä ritilä, putken suut auki. Toiveena oli, että olisi saanut hajun alhaalta ja mennyt pimeyteen nostamaan maalimiehen. Toisin kuitenkin kävi. Hurma päätti nostaa kaivonpohjalla istuvan maalimiehen ylhäältä - hieno taitava! Toinen maalimies oli apinahäkkiin yhdistyvässä putkessa, häkin luukku auki - Hurmalle tosi helppo piilo ja maalimies nousi helposti. Kolmas oli alatalon päädyssä, jota Hurkkis sitten hetken työsti ja sai tarkennettua hienosti. Hurmeli on kyllä pätevä likka nenänsä kanssa ja kovin sitkeä työstämään haastavammatkin hajut.
Paukkukurssilla treenattiin nimensä mukaisesti koirien laukauksen sietoa. Valitettavaa ohjaajan kannalta on, että Lumo tuntuu reagoivan jollain tapaa laukauksiin tällä hetkellä. En jaksa uskoa, että kyseessä on puhtaasti "paukkuarkuus", vaan enemmänkin vaikuttaa siltä, että reaktiot liittyisivät jossain määrin paikkaan ja joihinkin tilanteisiin. Lumo on aiemmin kuullut laukaukset, muttei ole niihin varsinaisesti reagoinut eikä menettänyt toimintakykyään. Tarkoitus oli ilmoittautua Lumon kanssa elokuun raunioloppukokeeseen, mutta suunnitelmissa on nyt treenata raunioita ja laukauksia erikseen ja katsoa tilannetta ensikaudella uudelleen. Tosin, jos hyvin käy, niin joudutaan käymään raunioperuskoe uudelleen ja sen jälkeen loppukoe, mutta tälläistä tämä koiraharrastaminen välillä on. Lumo on muuten hemmetin hyvä koira, ja tämä tuli valitettavana takaiskuna minulle. Harmittaa, harmittaa todella paljon, mutta asialle voi ainakin yrittää tehdä jotain. Hurma puolestaan ei ainakaan toistaseksi tajua laukauksia eikä niihin reagoi. Jos oikein huonosti käy, niin Lumon VSS-sijoitusura on tässä ja Pumsii jatkaa raunioilla lähinnä mielenvirkistykseksi, ja Hurmaan laitetaan sitten enemmän panostusta. Ehkä asia voi olla niinkin, että kun unohtaa sen tavoitteellisuuden, niin asiat meneekin paremmin?
Lumolle tavoitteena on hälytyskelpoisuuden pitäminen ja keväällä mönkään mennyt taidontarkistus pitäisi saada suoritettua hyväksytysti tämän kalenterivuoden aikana- Lisäksi panostetaan jälkeen, jos siitä saataisiin jossain vaiheessa peruskoe, niin olisi se oikeasti toinen laji - katsotaan. Hurman tavoitteet on alkuun haku- ja raunio, ja pääpaino haussa. Lisäksi Hurmallekin otetaan jälkeä hiljalleen enemmän ohjelmistoon.
Lammaspaimennusta jatketaan marraskuulla, jolloin Naavisemolaisille on tarjolla paimennuspäivää Kaisa Hilskan luona. Kesäkuussa päästiin vähän syttytelemään, ja molemmat koirat ovat kiinnostuneita lampaista. Primal Sense Farm ei vaan ehkä ollut ihan sitä, mitä itse paimennukselta haluan tässä vaiheessa. Kun ei ole omaa kokemusta lajista, niin maksan mielelläni siitä, että saan ohjausta ja näkemystä koirien taipumuksesta ja neuvoja siihen, kuinka koiriani ohjaan ja mitä tehdä toisin.
Kesästä on pääosin nautittu ulkoillen ja uiden. Juhannusviikolla käytiin Vehmersalmella kepon sukulaisten luona. Lumo pääsi tutustumaan lehmiin, Hurma jättäytyi hitusen kauemmaksi tällä kertaa. Lisäksi tytöt rallasi hulluna Vehmerin pelloilla. Lämpimillä säillä on kuljettu metsän siimeksessä jonkun lammenrantaan pulikoimaan, Hurmasta on kuoriutunut ihan mieletön vesipeto - aina on hyvä syy uida. Mökkeilystä on nautittu pariin otteeseen Nooran ja Aidan aivan mielettömän ihanalla mökillä Hattulassa. Eilen viimeeksi ajeltiin sinne viettämään lauantaipäivää: koirat saavat hengailla ulkona, askarrella ja piilotella luita pihalle, Hurma jaksaa keskimäärin työpäivän verran puuhastella milloin mitäkin ulkosalla - vaikka aikuiset koirat tyytyvät myös välillä chillailemaan. Nyt me nautitaan ja lomaillaan elokuun alkuun ja sen jälkeen jatketaan treenailuita. Treenitauko alkoi Lumon osalta toki enimmäisellä oikealla hälytyksellä viime torstaina - 25 hehtaarin etsintäalue, noin kolme tuntia oikeita töitä vuorokauden vaihtuessa ja alkuetsinnässä päällä pörräävä rajan kopteri. Sitä vartenhan tässä ollaan töitä tehty, ja hommat jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti