Perussetti - Seitsemän treeniä kolmeen viikkoon

Treenirintamalta taas jokunen päivitys.

Maaliskuun alun varjopuolikkaiden jälkeiset puolikkaat treenailtiin jo tutuksi tulleessa Lintuvaaran koulussa. Varjopuolikkaissa teemana olivat rakopiilot, tällä kertaa keskityttiin ilmaisuun, samoissa piilotyypeissä. Ajatus oli siis muistuttaa koiraa, että tälläisiäkin piiloja on, ja niitä haukutaan ihan samalla tavalla. Ensimmäisellä rundilla otettiin vaan nostattavaa ilmaisutreeniä: maalimies hetsaa koiraa ja kirmaa palkkojen kanssa huoneeseen ja sulkee oven. Parilla ekalla jouduttiin ovea raottamaan ihan vähän, ja ilmaisut olivat ihan ok. Kolmannella Lumon herneet liikahtivat oikein, ja ilmaisu oli oikein hyvä. Toisella rundilla ensimmäinen maalimies vähän hetsasi ja piiloutui. Oli pieniä häiriötekijoitä, mutta ilmaisu oli lopulta hyvä. Tämän jälkeen otettiin kolme umpi/rakopiiloa. Ensimmäinen oli luokan allaskaapissa, Lumo työsti piilon todella hyvin, merkkasi hajun lähteen ja ilmaisi todella hyvin. Toinen oli käsityöluokassa kaapissa, joka oli suht umpinainen. Kaappi oli melko haastava, mutta hyvin Lumo sen sai työstettyä. Mun piti vaan vähän näyttää muutamaa vastakkaista kaappia, että niihin pikku lokeroihin ei mahdu maalimies edes kilon paloissa…  Ilmaisu oli tosi hyvä. Kolmas piilo oli edeltäjiään helpompi, pala kakkua Pumpaselle ja ilmaisu hyvä. Eli oikein kelpo ”korjaustreeni”. Kiitokset kanssatreenareille: Gabille, Juhalle ja Sarille.

Seuraavana sunnuntaina treenattiin Kellonummella pienellä porukalla pelkkiä ilmaisuja. Kaksi ekaa rundia otettiin kahdella pressumaalimiehellä, joista toisella kasvot näkyvissä, toinen kokonaan peitetty. Arvattavissa oli, että alkuun Lumo tepasteli kokonaan peitetyn maalihengen pressulla ”reittiä maalimiehen luokse” etsien. Aika nopeasti kuitenkin luovutti ja aloitti ilmaisun. Toisella maalimiehellä piti ensin nuolaista naamaa, kunnes alkoi aika käskevä ilmaisu. Toisella kierroksella oli selvästi vähemmän pressun päällä tepastelua ja nopeampi aloitus kummallakin maalimiehellä. Kolmannella rundilla otin kolmet pressumaalimiehet hetsauksella. Eli ensin maalimies aina nostatti koiraa, juoksi tien vartta eteenpäin ja piiloutui pressun alle. Ilmaisut alkoivat heti ja tuli hyvänä sarjana. Hyvä treeni, parempi mieli.

Maaliskuun puolen välin paikkeilla käytiin taas lauantaiaamusta treenaamassa Rudus turvapuistossa. Lumolle oli neljä maalimiestä. Annoin työskennellä aika itsenäisesti, liikkui kuitenkin haluamaani suuntaan, eli etsintäsuunnitelmassa pysyttiin suhteellisen hyvin. Ensimmäinen maalimies oli ylöspäin aukeavassa törpössä, joka nousi heti alkuun. Ilmaisu oli ok, kuola vaan valui. Toinen maalimies oli kontissa, jonka ovea tuuli raotti juuri sopivalla hetkellä. Maalimies oli pimeän kontin nurkassa. Ilmaisu alkoi heti ja oli oikein hyvä. Tällä kertaa jätettiin ”mallinuket” ilmaisematta. Kolmas maalimies löytyi työkoneen takaa hangesta, kokonaan pressuun peitettynä. Vähän tepastelua pressulla, mutta ei kaivamista ja melko nopeasti alkoi haukku. Ilmaisu hyvä. Neljäs maalimies oli toisessa kontissa, kontin perällä, suihkuverhon takana. Ritiläportaat – ei ongelmaa, kontin ovi raollaan ja sinne meni Lumo. Ilmaisu oli hyvä. Toisella kierroksella otin yhden maalimiehen vapaavalintaiseen paikkaan. Maalimies oli alueen keskellä, vähän korkeammalla, tikkaiden päällä. Lumo sai maalimiehestä hajun. Sää oli melko tuulinen, joten haju kulkeutui kauemmas. Kävi maalimiehen lähellä, en tiedä oliko maalimies jollain tapaa vähän hankala, sillä haki hajua uudestaan. Liikuin itse maalimiestä kohti ja kutsuin Lumoa tarkastamaan uudelleen. Tällä kertaa toimi paremmin, tavoitteli korkeammalla olevaa maalimiestä ja nousi tikkaita vasten ilmaisemaan. Eli ylöspäin haukuttavia maalimiehiä tulee treenata. Maastossa ehkä puussa, kiven päällä olevia, raunioilla paikoissa jonne koira ei pääse, mutta pystyy kurottautumaan kohti. Kaikkiaan hyvä ja onnistunut treeni.

Eilen treenattiin pitkästä aikaa pitkästi. Olin pyytänyt noin 45 minuutin mittaista etsintää alueella, jossa ei tarvitsisi kauheasti rämpiä. Koira voisi työskennellä osittain liinassa, osittain vapaana. Olin pyytänyt alueen alkuun muutaman esineen, joiden paikat olin pyytänyt merkitsemään myös karttaan. Kaksi ensimmäistä esinettä Lumo merkkasi todella hyvin. Toisen esineen päälle vähän putosi ja hihanriekale upposi syvemmälle hankeen. Käytiin vähän tuulettamassa nenää ja palattiin takaisin. Lumo yritti kaivaa, ei löytynyt, tarkensi lisää ja autoin vähän kaivamaan raskasta lumisohjoa. Löytyihän se esine, hihanriekale jälleen. Kolmannen ohi meni vauhdikkaasti, ei reaktioita. Otin vähän taaksepäin ja annoin käskyn ”missä”. Alkoi työstää, ja löytyi se kolmaskin esine, kankaanpala, hännän heilutusten tahdissa. Jatkettiin pururataa eteenpäin. Lumo liikkui kivasti edellä, jääden välillä odottamaan. Tultiin polun risteykseen, jonne Lumo lähti tosi päättäväisenä. Kartturin kanssa seurattiin perässä, sillä sinne meidän pitikin mennä. 

Tästä alkaa sitten treenin kohta ”kaaoksen ainekset”. Lumohan ei irtoa. Siis yleensä ei irtoa, ainakaan tallaamattomalla alueella… No toisin sitten kävi. Pumppis toteaa, että hangen kautta on suorempi reitti ja sieltä haju tulee. Rämpii kummulle. Ohjaaja jäätyy, pohtii, että pitäisikö koiraa lähteä tukemaan… Jäätyminen toki hidastaa aina toimintaa, joten pieni aikaviive ja ohjaaja lähtee rämpimään koiran jälkiä upottavaan, märkään sohjohankeen, joka kantaa koiran, mutta ei ohjaajaa eikä kartturia. Upottaa upottaa, polveen asti, reiteen asti. Kuuluu hau. Se ei kuulu ”kovin kaukaa”, tai siltä se kuulostaa. Kartturi vitsailee, että hänelle tämä on helppoa kun tulee mun jälkiä. Hetkeä aiemmin olin toki itse kehuskellut, ettei meidän pitkissä tarvitse rämpiä – eipä. Kartturi huomaa liukuesteensä pudonneen. Jää jälkeen. Rämmin Lumon jälkiä. Teen ”välikuolemia”, sillä sohjohangessa liikkuminen on jokseenkin raskasta. Hengästyttää hengästyttää.. Päädyn kosteikon kautta polulle, Lumon reittiä pitkin. Polku menee oikealle ja vasemmalle, sinne minne polku ei mene kuuluu kummun takaa hyvää ilmaisuhaukkua. Kartturia ei näy. Ei helvetti. Rämmin polkua vasemmalle, se lähtee takaisin purtsille. Umpihankeen meneminen ei houkuta, sillä liikkuminen kuin täi tervassa on hidasta, enkä ehdi paikalle kuitenkaan ”tarpeeksi ajoissa”, vaan ehkä kymmenen minuutin kuluttua. Soitan piilossa olevalle Jarille, joka ensin puhuu toista puhelua. Soitan uudelleen, jolloin Jari vastaa. Hirvittävän hyvä haukku kuuluu puhelimen toisesta päästä, selitän tilanteen ja pyydän palkkaamaan koirani hyvästä sarjasta. Soitan kartturille. Soitan taas Jarille. Sovitaan, että maalimies lähtee kuljettamaan koiraa meitä kohti, ja yritämme löytää pururadalla kartturin kanssa toisemme. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kuljen takaisin aloituspisteeseen ja näen lännessä toisen otsalampun, Jari, joka kuljettaa mukanaan Lumoa. Kutsun koiraani, joka tulee iloisen onnellisena luokseni, palkkaan herkkumössöllä purkista, suljen kannen ja säästän loput maalimiehen syötettäväksi. Hetken päästä tulee kartturi Tea paikalle. Aikamoinen katastrofin aines oli kyllä syntymässä. Pidettiin treenin pohdinnan ohessa pieni ”laumapalkkaus”, Lumo sai rapsutuksia, kehuja ja komensi vielä hangessa istuvaa Teaa. Ei mennyt treeni niin kuin Strömsössä, tai ylipäänsä kuten olisin ajatellut. 

Lumo irtosi ”vaan” 150 metriä umpihangen yli. Oli aloittanut ilmaisun heti. Haukkua paukuttanut kunnon sarjaa, välillä haukannut happea ja aloittanut uudelleen kun palkkaa ei tullut. Oli vähän puhelujen aikana pätkinyt haukkua, mutta aloittanut taas paremmalla rytmillä puhelun loputtua. Maalimiehen sanoin: ” Aloitti kuljettuaan pressun poikki naamapuolelleni. Paukutti pitkää ja hyvää sarjaa 30 cm lähellä naamastani. Jossakin vaiheessa puhelut hiljensivät, mutta aloitti uudestaan kun ei palkkaa kuulunut. Palkkasin uudesta sarjasta.” Ainut miinus tässä on ehkä toi vähän lyhyehkö ilmaisuvälimatka, 30 cm maalimiehen naamasta on aika vähän.. Oletan Jarin maanneen. 

Loppupäätelmä pitkistä: koira irtoaa, paljonkin hajulle. Ilmaisee hyvin. On motivoitunut niin etsimiseen kuin maalimieheenkin. Eli tuli sitten vähän erilainen treeni, mutta peruspalikat vaikuttaisi tämän treenin perusteella olevan kunnossa.

Etsintäalue Kaukalahden pitkissä - Palolampea ympäröivä purtsi about. Alueen kartan länsipuolelta löytyi maalimies, eli Sports Tracker (kuva alla) näyttää ohjaajan häröilyt. Lumolla oli vähän laajempi reitti, joka vei hankien poikki.

Tottiksissa ollaan treenattu viimeisen kolmen viikon aikana samoja kuvioita: seuraamista, jääviä liikkeitä, erityisesti liikkeestä seis ja toissa sunnuntaina viimeistä kertaa tällä erää Virve Sormusen opissa noutoa.

Loppukevennykseksi muutama kuva 112 päivästä, josta olen helmikuussa kirjoittanut "Alkuvuodun kuulumisia" Kuvat on Espoonkruunu asukaslehdessä julkaistuja, ja treenikaverini skannaamia.

Kansikuvatytöt

Vasemmalla alhaalla Gabi ja apku Scifi, oikealla Päivi ja lbn Seita