22.9.2011

Treenii, treenii

Blogin päivittäminen on viimeaikoina ollut valitettavasti aika laiskanlaista. Korjataan tilannetta hieman.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin SPeKLin ryhmäkatselmus, eli vuotuinen tasontarkastus SPeKLin alaisten yhdistysten hälytysryhmien koirakoille. Järjestäjänä oli tänä vuonna LUP. Ryhmäkatselmus järjestettiin tänä vuonna Kirkkonummella, joten meillä matka ei ollut kovin pitkä. Mä sain kunnian toimia Espyn toisen ryhmän ryhmänjohtajana. Kokemus oli oikein mieluinen ja avartava. Mulla oli oikein mainio "lammas ja paimenet"-ryhmä, joka koostui kolmesta koirakosta ja kartturista itseni lisäksi. Ryhmähenkemme oli melko loistava, ja opin tuona viikonloppuna äärettömän paljon.  Palaan aiheeseen myöhemmin, tarkoitus olisi kirjoittaa juttu Pelastushaukkuun, joten voin sen sitten aikanaan julkaista blogissakin.

Pumpasen likan kanssa ollaan treenattu säännöllisesti. Maanantaisin on ollut rauniot, sunnuntaisin haku. Lisäksi olen välillä käynyt kuokkimassa torstairyhmän rauniotreenejä, ja ennen peruspimeäkoetta treenattiin jokunen kerta omatoimisesti, lähinnä ilmaisua ja irtoavuutta ohjaajasta.  

Hakutreeneissä tehtiin ennen koetta yksi pidempi harjoitus, jossa alkuun etsittiin tyjällä alueella, jonka jälkeen oli kaksi maalimiestä. Perusongelma meillä on sama kuin monella muullakin, eli koira irtoaa hyvin tallatulle alueelle, toisin kuin tallaamattomalle. No, tätä tullaan harjoittelemaan talven aikana hälyryhmän pitkissä. Koetta edeltävällä viikolla tehtiin moottoritreeni, eli Lumo sai tehdä hyvissä fiiliksissä töitä, haukkua eri mittaiset ilmaisut ja pitää kivaa maalimiesten kanssa. Kokeen jälkeen tehtiin palauttava treeni, eli lyhytkestoinen treeni pienellä alueella, lyhyillä haukuilla ja etsittävänä ainoastaan kaksi maalimiestä.

Parina maanantaina tehtiin ratavaihto HePeKolaisten kanssa. Heidän raunioratansa sijaan vierailimme Bomba-rakennuksessa. Molemmilla kerroilla Lumolle oli kolme maalimiestä, ja toisella kierroksella yksi. Ilmeisesti neiti on alkanut rakastamaan omaa ääntänsä, sen verran pitkään, hartaasti, hyvällä rytmillä ja kovaäänisesti kaikuvassa talossa ilmaisi. Piilot olivat vaihtelevia, ja mikä rakennuksen suurin ongelma on (ja toki raunioilla ja maastossakin tähän törmää), mikä tuntuu ihmisistä helpolta voi olla koiralle hyvinkin hankala. Maalimiehiä oli ylhäällä kaapin päällä, kaapissa ovi raollaan, ylempänä hyllyllä jne. Hyviä treenejä ja Lumosta rakennusetsintä on aika kliffaa. No, mikä etsintä ei olisi?

Raunioilla kävin peruspimeäviikolla kuokkimassa torstairyhmän treenit, ja otettiin vain pari maalimiestä. Toinen oli umppari ja toinen puoliumppari. Lumo työsti tarkkaan ja hyvällä innolla. Ensin nousi keskikasalta maakaivosta maalimies, kaivon kantta raavittiin ja haukuttiin. Toinen maalihenki oli alakasan keskivaiheilla, ja sinne livahdettiin pienen pienestä rakosesta. Nälkähän Lumolle jäi ja homma loppui ihan liian pian, mutta niin sen pitääkin.

Viime viikonloppuna oli Espy-leiri. Leirin teemana oli yllättäen haku. Olimme Lumon kanssa yhdistyksemme oman, ja tällä hetkellä muutenkin oman, kouluttaja Mika Soinisen ryhmässä. Alkuun oli pohtinut, että alan treenaamaan pistoja, mutta päädyinkin ilmaisuvarmuuden ja koiran itsevarmuuden kehittämiseen. 

Lauantain treeneissä otimme molemmilla kerroilla kaksi maalimiestä. Ensimmäisellä kerralla Lumolle annettiin mielikuva, että kohdasta X poistuu maalihenkilö metsään. Koira vietiin pois. Maalihenkilö kiersi toista kautta piiloon. Palasin Lumon kanssa lähetyskohtaan, josta koiralle oli annettu mielikuva ja lähetin etsimään. Hyvin omatoimisesti ja aktiivisesti etsi ja työsti maalimiehen. Aloitti ilmaisun mun ollessa kaukana. Maalimies palkkasi lyhyestä ilmaisusta ja alkoi kuljettamaan koiraa mua kohti sille iloisesti jutellen ja edelleen palkaten. Toisen maalimiehen kanssa tehtiin samainen mielikuvaharjoite, jonka jälkeen koira pois, maalimies toista reittiä piiloon ja koira lähetyspaikasta etsimään. Tämäkin treeni sujui erinomaisesti ja treenin kriteeri täyttyi. Toisella kierroksella teimme vastaavan harjoituksen ilman mielikuvaa ja sekin meni nappiin. Toisella kertaa Lumo ei mitä todennäköisemmin enää edes irrottuaan tiennyt missä mä ja mua beesaava kouluttaja olimme. Pumppis on aika loisto likka! Toki kouluttaja joka silmäkovana tarkkaili koiran työtä huokaili ja pohti, että "tällä saa kyllä pahimmassa tapauksessa hallinnan menetettyä" ja "kohta sulla on koira, jonka lähettää alueelle ja näkee seuraavan kerran maalimiehellä"...

Sunnuntain ensimmäinen treeni oli vähän vastaavanlainen kuin lauantain treenit. Tosin etsinnän sekä ilmaisun kestoa pidennettiin. Jälleen annoimme mielikuvan, koira pois ja lähetys "mielikuvakohdasta". Yllättäen maalimies oli aavistuksen alueen ulkopuolella, mutta ei se mitään, Lumo kyllä löysi. Ilmaisun kesto oli kohtalainen, noin puolen minuutin mittainen hyvänkuuloinen, rytmikäs sarja. Loistavan mainiota!

Toinen treeni oli puhdas ilmaisutreeni, jossa ensin haukuttiin seisovaa maalimies, jonka jälkeen toinen maalimies liikkui paikallaan, kolmas liikkui vähän enemmän ja neljäs vielä enemmän. Kriteerinä oli seisovan ja liikkuvan maalihenkilön ilmaisu ja erityisesti se ilmaisun aloittaminen. Nappiin nämäkin. Edes ohjaajan hysteerisen väsynyt mielentila ei järisyttänyt pientä lapinkoiraa, vaan töitä tehtiin hyvällä moottorilla ja innolla. Ihan loistavan upeeta! Taidamme jatkaa seisovien ja liikkuvien maalimiesten ilmaisutreenejä normitreeneissä, samoin noita irtoamisia ja ilmaisuja kauempana ohjaajasta, mutta samalla myös sitä koiran oma-aloitteista yhteydenpitoa ohjaajaan.

Kouluttajamme antoi mulle luvan olla vähän leuhka, sillä mulla on hänen mielestään "suht valmis koira". Intin kyllä kovasti vastaan, että eihän se ole ikinä valmis, mutta vastaväitteenä kuulemma on suht valmis ja, että tästä vaan kehitetään ja hienosäädetään asioita. Oli sitä mieltä, että jos talvi treenataan, niin keväällä voisi ajatella loppukoetta. Kuulemma koiralle pitää jäädä niitä käyttövuosiakin.Jaa-a, treenataan ja katsotaan. Kiire ei ole. Mun asettama aikatavoite on loppukoe  Lumon ollessa viisi vuotta. Siihen on kaksi vuotta aikaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti