Itsenäisyyspäivän vastaanottoa, reeni- ja muita kuulumisia

Kyllä pelastuskoiraharrastus on huikea harrastus! 

Osallistuimme eilen ensimmäistä kertaa VSPK:n järjestämään Itsenäisyyspäivän vastaanottoon Turussa.  Treenit järjestettiin YIT:n varastoalueella Iso-Heikkilässä. Illan teemana rakennusetsintä. Kuuden paikkeilla sunnuntai-iltana hyppäsimme Lumon kanssa Jennin ja Robinin kyytiin, ja matka kohti Turkua alkoi. Treenaaminen aloitettiin kello 21:00, ja jokaisella ryhmällä oli neljä eri treenialuetta koko yöksi.

Ensimmäinen treenialue oli kylmä, kaksiosainen varastohalli. Lumolla oli kummallakin puolella yksi maalimies. Ensimmäinen treeni meni melkolailla nappiin. Lumo oli kivasti kuulolla, työsti hyvin, vaikka toinen piiloista tuottikin vähän aivopähkinää. Oli tapansa mukaan ohjaajalleen helppolukuinen. Ja ilmaisutkin olivat ihan ok. Toinen alue oli erillinen lämmin toimistorakennus, jossa oli savukone haastetta tuomaan. Koska Lumolla ei ole kokemusta savusta rakennuksessa, niin pyysin koneen "savustamaan" tilaa hiljalleen.  Maalimiehiä pyysin tähän harjoitukseen kolme, ja yhteen piiloista hieman enemmän haastavuutta. Ihan suunnitelman mukaan homma ei edennyt, sillä yksi maalimies oli savukoneen viereisessä kaapissa piilossa, ja oli ystävällisesti omaa olemistaan helpottaakseen yrittänyt pistää savukonetta hiljaisemmalle (siis meitä ennen savukone oli ollutkin mukavan hiljaisella).. Ihan nappiin ei sitten tuo yritys mennyt, vaan maalimies sääti savukoneen varmaan täysille.. Rakennuksen perällä, jossa sijaitsi kaksi maalimiehistä oli suhteellisen sankka savu, jossa ei juuri eteensä nähnyt. Lumo sai pöydän päällä makaavasta maalimiehestä hajun. Yritti tuolin kautta päästä pöydälle, mutta haki tukea toimistotuolista, jossa oli pyörtät alla. Yllättäen ei  oikein onnistunut. Sakea savu yhdistettynä pimeyteen häiritsi Lumoa selkeästi, ja ensimmäistä kertaa pieni koira vietiin sellaisille äärirajoille, että toimintakyky hyytyi. Ei kiinnostanut. Laitettiin huoneeseen valot päälle, ja Jenni näytti Lumolle miten pöydän päälle pääsi, kiipeämällä itse sinne tuolin kautta. Lumo söi palkat. Suunnistettiin savun läpi eteiseen päin, ja matkalla sammutin mokoman härvelin. Lähetin Lumon uudelleen tilaan, mutta Lumo ei ollut lainkaan innokas menemään savuiseen huoneeseen. Maalimiestä käskettiin kutsua koiraa. Melko laimeaa kutsua tarjottiin, ja menin yhdessä Lumon kanssa hakemaan kaapissa olevalta maalimieheltä palkat. Viimeinen maalimies oli eteisen välioven takana. Lumo sai maalimiehestä hajun. Kävi kurkkaamassa oven taakse ja palasi takasin. Annoin uudelleen etsi-käskyn ja Lumo meni maalimiehelle ja ilmaisi.

 

Kylläpä syletti huonosti mennyt treeni, etenkin kun syynä oli joku ulkopuolinen säätö. Parempi olisi ollut, että savukone  olisi sammutettu kokonaan, sillä toiseksi viimeisenä koirakkona savua olisi ollut häiriöksi ihan riittämiin. Murrrr... No, tiedänpä ettei koirastani ole savusukeltajaksi, ja tiedänpähän ensi kerralla vastaavassa tilanteessa pyytää koneen pois päältä.

Toisen ja kolmannen alueen välissä pidettiin tauko. Kolmas alue oli taas kylmä, ensimmäistä aluetta huomattavasti suurempi, kaksikerroksinen varastorakennus. Yläkerta oli täynnä erinäistä puusälää lautalattialla, josta hajut nousivat alakerrasta ylöspäin. Lumolla oli kaksi maalimiestä. Ensimmäinen alakerrassa, joka käytiin suhteellisen suunnitelmallisesti läpi. Ilmavirta kuljetti hajua oviaukkoa kohti, mutta L sai tarkennettua kuitenkin hienosti. Yläkerran maalimiehessä ei mennyt kuin tovi. Neljäs alua oli isompi toimistorakennus, jonka liukkaampi lattia vaikutti olevan useammallekin koiralle haastava. Lumolla ei juuri alaustat tuota ongelmia. Viimeiseltäkin alueelta nostettii kolme maalimiestä ilmaisuineen. Neljästä treenistä kolmeen olen tyytyväinen.

Kaikkinensa oikein mukava treeniyö. Kotiin lähdettiin ajelemaan 06:00 aamulla. Ajokeli on aika kammottava, lunta tuiskusi, autossa oli kolme väsynyttä matkustajaa (joista yksi kuski), hysteriaa, kolme väsynyttä ja onnellista koiraa takakontissa, eikä huoltoaseman kahvikaan piristänyt kuin hetkeksi pahalla maullaan. Unten maille käytiin 9:30, ja tänään olla vietetty ansaittua, löysää lepopäivää.

Rakennusetsintää päästiin treenailemaan jo edellisenä sunnuntaina Tapiolan Kelloseppäkoulun vanhassa asuntolassa. Alkuun otin Lumolle neljä maalimiestä.  Alueena oli parin kerroksen huoneistot. Ensimmäinen maalimies oli haastavin, ja ilmaisu vaikea. Seuraavat meni huomattavasti paremmin ilmaisuineen. Treenin lopuksi otin vielä yhden maalimiehen, ja ennen löytöä etsittiin tyhjää. Tälläkin kertaa ilmaisu meni hienosti. Etsintätyöskentelyssä Lumo on etevä. Rakennukset ovat aina oma juttunsa, hajut liikkuu niin eri tavoin kuin maastossa tai raunioilla, ja tarkentaminen on haastavampaa. 

Viime keskiviikkona käytiin tottistelemassa hallilla. Tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan ja välillä hulluteltiin agipuomilla ja tunnelissa. Lenkkiä ollaan tehty tuttuun tapaan, pitkästi, hartaasti ja vapaana. Lumon kolmatta juoksua odotellessa.

Emäntä on myös kerennyt käydä kartturoimassa ensimmäiset pitkät treenit Niipperin suunnalla hälykoirakolle. Sekin meni hyvin, kartalla pysyttiin ainakin lähes.