Lumo ja Hurma: Savua ennen tulta ja muuta puuhastelua...

Viikkopäivitystä...

Viime viikon lauantaina meidän ilona oli kaverini Paulan vajaa neljäkuinen porokoiranarttu Ninja (Pihlajamäen Ilmanimpi). Hain Ninjan meille hoitoon kotimatkalla. Lumon ensireaktio oli ennalta-arvattavissa, samoin pikku-Ninjan. Lumo oli, että mitä hel*****ä kun avasin meidän asunnon oven, ja Ninja pissi alleen. Lumo vähän pärisi Ninjalle, mutta hetken päästä jo leikittiin. Sokerina pohjalla oli ystäväni Jennin ja Katlan visiitti samaisena iltana meille lauantai-illan viettoon. Kävimme Pitkäkosken pelloilla lenkillä, jossa koirat saivat riekkua ja päästellä höyryjään. Lenkin jälkeen tarjoiltiin sapuskat, jonka jälkeen Lumo ja Kattis saivat Jennin tuomat täyteluut ja Ninja lammassnacksin. Emännät avasivat kuohuviinipullon, peräti toisenkin, ja söivät kaikkea missä oli vain lisättyä rasvaa ja sokeria...

Koirien puuhasteluja katsellessamme tulimme pohtineeksi sitä, miten väärää informaatiota monet pentuoppaat antavat. Pennutko muka nukkuvat paljon? Ei meillä ainakaan, eikä Ninja tehnyt siihen poikkeusta. Riekkumista ja kiekkumista jatkui aina siitä alkuillan puoli kuudesta jonnekin puolille öin. Välillä kävimme pissattamassa koiria, ja jossain vaiheessa talo hiljeni hetkeksi. Viimeisen kerran rekkuset kävivät ulkona kahden maissa yöllä, ja taas lähdettiin uuteen nousuun, pentu siis. Kolmen pintaan mentiin nukkumaan, ja kuudelta minä ja kepo heräsimme Lumon ja Ninjan leikkiin.... Saimme armoa yhdeksään, jonka jälkeen päädyimme Mikon kanssa viemään kaikki kolme korttelipissille Jennin jäädessä nukkumaan. Aamupissin jälkeen olikin taas riekkumisen aika. Ninja sai aamusapuskan ja puoliaivolliset, vähemmän keskenkasvuiset piimää ja aamujuustot.. Kaksijalkaisten aamupalan jälkeen lähdettiin Jennin kanssa viemään tyypit Raappislenkille. Iltapäiväkahvit juotiin yhdeltä ja sitten ajeltiikin koko possen voimin Siikajärvelle hakutreeneihin. Robin oli ottanut Ninjalle häkin matkaan, ja Ninja pääsi, tai joutui, treenien ajaksi häkkiin Jennin ja Robinin autoon.

Lumo oli hitusen sipissä, joka oli melko arvattavissa, kun puuhaa oli niinsanotusti piisannut. Ja nimensä veroinen Super-Hyperi kun on, niin Lumohan tunnetusti ottaa ilon irti vierailevista koirakavereista.. Hakutreeneissä Lumolle otettiin jälleen ilmaisharjoitus pienen partioinnin merkeissä. Alkuun Lumo haukkui Jennin, jonka jälkeen lähetin etsimään. Ensimmäisen maalimiehen lähistöllä oli mitä ilmeisemmin ketun pesä, pienoinen häiriö tuolle neidille. Lumo päätyi kuitenkin ilmaisemaan istuvan maalimiehen. Palkkasin Lumon itse ensimmäisellä maalimiehellä. Jatkoimme etsintää, ja toisella, seisovalla, maalimiehellä Lumolla oli jotain ongelmia. Ehkä emännän paikalleen jähmettyminen? Maalimiehenä ollut Robin sanoi Lumon näyttäneen siltä kuin olisi resetoinut itsensä... Robin meni kyykkyyn, ja lähetin Lumon uudelleen ja ilmaisu onnistui. Kolmas maalimies oli seisova, ja Lumo ilmaisi hienosti! Haukkui ihan hienoa sarjaa. Liian lyhyet yöunet ovat siis selkeästi huono homma... Toisaalta, täytyyhän sitä koiran kestävyyttäkin kehittää, mutta ehkä päätön riekkuminen ja härväily on eri asia kuin työn tekeminen...

Maanantain tottistreenit peruttiin, joten meillä pidettiin sitten ihan vapaapäivä. Käytiin yhteislenkillä Peiqin, Aidan ja staffipoika Bonzon kanssa Petikossa. Tiistaina lenkkeiltiin toistamiseen Peikon ja Apilaisen kanssa Petikossa.

Lumo telinekentällä. Kuva Linda Paasimaa

Keskiviikkona sitten raunioiduttiin. Alkuun oli lyhyet hallintatreenit: luoksepäästävyyttä, seuraamispätkiä, jättäviä liikkeitä ja luoksetulo. Hallinnan jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä telinekentällä. Lumo oli hyvässä vireessä, ja telineillä neidistä on aina melko hauskaa, no tietty kun on actionia!

Reeneissä Lumolle upotettiin neljä maalimiestä, joista osalla oli palkkapurkki, osalla ei. Tultimme melko hallitusti hihnassa radalle, ja jätin neidin kytkemättä pieneen paikallamakuuseen, jossa pysyi kunnes vapautettiin. Alueenamme oli talot ja alakasa. Päätin, että aloitamme taloista. Heti lähetyksen jälkeen onnistuinkin sitten hukkaamaan koirani. Liikuin ja olin vähällä alkaa huutelemaan Lumoa, kun kouluttaja Virpi kehoitti vaan liikkumaan. Pienoisen rengas- ja tiiliröykkiön yli päästyäni näinkin Lumon pyörivän ylätalon päädyssä, maalimiehellä. Meinasi melkein unohtua tassun nosto, jotenkin taas jäädyin aavistuksen tilanteessa. Sanoinkin jälkeenpäin, että olisin voinut nostaa käden samantein kun näin koirani pyörivän ikään kuin maalimiehen päällä. Ensimmäisellä maalimiehellä oli purkki. Homma jatkui. Lähetin lumon tsekkaamaan keskitalon yläkerran, jossa neiti kävi. Ajatuksena oli jatkaa taloja, kunnes Lumo sai alatalon päätyyn hajun alakasalta. Olin taas yrittämässä hallita tilannetta, mutta järjen ääni takanani kehoitti antamaan himodiktatuurilleni periksi. Muutin siis etsintäsuunnitelmaa. Lumo nappasi alakasan talojen puoleisesta päädystä maalimiehen ylöspäin aukeavasta piilosta. Toisella maalimiehellä ei ollut purkkia, sen sijaan maalimies alkoi kehumaan Lumoa. Lumo tympääntyi kehuihin ja päätti haukahtaa. Samaan aikaan olin itse kehumassa ja palkkaamassa neitiä. Jatkoimme etsintää alakasalta, ja Lumo saikin melkein heti uuden hajun. Neiti työsti hienosti maalimiehen kasan päällä olevasta isosta lehtiroskiksesta, ja meni taitavasti liukkaasta alustasta huolimatta maalimiehen luokse, ja haukkui. Maalimiehellä oli palkka, ja Lumo malttoi herkutella. Jatkoimme kasaa eteenpäin, ja melko heti Lumo sai taas uuden hajun. Annoin koiran mennä, ja juoksin itse kasan päädyssä olevalle pajupuulle. Matkalla pajupuun päätyyn, sieltä alkoi kuulumaan melko taitavan pienen koiran ilmaisuhaukkua, ja maalimies sai kehoituksen palkata koiran. Treenin loppuun otettiin vielä älläputki ja kanaparru. Vähänkö mulla on etevä koira!

Virpi kehui Lumon työstäneen hienosti ja melko nopeasti hajut. Mielestäni koira toimi hyvin, ja ohjautui mainiosti. Ohjaajan täytyy nyt iskostaa kaaliin se käden nostaminen ensi maanantaita ajatellen, ja pysyä rauhallisena. Helpommin sanottu kuin tehty... Mutta yritetään. Vain ja ainoastaan minä itse voin sössiä soveltuvuuskokeen, eli NYT jos koskaan luotan koiraani. Uskoisin, että Lumo haukkuu, kun maalimies pysyy passiivisena... Tai toivon...

Nyt vaan sitten kaikki peukut ja tassut pystyyn meille ensi maanantain soveltuvuuskokeeseen! Huomenna hakuillaan ja lauantaina ajellaan Nooran mökille Pertunmaalle. Tiedossa on lihaisten luiden syöntiä ja piilottelua pihalla hengaillen, pakkasessa olleen jauhelihan imeskelyä putkiluun sisältä tai kongista... Kaikkea koiramaisen kivaa ja rentouttavaa siis!