Meidän taloudessa on viime viikkoina asustellut neiti nimeltä Rontti-Monttinen aka Ahne-Pumpanen. Juoksujen jälkeen neidin on vallannut pohjaton ahneus. Tovi meni peruslaamavaihteella, mutta nyt on alkanut pikkuhiljaa normiaktiivitaso taas näkyä. Noin toiminnallisesti siis. Treeneissä tuo laamailu ei ole näkynyt, mutta lenkeillä Lumolainen ei juuri ole intoutunut leikkimään, vaikka olisi hyvää seuraa ollut tarjolla. Lähinnä Lumoa on kiinnostanut lenkkikavereiden, ja oman emännän, taskut ja niistä saatava tarjoilumahdollisuus.. Lumo tottelee myös vaihtelevia kutsumanimiä kuten Aida, Api, Justus, Husu, Nanya jne. Sillä nämä kutsut saattavat tietää namia.. Ja käyttäytyy vähän vieraampia emäntiä kohtaan suhteellisen röhkeästikin namia pummatessaan... Ahnepa ahne.
Tänään käytiin pitkästä aikaa Hyvinkään koirauimalassa. Allas jaettiin ensikertalaisen Justuksen ja Taigan kanssa, sekä jo kertaalleen Hyvinkäällä turkkinsa kastaneen Salkan. Lumo ui alkuun pari kertaa pelastusliivit päällä, ihan vaan kokeeksi, että pysyy pinnalla. Suurimman osan ajasta molski menemään ilman, pinnalla pysyen. Edelleenkään Lumo ei ole mitenkään erityisen viehättynyt altaassa uimisesta, mutta pienen vastaanhangoittelun jälkeen kastaa kyllä turkkinsa ja ui oikein mallikelpoisesti. No, vielä on kolmena lauantaina uintitreeniä tarjolla, jos vaikka loppua kohti tuo intokin löytyisi. Lumohan siis mielellään osallistuu muiden uittamiseen, eli kulki oikein topakkana mm. Jennin vieressä kun Jenni tsemppasi omiaan altaassa... Selkeää valmentaja-ainesta siis...
Uinnin jälkeen isäntäväki kävi kaupassa, neidin hengaillessa autossa, lämpömantteli päällä. Kotona kerettiin olla suunnilleen tunti, ja taas lähdettiin. Tällä kertaa Aidan ja Nooran kanssa lenkille. Lumo lenkkeili epälapinkoiramaiseen tapaan mantteli päällä. Tällä hetkellä on näet sen verran hyvässä turkissa, että kuivaamisesta huolimatta pohjavilla jäi kosteksi. Vaikka ilma on ollut nollassa, tai plussan puolella, ja vaikkei lapinkoira nyt herkästi palellukaan, niin silti hätävarjelun liioitteluna ihan mieluusti mantteloin kosteaturkkisen koiran lenkille. Lumoahan tuo takki ei ulkona arvon neitikoiran menoa ja meininkiä haittaa. Tehtiin vakkariseuralaistemme kanssa tunnin lenkki Silvolan metikössä. Eli tänään(kin) on ollut liikunnallisesti aika hyvä päivä Lumolle. 
Tällä viikolla on lenkkeilty myös Justuksen ja Sofiankin kanssa. Justus on edelleen sangen ihastunut Lumoon, ja Lumo tarjoaa vastalahjaksi vähän hammasta ja murinaa... Otettiin myös pitkästä aikaa riski ja mentiin Pitkäkosken ladutetulle pellolle... Samaisella pellolla käytiin kokeilemassa onneamme Nooran kanssa jo aiemmin tällä viikolla. Selvittiin huudoitta. Alkaa näet olemaan taas se aika vuodesta, jolloin lenkkimaastojen vähyys alkaa tosissaan nyppimään. Puolustuksena joutuu kommentoimaan, että "pilaahan" se lumisadekin ne ladut.. Ja uusi lumi on vanhan surma, joten eiköhän me jossain vaiheessa, juhannuksene mennessä ainakin, saada laajennettua lenkkireittejä normaalimpaan suuntaan. Samojen polkujen tallaaminen kuukausikaupalla ei pidemmän päälle oikein jaksa napostella.
Väliaikatiedotusta pennutuskuumeen osalta. Jännityksellä odotamme Lappalaiskoirien jalostustoimikunnan virallisia urossuosituksia muutamasta melko potentiaalisesta sulhoehdokkaasta. Odottavan aika on pitkä. Mutta muu ei auta. Sitten kun suositukset on saatu, ja eräät tehneet päätöksiä suuntaan tai toiseen, niin niistä tulee luettavaa mustaa valkoisella ihan satavarmasti niin tänne kuin tännekin.
 |
| Keittiöapulainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti