PerusPimeä Pumpanen

Kävimme Lumon kanssa ottamassa uusinnan keväällä mönkään menneestä SPeKLin hakuperuskokeen pimeäosuudesta. Peruspimeä järjestettiin lauantaina 10.9 Veikkolassa oman yhdistyksemme Espyn toimesta. Testajaana toimi Mika Soininen. Pumpanen on nyt PerusPimeä ja PerusPätevä niin PerusPäivän kuin PerusPimeänkin osalta!

Mika testasi myös pääsiäisen peruspimeän, jossa käytimme koko annetun 30 minuuttisen. Tuolloin Lumo oli käynyt kahdesti kahdella eri maalimiehellä kolmesta, ja molemmilla kerroilla jättänyt maalimiehet ilmaisematta. Näin vahingosta viisastuneena ja tovin peiliin katsoneena tulin tulokseen, että vein kokeeseen aivan liian raakileen koiran, ja emämoka ohjaajalta oli se, etten lainkaan tukenut kokematonta koiraani.. Olimme tuolloin pääsiäisenä suorittaneet päivällä peruspäiväkokeen, johon meni huimat seitsemän minuuttia käytettävissä olevasta 20 minuutista. Ilmaisut olivat tuolloin päiväkokeessa tyydyttävän luokkaa.. 


Mutta toisin oli nyt. Viisi kuukautta voi tehdä koiralle ihmeitä! Toki meillä on alla paljon vaihtelevaa treeniä maastossa. Pääosin valoisaan aikaan, mutta ennen koetta tehtiin muutama pimeätreenikin. Koe oli täysi, eli osallistujia oli kuusi. Meille arpaonni suosi viimeisen lähtövuoron, eli pääsimme maastoon noin 03:00 aikoihin.

Kokoontumispaikalta oli noin puolenkilometrin mittainen siirtyminen koealueelle. Tein Lumolle kaikki perusrutiinit, joita teen ennen treenejä: "ootsä menossa hommiin?", "mennäänkö hommiin?" ja annoin Lumon haukkua takaisin. Hallinta, jota jostain syystä jännitin ehkä eniten, meni melko hienosti. Kuljettiin Lumon kanssa "yhdessä". Paikkamakuussa nousi kerran, mutta meni kaukokäskyllä takaisin makuulle. Tuuli pyöri, kuten tuulella on tapana pyöriä. Ilma oli kostea, maasto oli kosteaa. Tein etsintäsuunnitelman, joka muuttui sillä sekunnilla kun lähetin koiran etsimään, ja olin ottanut itse ehkä yhden askeleen.. Olin myös päättänyt tukea koiraani senkin uhalla, että hukkaan itseni kartalta. Se kannatti. 

Ensimmäinen maalimies löytyi noin minuutissa. Ilmaisu alkoi suht ok, ja haukku oli ihan kelpoa. Ette ehkä voi uskoa sitä tunnetta, mikä mulla oli sillä hetkellä kun kuulin Lumon aloittavan ilmaisun! Palkkasin Lumon ja kehuin neitiä tooosi vuolaasti kuinka "loisto likka" Pumppis on. Jatkettiin etsintään. Lumo irtosi hyvin, ja annoin hieman tukeani yrittäen kuitenkin palata suunnitelmaani, kohti alueen oikeaan laitaa. Pieni lenkki keskellä, kehu kun Lumo palasi mua kohti ja jatkoimme. Lumo irtosi kohti alueen oikeaa reunaa, sellaiseen kivaan pikku kuusikkoon, että ainoastaan kellonkilinä kertoi missä neiti viipottaa. Alkoi ilmaisu. Käpälä ylös, ja kun testaaja antoi luvan loikin yli kaatuneiden puunrunkojen ja ojan, ja olin maalimiestä ilmaisevan koirani luona. Taas kehuin vuolaasti kuinka taitava tyttö Pumppis on, ja samalla Lumo nautti Ceasaria (lammasta ja julianeporkkoneita koriainterikastikkeessa) pienestä purkista. Purkin kansi meni kiinni vähän ennen kuin herkut oli syöty, tietty, jotta jää vähän nälkä. Tässä vaiheessa olin tehnyt jos jonkinmoista silmukkaa ja suuntavaisto oli pikkusen hukassa, jos näin voi paljastaa... Kysyin ratamestarilta sijaintiamme ja testaajalta paljon aikaa oli mennyt. Sijainti oli suunnilleen jotain sellaista kuin pitikin, ja aikaa oli mennyt yhdeksän minuuttia. Suunnistimme kohti alueen takakulmaa.

Jostain syystä sitä kulkee aina kaikki karseimmat kuusikot ja pusikot, niin treeneissä kuin kokeessa. Näin tein nytkin. Näin kauempana takalaidan merkkejä, ja jatkoin kohti pohjoista. Jos mitään muuta en tiennyt, niin etukulma josta lähdin oli aikalailla etelässä, joten takakulma lienee sitten suunnilleen pohjoisessa... Edessä oli sellaista aika ihanaa tiheää keskenkasvuista kuusta, jonka seasta sai sukellella kuusenoksat naamaa pistellen. Lumo oli näkymättömissä jossain kuusikon laidalla, kilinä vain kuului. Jostain syystä en tohtinut huudella, en tainnut edes viheltää. Hidastelin ja kuuntelin. Kilinä läheni, taisin sanoa vain "hyvä". Liikuin hieman, kilinä loittoni, hidastelin... Alkoi ilmaisu. Kuuntelin muutaman haukun, nostin käden ja sain luvan mennä koirani luokse. Sieltä kuusikon lomasta sukeltelin kohti aika hyvää ja rytmikästä haukkua. Siellähän ne, Lumo ja kolmas maalimies. 

Se oli siinä se peruspimeä. Aikaa meni 13 minuuttia. Käytettävissä oli 30 minuuttia. En muista koska olisin viimeeksi meinannut pakahtua onnesta. Kevään epäonnistumisen jälkeen maistui aika makoisalta tuollainen aika nappisuoritus koiralta! Tehty työ tuottaa hedelmää. Palaute kokeesta oli hyvää. Ilmaisut olivat hyviä, ohjaajan toiminta oli hyvää, etsintäsuunnitelma oli hyvä.. Parannettavaa, kehitettävää ja opittavaa on, ihan loppuun asti, mutta me ollaan ihan perushyviä, peruspäteviä ja mulla on oikeasti maailman paras  Lumo-Pumbasteriina-Pumppis-Pumpanen!