Treeniä, riekkumista ja sosialisointia

Pieni pikakelaus menneeseen viikkoon.

Lumo ja Lumon aarre = lapanen

Maanantaina tottisteltiin tuttuun tapaan Ikean parkkiksella Tuulin opastuksella. Treenin aiheena oli pienimuotoisen BH-kaavion suorittaminen. Lumon kanssa emme tehneet kaaviota ihan kokonaisuudessaan, vaan alun pidemmän seuraamispätkän edes takaisin, sekä ns. älläkaavion kytkettynä, samoin ihmisryhmän, jonka jälkeen otin Lumolta hihnan pois, seurautin vielä ihmisryhmän ympäri ja siirryimme seuraamisen kautta jättäviin liikkeisiin ja loppuluoksetuloon. Treeni meni ihan ok. Imutuksella ja vartalonapuja käyttäen tosin, niistä on pikku hiljaa päästävä ainakin vähän vähemmälle. Jotain pieniä "maneereja" löytyy ohjaajalta, joihin ei itse tule kiinnitettyä minkäänlaista huomiota. Treenien jälkeen käytiin taas Petikon lenkki Nooran ja tyttöjen kanssa, mukaan lenkille liittyi myös Nooran kaveri Isko aussiteini Firen (7kk) kanssa. Lumo näki Firen toistamiseen, ja suhtautui ihan ok. Neiti veteli aika nautinnolliset hepulit heti alkulenkistä muun kolmikon juostessa ja haukkuessa perässä. Lenkin lopulla käveltiin "hävyttömästi" VPY:n koulutuskentän poikki, ja Lumo sai suorittaa A-esteen. Ei pk-puolen tosi jyrkkää vaan pk- ja agiliito A:n välistä oleva esteen. Ihan hienosti meni!

Keskiviikkona Lumo vietti kaksivuotis synttäreitään. "Bileet" pidettiin keskiviikolle tuttuuun tapaan raunotreeneissä, ratana tällä kertaa HePeKon rauniorata Itä-Helsingissä, Roihupellon teollisuusalueella. HePeKon radalla vierailimme kolmatta kertaa, eli meille ihan uudesta radasta ei ollut kyse. Lumolla oli jälleen kolme maalimiestä. Pyysin kouluttajaltamme Virpiltä hieman haastellisempaa etsintätyöskentelyä neidille, eli pientä aivopähkinää. Hallinta radalle tullessa on se meidän THE HAASTE. Lumo kun ei tiedä mitään niin siistiä kun etsintähommat. Raunioille se hinku on jostain syystä enemmän kuin metsään, hommia tehdään yhtä mieluusti toki kummassakin. Lähetys meni hyvin, etsintäsuunnitelman toteutus kärsi heti alkuun, kun ohjaajan pöljäke "unohtui" seisomaan paikalleen ja ihastelemaan koiransa työskentelyä... Lumo kun vielä ohjautuu vartalon liikkeen mukaan aika hienosti, niin itse sitten tyrin sen jäämällä seisomaan kuin tikku paskaan.. No, jatkoin koiran perässä, sillä Lumo meni jo omaan suuntaansa, ja sieltä löytyikin sitten maalimies. Selvitin sitten Virpille uuden suunnitelmani, jossa pysyimmekin hienosti. Eli palasimme "kiertoreittiä" takaisin alueelle, josta meidän piti aloittaa. Lumo teki hienosti hommia, pressupiilo ei aiheuttanut päänvaivaa ja ohjaajakin onnistui lopputreenin liikkumaan melko etevästi. Loppupalavarin aikana Mikko kävi Lumon kanssa kävelemässä ritiläportaat ylös alas, ja Lumpolainen selviytyi niinkin ikävästä alustasta hienosti! 

Torstaina lenkkeiltiin jälleen Nooran, tyttäjen sekä Iskon ja Firen kanssa, tällä kertaa Pitkökosken pelloilla. Fire vähän "ihailee" Lumoa, kun Lumo on vähän "haastava" (niin kuin naiset yleensä) ja lisäksi aussin makuun melko menevä gimma. Lumo yritti välillä vähän muiluttaa Firea, eli ihan selkeesti tykkäilee uudesta tuttavuudestaan. Perjantaina käytiin Käpälämäessä kennelyskärokotuksessa ja Lumolta otettiin TGAA-verinäyte, jonka tuloksista kuulen ensi viikon loppupuolella. Negatiivista tulosta odotellaan.

Lainaus Vetlabin laboratoriokäsikirjasta: Kohonnut TGA -konsentraatio voi olla varhainen merkki lymfosyyttisestä tyreoidiitista. Autovasta-aineet häviävät usein iän mukana, mistä johtuen luotettavin tulos saadaan tutkittaessa vasta-aineet nuorilta, 1,5-2 -vuotiailta koirilta. Myös terveillä koirilla esiintyy TG-vasta-aineita. Viitearvo negatiivinen.

Lumo oli Käpälämäessä tapojensa mukaan yhteistyökykyinen. Edes verinäytteenotto ei ollut kamalaa muuten kuin henkisesti nöyryyttävää. Eläinlääkärimme Tanja naureskelikin, että miten kummatkin mun tähän astisista koirista osaavatkin näyttää niin kovin loukkaantuneilta... Eläinlääkärissä on siis Lumosta kaikkiaan ihan kiva käydä. Painoa Pumpolaisella oli 17,3 kg, joista 300 grammaa saisi pudota... Tasaluvut ovat kivempia, eikö?

Lauantaina lenkkeiltiin aamusta Tuulin ja Osmon kanssa Petikossa, josta ajeltiin Oittaalla rauniotalkoisiin. Lumo ja Osmis hengailivat talkoiden ajan autoissaan. Iltapäivällä lähdettiin vielä Paulan ja porotyttöjen Keiran (Sagaberran Korpinlaulu) ja Ninjan (Pihlajamäen Ilman Impi)  kanssa lenkille Pitkäkoskelle. Keira ja Lumo ovat entuudestaan tuttuja, Ninja taas Paulan laumassa uusi tulokas. Ikää tällä erittäin ihastuttavalla poropennelillä olikin vajaa 13 viikkoa! Lumon todettua Ninjan vaarattomaksi, neiti jopa leikki pentusen kanssa. Emännälle iski taas pienoinen pentukuume, ehkä jopa porokoirakuume.

Sunnuntaina käytiin oman possen voimin Petikossa aamulenkillä, ja iltapäivästä taas hakuiltiin. Lumolle jatkettiin "yliheittoja". Tällä kertaa maalimiehiä oli neljä. Treenissä keskityttiin koiran pysäyttämiseen ja uudelleen lähettämiseen. Lumo etsi hienosti ja ilmaisi. Ohjaajakin hallitsi kätensä, vartalonsa ja liikkeensä ihan hienosti ja koiralle johdonmukaisesti. Jenniltä sain kotitehtäväksi kirjata ylös kymmenen plus miinus asiaa, jotka meidän, minun tai Lumon, on tarkoitus oppia tämän kauden aikana. Tässäpä siis nämä:

Lumo:

• Ilmaisun vahvistaminen, maalimiesmotivaatio
  
• Erilaiset ja eri asennoissa olevat maalihenkilöt, osittain tai kokonaan peitetyt maalihenkilöt
  
• Erilaiset piilot: maalimiehet kivien päällä, kuusien alla, puussa
  
• Etsintäajan pidentäminen
• Useamman maalihenkilön etsiminen, toistot
• Ohjattavuus: partiointi, luottamus ohjaajaan "menee minne pyydetään, vaikkei saisi hajua", yliheitot osana ohjattavuuttaa

Petra:

• Koiran lukutaito
  
• Alueen läpikäyminen ja etsintäsuunnitelma
  
• Suunnistuksen opetteleminen, kartan ja kompassin käyttö

Kuvasaldoa:

Osmo ja Lumo

Osmo ja Lumo nahistelee kepistä

Lumo ja Ninja

Lumo "tappaa" lapasta ja Ninja tahtoisi osallistua...

Lumo rrrrravistaa ja Ninja ei meinaa pysyä nahoissaan

Keira ja Lumo nahistelee lapasesta, ja hetki kuvan ottamisen jälkeen homma lähti "lapasesta". Lumolla loppui huumorintaju ja tuli riita, kina. Kirsussa pieni naarmu. Se mikä ei tapa vahvistaa tavataan sanoa, mutta näitä ei siis enempää kiitos.

"Anteeksi, mutta tuo minun lapanen on nostettu tuonne ylös, enkä yletä ottamaan sitä. Yritin kyllä, mutta en yllä."

(Emäntä siis eliminoi lapasen turvallisuussyistä voimalinjan jalustan rautoihin, pienen lapinkoiran ulottumattomiin... Yritystä kyllä löytyi.)

Maanantaina taas tottistellaan. Ensi tiistaina Lumo saakin poikaystävän kylään, nimittäin Sofian Justus (Eidalun Indikatiivi) tulee meille näillä näkymin tiistaista torstaihin hoitoon. Keskiviikkona rauniot ja sunnuntaina haku. Sanoisin melkein, että kohtuullisen puuhakasta!