Peruskoetreeniä

Perjantaina pidettiin omatoimipimeätreenit syyskuun peruspimeäkoetta silmällä pitäen. Ihanan pimeät treenikaverit olivat tallaneet ja merkanneet alueen (kiitos siitä Satu ja Sari!). Treenailtiin kunnon pimeää odotellessa muiden koirat, ja Lumon kanssa pääsimme alueelle toiseksi viimeisenä koirakkona.

Ohjaajan suunnistustaito näyttäneen olevan hieman ruosteessa... Khöm, ja pimeässä suuntavaiston kadottaminen on sangen helppoa (vaikka taivaalla mollottaa kuu ja alueen itäreunan puolella kohisee moottoritie...). Etsintäsuunnitelma oli perinteinen kierretään alue tuulen alapuolelta ja halkaistaan. Perässäni kulkivat "testaaja" ja "ratamestari", jonka kello raksutti aikaa. Alueella oli kolme peitettyä maalimiestä, kaikki oli tietenkin löydettävä ja ilmaistava.

Lähetyksen jälkeen Lumo irtosi, itse jatkoin etsintäsuunnitelman mukaisesti (virhe numero 1). Lumo palasi luokseni ja irtoili aina aika-ajoin sisemmälle tai kulki näköpiirissä. Puolessa välissä rajojen kiertoa, alueen länsipuolelta, löytyi ensimmäinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi. Oletusarvonahan mulla oli pääsiäisen pimeäkokeen perusteella, että ilmaisu voi yhtä hyvä jäädäkin. Mutta mainio homma! Jatkettiin takaisin aloituskulmaan, josta otin suunnan ja lähdin halkaisemaan aluetta. No ei menny ihan kuin Strömsössä, ja loppupeleissä tein jotain ihmeellistä risteilyä alueella. Alueen itäpuolelta löytyi sitten toinen maalimies, jonka Lumo ilmaisi  kelvollisesti. Tässä vaiheessa oli aika selvää, että Lumo kaipaa tukeani ilmaistaakseen pimeässä. Eli mun pitää olla suhteellisen lähellä, ei 100 metrin päässä...  

Jatkettiin "haahuilua". Välillä oli juuri sellainen tunne, että "pyörin ympyrää pimeässä metsässä". Pyysin tuumaustaukoa, ja kokeneempien vinkkiä jatkamiseen. Lähdettiin taas etenemään, suuntaan, jossa en varsinaisesti ollut käynyt. Tai minä olin, koira ei. Tällä kertaa mentiin yhdessä. Katselin kun Lumo alkoi "puuhastelemaan" jotain kuusikossa, ja lähdin kiertämään kuusikon vasenta reunaa. Tässä vaiheessa takaani kuului "seuraa mitä koirasi tekee", juu juu, seuraan seuraan ja ihan siksi en halunnut kävellä ihan siitä vierestä. Viimeinen maalimies löydetty, haukuttu ja pieni koira näytti aika onnelliselta silmät pimeässä tapittaen. Aikaa meni 30 minuuttia, eli maksimiaika peruskokeen pimeäosuudessa. Läpi olisi mennyt, vaikka ohjaaja sekoilikin...

Eli, jatketaan ilmaisuvarmuuden hiomista pimeässä, eli pimeätreeniä, pimeätreeniä. Lumo jaksoi etsiä tosi hyvin, ottaen huomioon, että meidän perustreenit kestää maksimissaan 10 minuuttia. Pidempiäkin treeneejä voisi alkaa hiljalleen silloin tällöin tekemään. Normitreeneissähän maalimiehet löytyy "heti", tai ainakin sen ensimmäinen.

Sunnuntaina oli viralliset hakutreenit. Parille meistä järkättiin peruskokeenomainen treeni. Onnekkaat olimme minä ja Lumo sekä Sari ja Kitty-kelpie. Alue oli siis suunnilleen peruskoealueen kokoinen (1,5ha), merkattu alue ja 20 minuttissa tuli löytää kolme maalimiestä, jotka tietenkin koiran piti ilmaista. Kaikki maalihenget olivat peitettyjä.

Lumo oli intopiukassa, vaikka takana oli pitkä päivä: koiranäyttelyä ja hengailua Kattiksen ja Rhoon kanssa. Hallintaosuudessa maastoon siirtyminen oli melko katastrofaalista. Sain muistuttaa Lumoa ihan liian monta kertaa, että alueelle ollaan siirtymässä "yhdessä". Paikkamakuussa pysyi kuitenkin vaaditut kolme minuttia. Etsintäsuunnitelma oli perinteinen alueen kiertäminen rajoja myöten tuulen alapuolelta ja halkaisu. Lähetyksessä vähän nostatin Lumoa ja kun käsky kävi sinkosi pieni lapinkoira kulkuset kilisten maastoon. 

Ensimmäinen maalimies löytyi melko pian. Lumo kävi alueen ulkopuolella, jonka jälkeen rymisteli kaatuneen puun juurelle. Elämänsä ensimmäistä kertaa haukkui muutaman kerran hajua, kunnes tarkensi ja meni liki maalimiestä haukkumaan. Käpälä ylös ja koiraa kehumaan. Sain Lumon jotenkuten pois maalimieheltä, ja maalimiehen noustessa annoin palkkapurkin maalihenkilölle, joka palkkasi koiran. Jatkettiin etsintää. Lumo liikkui oikein kivasti ja irtosi jälleen. Tällä kertaa keskelle ryteikköä, ja taas kuului haukkua. Jälleen käpälä ylös, jonka jälkeen sain luvan edetä kohti maalimiestä ja ilmaisevaa Lumoa. Haukku taisi tälläkin kertaa jatkua ihan niin kauan kunnes olin itse maalimiehellä. Loisto likka! Tällä kertaa palkkasin itse koirani. Jatkettiin etsintäsuunnitelman mukaisesti, ja jälleen Lumo irtosi hienosti hajulle ja ilmaisi hienosti kolmannenkin maalimiehen! Viimeinen maalimies sai taas kunnian palkata Lumon.

Aikaa meni seitsemän minuttia. Saman verran meni pääsiäisen peruskokeen päiväosuudessa. Ilmaisut olivat mielestäni paljolti paremmat kuin keväällä. Lisäksi Lumo ilmaisi varmemmin ja kauempana minusta. Motivaatiopuoli näyttäisi olevan kunnossa. Hallinta kaipaa hiomista.. Jännittää ihan kelvollisesti tuo hallinta keskiviikon raunioperuskoetta ajatellen (toivottavasti siis päästään edes radalle, ettei homma kosahda hallitsemattomuuteen).. 

Treenin jälkeenhän Lumo on aina sangen kuuliainen, ja silmät tapittaen kulkee vieressä tai lähistöllä, ja tulee reippaasti luokse kutsuttaessa.. Eli treeniteemana on myös hallintaa, hallintaa, moottori säilyttäen. Alkuhetsaus kyllä nostattaa Lumoa ihan kivasti, vaikka hallinnan aikana vähän keräisikin painetta. Tämä on taas sitä kuuluisaa "tasapainon hakemista". Mutta tiedän, että se on sen väärti. Lumo on loisto mimmi tekemään hommia! En voi olla muuta kuin ylpeä pienestä ruskeasta lapinkoirastani!