Murr marr-marraskuisia kuvia ja tunnelmia

Jo vain on marraskuutakin eletty puoleen väliin ja nyt saan aikaiseksi ensimmäisen postauksen... Ilma on ollut hyvinkin marraskuinen, ja pimeyttä on piisannut arkilenkkeilyssä jo tässä vaiheessa ihan kyllästymiseen asti (valitettavasti tätä riittää ainakin seuraavat kolme kuukautta, yök!). Rauniokausi päätettiin kuun alussa oikein syksyisessä säässä: vettä satoi kuin aisaa, jota reipas tuuli vielä mukavasti komppasi. Jokaiselle paikalla olleen treenipoppoon koiralle tehtiin yhden maalimiehen onnistunut motivaatiotreeni, jotta jokaiselle nelijalkaiselle jäisi huutava nälkä raunioille talven ajaksi.  Lumo työsti eri taitavasti maalimiehen, ilmaisi hyvin ja oli pitkälti sitä mieltä, että "eihän tää treeni nyt tässä voinut olla". Kauden palautetta annettiin nyyttärien merkeissä Villa Koirassa istuen ja nauraen. Poskilihakset oikein kipeytyivät hulvattomasta huumorista ja nauramisesta. Iso kiitos kaikille osallisille tästä rauniokaudesta!

Hakutreeneissä oltiin sunnuntaina pienellä porukalla. Lumolle olisi syytä tehdä tylsää ilmaisutreeniä, jotta saataisiin arvittavia toistoja, mutta tälläkin kertaa otin pienen etsinnän. Ennen etsintää "haukuttiin" Jenni, tosin ei kovin vakuuttavasti. Ensimmäinen maalimieskin sai osakseen aika kehnoa ilmaisuhaukkua. Toisella maalimiehellä Lumolla olikin ihan eri moodi ilmaisussa, ja haukku kuulosti lähes siltä miltä sen pitääkin. Seuraavat pari treeniä pyrin tekemään pelkkää ilmaisua, ja toivonmukaan siinä edetään kohtuullisesti, jotta päästään taas etsimään. 

 

Hiekkahepulit

Reenin jälkeen tehtiin Jennin ja Robinin lauman kanssa lenkki Kattilajärven maastoon. Ensin juotiin kahvit ja syötiin keksiä ja suklaata, jonka jälkeen samoiltiin Nuuksion metsissä parisen tuntia. Välillä paistoi aurinko, välillä satoi jotain rännän ja rakeen välimuotoa. Meikä likka pistettiin suunnistamaan  "joltain lammelta miltä lie" takaisin autoille, sillä repustani löytyi kaikki tarvittava: alueen vaelluskartta sekä kompassi. Lisäksi matalan verensokerin aiheuttamaan  stand by-tilaan löytyi metsäreissulle ihan luksusluokan ruisleivät, kenekäs muun kuin "matkanjohtajan" repusta. Niitä sitten kolmin mussutetiin ennen mielenkiintoisten reittivalintojeni kulkemista. Kuulemma mulla on aineksia hälyryhmän harjoittelijaksi reittivalintojeni perusteella. Asiasta puheenollen hakemukseni Espoon hälytysryhmän harjoittelijaksi käsiteltiin viime tiistain kokouksessa, ja minut hyväksyttiin kokelaaksi hälyryhmään. Tiukkaakin tiukempaa treeniä luvassa niin minulle, kuin meille Lumon kanssa, sillä peruskokeen läpäisy kolkuttaa kahta kovemmin. 

Koira-asetelma

Viime viikonloppuna käytiin Jennin, Kattiksen ja Lumon kanssa tutustumassa yhteen paimensukuispoikaan. Tämän jo hieman järkiintyneemmän koiraherran kanssa tehtiin pienoinen lenkki hänen emäntänsä ja Lumon kanssa myös viime tiistaina Petikossa. Lumo, pms-alkuoireinen pikku viirupää, esitteli lenkillä kaikki mahtisettinsä uudelle lenkkikaverilleen vahtihaukusta metsäpäästäisen listimiseen ja suurieleiseen aarteen kantoon sekä siinä kieriskelyyn.. Pientä korvattomuutta tietenkään unohtamatta. Vahtihaukulle periaatteessa on aina syynsä, ja tälläkin kertaa sain luotettavalta taholta informaatiota, he nimittäin kiersivät kyseisen lenkin noin puoli tuntia ennen meitä, että kyseisessä kohdassa jossa Lumon kovin piti huudella, oli kulkenut kukas muu kuin itse viekas kettu. Samaiseen otukseen törmäsimme edellisellä viikolla lähihoodeilla eräänä iltana. Otsalampun päälle laittaessani noin 15 metrin päässä näkyi kiiluva silmäpari... Siinä hetki tuijoteltiin hämmentyneinä kaikki kolme toisiamme, kunnes tämä tunnistamaton silmäpari katosi vähin äänin pimeyteen. Kieltämättä emännän sydän löi ehkä muutaman ylimääräisen lyönnin, ja Lumo kommentoi tapahtunutta tuijottelijan lähdettyä.

Järjen riemuvoitto ja järkevyys

Posti toi Käpälämäestä Pumpasen veri-, virtsa- ja ulostenäytteentulokset. Kaikki niin kuin pitääkin. Uloste parasiittien osalta negatiivinen, samoin F-parasiitit: ei madon munia/ookystia. Näin ollen Isospora Caniskin on taltutettu, ja sen perusteella voidaan olettaa, että Lumolla on normaalisti toimiva immuunivaste.

Tänä ja ensi viikonloppuna jäänee hakutreenit väliin. Viikon päästä mennään lauantaina katsomaan Lumon isän, Filiokus Kipinän, luonnetesti. Sunnuntaina emäntä on avustamassa luonnetestissä. Päivittelen Lumon isän tuloksen tännekin. Onhan se hyvin mielenkiintoista.