Sunnuntain puolikkaat – taajamaetsintää

Viime sunnuntaina seitsemän hengen poppoo hälyryhmäläisiä juhlistivat aurinkoista sunnuntaiaamua Espoon Sinikalliossa taajamaetsinnän merkeissä. Alue ja etsintäreitti oli suunniteltu valmiiksi piiloja myöten. 

Saimme Lumon kanssa kunnian olla ensimmäinen koirakko. Lähdimme kiertämään lenkkiä vastapäivään. Taajamassa kun oltiin ja vieressä kohisi Turunväylä, koiran ja ohjaajan nuorana toimi liina. Eli kytkettynä etsimistä. Alkuun perus työrutiini, eli kysyn koiraltani, että ”lähetäänkö hommiin?” ja siihen perinteiset haukahdukset saaneena aloitimme etsinnän.

Lumo lähti rauhakseen liikkeelle. Kuljimme noin 200 metrin matkan, kunnes koiran olemus terästäytyi täysin. Sokeakin olisi nähnyt Lumosta, että sehän on hajulla. Hienosti nousi nenä, työsti hajun reunat nopeasti ja maalimies paikantui kävelytien oikealle puolelle, Turunväylän varteen, korkeamman kallioseinämän päälle. Sinne kallioseinämän päälle mentiin liina tiukalla, ohjaaja etenemistä hidastamassa. Ilmaisu oli ok, maalimies taisi saada vähän sunnuntaiaamun suukkoa haukun lomassa (jos vaikka oli suukot kotoa lähtiessä jäänyt saamatta, niin Lumo korjasi asian). Loistavasti työstetty ja hoidettu ensimmäinen löytö!

Homma jatkuu. Kuljettiin noin vajaa parisataa metriä eteenpäin, ja Lumo nappasi taas hajun. Yli suuren lumikinoksen, poikki rakennuksen takapihan, kohti ryteikköä. Sinne mentiin, liina tiukalla. Siellä se maalimies pötkötti, pressuun kääriytyneenä. Pitihän sitä vähän alkuun herätellä päällä kävelemälle kunnes tehokkaammaksi todettiin jälleen kerran se haukku. Ilmaisu ok, maalimieskäytös ei nyt ihan niin nättiä, mutta ei kaivanut kuitenkaan. Tähänkin on sanottava, että melkoisen taitava plikka tuo Lumo. Ensireaktio hajusta tuli noin 75 metrin päähän maalimiehen sijainnista (Ai mistä mä näitä metrejä arvioin? No Kansalaisen karttapaikasta tietty!)

Sitten mentiin taas. Reilu sata metriä edettiin taas, ja lähdin vasemmalla olevan rakennuksen piha-alueen suuntaan, ajatuksena tarkistaa se. Lumo nosteli taas kirsuaan siihen malliin ja kiristi tahtia kohti alemmalle tasolle vieviä portaita. Perässä mentiin ja roskakatokseen päädyttiin. Lumo merkkasi oviaukon vastapäistä seinää, päätyen aina harmaaseen roskalaatikkoon. Raotin vähän kantta, juu ei haissut siellä, palasi taas seinälle ja päätyi tuohon samaisen lootan viereen kuono ylhäällä. Raotin viereistä lehtiroskiksen kantta, siellähän se maalimies piileksi. Kuono rakoon ja ilmaisu oli hyvä. Niin tuli syödyksi loputkin Ceasarin jänistä kasviksilla. Treeni meni todella loistavasti. Lumo on ihan loistava nainen!

Taajamaetsintäalue: kulkusuunta nuolilla, alue rajattu vihreällä värillä ja tummemman sinivihreät ovat maalimiesten paikat.