Back in business!

Nyt loppui Pumsiin hiljaiselo ja äippäloma. Oikeastaan Lumo on käynyt jo kolmesti raunioilla treenaamassa, parissa kuvaussessiossa raunioilla ja Rudus turvapuistossa (toinen Parmalle ja toinen Rudukselle) ja lenkkeillyt paljon! Viime lauantaina alkoi treenikaverini pitämä kuuden kerran hallittavuuskurssi, huomenna Korrien muutaman kerran tokokurssi, tiistaisin ollaan raunioilla, sunnuntaisin hakuillaan. Siihen päälle pitkät, hälytreenit ja puolikkaat - oi ja voi - hei me treenataan!

Noh, äippäilystä sen verran, että Lumo on ollut ihan loistava emä parkkiviisikolleen. Hyväksynyt tutut koirat pentuja hoitamaan ja leikittämään, imetti vielä viime perjantaina aamulla noita luovutusikäisiä (ja kantakodistaan lentäviä) pentujaan (ok, pienen pienet ja harvat imetyssessiot ovat päättyneet äitikoiran murinaan), vietti viimeiset kaksi viikkoa ainakin osan yöstä pentujensa kanssa, leikittänyt niitä ja ollut esimerkillisen loistava äitikoira.  Huolehtivainen muttei hysteerinen. Lumon motto on äiti kasvattaa, elämä opettaa.

Naavisemon parkkiviisikko Lumo-äitinsä kanssa, päivää vaille kahdeksanviikkoisina

Mutta ei siinä vielä kaikki, neljä pennuista tassutti perjantaina 14.9 maailmalle, mutta meille kotiin jäänee merkkivärinen parkkipimu Hurja-Hurma aka Naavisemon Valonkantaja. Hurma seikkailuja voinee jatkossa lukea myös täältä. Hurma opettelee ensisijaisesi olemaan koira ja oppimaan koiran tavoille. Mun tavoite on katkaista Hurman ja Lumon välinen napanuora ja saada Hurmasta aikaan itsenäinen ja omilla tassuillaan maailmassa seisova koiraneiti. Hurma seuraa luonnollisesti äitinsä tassunjälkiä harrastuslajeissa, joten Hurmasta tulee hiljalleen pelastuskoiraoppilas.  

Lumon treeneistä sen verran, että pentuilu ei ole vaikuttanut Lumon työintoon, päin vastoin. Eli sama koira hanskassa kuin ennenkin.  


Raunioilla pari viikkoa sitten otettiin aika perustreeniä. Ammuttiin, etsittiin, löydettiin ja ilmaistiin. Maalimiehiä oli kolme (piiloja en muista). 

Viime viikolla raunioilla kokeiltiin ensimmäisen kerran radan rempan jälkeen tullutta maanalaista putkistoa, jossa on ainoastaan poistoilmaputket, josta hajun pitäsi tulla, ja koiran pitäisi saada vahvin haju muutamiin pienten kivikasojen alla olveiin poistoilmakohtiin. No toki tämä ei mennyt kuten oppikirjoissa. Lumo reagoi hajuun, pysähtyi kuin seinään, mutta vahvin haju tuli putkiston suuaukolle, paikkaan jota ei koirille pitäisi edes opettaa. No, Lumo teki oikein, kuten opetettu, joten palkka tuli sitten sieltä. Ensi kerralla viisaammin tuon suhteen (maailmies piiloon aiemmin, väliovi kiinni jne.). Toinen maalimies oli keskikasan aatami-eeva piilon eevan puolella rinteessä, piilon suuaukko tukittu. Lumon nappasi hajun melko kaukaa, työsti ja ilmaisi hyvi. Kolmas maalimies löytyi alakasan muurista, neljäs taisi olla kylmiössä ja viides teletapin viereisessä ylöspäin aukeavassa törpössä. Viimeisin piilo oli tarkoitus olla helpoin, mutta viimeisenä koirakkona radalla ilmavirrat ovat aina mitä ovat ja haju nousi selkeästi Tean tornille. Lumo työsti piiloa pitkään, itsenäiseti ja mitään ohjaajalta kyselemättä. Lopulta sai tarkennettua ja ilmaisi maalimiehen. Pumsilon loistokoira on - koira aivan verraton! 

Tällä viikolla otin kolme maalimiestä. Aina hyvä källi ohjaajalle on laittaa pari maalimiestä ihan liki toisiaan - koirahan tekee mitä sille on opetettu, kunhan ohjaajakin toimisi... Eka maalimies nousi ylä- ja keskikasan välisestä arkusta. Arkun päällä oleva reikäkin oli tukittu. Ihmettelin kyllä kun Lumo merkkasi ja ilmaisi myös kannellista traktorin rengas-piiloa, mutta lukitsi vastauksen arkkuun.. No, olisihan se pitänyt tajuta. No, lähetin koiran etsimään aluetta eteenpäin ja Lumo nappasi hyvin keskikasan takaosassa olevien putkien joukosta ylöspäin aukeavan elementim. Hyvä ilmaisu umpparilla. Jatkettiin keskikasaa. Pieni reaktio temppelin paikkeilla, toinen kasan päädyssä vanhalla bunkkerilla. Mutta ei mitään voimakasta. Meinasi usko loppua. Totesinkin, että alue on etsitty eikä täällä ole enää mitään. Yksi oli, joten se piti löytää. Palasin alkuun ja kappas vain, nousi se jo kertaalleen ilmaistu traktorin rengas-piilokin. Loisto Lumo! Note to self: yksi + yksi sääntö olisi jo aika painaa tämänkin ohjaajan kaaliin...

Viime sunnuntaina hakuiltiin. Alkuun olin ottamassa pistoja, mutta päädyinkin partioimaan. Pyysin maalimiehet piiloihin eri korkeuksiin. Tuuli oli hyvä ja melko voimakas, lähdimme alueelle tuulen alta. Kaksi ensimmäistä maalimiestä nousi ja ilmaistiin ihan leikiten. Kolmannesta sai hajun todella hyvin, mutta piilon työstämiseen meni aikaa. Maalimies oli puussa, suhteellisen korkealla kuusessa. Kuusi oli melko avonaisella kohdalla metsää, joten hyvällä tuulella hajun reunat olivat kaukana. Lumosta näki selkeästi koska oli hajulla, koska haju voimistui ja koska heikkeni. Teki pitkää ja laajaa kaartoa, palasi takaisin päin ja taas jatkoi. Jäin siihen aukeelle hiljakseen liikkumaan ja kutsuin aina koiraa, kun kaarteet meni melko pitkiksi. Viimein Lumo nosti nenänsä ja se oli sitten siinä. Ilmaisu oli ok ja Lumo ihan super polleena treenin päätteeksi. Taitava! Korkealla olevia maalimiehiä pitää ottaa maastossa lisää.

Äitikoiralook-Lumo (vielä on karvaa jäljellä...)

Hurma-Hurja-Hurmeli, tuo pieni ylihuomenna yhdeksän viikkoinen parkkipallero, karvamuumin poikanen on päässyt jo moneen mukaan. Hurma on käynyt isojen koirien lenkeillä, tosin aina osan matkasta vapaamatkustajana sylissä. Autossa Hurma matkaa omassa häkissään takapenkillä, Lumo takakontin häkissä. Yksinoloakin Hurma on jo harjoitellut pieniä pätkiä. Tällöin Hurmis on pentuaikana tutuksi tulleessa "pentuhuoneessa" portin takana. Näin toimitaan myös silloin kuin koirat jäävät keskenään.

Aina valmiina läträämään-Hurma

Viime lauantaina Hurma oli mukana hallittavuustreeneissä, käytiin hakemassa koemerkit raunioilta ja merkkaamassa koealue. Pari tuntia meni metsässä. Mukana oli snautseri Frida, labradori uros Rae, lapinkoirat Ketta (Nutukas Zorra, Lumon isoisoäiti) ja Ketan poika Loihtu (Lumon isän eno) - eli Kettaa toisessa, neljännessä ja viidennessä polvessa. Illaksi Hurma jäi kepon kanssa Lumon lähtiessä mukaan koejärkkäilyihin. 

Sunnuntaina Hurma oli mukana hakutreeneissä. Sosialisoi ihmisten kanssa, leikki Juhan koirien sukkapalloilla ja teki elämänsä ensimmäisen tuuli-ilmaisun ja löysi Saaran, söi elämänsä ensimmäistä kertaa HauHaun kana-kalkkuna märkäruokaa, joka oli niin hyvää, että oikein tärisi. Treenien aikana nukkui tyytyväisenä autossa ja pääsi vielä lapukka Raen ja aussi Kerkon kanssa vähän metsään. Toki siitä mentiin vielä toiselle lenkille Aidan kanssa Petikkoon, jonka Hurma pääosin matkasi sylissä. 

Maanantaina aloitettiin Hurman ympäristökasvatus. Käytiin jokunen pysäkki bussiajelua, pysäkinväli junalla, ihmeteltiin ostarin elämää sekä päältä ajettavaa ruohonleikkuria ja päiväkodin pihalla leikkiviä lapsia (lapset ovat Hurmasta eri kivoja). Välillä otettiin lepoa ja sitten mentiin kaksin metsään. Lumo puolestaan pääsi illalla pitkälle lenkille ilman jälkikasvua.

Junamatkustaja-Hurma

Bussin odottelija-Hurma

Eilen molemmilla koirilla oli omat metsäretkensä ja -lenkkinsä ihan kahden emännän kanssa. Illaksi suunnattiin raunioille. Hurma pääsi tallaamaan radalle, eli kulkemaan eri alustoja, syömään kaikenlaisia herkkuja treenikavereilta ja hengasi Hurma useamman treenikaverin sylissäkin. Hurma seurasi myös Rae-lapukan työskentelyä ja sai vähän leikkiä Raen kanssa. Hurmis menee moisesta ihan pähkinöiksi. Kaiken jännän jälkeen olikin aika reporanka Hurma pitkin pituuttaan autohäkissään.  

Tänään Lumo kävi Aistissa Petran luona fyssarilla. Petran pyynnöstä myös Hurma lähti mukaan. Alkuun piti tutkia paikat tarkkaan ja yrittää purra äitikoiraa jalasta, mutta loppuajasta Hurmeli otti jo lepoa milloin fyssari-Petran tai minun jalan vieressä. Taas vähän lepoa ja sitten Hurman kanssa metsään, Lumo pääsee lenkille taas ilman pentua.  

Metsä-Hurma