Treenirikas pääsiäinen – keuliva lapinkoira

Pääsiäinen startattiin torstai-iltana motivointitreenillä pienen porukan kesken. Hämärän laskeutuessa Robin Hoodien metsän ylle, maalinainen nostatti Lumoa ja kirmasi näkölähdöllä puskaan. Lapinkoira kirmasi perään ja rytmikkäästi haukullaan komensi maalimiestä luovuttamaan palkkion. Maalimies antautui ja avasi purkkinsa. Lapinkoira söi itseriittoisen tyytyväinen ilme naamallaan palkkionsa.

Tällä välin toinen maalimies oli kadonnut pressun kanssa samaiseen metsään, vähän kauemmas kukkulalle. Lapinkoira sai toisen tehtävän. Intopiukkana hän lähti valot vilkkuen ja kello kilisten illan pimeyteen. Teki tovin töitä ja löysi pressuun kääriytyneen maalinaisen. Ensin hieman pressun rapinaa ja sitten alkoi kuuluva ilmaisu. Ohjaaja maleksi vähän hitaammin paikalle. Maalinainen kuoriutui pressustaan ja lapinkoira sai taas palkkionsa. Kaikki tapahtui niin kovin nopeasti. Lapinkoira eli ja sai hetkensä, niin työt päättyivät hänen mieleensä aivan liian aikaisin. Piti vielä kokeilla josko joku porukasta olisi se heikoin lenkki, ja jotain herkkua satelisi kun kovasti komentaisi. Taisi hieman myös leikityttää. 

Aluetreenin sijaan viimeistelin tekemäämme työtä motivaatiotreenillä. Kestävyyttä on talven aikana harjoiteltu, ilmaisua on treenattu, perustreeniäkin tehty ja lisäksi erilaisia treenejä taajamassa, rakennuksissa jne. Joten tämän treenin ajatuksena oli sen ihanan ja motivoivan mielikuvan säilyttäminen koiralla tekemisestä.

Pitkä perjantai vietettiin hölläillen. Treeniä ei siis ollut, mutta suunnattiin Saarijärven länsipuolelle lenkille irlanninsetteripojan kanssa emäntineen. Aikaa saatiin hyvinkin lyhyellä matkalla kulumaan kaksi ja puoli tuntia. Välillä juotiin kahvit metsän siimeksessä räntäsateesta nauttien. Tuli myös todettua, että sen lisäksi, että luota koiraasi, luota myös kompassiisi… Älä siis keksi missä jokin paikka on, ja kuvittele, että kompassi valehtelee. Emme siis olleet edes eksyksissä, olimme vain jääriä. Jäi sitten Iso Majaslampi ensi kertaan.

Lauantaiaamuksi olin lupautunut raunioille Ressun kaveriksi, jonne oli tulossa liuta bernejä. Otettiin siis varaslähtö rauniokauteenkin. Lunta siellä oli vielä jonkun verran, joten rataa ei ihan koko kapasiteetissaan voinut käyttää. Lumo teki pienen alueen, keskikasan, jossa oli pari puoliumpparipiiloa. Ilmaisut olivat hyvät ja Lumolla keuli kuten raunioilla nyt tuppaa käymään.. Tekeminen näytti kuitenkin hyvältä, turhan itsenäiseltä ehkä, mutta motivaatiota ainakin löytyy. Tähän ohjattavuuteen ajattelin tulevalla kaudella paneutua, kaiken sen muun lisäksi.

Sunnuntaina käytiin aamupäivästä katsomassa Juhan ja koirien kanssa parin viikon päästä järjestettävä peruspimeäkokeen koealue ja piilot. Lumo ja pojat totesivat aamulenkkinsä ohessa alueen käyttökelpoiseksi, samoin testaaja ja sopivat piilotkin löydettiin. Lenkin jälkeen otettiin paikkamakuut nelijalkaisille ja leikitettiin koiria. Illansuussa käytiin vielä Nooran ja Aidan kanssa tekemässä hyvä lenkki.

Pääsiäismaanantaina startattiin sunnuntairyhmän hakukausi. Teemana oli jokaisen koirakon palkkaus. Eli meille otettiin puhdasta ilmaisutreeniä kuudella toistolla. Pari istuvaa, makaava, seisova. Hyvin haukkui ja hyvin palkattiin. Kouluttajakollegat intoutuivat esittelemään akrobaattisijataitojaankin Lumolle. Ensimmäinen taiteili päällään seisten ja toinen vaaka-asennossa. Päällään puuta vasten seisova Juha oli sangen simppelisti haukuttava maalimies, vaaka-asentoinen Saara oli alkuun hieman erikoinen, mutta hyvät haukut sai Saarakin. Ilmaisutreeni meni varsin mallikkaasti. Lumo oli jopa aika kivasti hallinnassa, ja ohjaajakin toimi kovin järkevästi ollakseen minä.

Eilen avattiin tiistairyhmän rauniokausi. Alkuun käytiin päästelemässä turhat höyryt Frida- nakusterin kanssa Kelliksen metsikössä. Treeni aloitettiin tutustumisella ja luoksepäästävyydellä. Raunioilla otettiin reagointitreeni. Tosin Lumolle otettiin pari maalimiestä ja ilmaisut pyynnöstäni. Hallinta oli radalle tullessa tuttuun tapaan vähän hukassa. Alueena oli jälleen keskikasa. Eka maalimies oli kasan alussa kahden traktorin renkaan sisällä. Lumo pieni keulaorava kiipesi itsensä renkaan reunalle ja kuola valuen haukkui tyypin pystyyn. Taitavaa. Tämän jälkeen lipesi pariin otteeseen annetun alueen ulkopuolelle, kunnes sai aika kaukaa hajun toisesta maalihengestä, joka oli kouluttajakollegani Miisan vanhempi tytär Anni. Anni unohti odotella ilmaistut ja palkka sateli Lumon suuhun. Ei haittaa. Lumolla oli kivaa. Loppuun sai vähän leikkiä ja hömpötellä vielä Saaran kanssa, ja osallistua tärkeänä loppupalaveriin.

Raunioilla tulen tällä kaudella keskittymään ohjattavuuden ja yhteistyön parantamiseen kaikkea muuta samalla hioen. Eli alueiden läpikäyntiä palasittain, koira hanskassa. Kaikki erilaiset piilotyypit, tarkennus jne. tulee siinä samalla. Eli rauniokauden teema aika pähkinänkuoressa. 

Haussa ajatuksena oli myös ohjattavuus, ja sitä lähdetään pähkäilemään näillä näkymin pistojen avulla. Pistojen kautta saadaan varmaan motivaatiotreeniäkin aika kivasti. Kestävyys, erilaiset maalimiehet jne. tulevat myös olemaan treenin alla. Ensi viikonlopun jälkeen ollaan taas vähän viisaampia.