Savua ennen tulta ja muuta puuhastelua...

Viikkopäivitystä...

Viime viikon lauantaina meidän ilona oli kaverini Paulan vajaa neljäkuinen porokoiranarttu Ninja (Pihlajamäen Ilmanimpi). Hain Ninjan meille hoitoon kotimatkalla. Lumon ensireaktio oli ennalta-arvattavissa, samoin pikku-Ninjan. Lumo oli, että mitä hel*****ä kun avasin meidän asunnon oven, ja Ninja pissi alleen. Lumo vähän pärisi Ninjalle, mutta hetken päästä jo leikittiin. Sokerina pohjalla oli ystäväni Jennin ja Katlan visiitti samaisena iltana meille lauantai-illan viettoon. Kävimme Pitkäkosken pelloilla lenkillä, jossa koirat saivat riekkua ja päästellä höyryjään. Lenkin jälkeen tarjoiltiin sapuskat, jonka jälkeen Lumo ja Kattis saivat Jennin tuomat täyteluut ja Ninja lammassnacksin. Emännät avasivat kuohuviinipullon, peräti toisenkin, ja söivät kaikkea missä oli vain lisättyä rasvaa ja sokeria...  

Koirien puuhasteluja katsellessamme tulimme pohtineeksi sitä, miten väärää informaatiota monet pentuoppaat antavat. Pennutko muka nukkuvat paljon? Ei meillä ainakaan, eikä Ninja tehnyt siihen poikkeusta. Riekkumista ja kiekkumista jatkui aina siitä alkuillan puoli kuudesta jonnekin puolille öin. Välillä kävimme pissattamassa koiria, ja jossain vaiheessa talo hiljeni hetkeksi. Viimeisen kerran rekkuset kävivät ulkona kahden maissa yöllä, ja taas lähdettiin uuteen nousuun, pentu siis. Kolmen pintaan mentiin nukkumaan, ja kuudelta minä ja kepo heräsimme Lumon ja Ninjan leikkiin.... Saimme armoa yhdeksään, jonka jälkeen päädyimme Mikon kanssa viemään kaikki kolme korttelipissille Jennin jäädessä nukkumaan. Aamupissin jälkeen olikin taas riekkumisen aika. Ninja sai aamusapuskan ja puoliaivolliset, vähemmän keskenkasvuiset piimää ja aamujuustot.. Kaksijalkaisten aamupalan jälkeen lähdettiin Jennin kanssa viemään tyypit Raappislenkille. Iltapäiväkahvit juotiin yhdeltä ja sitten ajeltiikin koko possen voimin Siikajärvelle hakutreeneihin. Robin oli ottanut Ninjalle häkin matkaan, ja Ninja pääsi, tai joutui, treenien ajaksi häkkiin Jennin ja Robinin autoon. 

Lumo oli hitusen sipissä, joka oli melko arvattavissa, kun puuhaa oli niinsanotusti piisannut. Ja nimensä veroinen Super-Hyperi kun on, niin Lumohan tunnetusti ottaa ilon irti vierailevista koirakavereista.. Hakutreeneissä Lumolle otettiin jälleen ilmaisharjoitus pienen partioinnin merkeissä. Alkuun Lumo haukkui Jennin, jonka jälkeen lähetin etsimään. Ensimmäisen maalimiehen lähistöllä oli mitä ilmeisemmin ketun pesä, pienoinen häiriö tuolle neidille. Lumo päätyi kuitenkin ilmaisemaan istuvan maalimiehen. Palkkasin Lumon itse ensimmäisellä maalimiehellä. Jatkoimme etsintää, ja toisella, seisovalla,  maalimiehellä Lumolla oli jotain ongelmia. Ehkä emännän paikalleen jähmettyminen? Maalimiehenä ollut Robin sanoi Lumon näyttäneen siltä kuin olisi resetoinut itsensä... Robin meni kyykkyyn, ja lähetin Lumon uudelleen ja ilmaisu onnistui. Kolmas maalimies oli seisova, ja Lumo ilmaisi hienosti! Haukkui ihan hienoa sarjaa. Liian lyhyet yöunet ovat siis selkeästi huono homma... Toisaalta, täytyyhän sitä koiran kestävyyttäkin kehittää, mutta ehkä päätön riekkuminen ja härväily on eri asia kuin työn tekeminen...

Maanantain tottistreenit peruttiin, joten meillä pidettiin sitten ihan vapaapäivä. Käytiin yhteislenkillä Peiqin, Aidan ja staffipoika Bonzon kanssa Petikossa. Tiistaina lenkkeiltiin toistamiseen Peikon ja Apilaisen kanssa Petikossa. 

Lumo telinekentällä. Kuva Linda Paasimaa

Keskiviikkona sitten raunioiduttiin. Alkuun oli lyhyet hallintatreenit: luoksepäästävyyttä, seuraamispätkiä, jättäviä liikkeitä ja luoksetulo. Hallinnan jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä telinekentällä. Lumo oli hyvässä vireessä, ja telineillä neidistä on aina melko hauskaa, no tietty kun on actionia! 

Reeneissä Lumolle upotettiin neljä maalimiestä, joista osalla oli palkkapurkki, osalla ei. Tultimme melko hallitusti hihnassa radalle, ja jätin neidin kytkemättä pieneen paikallamakuuseen, jossa pysyi kunnes  vapautettiin. Alueenamme oli talot ja alakasa. Päätin, että aloitamme taloista. Heti lähetyksen jälkeen onnistuinkin sitten hukkaamaan koirani. Liikuin ja olin vähällä alkaa huutelemaan Lumoa, kun kouluttaja Virpi kehoitti vaan liikkumaan. Pienoisen rengas- ja tiiliröykkiön yli päästyäni näinkin Lumon pyörivän ylätalon päädyssä, maalimiehellä. Meinasi melkein unohtua tassun nosto, jotenkin taas jäädyin aavistuksen tilanteessa. Sanoinkin jälkeenpäin, että olisin voinut nostaa käden samantein kun näin koirani pyörivän ikään kuin maalimiehen päällä. Ensimmäisellä maalimiehellä oli purkki. Homma jatkui. Lähetin lumon tsekkaamaan keskitalon yläkerran, jossa neiti kävi. Ajatuksena oli jatkaa taloja, kunnes Lumo sai alatalon päätyyn hajun alakasalta. Olin taas yrittämässä hallita tilannetta, mutta järjen ääni takanani kehoitti antamaan himodiktatuurilleni periksi. Muutin siis etsintäsuunnitelmaa. Lumo nappasi alakasan talojen puoleisesta päädystä maalimiehen ylöspäin aukeavasta piilosta. Toisella maalimiehellä ei ollut purkkia, sen sijaan maalimies alkoi kehumaan Lumoa. Lumo tympääntyi kehuihin ja päätti haukahtaa. Samaan aikaan olin itse kehumassa ja palkkaamassa neitiä. Jatkoimme etsintää alakasalta, ja Lumo saikin melkein heti uuden hajun. Neiti työsti hienosti maalimiehen kasan päällä olevasta isosta lehtiroskiksesta, ja meni taitavasti liukkaasta alustasta huolimatta maalimiehen luokse, ja haukkui. Maalimiehellä oli palkka, ja Lumo malttoi herkutella. Jatkoimme kasaa eteenpäin, ja melko heti Lumo sai taas uuden hajun. Annoin koiran mennä, ja juoksin itse kasan päädyssä olevalle pajupuulle. Matkalla pajupuun päätyyn, sieltä alkoi kuulumaan melko taitavan pienen koiran ilmaisuhaukkua, ja maalimies sai kehoituksen palkata koiran. Treenin loppuun otettiin vielä älläputki ja kanaparru. Vähänkö mulla on etevä koira!  

Virpi kehui Lumon työstäneen hienosti ja melko nopeasti hajut. Mielestäni koira toimi hyvin, ja ohjautui mainiosti. Ohjaajan täytyy nyt iskostaa kaaliin se käden nostaminen ensi maanantaita ajatellen, ja pysyä rauhallisena. Helpommin sanottu kuin tehty... Mutta yritetään. Vain ja ainoastaan minä itse voin sössiä soveltuvuuskokeen, eli NYT jos koskaan luotan koiraani. Uskoisin, että Lumo haukkuu, kun maalimies pysyy passiivisena... Tai toivon... 

Nyt vaan sitten kaikki peukut ja tassut pystyyn meille ensi maanantain soveltuvuuskokeeseen! Huomenna hakuillaan ja lauantaina ajellaan Nooran mökille Pertunmaalle. Tiedossa on lihaisten luiden syöntiä ja piilottelua pihalla hengaillen, pakkasessa olleen jauhelihan imeskelyä putkiluun sisältä tai kongista... Kaikkea koiramaisen kivaa ja rentouttavaa siis!

Lumo A-esteellä. Kuva Linda Paasimaa

Hommiin menossa. Kuva Linda Paasimaa

The most beautiful and mesmerizing Finnish Lapphund in the world

Kuva Linda Paasimaa

Luonnetestiin

Jee! Sain Lumolle luonnetestipaikan syyskuun 26. päivä. Testin järjestetää Kaakon lappalaiskoirat, ja testipaikka on Haminan Metsäkylässä. Luonnetestiuomareina Bengt Söderholm ja Tarja Matsuoi.

Back uppina on edelleen Lappalaiskoirien Helsingin alaosaston järjestämän luonnetesti marraskuun lopulla Vantaalla. Koska nedin juoksuista ei tiedä, niin parin kuukauden heitolla, ja normaalilla hormonitoiminnalla juoksut eivät voi olla kummankin testin aikana. Vantaalla tuomareina on Bengt Söderholm ja Lea Haanpää.

Jäämme siis jännityksellä odottamaan Lumon pääkopan analysointia. Emännän toiveena ja haaveena on, että kaikki osa-alueet olisivat plussan puolella. "Erityistoiveina" olisi toimintakyvystä vähintään +1 kohtalainen, mielellään +2, hyvä, ja taistelutahdosta +2 kohtuullinen. hermorakenteesta +2 tasapainoinen, mutta +1 hieman rauhattomallakin pärjätään. Näillä selvittäisiin jo pitkälle niin arjessa kuin harrastuksissakin. Terävyyttä tuossa neidissä on jonkin verran, puolustushalusta en osaa sanoa, koska ei ole kokemusta. Tempperamenttiakin löytyy ja ei tuo mikään lapanenkaan tunnu olevan.. Palataan asiaan kun testissä on käyty!   

Kenraalisove

Hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoitin meidät Pelastuskoiraliiton rauniosoveltuvuuskokeeseen kesäkuun alussa. Kuolen ehkä jännitykseen ennen sitä, ja jännityksessä sekä yliyrittämisessä toimin niin tyhmästi kuin vain urpo ja avuton koiranohjaaja voi toimia..

Tänään meillä oli rauniotreenit, jotka meidän osalta oli sovekokeen "kenraaliharjoitus". Kuulemma kenraaliharkat menee aina ihan pepulleen, ja ensi-ilta loistavasti, joten jälkimmäistä odotellessa. Lumo on odotusteni mukaan soveltuvuuskoevalmis, ohjaaja taas tosiaan joutaisi apukouluun, blaah. En muista koska viimeeksi olisin toiminut yhtä törpösti kuin tänään. 

Radalle tulimme hallitusti, ja kolmen minuutin paikallamakuun ajaksi pistin Lumon puuhun kiinni. Koiran kytkeminen paikallamakuun ajaksi on soveltuvuuskokeessa sallittua. Alueenamme oli ylä-, ala- ja keskikasan kopin puoleisesta päädystä noin kasojen keskivaiheille. Lumon odotellessa kerroin kouluttajallemme Virpille etsintäsuunnitelmani. Lähetin Lumon ensin yläkasalle, ja  tarkoitukseni oli kulkea koiran perässä, ja aina tuulen yläpuolella, jotta en itse häiritsisi koiran työskentelyä. 

Lähetys sujui hyvin, heti lähetyksen jälkeen ammuttiin. Lumo kyllä kuuli laukauksen, mutta jatkoi hienosti hommia. Eli neiti lähti työskentelemään Lumomaiseen tapaan reippaasti. Kävimme suunnitelman mukaan ensin yläkasan, josta siirryimme keskikasalle. Siirtyessämme Lumo pinkaisi kasojen välissä olevaan vihreään "sirkuskoppiin" ja _urpo_ ohjaaja kutsuu koiraansa... Maalimieheltä! Takaani kuului vaan "idiootti, kutsuit juuri koirasi pois maalimieheltä". Hemmetti, näinhän mä sen hännän pään, joka vienosti heilahteli ja sitten en enää nähnytkään. Lumo tuli pois kopista, jonka jälkeen lähetin saman tein takaisin maalimiehelle, oon siis niin NUIJA! Lisäksi unohdin nostaa oman käpäläni ylös, jolla ilmaisen testaajalle, että koirani on maalimiehellä. Koska maalimies oli kokeenomaisesti passiivinen, niin Lumolla alkoi vähän käpy palamaan, ja jotta sitä namppaa tulis ja pikaseen, niin nerokas pieni koiraeläin päätti hieman haukahdella maalimiehelle tämän toimintaa tehostaakseen. Kutsuin Lumoa kopista, joka ei ollutkaan enää niin helppo juttu, sillä nami tulee aina löydetyltä maalihenkilöltä. Sain kuitenkin palkattua neidin, ja jatkoimme etsintää keskikasalle. Lumo ohjautuui jälleen hienosti, eikä "rikkoontunut" ohjaajan erittäin epäloogisesta toiminnasta (huoh). 

Keskikasalla Lumo työsti, ja sitten hukkasinkin koirani. Iski pienoinen paniikki, pahin painajainen joka kokeessa voi käydä on se, että Lumo katoaa, ja joudun kutsumaan koiran mitä todennäköisemmin pois maalimieheltä. Jähmetyin hetkeksi paikalleni, ja olin inahtamassa Lumoa, kunnes bunkkerista alkoi kuulumaan pientä haukkua. Käpälä ei tainnut tälläkään kertaa singota oma-aloitteisesti pystyyn, mutta pienellä ohjestuksella sain yläraajani liikkumaan. Kutsuin Lumoa  pois maalimiehen luota, mutta Lumo päätti jälleen jatkaa maalimieheltä palkkansa vaatimista. Muutaman kutsun jälkene neiti luovutti ja sai mammalta namit. Maalimies kertoi saaneensa Lumolta pusut ja ilmeisen lähellä neiti oli haukkutoimintaansa toteuttanut... Jatkoimme vielä keskikasan käymättömän kulman, josta siirryimme alakasalle. 

Alkuun luulin Lumon reagoivan johonkin häiriöön, ja taas olin huutelemassa koiralleni. Olishan mun nyt pitänyt tajuta, että maalimies tuskin on sovekokeeseen sopimattomassa, ylöspäin aukenevassa umpipiilossa... Lumo oli kyllä ihan oikealla asialla, hakemassa alakasalla olevan maalimiehen hajun "reunoja". Koira oli siis suoraan tuulen alapuolella maalimieheltä katsottuna. Sitten neiti lähti keikkumaan maalimiehelle, hienosti sateen kasteleman elementin kapeaa reunaa pitkin... Välillä kyllä ohjaajaa hieman pelottaa tuollainen taiteilu. Lumo etsi tietä maalimeihelle, ja taas unohtui ohjaajan käpälän ylösnostaminen (murrrr). Viimeinen maalimies palkkasi koiran, tosin Lumo kerkesi haukahtamaan viimeisellekin kouluttajan antaessa palkkapurkin maalimiehelle. Huh. Hommaan meni kokonaisuudessaan suunnilleen viisi minuuttia käyettävävissä olevan 10 minuutin sijaan.

Kaikesta mahdollisesta töpeksimisestäni huolimatta pysyin etsintäsuunnitelmassa ja liikuin itse hyvin radalla. Hieno homma... Mitä tästä opimme? Yritä vähemmän ja keskity enemmän oleelliseen.  Älä yritä hallita hommaa liikaa, koska silloin katoaa viimeisetkin kontrollit. Jos koira "katoaa",  eikä sitä hetkeen näy, niin ohjaaja nostaa tassun pystyyn, koira mitä ilmeisemmin on maalimiehellä. Ennen radalle tuloa sanoinkin Lumolle, että nyt olis hirmu hyvä, jos vaikka vähän haukkuisit maalimiehille... Tais tosiaan ne kaksi aivosolua edes vähän kohdata, tai sitten Lumpo ihan oikeesti ymmärtää puhetta. Katsotaan. Ensi viikolla on vielä treenit, jossa itse palkkaan Lumon toisella maalimiehellä. Ensimmäinen ja kolmas puolestaan palkkaavat koiran normaalisti. Kokeessa sanon, ettei koirani ilmaise, sillä eihän Lumo ilmaise raunioilla. Toivottavasti kuitenkin ilmaisutreeni metsässä on tuottanut tietynlaisen varmuuden, että neiti ei ala muuten vain "huutelemaan". Tosin "huutelut" on kyllä  tähän asti ollut hyvin erotettavissa ilmaisuhaukusta.

Älläputken Lumo suoritti hienosti tänään neljä kertaa, samoin kanaparrun, joka on märälläkin säällä ihan piece of cake Lumolle. Nyt kun olen toiminut täysin epärationaalisesti, töppäillyt ihan olan takaa, niin josko sitä olis jo aika oppia virheistään? We will see...

Pieni ja pätevä, märkä lapinkoira treenin jälkeen

Kuva: Linda Paasimaa & Mika Leinonen

Neiti Negatiivinen

Vedetään siis takaisin eiliset "huonot uutiset" eläinlääkäriasemaltamme. Tänään tuli uusi soitto, että heillä on ollut siellä pientä sekaannusta, ja Lumon TGAA:n vastaus on tullut ja se on odotusten mukaan negatiivinen! Olivat siis odotelleet muitakin tuloksia (T4 ja TSH ) kilpirauhasen osalta saapuvaksi, mutta mitään ei tietenkään tullut, koska muuta ei otettu. Postin pitäisi toimittaa minulle kopio testistä. Näillä näppäimillä voidaan olettaa, että Lumo ei tule sairastumaan kilpirauhasen vajatoimintaan, sillä neidin verestä ei löytynyt merkkejä kohonneesta TGA-konsentraatiosta, joka puolestaan voi olla varhainen merkki lymfosyyttisestä tyreoidiitistä (kilpirauhastulehduksesta). 

Tyreoidiitin toteamiseksi verestä voidaan määrittää tyreoglobuliinivasta-aineiden (TGA) pitoisuus. Vasta-aineita löytyy noin puolelta hypotyreoosia sairastavista koirista. Positiivinen tulos viittaa tyreoidiittiin, mutta ei kuitenkaan tarkoita kilpirauhasen toimintahäiriötä. Oireettomalla koiralla positivista TGA-tulosta pidetään lähinnä merkkinä lisääntyneestä riskistä sairastua hypotyreoosiin. Oireeton tyreoidiitti voi kestää hyvinkin kauan ennen kuin se johtaa hypotyreoosiin. Tällä hetkellä on epäselvää, johtaako TGA-positiivisuus edes aina kliiniseen hypotyreoosiin. Rokotusten on huomattu aiheuttaneen väliaikaisesti vasta-aineiden tiitterin nousemista. 

Autovasta-aineet häviävät usein iän mukana, mistä johtuen luotettavin tulos saadaan tutkittaessa vasta-aineet nuorilta, 1,5-2 -vuotiailta koirilta. Myös terveillä koirilla esiintyy TG-vasta-aineita.

(Lähteet:Aisti ja Vetlab)

Tänään oli taas yksi viikon parhaita päiviä, eli rauniopäivä (unohtamatta tietenkään maanantain tottispäivää ja viikonlopun hakuiluita..) Mutta tänään oli kaikkinensa oikein parhautta mun ja Lumolaisen yhteistyössä! Paljon on vielä opittavaa, parannettavaa, hiottavaa, mutta kyllä meistä vielä hyvä koirakko tulee, kunhan jaksetaan treeniä ahkerasti!

Ennen treenejä otin Lumolle telineitä: metalliputken, josta kävi syömässä Väinö-kultsun Natural Menut, laatikon ylimmällä rimalla (n. reilun kahden metrin korkeudessa) kumpaankin suuntaan sekä tynnyrilankun. Lisäksi Lumo omatoimisesti otti joitain hyppyjuttuja.

Radalla mentiin ILMAN HIHNAA suhteellisen hyvässä hallinassa. Namitin, imutin mutta ihan se ja sama, koira kuitenkin toimi. Välillä yritti edistää, mutta pienellä muistutuksella palasi hienosti kohdilleen. Paikalla makuussa en mitenkään voinut luottaa siihen, että Lumo pysyy aloillaan kertoessani kouluttajallemme Virpille etsintäsuunnitelmaani, vaan "kyttäilin" Lumoa, minkä seurauksena nousikin sitten... Kävin palauttamassa neidin paikalleen ja vapautin melko pian, kun pysyi suht hienosti. Alueena meillä oli talot, käärmekasa sekä keski- ja alakasa, eli suhteellisen iso alue. Treenien aiheena ylhäältä tulevat hajut. Tuulta ei ollut nimeksikään. Lumolle ammuttiin heti lähetyksen jälkeen 9mm starttipistoolilla, eikä neiti reagoinut ampumiseen, jee! Aloitimme alueen läpi käymisen taloista, joista keskitalon yläkerrasta löytyikin yksi maalihenkilö. Lumo oli välillä edistää ja liikkui sangen rivakasti, mutta tuli kutsusta takaisin ja tarkisti pyytämäni paikan. Jatkoimme alakasalle, ja alakasan päädyssä Lumo sai keskikasan päädyssä olevasta maalihenkilöstä hajun ja nosti maalimiehen. Jatkoimme alakasan pajupuun päätyyn, josta leikkasimme yli takaisin keskikasalle. Sieltä ei löytynyt mitään. Lumo reagoi keskivaiheilla mielestäni johonkin, mutta ei tarpeeksi voimakkaasti. Mahdollisesti joihinkin keskikasalla häiriöinä olleisiin vaatteisiin. Jatkoimme takaisin taloille, ja talojen kautta käärmekasalle, josta olin ensimmäisellä kierroksella kutsunut koiran pois. Elin jotenkin siinä käsityksessä ettei kasa kuulunut alueeseen, mutta viimeinen maalihenkilö löytyi sieltä. Lumo sai hajun oikeastaan todella kaukaa, tarkensi hieman "hajun reunoja" alatalon päädyssä ja juoksi suunnilleen suoraan käärmekasalla olleelle maalihenkilölle. 

Kokonaisuudessaan meillä taisi olla hyvä suoritus. Kauan meillä ei nokka tohissut. Etsintäsuunnitelma muuttui kerran, ja tuolloinkin minulla oli heti Virpin asiaa kysyessä hänelle ilmeisen kelpo vastaus. Vähänhän mulla on tapana puhua ikäänkuin itselleni liikkuessani... Selitän siis ääneen mitä tapahtuu. Tänään taisin itse liikkuakin ihan ok, kun en muista kertaakaan kuulleeni takanani kulkevalta kouluttajalta "liiku"-käskyä. Lumo oli ihan ehdottoman etevä ja taitava tänään! Teki hienoa yhteistyötä kanssani, liikkui, kuten aina, erittäin hienosti ja ketterästi, ei reagoinut laukaukseen, ohjautui ja oli vaan niin mahdottoman pätevä, että! Käärmeksiäkään ei nähty, ja hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa, vai miten sitä sanotaan.

Ai joo, meidän eläinlääkäristä soitettiin tänään huonoja uutisia. Olen siis kohta pari viikkoa odotellut Lumon TGAA-testin tulosta, ja nyt pieneläinhoitaja soitti, että verinäyte on hukkunut postissa... Jep jep, hullua pidetään siis jännityksessä  vielä seuraavat kaksi viikkoa. Lauantaina mennään otattamaan uusi näyte. Ja todellakin sitä negatiivista odotetaan.